Sulosointuja

Vasta 21-vuotias Nadine Sierra on jo kokenut esiintyjä. Floridan osavaltiossa varttunut laulajatar osallistui 14-vuotiaana Palm Beach Opera’s young artist -koulutukseen ja debytoi lavalla kaksi vuotta myöhemmin. Hänen merkittävimpiä esiintymisiään on vuonna 2004 National Public Radiossa kuultu Puccinin O mio babbino caro. Tulkinta sai aikaan kohua, ja YouTubeen ladattu esityksen taltiointi on katsottu 11 700 kertaa. Nuori laulaja hionee upeaa tekniikkaansa jatkossakin, mutta hänellä on jo nyt jotain, mitä ei voi oppia: vakuuttava lavasäteily ja säihkyvät silmät, valloittava hymy sekä maneerittomat eleet.

Tänäänkin oli upea ilta .Konsertissa laulanut Nadine lauloi yleisön sydämeen . Ääni helisi ja solisi kuin raikas vuoripuro .Tyttö oli nuori ja raikas , kapellimestari kasvanut musiikkiin kuin vain brasilialainen voi .Dvorakin sinfonia no 9 hellitteli ainakin minua lyyrisillä melodioillaan .Yleisö taputti railakkaasti ja Mummi oli tyytyväinen ,kun ensin vedottuaan väsymykseen , kieltäytyi , sitten virkistyi ja tuli toisiin ajatuksiin ja lähti mukaan.Tuota upeaa ääntä olisin suonut miehen kuulevan , mutta vielä ei ole menon aika.

Olen opetellut valokuva-albumin tekoa ja nyt se taitaa sujua.Ellei sitten taas katoa ,kuten eilen , koneen uumeniin .On tämä vallan ihme vehje.

Oopperassa

Oopperataloon mahtuu lähes 4000 ihmistä eri kerroksiin. Kultainen proscenium on 54' leveä ja 54' korkea. Kultainen damastiesirippu on käsin kirjailtu ja on suurin esirippu maailmassa. Näyttämö on teknisesti nykyaikainen mahdollistaen seitsemän esitystä joka viikko sisältäen neljästä viiteen eri tuotantoa.

Nyt puhutaan The Metropolitan Operasta in New York .Siellä siis olin tänään . Tosin vain katselu -ja kuunteluetäisyydellä .Eli elokuvissa .Elämys oli kuitenkin hyvin oikea ja menen toistekin , sillä olen varannut liput melkein jokaiseen mahdolliseen näytökseen .Edullinen tapa nauttia korkeakulttuuria , myös mielenkiintoinen , sillä siinä pääsee kurkkimaan esiripun taakse ja kuulemaan laulajien haastatteluja.Äänentoistokin on upea , jos koneet sen sallivat ; tänään oli pientä harmia , mutta loppujen lopuksi se ei suuremmin oopperanautintoa haitannut .Vuorossa oli Aida .Upea musiikki ja upeat äänet .Laulajat olivat kaikki tyynni olleet ruokapöydän ääressä , olivat siis toisiinsa nähden tasapainossa . Se sali ja ne kulissit ! Sinne pitäisi kerran vielä päästä .

Mies täällä kotona haikaili vaimon perään , onneksi on keksitty televisio !

Pihalla

"Suomi on hankala maa elää. Umpimielinen, sisäänpäin kääntynyt, murjotteleva ja muutenkin mollivoittoinen. Talvella on kalsa, kesällä sataa, urheilussa ei pärjätä ja maan hallitus on lapsellinen. Kaiken kaikkiaan työläs kolkka sattua syntymään. Sellainen, jossa viihtymiseen tarvitsisi lottovoiton.

Kolmen tähden arvoiseksi tämän tunne-elämää ohentavan tärpätin tekivät näyttelijät. Etenkin aikuisikäisiä pissiksiä näyttelevät Sanna-Jude Hyde, Matleena Kuusniemi, Pihla Viitala ja Mari Perankoski saivat rooleihinsa niin hyvän otteen, että heidän esittämiään hahmoja alkoi melkein ymmärtää."

Tarina siis kertoi yksinhuoltajista tai muuten vain yksinäiseksi tuntevasta tänne muuttavasta .

