Joulu on ohi .

Pikkumiehen joulunodotus alkoi lastensairaalan osastolla  ja juuri samana päivänä , kun tätinsä vietti Seitkytvuotisjuhliaan .Sinne en siis päässyt .Eikä päässyt perheenikään , sillä  he vuorottelivat seuraani osastolla . "Minulta otetaan PORTTI pois !" ..ja suurella komealla rrrrr:llä ! Nyt pitäisi sitten onnistua lääkkeen kanssa suoraan suoneen , mutta kun ne kädet on niin pienet , missä ne suonet on !
Seuraava joulunodotus Mummilla ja Vaarilla oli PV:n hautajaiset .Hänen uurnansa siunattiin Vanhassa Kappelissa  , laskettiin  perhehautaan, nostettiin malja PV:n kunniaksi ja laskettiin kukat . Kummusta tuli kaunis  . Yhdessä sitten muisteltiin ,syötin lohikeittoa, katseltiin kuvia , lapset musisoivat ja kaikki lauloivat . Kovin oli PV:N näköinen muistotilaisuus.Yksi ystävä on poissa.

Joulusiivous ei juuri kuulu tapoihini , mutta nyt tuli käytyä laatikoita ja komeroita läpi , kun pakkasin laukkua Joulupataan .Kaikenlaista , jota itsekin vielä käyttäisin , lapsille jotain ja suuta makeaksi .Laukuista tuli painavat , kaapit ja laatikot tuli pestyä (kaupunki on toooosi likainen .kuten pikkumies sanoo ), tilaa ei tullut yhtään enempää kuin ennenkään ! On se kumma , minä annan ja annan  ja silti joka paikka tursuaa tavaraa ! Tänään oli Hesarissa ihan isolla otsikolla , että " Mies lahjoitti kotinsa tavarat ilmaiseksi  ja kaikki meni !" Minkähänlaista tavaraa siellä lienee ollut , kun kelpasi ! Tori.fi taitaa olla kyllä varsinainen tavarataivas , jossa kuulemma tavara myös vaihtaa omistajaansa. Siskontyttö on kalustanut kotinsa laatutavaroilla , muu ei kelpaakaan taiteen maisterille  , Ahti Taskista ja artekia. ja kaikki vähäiseen tingittyyn hintaan ! Taito se on sekin , taito , joka minulta puuttuu täysin .

Jouluaatto tuli sitten kuitenkin onnistuneesti , vaikka Joulupukin kanssa meinasi käydä huonosti ! Luulin saavamme kuubalaisen pukin , mutta se linkki petti , joten olin auttamatta myöhässä ! Rohkeasti vain nettiin ja sieltä Joulupukkipalveluun ! Ja saimme oikein kivan Pukin ja Muorin ilahduttamaan Pikkumiestä , jonka odotus oli äkkinäistä juoksua kellon luo , " Onko pikkuviisari jo alhaalla ja tuleeko se Pukki kohta  ?" Jännitys  ja pitkä odotus saivat aikaan ujouden puuskan , kuvaa Joulupukin sylistä ei nyt tullut , Pikkumies pysytteli varmimmin käsietäisyyden päässä. Mutta tärkeä se käynti oli ! Meitä oli joulupöydässä 13 syöjää , ruoka maistui ja juttu kulki korkealla äänentasolla ja päällekkäin .Ainoa , mikä jäi harmittamaan , oli , että kuvaaja ei muistanut ottaa videota , jolla äänentason ja laadun olisi voinut tallentaa ja uudelleen kokea , sitten joskus . 101 vuotiaskin oli nautti ruuastaan , lautaselle ladattiin suuri määrä kinkkua ja laatikoita , kaikki meni .

Tapaninpäivä meni vieraillessa Sipoon kauniissa kodissa hyvän ruuan ääressä ja seurustellessa aikuisten kanssa .Tytti -hauvakin on jo ikähauvaa .Kodissa haetaan kuusi itse lähimetsästä ja siihen sytytetään aidot kynttilät.

Laiskat pyhät loppuivat tänään mieluisaan iltakävelyyn katselemaan jouluvaloja , jotka tänä vuonna ylittävät kaikki muut vuodet loistollaan .  Lisäkimallusta antaa pieni lumipeite , joka oli yöllä antanut vakoisen ilmeen kaupungille lasten ja kulkijan riemuksi .

