osoittautui kirjaksi , jonka luin ihmetellen , miksi se on saanut niin suuren kohun aikaan .Itse eläneenä ja kokeneena -joskin paljon pienemmissä ympyröissä -tuon seitsemänkymmentäluvun huiman nousun kahdeksankymmentäluvulle en huomannut juurikaan kummallista siinä elämän menossa , joka tuossa perheessä vallitsi .Tahti oli kiihkeä , viina virtasi ja juhlinta kuului asiaan.Alkoholismi oli -ja on - sairaus , joka monessa perheessä tuotti suuren ongelman .Lapset syyttävät isää , minä katson äitiin päin .Olisiko "koneen ruhtinas "pysynyt valtaistuimellaan , jos valtakunta olisi kotikonnuilla hajonnut kahtia ? Ikuinen kysymys , mikä saa vaimon pysymään juopon miehensä rinnalla lasten kustannuksella ? Kirja ihannoi Pekka Herlinin menestystä liikemaailmassa ja kuka sitä kieltämään , mutta ne kohdat eivät minua kiehtoneet , ne harpoin yli. Mielenkiintoista oli se elämä , joka olisi ollut mahdollista , jos se olisi ollut mahdollista.Kurjuuskin on aina suhteellista ,tuskaa tuntee Roope Ankkakin rahakasansa päällä .Mankellin viimeinen "Rauhaton mies " tuntui olevan kirjailijan tilitys vanhenemisestaan.Wallanderia vaivaa muistikatkot , pelko yksinäisyydestä . Elämä ei kuitenkaan ole ihan lopussa , hän on hankkinut talon meren rannalta ja koiran , joka pitää huolta hänen heilahtelevasta sokeristaan vaatimalla pitkille lenkeille läheseen metsään , jossa tuoksu vielä tuntuu voimakkaana .Ihan pistettä ei Mankell tekstiinsä laittanut.Isoisän rooli vaatii hengissä pysymistä , jään odottamaan Lindan astumista pääosaan , Wallanderin hoitaessa jälkikasvuaan.Näin minä tekisin ....
1 kommentti:
Painava kommenttisi Koneen ryhtinas -kirjasta saa ehkä minutkin tarttumaan siihen.
Lähetä kommentti