Kävin katsomomassa tyttären kanssa kyseisen elokuvan , sillä siinä esiityi hänen luokatoverinsa , Sanna . Köykäinen , mutta kotimainen yritys. Sanna oli "ihan Sanna". Essi Vuorelan ja Ville Valon aikuisten musiikkiluokkalaisten kavereita saa olla vähän väliä kuulemassa ,katsomassa tai lukemassa Iltiksen lööpeissä.Kuin sohisi muuraihaispesää , joka on täynnä kuningattaria , sanoi muistaakseni silloinen musaopettaja luokastaan.Oli miten oli , esiintyjiä vähän joka alalle on sieltä tullut .Molempien tyttöjen .

Muuten viikonloppu meni suttuisessa tihkusateessa , pimeää ja harmaata.Paitsi miehen päässä , siellä alkoi valo taas loistaa , joka kirkasti mielen meiltä molemmilta.

Luen Laila Hirvisaaren "Imatra -sarjan viimeistä osaa , "Pihkovan kellot ".Puoli kirjaa on ollut pelkkää sodan kuvausta , verta ja kauhua. Yllättävää.

Upea Signe Brander

Potilas äksyilee ja on kiukkuinen . Olotila on nihkeä , liikkuminen hankalaa.Ulkona olo ei onnistu.Eli hienoista takapakkia , mutta ei silti huolestuttavaa , jos siis saan potilaan syömään .Pohjalainen kun hoitaa itse itseään ja syö , jos vatsa vetää ja kun ei vedä , ei sitten syö .Ja siinä ollaan .

Hoitaja päätti lähteä ulos talosta suuntana Hakasalmen Huvila.Finlandia-talo istuu Huvilan läheisyyteen kauniisti , mutta tulevasta Musiikkitalosta en tässä rakennusvaiheessa voi sanoa samaa ! Talo täyttää massiivisena koko korttelin , vie avaruuden , on Huvilalta katsottuna paikkaansa ylen suuri ja korkea .Ehkä siellä musiikki sitten soi voimallisena ja mahtavana , niin ainakin sopii toivoa.Huvilan mahtipuut seisovat vielä lehtevinä paikallaan , saa nähdä kauanko , sillä tunneli kulkee puiden alla .

Huvilassa on valokuvaaja Signe Branderin näyttely . Sanoinkuvaamattoman kauniita kuvia Helsingistä ! On käsittämätöntä ,kuinka hän on onnistunut saamaan huipputeräviä kuvia katunäkymistä , joissa liikkuu ihmisiä ja eläimiä .Valotus on satumaisen kaunis. Voisin kehua häntä ollenkaan lopettamatta , mutta niin moni muukin ja onneksi on aikanaan jo tehnytkin .Mielenkiintoinen oli myös filmiesitys , joka vertaili Signen kuvaa ja uudempaa (1999 ) kuvaa samasta kohdasta ; kaunis Helsinki on edelleen , mutta vuosisadan alun romanttiset Signen kuvat ovat usein kuin satukirjasta .Tekee mieli kaivaa esiin Katarina Winkellmannin (olikohan nimi oikein ?!) tarinat samasta ajasta , hän antaa ehkä sen todellisen kuvan .Signen kuvissa valkoiset hameenhelmat pysyvät puhtaina , kura ei lennä ja lika ei haise .

Kuvattuna oli myös tämänhetkinen asuinnurkkani !

Kuva on vuodelta 1907 ja mitään nykyistä ei ole näkyvissä .

Poliisisetä seisoo nykyisen metroaseman oven edessä.

potilastiedote

Vuosia jo keskustassa asuneena ihmettelen yhä ennen käymättömieni puistojen määrää,

kalliota ja lehtevää puuta löytyy talojen väleistä ; täytyy vain astua rohkeasti pihoihin vieville portaille .Nytkin löysin pienoisparatiisin viedessäni auton lasin korjattavaksi Helsinginkadulle.Kun liikkuu jalan , kaupunki on ihan toinen kuin ratin takaa katsottuna.