 

Nämä on luettu . "Käärmeitten kesä " oli vanhanajan dekkaria 1800 luvun Helsingissä  . Kirja on jatko kirjalle "Yön sydän on jäätä " , jonka luin aiemmin ja siksi tämäkin kirja pääsi lukulistalle .Uteliaisuus on pahe , joka tekee näitäkin temppuja . Silti , olihan tavallaan hauskaa kuljeskella sen ajan tuttuja nurkkia .  Pirjo Tuomisen "Mailis Sarka " sarjaa olen seurannut jo neljässä kirjassa , tämä oli viides.Masentavaa luettavaa meistä ikäihmisistä , meidän ongelmista nyt ja tulevaisuudessa  Palvelutaloissa  murhahenkisten hoitajien armoilla .

valoa pimeässä

 Luin tuo Submarinon  ja en tiedä , mikä siinä oikein minua liikutti , järkytti , mutta olin ihan pienoisessa paniikissa illalla , kun otin kirjan käteeni ! Luenko vai en , jaksanko seurata veljesten kovaa lapsuutta huumehöyryisen äidin  hylkääminä , äidin , joka jätti pienen vauvan pienten poikiensa kanssa kotiin  ilman ruokaa , ohjeita , vaippoja ja yleensä mitään tietoa , miten vauvaa hoidellaan . Ja sitten vauva kuoli . Tuli uusi mies ja uusi vauva ja uudesta vauvasta vajaa, jota veljet hoitelivat . Pojat kasvoivat , yksi joutui vankilaan , vajaa tappoi  vahingossa naisen ja kolmas oli sitten sietämättömän hyvä ihminen ! Hän oli leski ja pienen pojan isä , myi huumeita , piti lapsesta hyvää huolta , käytti itse huumeita ja oli hyvä rakastava isä pienelle päiväkoti-ikäiselle pojalleen . Sitä hyvyyttä surkeuden keskellä oli vaikea niellä ja huonostihan se sitten päättyikin . Kai minä samaistuin  Pikkumieheen , olen nykyisin niin herkillä lapsien suhteen.

Pikkumies  teki Vaarille  torttuja ja pipareita Äidille .Ystäväni soitti kyselläkseen joululahjaostoksiani .Jos pikkumiehen viihtyvyyttä ajattelen , niin eipä tuo tarvitse kuin muutaman pahvilaatikon , kasan legoja ja tyttöjen vanhat ponit . Hyvin on leikit sujuneet .

Keskimmäinen lähetti Sveitsistä oudon luonnonilmiön ...vaaleanpunaisena kukkivan puun ! Laatua emme kumpikaan tienneet , mutta ilmaston sekoilun myötä lienee puukin sekoillut kukkaan !

Meillä Helsingissä vesisade ja harmaa päivä on saanut  Esplanadin puiston puut tuikkimaan tuhansin valoin ! Jos vielä saadaan lunta , niin kelpaa siellä joulukävelyllä iltaa viettää , 101-vuotiaskin on vielä kerran vietävä moista kauneutta katsomaan , ehkä perjantaina , kun  hän pääsee korvalääkärille korvien puhdistukseen  , toiveena parempi kuulo tyttärensä 70-vuotisjuhlissa seuraavana päivänä .
 Olen pimeän lapsi .Minusta kaupunki on kaunis illalla , kun ihmiset ovat kotona ja ikkunoissa on valot .

Tuo alin kuva  ! Se on Helsingin Tuomiokirkon ovelta , siellä oli lastenhartaus ja vaunuarmeija oli mieltä kohottava , oliko seremonia samoin , mene ja tiedä , ainakin lapset näyttivät tervehtivän suurella äänellä naapuripenkeissä istujia. Uutta tämäkin , ei viety meidän lapsia kirkkoon mesuamaan ...

Pipari sulle , ole hyvä !

Yksi on poissa

 

Akvaarioparkani kärsii suuresta ongelmasta , vedessä on nitraattia ja nitriittiä ,ja niitä ei saisi olla .Uudet kalat on jo tapettu ja luultavasti sama kohtalo koituu vanhojenkin kohdalle , kunhan ne älyävät , että minä myrkytän niitä  (huomaa : ei heitä !) oikein kunnon myrkyillä, jota hain akvaarioliikkeestä .Toivottavasti kalojeni ymmärrys hipoo imbesiliä  ( kaksi l:lää vai yksi   ?)ja ne säilyvät hengissä niin kuin ovat tehneet kurjasta hoidosta huolimatta jo neljakymmentä vuotta ! Nyt huijasin , niin kuin Pikkumies sanoo ja tekee ...ei ne samoja ole ..

