perjantai 10. lokakuuta 2008

Varjossa

Forsblomin Galleriassa Espalla oli esillä suuria teoksia ja tyhjää tilaa.Ikkunasta lankeava valo taydentää kokonaisuutta ,houkutti kameran esiin .

Ystäväni soitti eilen.Veljen vaimo oli kuollut edellisiltana .Hetken valitti päänsärkyä , upposi koomaan ja menehtyi matkalla sairaalaan. Kukkakaupassa myyjä ihmetteli minun jatkuvaa suruvalittelukierrettä .Kuolema on vetäissyt minut varjoonsa , suren ystäväni puolesta .Vielä en kuitenkaan laita mustaa hautajaisasua oven pieleen,kuten eräs ystäväni tätä ikää tyypitteli .En ole lenkissä vielä viimeinen , vaikka kohtuutta ja järjestystä tuo Julma Hallitsija ei tunnu osaavan .
Surua miettimään lähdin "kaupunkipuutarhaani ".Keskellä mustaa multaa hehkui myrkyllinen kuolemankukka , Myrkkylilja ." Kaunis kuin Kuolema ",sanotaan.Elämänsä parhaassa iässä olevan ,terveen ihmisen kuolemassa ei ole mitään kaunista .Vain syvästi murheellista.
Illalla oli konsertti.Einojuhani Rautavaaran 80-vuotisjuhlakonsertti , teoksen ensiesitys . Itse sankari oli läsnä vaimonsa Sinin tukemana .Pidin musiikista ."Ei tarvitse ymmärtää nuotteja ja tekniikkaa , kuuntelee vain ".Olli Mustonen johti ja minulla oli koko ajan tunnelma , että hän yritti ja yritti saada orkesterista enemmän ääntä ! Viimeinen Prokofjev tuotti sitten tuloksen -ääntä oli niin että huonokuuloisetkin kuulivat .Mustosen kädet ovat piirtäjän ja kuvaajan unelmat , hetkittäin musiikki jäi toiseksi , kun seurasin käsien kaunista kaarta.

1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Elän mukana suruissasi. On niin kovin tuttua minullekin.