Ystäväni soitteli miehen kuulumisia .Olen ollut vastamatta puhelimiin melkein koko kesän ja kuvitellut , että kuka haluaa tietää toipumisista lukee tätä blogia , sillä tähän olen kirjeeni kirjottanut . Blogi ei ole kuitenkaan kaikkia tavoittanut -osa lukijaksi listautuneista on ehkä hukannut osoitteen jonnekin koneen uumeniin , mutta minä en ole siitä saanut tietoa.Olen luullut , että tieto on löydettävissä. Koska näin ei ole , niin osalle olen lähettänyt kutsun uudelleen , jonka voi poistaa , jos blogin luku toimii .

Mies siis toipuu hyvää vauhtia . Syöpä ei ollut levinnyt ja kaikki otettiin pois , mikä tarvittiin . Se aiheuttaa nyt jonkin asteista totuttautumista , sillä uusi rakko tehtiin ohutsuolesta .Laihuuskin selittyy osin tällä leikkauksella, osin ruokahaluttomuudella ja loput sillä ,että vatsa ei vedä entiseen malliin . Toipuminen edistyy odotetulla tavalla , mutta kun leikkaus oli suuri , niin paraneminen kestää kuukausia .Mieliala on kuitenkin valoisa ja potilas helppo hoidettava , mikä hoitajalle on suuri helpotus . Olen kuullut toisenlaisistakin kokemuksista. Lukijan terveiset välittyvät kommentin, sähköpostin, puhelimen tai visiitin kautta .Kaikki kelpaa.

Luin Donna Leonin "Sokea rakkaus " . Omistan muutaman Leonin kirjan ja olen niitä aloitellutkin , mutta huonosti lukenut .Kun hän kuitenkin on menestyskirjailija , jokin juttu tekstissä täytyy kiinnostaa . Tulin siihen tulokseen ,että Italia-fanit ovat suurin lukijakunta , sillä niin kovasti italialainen tämä venetsialaiskomissario Guido Brunetti perheineen on .Unelias , hidas tyyli ei ollut ihan minua varten , mutta luin kirjan ja luen ne muutkin . Olen huonompiakin kahlaillut .Nyt ei muuten voi olla kovin kranttu kirjojensa suhteen , sillä Hesan kirjasto ei taatusti vedä vertoja maaseutukirjaston palveluun , taitaa uutuudet jäädä kukkaron varaan .Jos siis jatkan entiseen tyyliin ,tarvitsen uutta hyllystöä ja lisää valuuttaa! Kumpikaan ei kiinnosta. Käyn siis Kirjastossa kyselemässä mahdollisuuteni .

Kappalejako ei toimi , yhtä pötköä koko juttu .Sorry.

Lietooseen....

Tänään naiset tekivät reissun junalla Lietoon ! Siis Lieto? Portti Turun saaristoon ? Jos ei nyt kuitenkaan , sen sijaan aukeni ovi entisen turkulaisen kauniiseen kotiin , jossa kahvia juoden ihastelimme uudelle tuoksuvaa aikuisen immeisen valkoista kotia !Kaunis oli ,mutta miten lie , jääkö kamera kaipaamaan upeata jokimaisemaa ja moniaisia tapahtumia sen varrella ?Ehkä melkein kimppa-asuminen ystävän kanssa voittaa mukavuudessa sen , mikä Turuus oli hyvää- ja ainahan uusi virkistää.

Tänään Lieto tarjosi käynnin vanhassa puukirkossa , auringon paisteen ja tuhdin vatsantäytteen mahtavassa -oliko näin -Kaupungintalossa .

Uusien kotiensa innostamina ystävykset kuljettivat meidät Turkuun ihailemaan lisää kauniita sisustuksia .Vilpittömästi voin ihailla upeita värikylläisiä kankaita ,punaisia sohvia ja kiiltäviä pintoja, mikään ei tartu .Hetken huumassa ,vieraillessa molemmissa kodeissa ,joissa uusi tuoksui ja kaikki oli puhdasta ,virisi hentoinen ajatus remontista kadotakseen yhtä nopeaan kuin oli tullutkin ,muistin varastoni.