 

Johanna Tuomola kirjoittaa aika mukavasti .Jotenkin hän on minusta hyvin epätyypillinen dekkaristi ,ei tekstin vuoksi , vaan ihan sen olemuksen , joka kannessa annetaan . Ihan tavallisen oloinen nainen ja kirjoittaa aika epätavallisia juttuja , joissa nytkin tässä "Vielä kerran " kirjassa päädytään  oikeudenmukaiseen , mutta epätavalliseen  loppuun .

Mies luki "Submarinon " ( joka tarkoittaa kuulemma kidutusmenetelmää , pää veden alle ja  ei ihan henki pois )  ja huokaili vähän väliä , miten kamala kohtalo ja miksi hän näin surkeaa lukee ! Luki kuitenkin . Nyt se on yöpöydälläni , olen sen aloittanut ja luultavasti luen loppuun . Hiukan ihmettelen , kuinka surkeaksi maailma on kirjailijoilla käynyt , kun listoilla näkyy runsaasti pelkkää huumerikollisuutta  , prostituutiota , perhehelvettiä ja sossunasiakkuutta käsitteleviä synkkyyksiä ja nekin vielä  tiiliskiven paksuisina ! Alan olla lukijani kanssa samaa mieltä , että miksi sellaisesta maailmasta tarvitsee vielä lukea , kun tämä maailma jo itsessään tuntuu tuovan samat asiat silmiesi eteen.

Hän ,joka syntyi Vappuna , poistui tästä maailmasta Itsenäisyyspäivänä . Komea on lähtö  , molempina liputetaan . Meistä on nyt yksi poissa .

 

Pikkumies oli eilen ja tulee taas huomenna . Tämä runsasvetinen talvimyrsky pitää pienet sisätiloissa ja olo on sen mukainen  sekä mummilla että Pikkumiehellä . Piirrettiin , juotiin kahvia , syötiin , katsottiin hetki Pikkukakkosta  , askarreltiin . Ei musiikkia , hän halusi olla ihan hiljaa. Lähdettiin Rokkimuskariin , autolla ."Pane Mummi se HÖYHENSAARILLE  ja ihan hiljaa , minä haluan nukkua ! " Ja kaveri uupui ja nukahti . Mummi sitten herätti harrastamaan .. hyvin harrasti , rummutti ja soitti pianoa , sai vauhtihiiren mukaansa ja meno oli koulun käytävällä lujaa ja kovaäänistä  Minityttö -kaverin kanssa . Vaatteet päälle ja ulos , tunnin siinä jaksoi mummi ulkoilla ja kerätä käpyjä kasaan .Heti helpotti . Kolme kirjaa meni iltalukemisena , mikä kovasti ilahduttaa mummiansa.

 

Bridgeä ja Pikkujouluja ,  Reumaliitossa ja nyt perjantaina Naisliitossa .Mukavan porukan kanssa on miellyttävä pelata .

Joulukuu ja vesisade

Aloitin  Nesbon  , keskeytin ja luin väliin Pakkasen "Helteen " . Minähän olen Pakkasfani  ja Anna Laineen keitoksista saan suun makeaksi , vaikken mikään kokki olekaan .On mukava liikkua tutuissa paikoissa sekä Töölössä että Punavuoressa , käväistä kuuluisissa kulmakuppiloissa , kuten Elitessä , mikä nyt sattui olemaan Annan lähin kohtaamispaikka .Jotenkin se vaan on niin tuttua , että siihen uppoaa , siellä liikkuisi kauemminkin , mutta minähän nopealukuisena  olen ulkona Hakaniemessä ...mikä nyt ei ollutkaan mikään huono juttu ! Enni Mustosen "Emännöitsijä " liikkuu samoilla nurkilla kuin minä , Kaisaniemestä Sörnäisiin , toki kyllä herrasväen kanssa Leppävaaraan Kartanoon  tai Yhteisveneellä Porvooseen ja Haikoon . Albert  Edelfelt on nyt passattavana .Todella passattavana , sillä parikymppinen tyttönen juoksee ja palvelee niin , että hiki tulee jo lukiessa ! On se kumma , kun sen ajan herrasväki ei edes nappejaan osannut napittaa !Kirja on kolmas osa "Syrjästäkatsojan tarinoita " , ovat kuulemma jollain lailla Naamakirjassakin edustettuina .Nuo kaksi kirjaa olisi pitänyt jättää joululukemisiksi , ne veivät ajatukset täysin kirjan maailmaan .Pimeässä , takan ääressä ja kirja kädessä , sehän se on se jouluhaave , joka tosin ei enää täysin toteudu , takka puuttuu . Ja jos totta puhutaan , myös talvi on kadonnut , se on muuttanut Lappiin asti . Tänään on ollut Pikkumiehen tarhassa "Joulupolku " ! Taitaa tämän ajan lapsille se oikea joulun ilma olla vesisade ja pimeys , sitä sitten kaiholla muistellaan keinustuolissa !

