tiistai 5. elokuuta 2008

Väsynyt olo

Mieletön myrskytuuli saatteli tyttäret takaisin maailmalle , ei sallinut uneen pääsyä , -väsynyttä porukkaa ollaan kaikki ! Väsynyt tuntuu konekin olevan , sillä monen latauksen ja poiston jälkeen se päätti , että nyt riitti kuvien laitto ! Ehkä saan ne liitettyä myöhemmin -outo juttu , että konekin tekee omiaan , vaikka senhän pitäisi totella käyttäjäänsä !
Amerikan tytär tuli -ja meni .Kaksi viikkoa on lyhyt aika , ei ennätä edes juuri kunnolla tentata , miten elämä siellä sujuu ! Asia , joka voinnee olla hyväkin juttu !? Lyhyen ajan halunnee käyttää vain iloisten asioiden kokemiseen , silti tähän jaksoon mahtui myös surua .On raskasta nähdä rakkaidensa muuttuneen tuntemattomiksi sairaalasängyn asukiksi , tietää , että seuraavalla käynillä muutama läheinen on muuttanut tuonpuoleiseen .Ikävää ei voi välttää lähdön hetkellä .
Onneksi oli paljon hyviä tapaamisia , iloisia ystäviä ja sukua , joista kuitenkin suurin osa tuli tavattua. Ilo , jonka voi ajatuksiin palauttaa runsaan kuvasadon myötä .Toiset tapaa silmikkäin , tytär tapaa kuvin .Asia , jonka kuvattavat usein unohtavat .
Toinen ulkomaan elävä tuli viikkoa myöhemmin , mutta sitä suuremmalla hässäkällä .Väsynyt jo valmiiksi , väsynyt lähtiessä . Sinkun raskasta elämää -shoppailu väsytti äidinkin;kiintiö tuli täyteen .
Kolmas tytär, koirat ja sisarukset , siinä se kaksi viikkoinen meni.Kuin olisi lapsuuden aikoihin palautunut-kuten olen usein kommentoinut :Muut näyttävät lastenlapsien kuvia , minä esittelen vanhojen naisten kuvia .
Ajanjaksoon mahtui minulle ja Mummille yhdet hautajaisetkin :kummitätini ja Mummin vanhin ystävä ja kasvinsisar .Mietin ,mitä mahtoi liikkua omaisten mielissä nähdessään oman äitinsä arkussa ja ystävättären reippaana -ikää oli molemmilla samat yli 93.Kummisetä istui rullatuolissa , äitini vieressä tyylikkäänä tukka kammattuna ,korvikset korvissa .Ikä ei kohtele kaikkia samoin .
Surukahvit juotiin Koiskalan Kartanossa , satumaisessa ympäristössä ! Hallitseva nuori pari on ottanut itselleen suunnattoman urakan Kartanon uuden loiston palauttamiseksi .Mikä etuoikeus saada asua ja kokea tuollaista kauneutta , joka esittäytyi parhaimmillaan kesän keskellä auringon loisteessa! Siinä riittää muistelemista marraskuun synkkinä iltoina , kun tuuli ulvoo puiston valtaisen korkeissa lehmuksissa ,korkeat huoneet huutavat lisää lämpöä ja -varjelkoon!-kenelle kuuluu imurin käyttö !! Nyt käy kateeksi -ehkä sitten ei..
Kone ei edelleenkään suostu yhteistyöhön kuvarintamalla ,kunhan kenkkuilee.

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kiitos kaikesta, olipa kiva loma! Toivottavasti seuraavaan ei mene kolmea vuotta!

vanski kirjoitti...

Oliko kiva ? Jäi hiukan kaivelemaan , olisiko pitänyt tehdä enemmän, nähdä enemmän .Aina se on niin ...Kolme vuotta on kyllä liian pitkä aika, ehtii tapahtua vaikka mitä...