Aurajoen rannalla oli avattu kaksi viikkoa sitten uusi Taidehalli ja huolimatta maanantaista , ovi avautui .Taiteilijat , joiden töitä oli Belgian valtio oli ostanut ,joukossa yksi suomalainen , olivat koonneet kokoelman .Muuta yhteistä ei kuulemma ollut .Mielenkiintoisia töitä , panee joskus miettimään tekijän ajatuksen juoksua.

Juna toi takaisin Helsinkiin , jossa mies oli käynyt HUS:ssa kokeissa ja saanut kelpo paperit .

Minä kiitän mukavasta päivästä ja laitan kuvaa , kunhan picasa taas lakkaa keljuilmasta .

Ruuanhajuja

Kokkaus voi olla taidetta. Elokuvamuodossa, kun haju- ja makuaistin helliminen on mahdotonta, tarjolla on vain taiteen visuaalisia puolia. En tiedä, vaikka joku nauttisikin isolla kankaalla tirisevistä rasvakönteistä, mutta kasvissyöjänä voin vakuuttaa, että katson mielummin kuinka ihmisiltä hakataan leikisti päitä irti, kuin eläinten silpomista, elävältä keittämistä ja sitä, kuinka lehmänjalasta tehdään hyytelöä. Yäk! Ihmiset jotka nauttivat tällaisesta ovat sairaita psykopaatteja, jotka eivät kykene inhimillisiin tunteisiin.

Näinkin voi elokuvaa !Julie ¤Julia " kuvailla .Voin nimeen vannottiin ja munavaahtoa vispattiin , mutta Pariisi oli kaunis ja Meryl Streep aina yhtä hyvä .Muistui mieleen muuan kerta Hong Kongissa kiinalaisessa ruokapaikassa : tarjoilija tuli näyttämään kaunista lobsteria , jotta tämänkö herrasväki haluaa syödä ?! Yksi ei halunnut , itku tuli upean eläimen kohtalosta .Elokuvan naiset eivät tunnustautuneet luontoihmisiksi ,pataan vaan , kaunis tai ei.

Jalkaa toisen eteen pistellessä kiittelin , jotta onneksi on elokuvat , saa syyn lähteä ulos !Tunsin itseni reippaaksi ratikkalippu taskussa märkiä katuja tarpoessa.

Iki-ihana Tytti-hauva kävi "vanhempineen" iltaa istumassa , tarkistamassa Arton vierailukunnon ja alustavasti varaamassa kotipaikan perheensä reissun ajaksi .Voi että se sopisi tuohon tuolille ! Kyllä minä sen ottaisin vaikka ihan omaksi , jos vain Arton kunto antaa myöten .Nyt toipilas väsytti itseään hiukan liikaa , seurustelu olisi pitänyt toimittaa pituusasennossa , olo oli hiukan kehno tänään .Nyt iltaa kohti jo toki kohentunut , mutta varovasti on edettävä , niin kurjalta kuin se tuntuukin .

Tihutöitä

Tallissa oli ollut varkaita !Tuhotyöläisille oli kelvannut meikäläisenkin vanhus , mitä lie kuvittelivat löytävänsä ! Kolme autoa oli rikottu ja monta muuta kadun varrella , joten poliisi tuli heti , otti näytteitä ja kuvia. Muu kaikki jää sitten minulle ja muille .Nyt on ikkuna paikattu muovilla ja saa ollakin jonkun aikaa , mies kun ei pääse rattiin ja minua ei haittaa , kunhan kulkee.Kai siihen on ikkuna jostain etsittävä.

Konserttiin olisi pitänyt päästä tällä vehkeellä , Mummia hakemaan . Nyt valjastin ystävät remmiin ja asia hoitui hyvin .Kävelin , matkahan on lyhyt .Itse konsertti oli mahtipontinen , viulu soi venäläisittäin Pietari Inkisen johdolla . Puoliajan jälkeen Musorgskin "Näyttelykuvia " antoi töitä joka soittajalle urut mukaan lukien .Jo oli voimallinen esitys .

Äitien ikuisia huolia

Tennesseen Williamsin (1911–1983) näytelmä Lasinen eläintarha (1945) on vahvasti omaelämäkerrallinen kuvaus. Näytelmän kertojana toimii parikymppinen Tom. Hän haaveilee kirjailijanurasta, mutta joutuu raatamaan varastolla, jotta pystyisi elättämään äitinsä Amandan ja ramman siskonsa Lauran.