Ihan vaan yölukemiseksi otin "Meikkipussin pohjalta " , jotenkin se Hesarin uutuuksien joukkoon oli tuokin kirja joutunut , kun sen tilasin .Ei ollut pussin pohjalla paljon tavaraa , nopeaan kahlasin .Kaikkea sitä tulee luettua , että voi sanoa tuon lukeneensa.

Naisliiton Bridgeporukka  on saanut muutaman uuden pelaajan , mikä on hieno juttu , sillä pelipaikkoja alkaa Helsingissä olla vähän joka nurkalla ! Enää ei pelkkä seurustelu ja sen myötä pelaaminen ole sitä , mitä porukka hakee , nyt pelataan tosissaan ja etsitään paikkoja , joissa se onnistuu .Käväisin taas kerran katsomassa , millaista olisi pelata kovien pelaajien kanssa ja mukavaltahan tuo tuntui , ihan hyvin pärjäsin . Vierailu joskus on paikallaan , käydä testaamassa pelitaito ja palata sitten tuttuun porukkaan pelaamaan - ja seurustelemaan .
Rokkimuskari oli katkolla , joten meille jäi Pikkumiehen kanssa aikaa tehdä muutakin kivaa. Ratkka on kova sana ja sillä hurautettiin Eläinmuseoon , joka on jo tuttu paikka ja ihan naurattaa jo ovelle , kun Pikkumies porhaltaa sinne kuin kotiinsa ! Hän tietää , mitä haluaa nyt nähdä  ja sinne sitten !  Ensin pitää katsastaa keittiön ötökät. "Kuubassa minulla oli iso torakka kengässä , kun meinasin laittaa sen jalkaan "! Sitä torakkaa käytiin taas katsomassa , tosin kaapin hyllyllä se taisi olla kasvanut kokoa aika  reippaasti ! Ja metsän eläinten kakkanäytteet olivat tämän reissun parasta antia. Joulupolkukin oli , mutta tonttu sen päässä oli liian pieni , tuskin erottui lumiselta oksalta , mutta karhunluola ja siellä kolossa , jonne sai koskea oli , karhun karvaa , se pelotti -ja niin oli tarkoituskin .

Stockmannin perinteinen Jouluikkuna katsastettiin , ihan kiva , sanoi Pikkumies , mutta pysähtyi kuitenkin legoikkunan eteen , mutta ei kommentoinut .Taisi olla isommille se ikkuna. Suklaaikkuna ihmetytti , mutta nurkan takan oleva leluikkuna kyllä sitten sain tämänkin kaverin pysähtymään .Satumetsä eläimineen ja koloineen -ja ikuisesti samoine ongelmineen  : hieno tekniikka näkyy vaan ei toimi .

Sibelius -viulukilpailu sai sitten voittajansa Amerikoista  , toki soitti hienosti , vaikka jopa minä löysin pari väärää ääntä !Totinen soittaja , kun taas ainoa miespuolinen näissä loppukisoissa oli iloinen nuori Emmanuel ,- sukunimeä en edes yritä - , hän oli suosikkini .ja ehkä monen muunkin , sillä hän tuli toiseksi .Osaaminen on tavalliselle tallaajalle käsittämätöntä joka kilpailijalla !

Juhlat juhlittu

Juhlat on sitten juhlittu .Tilaisuus meni täällä olevan perheen kesken , eipä 101 olisi muuta tainnut jaksaakaan .Luultavasti suurin osa näistäkin juhlista meni ohi korvien ja silmien , vaikka uteliaisuus on kyllä sen verran hyvää luokkaa , että epäilen tuota . Tähän väliin kertoisin pienen vitsin : " Mitä antoi seitsenkymppinen synkkärilahjaksi 101 -vuotiaalle ?  No , tiskirätin, kauhan ja munanleikkurin !" 
Kukkia tuli valtavasti , sääli vain , että näin pimeänä vuodenaikana niiden kestävyys on heikko , mutta onhan ne ilahduttamassa sen hetken minkä kestävät. Kauniita  olivat . Nyt sitten jäädään odottamaan uutta juhlaa , Seitsenkymppinen täyttää sen seitsemänkymmentä , mitähän pakettiin laittaisi , kun kukkia ei huoli ? Tiskirätit on jo käytetty , olisiko keittiöpyyhkeet mitä ?!

