Pitäisi

Miksi minä järkytyin niin paljon tänään lukiessani nuoruusvuosien opiskeluystävän kuolinilmoituksen ? Emme me olleet läheisiä. Viimeisestä tapaamisesta on jo vuosia .Lapsemme eivät enää tunteneet toisiaan . Mutta me olimme kerran olleet kämppäkavereita , jakaneet sen aikaiset ilot ja surut .Perustaneet perheet .Sitten elämä vain kulki omia polkujaan .Joskus tuli kortti ,joskus näin sattumalta. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita , posti kulki harvakseen .Kulki kuitenkin .Tiesin ystäväni syövästä , paranemisen ilosta , pelosta sairauden uusinnasta . Tänään oli sitten ilmoitus lehdessä .

Kahden viikon ajan olin tiiviisti ajatellut häntä, miettinyt , että pitäisi soittaa, käydä ovella , kysyä , mitä nyt kuuluu .Mistä nämä ajatukset tulevat , miksi minä häntä olin ajatellut ? Alan ymmärtää tätä uutta aikaa , virtuaaliystävyyttä , hän oli blogini lukija. Ajatukset kulkevat vastavuoroisesti molempiin suuntiin , hän lukee ,lukeeko kukaan .Kirjoitanko itselleni vai toisille?

Niin monta kertaa tulee sanotuksi , että nähdään, soitellaan ja tavataan joskus !Pitäisi on maailman huonoin sana , sitä ei koskaan tule noudatettua. Ja sitten äkkiä on liian myöhäistä.

Pahaa oloani lähdin purkamaan elokuviin.Leena Landerin "Tummien perhosten koti " lohdutti kauniilla kuvauksellaan ja toivolla paremmasta elämästä .Olen lukenut kirjan , mutta en muista sen tunnelmaa noin positiiviseksi , pikemminkin rankaksi kasvatuslaitoskokemukseksi . Täytynee lukea joskus uudelleen.Pidin elokuvasta.

Sisko Istanmäen "Sisarteni elämät " kolmesta erilaisesta sisaresta ,heidän toiveistaan,pettymyksistään ja elämän linkittymisestä toisiinsa oli kirja , jonka ensin luin -ja sitten aloin alusta uudelleen.Se avautui vasta sitten. Minulle kyllä käy usein näin -alku menee läpilukien , jään kiinni ,luen loppuun -ja uudelleen alun .

Henry Mooren veistoksia oli näytteillä Helsingissä tänään viimeistä päivää. Olimme Mummin kanssa niitä ihailemassa ja oikein kiukutti , kun jokaisen kohdalla oli pysäyttävä käsi ja ruksit sen yli ! Juuri hänen teoksensa on tehty kosketeltaviksi ,hiveltäviksi , katseleminen ei riitä . Upeita pintoja.

Tänään puhalteli syksyn ensimmäinen syysmyrsky. Pian se irrottaa puista lehdet ja loistava ruska on muisto vain .Mummi tuossa muisteli lapsuuden koulusyksyjä , kuinka he kahlasivat keltaisissa lehdissä katujen varsilla.Sekin riemu on viety nykylapsilta , "lakaisukone" tulee ja syö kitaansa puusta pudonneet.Lehdet.