Tom tekee koko ajan lähtöä, ja äiti aavistaa sen. Epätoivon vimmalla äiti alkaa etsiä Lauralle tulevaisuutta. Hän toivoo tyttärelleen jotain parempaa kuin itselleen, hylätylle, koko elämänsä vain raataneelle naiselle. Menneisyys rikkoo jokaisen henkilön yritykset rakentaa tulevaisuutta. Illuusioiden ja todellisuuden välinen epäsuhta antaa kivuliaan mutta tervetulleen muistutuksen siitä, miten harvoin ihminen todella onkaan oman onnensa seppä.

Olen ikuinen Tennessee Williamssin ihailija .Ikuisuus kulkeutuu jo kouluajoilta , silloin Williams oli "sitä jotain " .Lauraa esittäneestä Ulla Raitiosta kuullaan vielä .Samoin Antti Holmasta , joka esitti tarkoituksellisen apaattisesti Tomia , kirjailijan omakuvaa.Mielenkiintoinen , aina yhtä ajankohtainen ,kauniisti toteutettu esitys, joka tuntui kiinnostavan nuorimmaistanikin .

Kävelin eilen Laakson Sairaalaan otattamaan kuvia ja käyriä sydänseudustani .Hassu juttu , uusitutin joskus keväällä reseptiä omassa Terveyskeskuksessani , asialla oli nuori keikkaläkäri . "Mitäpä kuuluu?" "Ihan hyvää ,kiitos .Mitä nyt meinaan kuolla puhisemiseen Kallion mäkeä noustessa !" Posti toi määräyksen tarkistukseen Laaksoon !!Pelkästä ihmetyksestä en moista tarjousta uskaltanut väistää , kävin polkemassa .Sen lisäjuttuna olin siis eilen puhaltelemassa , ultrassa ja johdoissa .Tulos oli "erinomainen hapenottokyky , huippuluokkaa !!"Ja muutkin sitä samaa .Kannattihan tuo , minulle , mutta ihmettelen, kun puhutaan priorisoinnista eläkeläisten kohdalla.Tässä kohden kotiäitiä kohdeltiin hyvin .

Liikenteen melu sattui korviin , poikkesin sisään keskuspuistoon .Siellä huomaa kuinka tärkeää on puut , multa ja sammal ,hengitin syvään metsän hiljaisuutta .Yksi syy tämän ajan ihmisen levottomuuteen on varmasti jatkuva häly , joka tunkee ihon läpi .

Mies kuntoutuu reippaasti . Omaehtoiset kävelylenkit Tokoinlahden ympäri sujuvat jo helposti . Ehkä ruokahalukin pikkuhiljaa kasvaa , toistaiseksi moni asia maistuu vielä kuulemma pahalta .Ruskan upeat värit hehkuttavat silmänruokaa lenkkeilijän hitaalle askeleelle.

Syksyn lehtiä

Helsingissä on paljon kauniita paikkoja , joihin sattumoisin ei juuri törmää.On pysäköitävä ja lähdettävä ulos , käveltävä .

Yliopistoalueella Viikissä vanhan Kartanon alueella on säilytetty ja osin isolla rahalla korjattu vanhaa rakennuskantaa .Punamultaisia hirsitaloja valkoisin ikkunapielin .Valtaisat vaahterat levittävät oksistonsa kattojen ylle ; pakkanen on pureksinut ne upean punakirjaviksi . Sinne suuntasimme potilaan kanssa , potkimaan lehtikasoja kengän kärjillä .Upeasta auringonpaisteesta huolimatta kylmä tuuli puhalteli ; lupasivat jopa lunta näillekin leveyksille .Se on sitten renkaiden vaihto ja toppahousujen aika.

Lenkkeilyä

On yö , katselin juuri telkkarista vanhan, jo kerran nähdyn elokuvan
"Crash".Loistava tarina sattumien summasta . Samalla pistelin suuhuni potilaalle pilkotun hedelmäkupin,jäätelön kera tietysti , ja nyt on hoitajalla hyvin turvonnut olo.Potilas nukkuu tyhjän vatsansa kanssa, minä valvon , kulutan kaloreita .