No joo , vitsit on nyt kerrottu  , joten uusia odotellessa  luin Hotakaisen . En tykännyt .Tuli mieleen Isokallio ja hänen kuiva huumorinsa , jossa minusta on aina jotain mieltäkin. Tämän kirjan huumori meni ohi, sen tunnisti , mutta ei naurattanut . 
Espanjalainen dekkariuutuus ei myöskään miellyttänyt . Sivujakin oli liki viisisataa , luin kyllä , mutta ruumiita oli hiukan liikaa jopa minunkin makuuni . Jotain  mielenkiintoista oli vanhojen uskomusten  tarinoissa baskimaan muinoisista noidista ja legendoista . Kirja on ensimmäinen kolmesta , ellei ihmettä tapahdu , jäävät lukematta .
Nyt on käsissä Jo Nesbon  " verta lumella " kakkonen , vierasta juttua Nesbolle .

 Keskinen Suomi on saanut lunta , monen mielestä liiaksikin , sähköt poikki ja muuta kivaa. Kaunista varmaan . Eurooppa  sotii terroristiongelman kanssa  ,  turvapaikkahakijoita tulee jatkuvana virtana , rajoja vaaditaan , jos ei nyt ihan suljettaviksi , niin tarkastuksia tiukemmiksi kuitenkin . Taitaa silti olla juuri tällä hetkellä oikein se vanha tuttu lause "On lottovoitto syntyä Suomeen ...

101 vuotta tänään..

Tua Harnon esikoisromaanin, Pentti Saarikoski -käsikirjoituskilpailun voittajan Ne jotka jäävät, takakannestakin löytyvää otetta on näkynyt blogijutuissa ja Facebook-päivityksissä. En yhtään ihmettele, sillä tuo lyhyt lainaus kiteyttää hyvin, millaisesta teoksesta on kyse. Harnon kirjassa elämä on herkkää ja häilyväistä ja sekä ihmissuhteet että ihmismieli hauraita, mutta teksti on varmaa ja kirkasta.

Tämä kirja oli miellyttävä luettava , se eteni rauhallisesti ja jätti rauhallisen tunnelman .Silti perheessä moni lähti  ja yhtä moni tuli takaisin , miettiäkseen , miksi tuli ja lähtisikö uudelleen . Lähinnä mieleeni jää ihmetys , miten joku voi kirjoittaa ensimmäisen teoksensa kuin valmis kirjailija ! Kateeksi pistää .

Pedot oli minusta painostava tarina  raja-Karjalan  pikkukylästä , jossa tuntui ettei juuri muuta eloa ole kuin ortodoksisen uskonnon säätelemät elämisen lait .Minua ahdisti , huolimatta siitä , että loppujen lopuksi isä-papin yksin kasvattama tytär oli luultavasti uskossaan ihan tyytyväinen .Silti , elämä siellä tuntui niin tavattoman kapealta  ja sitten siihen oli vielä impattu susipelko.Tarinanomaista susipelkoa  osoittaa netistä kopsattu selostua , sekin on musta .

Kuka katsoo ikkunastasi sisään? Susi.

Vahvatunnelmainen, mystiikkaa ja realismia yhdistelevä esikoisromaani on tarina isästä ja tyttärestä, pelosta ja menetyksestä, mutta myös uskosta ja rakkaudesta.

Pieni maalaispitäjä metsien keskellä, itärajan tuntumassa. Siellä asuu nuori Maria, ortodoksisen papin tytär. Hänen elämässään kohtaavat taivas ja maa, pyhät Mariat ja Marilynit ja Sinkkuelämän tähdet. Traaginen onnettomuus heittää Marian teinitytön elämästä syvälle perheen vaiettuun suruun, samaan aikaan kun hänen isänsä joutuu pohtimaan syvimpien elämänvalintojensa painoarvoa. Ja metsän sudet hiipivät yhä lähemmäs kylän taloja, niin että asukkaat valtaa pelko, kiihko ja innostus. Kukin reagoi uhkaan oman luontonsa mukaisesti, Mariakin.

