Kiintopisteitä

Raamatun Nooa sai lipua laineilla arkkinsa kanssa, kunnes toppasi kuivalle maalle. Romaanin kysymys kuuluu, löytyykö Liamille kiintopiste. Hän itse toteaa, että hänen elämänsä tuntuu kuivuvan ja kovettuvan kuin hiirenraato patterin takana.
Kun on kyse Anne Tyleristä, ihmisen kiintopiste löytyy tai jää löytymättä toisista ihmisistä. Tyler on kertojana miellyttävän verkkainen, uusaikaisen kiiresairauden selkeä vastavoima. Hänen keinonsa sosiaalisten asetelmien luojana ja näyttäjänä ovat purevan tehokkaita.



Tänään on tainnut olla kesän viimeinen kuuma päivä -jos on uskomista säämiehiin .Hikinen ilma oli suhteellisen mukavaa omalla tylsällä parvekkeellani , sillä yllättävän raikas tuulenhenki käväisi hetkittäin vilvoittelemassa.Olin happamella tuulella , joten otin kirjan käteeni ja istuin lukemaan .Anne Tylerin teksti vei mukanaan ,minun ei tarvinnut pyydellä anteeksi itseltäni laiskuuttani, samat hapet sain haukatuksi kirjankin ääressä kuin hikisellä lenkillä .Luin kirjan viimeiseen sivuun ja mietin lukiessani mieltymyksiäni .Ikäkö tekee , että lukemiseni ovat nykyisin hyvin usein vanhoista , uudenlaisen elämän etsijöistä ,irtautumisesta ? Haaveista , jotka olisi vielä mahdollista kokea .Pidin siis kirjasta.




Jotta en ihan ikälopuksi kääntyisi , luin koirakirjan .Eläintarinat liikuttavat aina ja jos se vielä kertoo todellisesta karvaturrista , kyyneleet on varma juttu .Muutaman tirautin minäkin .Näin kertoo ja kyselee lukija :


Junakoira Lampo
19.5.2006 14:20 Eurooppa
Tiedätkö Italiassa sellaista nähtävyyttä kuin Junakoira Lampon patsas? Ja olisi kiva tietää myös se että onko sellaista koiraa edes ollut olemassa?
Junakoira-Lampo on ollut olemassa. Tarinan mukaan kyseinen sekarotuinen koira hyppäsi vuonna 1953 ulos junasta Pohjois-Italiassa sijaitsevassa Campligliassa ja asemapäällikkö otti sen hoiviinsa. Koira matkusteli junissa, joiden aikataulut se tunsi ja palasi aina ajoissa kotiin saattamaan asemapäällikön tyttären kouluun.Koiran patsas löytyy Campliglian asemalaiturilta.Koirasta kertoo mm. Barlettani Elvion kirja "Lampo the Travelling Dog".

Eilinen päivä tuli kyläiltyä kesäpaikassa , jonka omistajat (kuin myös )uskoivat ikuiseen työnteon onneen ja huomasivat niveltensä jäykistyvän kumartelusta ja luidensa natisevan kantelusta . Suuri on kaunista , mutta pieni tuo onnen.Jotenkin näin se kai menee.Vieraan on helppo ihailla rakkaudella hoidettua .