Kaunis päivä kaupungissa tänään .Mies pisti vanhat kuluneet sammarit jalkaansa ja lähti ulos. Kiersi Tokoinlahden ja kiipesi vielä portaatkin .Kunto nousee kohisten .Nukkumaan ei joutanut , telkasta tuli jalkapalloa.Kai.

Mummi oli meinannut vetäytyä sängyn pohjalle , mutta suunnitelma ei onnistunut , hain hänet lenkille samaiselle reitille , tosin puolikkaalle.Sauvakävely on mainio keksintö , muuta tukea ei ysivitonen tarvitse .






Lopuksi teille pieni pahalta haiseva juttu :keskellä nurmikkoa, vessarakennuksen lähettyvillä , nuorehko nainen avasi housunsa , pyllisti paljaan peppunsa ,kakki-ja oikein pyyhki paperilla "takavakonsa " .Ja heitti paperin pois. Pisti housut kiinni ja käveli kaikessa rauhassa rannassa odottavien kaveriensa luo , jotka näyttivät ihan tavallisilta kolmekymppisiltä ! Muistuu mieleen eräs ikimuistettava iltalenkki Blackyn kanssa.....

Byrokratian kiemuroita

Syksy tulee.Lapissa on jo satanut lunta ,pakkasta on etelässäkin . Landelta raahaamani tyttöjen äitienpäiväruusut -raasut-ja pelargoniat saanevat kuolemantaudin ensiyönä.Eivät kuki missään ensi vuonna , ehkä saan uusia ensi vuonna.

Hienosti toiminut Terveyskeskus petti .Tietokoneen napin painallus HUSsissa meni kynän kautta paperille, sitten omahoitajan koneelle , siitä Kivelän Sairaalan koneelle ja varustekaapille , jossa ei sitten ollutkaan tarvittavia välineitä .Omahoitaja -Vanski ajeli HUSsiin , jossa asiaa sopivasti päivitellen apuvälineet pakattiin pussiin , toimitettavaksi potilaalle.Mutkallista , mutta ilmaista .Potilas potee edelleen sisätiloissa ja heikosti ruokakupin ääressä.Lihominen ei onnistu .

Jätin potilaan heitteille ja meni iltapäiväksi Bridgeen.Peli sujui ja juttu luisti , kahvi oli hyvää ja seura mukavaa. Kävelin mennen tullen Töölönlahden ympäri , päivä oli minulle mieleinen , pilvinen ja puolisateinen . Ei tarvinnut ihailla , kuulla kyllä , silti aina välllä eroitti linnunkin äänen . Käsiä paleli hanskoissakin .Aika hyvä päivä .

Hoidettavaa ja ihailtavaa

Hain miehen sairaalakeikalta tänään kotiin .Väsynyt , laiha ,mutta ihan elämänkuntoinen kuitenkin .Uloskin tekee jo mieli .

Tänään sain kuitenkin vielä kuljeskella yksin.Kaupungin melusaaste särkee yhä korvia .Talitintti lurittelee lyhyen kaupunkiversionsa , tuskinpa innostuu talvellakaan parempaan .Vettä kohti tieni vie , kamera tallentaa kaunista ruskaa .Mieli ei jaksa innostua ihailemaan , vielä en ole irti maaseudun hiljaisuudesta .Mutta aika parantaa ,ehkei heti , mutta joskus varmasti .

Töölönlahdella ei joutsenkaan enää ole kummajainen .Tätä sokeritoppaa kyllä muutama hämmästeli.

Kahlasin sitten Tervon läpi .Yleisesti ottaen tylsä kirja , jokunen hauska jakso.Jäin miettimään kirjan kirjoitustarkoitusta , jos sellaista nyt yleensä tekijä tarvitsee . Olisiko tässä raha ?!

Toinen tylsähkö kirja oli Virpi Hämeen-Anttilan "Päivänseisaus ".Sen suorastaan lohkaisin läpi .En ole pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa , enkä pitänyt nytkään.Jaarittelevaa.