Pikkumiehen huomiokyky on mahtava  , Vaari oli vaihtanut vessaan uuden loisteputken , jonka väri oli edellistä kirkkaampi .Siihen Pikkumies , hyvin innoissaan : "Vaari , teillä on uusi valo !"
Askarreltiin ja äkkiä Pikkumies huomasi pastillirasian pöydällä :" Hei , nämä ovat isomummin yskänpastilleja  ! Saanko yhden ?" No saihan hän . Olin muuten ottanut nuo pastillit Isomummin korista muutama kuukausi sitten pois , kun hän ei niitä käyttänyt ! Täytynee viedä takaisin , ettei tule huomauttamista väärissä paikoissa ....

Pikkumiehen tukka oli takussa , joten mummi otti sakset ja harjan  ja poisti takut . Jätti kiharat .Kauniit sellaiset .Kotona suihkussa kaveri , joka ei ikinä anna kastella hiuksiaan , seisoi suihkun alla ja teki vesikampausta  !!Kädellä vielä silotteli , suoraksi ja sileäksi  ja oikein peilin kanssa . Näin se on aina , heillä joilla on upeat kiharat , tahtovat ne suoriksi  ja suoratukkaiset hakevat permanenttikiharat .Pienenä se alkaa ...

Tämä  kivellä istuva täyttää  tänään 101 vuotta !  Ikä hiljentää liikkumaan hitaasti , mutta ajatus kulkee kirkkaasti  .Kahvit juodaan perhepiirissä ensi sunnuntaina  , mutta toki lisäkuppeja aina löytyy , yllätysvieraat ovat tervetulleita .

Vielä hetki kaunista...

Illan konsertti oli saanut Musiikkitalon myydyksi loppuun, harvoinpa olemme nähneet täysiä penkkejä ylintä parveketta myöten ! En kyllä ihmettele ollenkaan , sillä me suomalaiset tykkäämme viulisti Pekka Kuusistosta ja Sibeliuksen viulukonsertosta ! Kaunista , sydäntä , korvia ja koko kroppaa hellivää musiikkia !Ja kuinka Pekka soittikaan  , ikään kuin "huolimattomasti , kevyesti , helposti , lataamatta suurta energiaa , noin vain ", miten sen kertoisi ?! Ja viuluakin hän roikotti kuin vanhaa vihtaa....se oli jotenkin niin luonnollista , se oli käden jatke , kuului siihen .Ja kiitossoitot---ne olivat sitä genren ylittämistä , josta hän pitää ... taputuksista ei meinannut tulla loppua. Kapellimestarina oli Susanna Mälkki , myös hän on suomalaisten suosikki , miehen myös. Itse en erityisemmin välitä -ei mitään naiskateutta - mutta minusta hän liikehtii kulmikkaasti .Kapellimestarin pitäisi olla sulava ja pehmeä liikkeissään , siis minusta . Sibeliuksen "Lemminkäinen " on kuulemma myös kansan lempimusiikkia , sekään ei ihan ollut minun makuuni liiallisella mahtipontisuudellaan . Sibelius on varmaan ollut yli-ihmisen tunnoissa tuota säveltäessään . Kolmas osa fagotin ja sellon sooloiluilla sentään miellytti , pidän puhaltimista . Musiikin , Pekan ja tunnelman vuoksi ilta oli nautittava !

Tänään taisi olla syksyn viimeinen aurinkoinen ja lämmin päivä ! Kävimme hakemassa 101 -vuotiaan kävelylle , omaan pihaan tosin .kahden viikon päästä hän viettää synkkäreitään , se 101  tulee täyteen , on siis pidettävä mummu hyvässä kunnossa , että jaksaa edes kahvit juoda ! Tosin suuria kutsuja ei nyt pidetä , mutta tuleehan tuota väkeä jo pelkästään oman perheen parista . 101-vuotias sai tänään terveisiä : Systerin ja minun ensimmäinen hoitaja vuodelta 1945 soitti  tarkistaekseen osoitteen , jotta voi onnitella  hoidettavaansa sekä sen äitiä ! Olemme vissiin olleet ihania hoidettavia , kun hän joka vuosi muistaa ....

Leena Lehtolaisen  2010 kirjoittama Maria kallio -romaani "Minne tytöt kadonneet " tuli luettua , ehkä ja luultavasti jo toiseen kertaan . Oliko niin , että jouluksi ilmestyy viimeinen "Maria Kallio " ?? Sitä silmällä pitäen tarkistin , mitä aiemmin on tapahtunut .Ja onhan sitä tapahtunut  ! Ruotsalainen kansankoti kärsii maahanmuuttajista , muslimien huonosta sopeutumisesta skandinaaviseen menoon , naisten vapauteen ja kaikkeen , mikä siihen liittyy ! Ja nyt se ongelma alkaa olla meillä .  Maassa maan tavalla  ei enää onnistu ja ongelmia syntyy .

