Sade pieksii katuja ja puhdistaa ne lumesta , jättäen hiekan , roskat ja ikuiset koirankakat meidän kävelijöiden tallattaviksi . Joka keväinen riesa ja puheenaihe , silti suomalainen ei vaan opi .Se on kuin pupu , joka pistää päänsä pensaaseen : kun sallii koiransa kakkia hankeen , sinne se katoaa . Ja kansa haukkuu haukkujaa , vaikka syyllinen on narun perässä.Autoilla on Lappuliisat , pitäisikö ulkoluttajille järjestää Koiraliisat ?Siinä ei tarvittaisi edes kielitaitoa , kommenttina "maahanmuuttokeskusteluun "...
1 kommentti:
Mikä lankkipoika! Oispa täälläkin sellainen! Järjestelmällisyys ei ole hyveeni. Täytyypä mennä katsomaan Heikuraa, hieno kuvaaja munkin mielestä. Kävin vasta keskiviikkona Caj Bremerin näyttelyssä, upeita upeita. Onerva sen sijaan jäi mielestäni Waltarin näyttelyä vaisummaksi, on silti näkemisen väärtti. Venetsian karnevaalikuvatkin kaikessa värikkäässä eksoottisuudessaan Sinebrykoffilla vaikuttavia. Piti ystävätärtä Espanjasta kierrättää.
Lähetä kommentti