Ehkä olen vain tylsällä tuulella .

Kävelin hospitaaliin.

Eli -"Koljatti " on satiiri suomalaisesta yhteiskunnasta .Miksi Pekka Lahnanen ?Kun kaikki muut henkilöt esiintyvät omilla nimillään ?? Siihen sitten vastaa Tervo:" Kirjan päähenkilö on Suomen Pääministeri .En halua , että häntä samaistetaan .Sellainen pelko saattaa olla ,kun päähenkilöni on Pääministeri , Keskustan puheenjohtaja , asuu Nurmijärvellä ja hänellä on vaikeuksia naisten kanssa .Voi olla , että häntä ei sotketa Kalevi Sorsaan ."

No , ei sotketa . Olen lukenut puoleen väliin , enkä ole varma viitsinkö kahlata loppuun .Satiiri tai ei , kuva Lahnasesta alias Matti Vanhasesta nostaa pintaan säälin tunteen ja kysymyksen -miksi ? Nyt on käynnissä ajojahti , ihan turhake koko Tervon nostattama mielikuva huumorintajuttomasta surkimuksesta .En ole Vanhasen ihailija , mutta jossain pitäisi olla raja , mitä painettu teksti suoltaa .Sinänsä Tervon teksti on älykästä , nokkelaa sanojen peräjälkeen latomista ,saa olla terävänä , että pysyy ajatuksen juoksussa mukana .Onko sitten tarpeen pysyä perässä tai mukana ollenkaan , en vielä ole varma.Taidanpa silti lukaista kirjan loppuun , enhän voi muuten moista tekstiä minäkään suoltaa.

Mies on sairaalakeikalla pari päivää . Oppimassa uusia asioita itsestään .Elämä siellä alkaa jo sujua rutiinilla .Kirja ei edelleenkään tunnu hyvältä , Iltiksen ristikko jonkinlaiselta ,telkkarin ääneen nukahtaa helposti. Ruoka alkaa maistua ruualta , ei kuitenkaan vielä HUSsi kehuja saa.

Sellaisia pieniä ihmisen iloja .Tunnen olevani rikas , minulla on kaksi purkkia joka sorttia, naamarasvaa ,hiustököttiä, dödöä.Ilahduttaa ,kun yksi purkki osoittaa loppumisen elkeitä .Hyllyllä ei ole enää niin montaa..

Matkasin jalan HUSsiin , pitkin Mannerheimintietä ."Pollyannan sanoin ": Olen iloinen , että en asu sen tien varrella .Melusaaste oli päätä särkevä ."

Saappaissa olisi kuivempi

Synkkä päivä , vettä satoi kaatamalla , oli pimeää . Potilas on jo huomattavasti paremmasa kunnossa .Viihtyy puhelimen ääressä ja ruokakin alkaa maistua ruualta . Lihottaminen on osa omaishoitajan työtä , kaakaota vispikermalla , jätskiä ja banaania. Hoitaja kerää kiloja jo pelkästä kateudesta.

Olen tässä kiitellyt Yleisradiota , maksuteeveetä , mitä nyt vain , josta tulee formulaa ja jalkapalloa. Se aika menee takuuvarmasti ruudun ääressä , joten päätin ottaa happihypyn sateeseen ja poiketa elokuviin ."Haarautuvan rakkauden talo ", Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman .Suomalainen versio Virginia Woolfista , maustettu pienimuotoisella huumorilla , joka aika ajoin veti suupielet ylöspäin .Sen verran kovaäänistä meno oli , että päätin olla häiriintymättä ruokailijoista , joita istui molemmin puolin tuoliani .Rapina ja rouskutus ja aikuiset ihmiset .

Valokuvia on kertynyt kesän aikana kolmisenkymmentä kortillista.Päätin sitten eilen aloittaa purkamisen ja lähetellä asianosaisille picasan koostealbumeita. Joku päätti toisin ja kone ei suostunut lähetykseen , virhettä vaan ilmoitteli , myös tänään .Tilapäistä vai ei , harmittavaa kuitenkin .Joten -merkkipäiväkuvianne odottavat , "hetki vielä".

Sataa sataa ropisee..