Neljä vuotta sitten HUS ilahdutti minua kirjeillä ja aikatauluilla .Nyt odottelen tuloksia mammosta ja kutsua ultraan , kaiken pitäisi olla hyvin , mutta vastahan se sitten on , kun lopullinen tieto on  käsissä. Aina se hiukan hätkähdyttää , kun lööpit kirjoittavat Arja Korisevan rintasyövästä , telkkari tekee ohjelmaa Leena Pakkasesta , joka ei mitenkään hyväksynyt omaa sairastumistaan ja Naamakirjassa tyttären  ystävä kirjaa kokemuksiaan HUSsin syöpäosastolla .Mutta suomalaiset saavat vielä , ainakin toistaiseksi , hyvää tasokasta ja parantavaa hoitoa  , hoitavat terveiksi , kuten minut .

Vein Pikkumiehen kotiinsa Rokkimuskarista . Papa oli kotona ja Mummille piti näyttää , miten Papan kanssa riehutaan ! Siinä mummi katseli oven suussa riehujia , tuumasi pojalle , että nyt pitäisi lähetä  pesulle , sillä kello on jo paljon . " En minä voi sitä tietää , kun minulla ei ole kelloa !"  No , eihän sitä sitten ...

Juhlien jälkeen väsy

Hausfrau , kotona Sveitsissä , siinäpä tarinaa keskimmäiseni elämänkuvioista Zürichissä  ! Tosin sinkkuna oleminen moisessa sääntöjen maassa lienee helpompaa kuin perheellisen , ei ole esiliinan nauhoja , joita sitoa hellan ääreen .Omatkin essun nauhani olivat aikoinaan tiukasti sidottuja    , jos ei nyt ihan hellan ääreen , mutta kotiin kuitenkin , mutta se oli oma onnellinen valintani ja minulla oli siihen taloudellinen mahdollisuus .Tänä päivänä kauhistelen muun muassa ystäväni nuorimmaisen valintaa kotiäitinä , kesken jääneitä opintoja ja ammattia .Tuntuu suurelta riskinotolta ja tarvitsee olla todella vannoutunut kotihenki tässä nykyhetken taloudellisessa  ja tasa-arvoa korostavassa ilmapiirissä , rohkeutta puolustaa omaa reviiriään .  Kirjoittaja on toimittaja , joten sujuvuutta riittää.

Olin taas tilannut Rissasta  ja sain käteeni liki tuhat sivua  perhetragediaa .Tämä kirja ei kiehtonut , luin pitkin hampain tarinaa kolmen polven naisista kesän kukkiessa kukkasiaan .

Arhipan lukee aina . Ei suurta kirjallisuutta , mutta jatkumoa ja elämää Naantalissa , Turussakin .Tarmokas nainen , kirjoja ja ikää on paljon ja lisää tulee kumpaakin joka vuosi .

 

Pikkumies halaa ja silittää , oma koira olisi mukava , mutta vielä saa muutaman vuoden odotella  .Ehkä tai ehkä ei .

 Kohta 101 vuotta täyttävä  Mummo kävi kauneushoitolassa , hoidettiin kynnet sormissa , varpaissa  lakattiin punaisiksi ! Ollako vai eikö olla punaisine varpaankynsineen merkkipäivän kahvitilaisuudessa !? Ehkä kuitenkin se villasukka , voihan niitä aina vilauttaa halukkaille ....

 

Talossa on hiljaista , Halloween juhlijat lepäävät viime yön juhlinnan jälkeen . Silmät ristissä kirjoittelen , sillä viime yö meni Niskavuori-elokuvia katsellen , onneksi on video ja vanhat nauhat tallella !

 

Hyllyssä kuleksi kirja " Ruusun nimi " .Ystäväni soitti ja kysyi , joko olen moisen lukenut ja mitä siitä pidin ?! No , en ollut , joten lukuhommiin .Kannen arvostelussa kirjaa kehutaan jännittäväksi oudoksi rikosromaaniksi , tarinaa vuodelta 1327 Italialaisessa luostarissa." Kun sinä luet niin paljon , niin luepa tämä " , sanoi ystävä kirjan antaessaan . Kurja tunnustaa , mutta nyt taitaa jäädä lukematta , vaikka tuossa se vielä hyllyssä on , joten mene ja tiedä ,voittaako uteliaisuus , kuten yleensä aina.

kuljen viljapellon laitaa..