Näin se käy , minulla on taas kaksi kotia !Tämä kakkonen on hieman ahdas , mutta kiitettävän "hyvässä järjestyksessä " .Mitään en kyllä löydä , mutta enpä mitään tarvitsekaan .Siellä ne uinuu prisessan unta , toivottavasti kuitenkaan ei sataa vuotta .Turhauttavaa , "vähän älytön projekti " , sanoisi nuoriso.

Oli tänään jotain ihanaakin ! Ja televisiosta vielä ! "West side story ", vanha versio nuoruuden ihanteineni oli säilyttänyt kaiken sen minkä muistinkin , upeat tanssit , kauniit värit , loistavan puvuston ja iki-ihanat laulut -ja tietysti Natalie ja Richard , heistähän minä näin unta silloin joskus.Mutta se varsinainen herkku tuli elokuvan jälkeen : Bernstein tekemässä levytystä tähtinään Jose Carreras ja Kirite Kanawa . Vuosi taisi olla -86 , kaikki niin nuoria ja äänet ,-että jollakin voi olla tuollainen ääni kuin Dame Kanawalla! Jumalainen ,niin sanoisin .Oli ihan pakko kirjoittaa tämä tunne ulos.

Potilas kuntoutuu kovalla vauhdilla .Iloitsemme molemmat .

Elämää kaupungissa

Kaupunkisyksy alkoi pienellä yöpakkasella .Hakaniemen torilla juotiin kahvia kirkkaassa auringonpaisteessa ja Säästöpankinrannan pensaat hehkuivat punaisina ,paikkahan on demareiden ominta .Eivät huoli muuten toveritkaan talonsa nurkille naukkailevaa puistosakkia , kaikki komeat maahan juntatut penkit olivat poissa !Siinä sitä tasa-arvoa , joka kyllä minulle sopii.Olivat sitten siirtyneet aurinkoisempaan rantamaisemaan .

Eilinen Kaupunginorkesterin konsertti ennusti upeaa musiikkikokemusta , toisin kävi . Syntyjään vaasalainen sopraano Camilla Nylund ei yltänyt odotuksiin .Moni syytti huonosta kuuluvuudesta Finlandiatalon akustiikkaa , mutta jos nyt jostain on syyllinen haettava, se lienee Storgårds, joka johti liiallisella voimalla soittajiaan . Väliajan jälkeen Sibeliuksen "Luonnotar " -runoelma kuului herkkänä , sillä orksteri soitti hiljaa taustalla.Herkkää ja kaunista , kamarimusiikin solisti , mielestäni .Nähtävästi mieleni ei ollut järin vastaanottavainen , kun Sibeliuksen seitsemäskään ei suuremmin herätellyt aistejani . Tällä mielipiteellä nostatan kyllä monet kulmat ...

Bridgessä oli tänään hyvä päivä .Jotenkin päivä vaan asettui normaaliin .Tuntuu ihan hyvältä.

Kun tulin kotiin , mies istui jo puhelimen luuri korvalla.Jutteli systerin kanssa , hän kun on noita tietokonettomia ja ei pääse blogin kirjeisiin käsiksi. Muut saavat toistaiseksi lueskella kuulumiset teksteistäni , koetan pitää teidät ajan tasalla.Kunto kohenee siis hyvällä vauhdilla , tosin vielä parvekkeen ja sängyn välillä , mutta liikettä kuitenkin .Mieli on valoisa , hyvää tulevaa odotellessa.

Raija Orasen uusin "Leijonan osa " on vanhan kertausta ."Happamia sanoi kettu "-tosin kyllä ymmärrettävästi katkeraakin .Vinoon meni koko viime lama .Taitaa mennä tämäkin .Katsotaan , mitä sanoo Tervon uusin, se on työn alla.Monta hyvää tuli luettua kesällä , maaseutukirjasto hemmotteli uutuuksilla uunituoreina , Sinervon "Tykistökadun päiväperho " , no , lukihan sen .Mutta Katja Kallion "Syntikirja " miellytti, hän oli minusta harpannut askeleen kioskilta kaupan hyllyyn .Aikaa lukemiselle löytyy, kun uhohtaa tämän vehkeen....