 

Helsingissä on Sirkus ja mies tykkää sirkuksesta .Sinne siis suunnattiin Pikkumiehen kanssa , joka oli jännityksestä kuin sähköpupu ! Näytös alkoi ...ja Pikkumies kysyi , koska tämä loppuu ?! Areenalla esiintyi yksi hölmön oloinen mies tavallisia temppuja suorittavan koiran kanssa ..olisi pitänyt olla pellejä ! Ensimmäinen puoli meni valohärveliä pyörittäessä , pop korneja lattialle kylvettäessä ja janoon kuolemassa . Olihan siellä yksi naiskoomikko punaisine nenineen , joka hiukan ilahdutti pieniä katsojia, muutoin ohjelma oli aikalailla suunniteltu hieman vanhemmalle yleisölle. Väliajalla sitten onnistui vähän paremmin , ostettiin mehua ja sipsejä ..ja sitä ei saanut kertoa äidille ! Oli vissiin kielletty juttu . Toinen näytös oli jo sitten parempi , yhden miehen temput katon rajassa huimat ilman köyttä ja verkkoa, tuskin Pikkumies siitäkään suuria ymmärsi , mutta katseli kuitenkin .Naiskoomikko toi vienon hymyn miehen kasvoille , sanoisin tuota "pohjalaiseksi huumoriksi ", joka Pikkumiehessäkin näytti olevan samaa laatua kuin Vaarissaan  ja mitä Mummissaan ei ollut ollenkaan .Mitä sitten ihmettelimme ,oli kahden suuren mursun esiintyminen ! Kivoja eläimiä , mutta kuuluvat kyllä Kalifornian vesille!

 

 

 Musiikkikokemuksissa tällä viikolla on piano -flyygeli - ollut pääosassa .21 vuotias Johannes Piirto taituroi minulle täysin tuntemattoman säveltäjän konserton .Sormet vilistivät koskettimilla käsittämättömällä vauhdilla , niitä tuli seurattua enemmän kuin kuunneltua niiden tuottamaan musiikkia , joka ei joka kohdin minua sykähdyttänytkään . Mutta laihan laihaa pitkänhuiskeaa soittajaa oli mainio seurata ja toivoa , että äidillä olisi ruokapata valmiina , ihan häijyä teki , kun hän otti ikään kuin tukea flyygelin kannesta  kiittäessään ...

Toinen pianisti olikin suvun sivuhaarasta , hän soittaa miehensä kanssa kahta pianoa  Kun en ole pelkän pianomusiikin harras ystävä , kaksi pianoa toi jo ihan uuden ulottuvuuden , esitys oli kokonainen , siihen ei tarvittu enää mitään lisää. Temppeliaukion kirkossa soitto soi minusta huomattavasti upeammin kuin edellisen päivän esitys Musiikkitalossa ! Kaunista kaunista  ,ihan liikutukseen asti .

Mies tekee hirmuisia lenkkejä , kymmenen kilometriä ei ole mitään . Lähdimme bussilla Veräjänmäkeen  , hyppäsimme siellä pois ja sitten vaan kävelemään .Kiemurrellen pitkin Vantaan rantoja Haltialan kahvimökin tarjottavat mielessä. Kaunis syksyinen päivä ja ei montaakaan lenkkeilijää ! Suomi asettuu talviasentoon ja käpristyy sisälle ,   kellokin käännetään tänä yönä tunti eteenpäin . Syksyinen maisema on minun mielimaisemani ,.Vantaa virtasi leveänä ja sinisenä kuin ei mitään mutaa ja likaa olisi koskaan siihen laskettu , niin kaunis, että luulisi päättäjien haluava säilyttää sen puhtaana ja pistävän kaikki sotkevat tahot kuriin !
Maisemaa hahmottaa ihan toisella tavalla kun liikkuu jalan . Haltialassa käyskenteli ihan outo sonnirotu, musta ja karvakorvainen ! Olipa siellä ainakin yksi biisonikin laitumella . Kahvituvan tarjottavat maistuivat , entinen missi Seija on kova leipomaan .Vessan ovi jumittui ja jouduin huutelemaan miehen apua , oli vähän nolo olo ! Mies sen sitten sai ulkopuolelta  auki, onneksi ei lukkoseppää tarvinnut vaivata ! Ja matka jatkui , pitkin viljapellon laitaa , mitenkäs se laulu siitä menikään ?!
Ja sitten bussilla kotiin .