valkosipulin kynsissä

Italialaisen kokkauksen kotikurssia tuli sitten kokeiltua ja ruuat hyviksi huomattua , eikä valmistuskaan ollut liian vaikea , kun vieressä päivysti kokkauksen opettaja painetun sanan kanssa. Pareittain tehtiin , mikä tietysti nopeutti valmistusta , vaikka ottaahan kypsyminen aina oman aikansa . Mielenkiintoista . Tarina alkoi kutsusta , joka tupsahti sähköpostiini , kiitos siitä . Lupauksen perään sitten marssin intoa täynnä kyseiseen puoli-italialaiseen kotiin  -ja meinasin pökertyä jo ovella ! Valkosipuli ! Tokihan olin kuullut , mutta en todellakaan oivaltanut valkosipulin suurta ylivaltaa italialaisessa keittiössä ! Mutta pari pilleriä  ja lasi vettä , kyllä se siitä . Ja tottuihan siihen , kun keittiössä oli muutenkin suuri tuoksujen koktail ,se peitti sujuvasti yksittäiset tuoksut . Kaikkeen muuhun osallistuin , mutta sipulien leikkaamisen annoin parilleni .Syömiseenkin osallistuin ja kaikki maistui hyvälle , sipuleineen päivineen . Ilta oli onnistunut ja lupailin pyhästi valmistamani oppimaani italialaista ruokaa -mutta ilman valkosipulia .

Ratikalle kävellessä raikkaassa ulkoilmassa huomasin ympärilläni leijuvan omituisen kitkerän hajun , valkosipulihan se siinä . Säälin kanssamatkustajia , itsekin nousen pois  ja vaihdan paikkaa , jos lähelle sattuu valkosipulin syönyt matkustaja. Kotiin tullessa  kuoriuduin jo rappukäytävässä , päällysvaatteet , kengät ja laukun vein parvekkeelle , loput vaatteet riisuin pesukoneeseen ja kone päälle .Itse menin suihkuun ,kurlasin hampaita ja suuta erinäisillä aineilla , mutta silti mies ilmoitti minun haisevan  ! Itse tunsin kuinka yön kuluessa haju erittyi ihon läpi   , mutta olo ei ollut  hankala , ihme kyllä ,vatsa ja pää kestivät , tosin pillereiden avulla.

Kaksi päivää ja yötä kengät ja laukku tuulettuivat ja silti heti , kun päästin ne lämpimään , haju levisi huoneistoon . Jopa reseptipaperit antoivat oman tuoksunsa , nyt ne ovat ruttuisia saatuaan annoksen "air-fress "-suihkeesta . Että näin meillä . Jossa ei enää mennä hajustamaan itseä ei muita. Ja jossa raakaruoka edustaa pääasiassa sitä , mitä perhe syö . Onneksi Pikkumies oli kaupassa innoissaan nähdessään paprikaa ja kukkakaalia , niitä hän haluaa !
Ja sitten minulle kirjoitti yksi hyvän ruuan osaaja , että " ei hyvä valkosipuli vaatteisiin tartu !"

Se oli sitten se tarina. Tässä videossa on toinen  tarina ,koko päivän tarina .Se savustaa meidät ulos , tällä kertaa  ensin kävelylle Töölönlahden ympäri ,läpi Sanomatalon Hesarin kuvien näyttelyn ja elokuviin , katsomaan  rankalaista "Yksi päivä , kaksi yötä ".Kehuttu tyttönäyttelijä , ihan tuntematon minulle .Hyvä hän olikin , mutta koko elokuva oli tasaisen ikävää surkeutta , elämää , jonne ihmiset olivat ajautuneet ja josta he eivät osanneet nousta pois . Työtilanne, ajojahti  jota elokuva kuvasi , tuskin on ainakaan Suomessa mahdollinen , ehkä se oli vain elokuvallinen juttu .En kehuisi suuremmin . Ja syömässä käytiin Citykäytävän uudehkossa " ota ja punnitse" -kuppilassa .Tuoreita vihanneksia , kalaa kanaa jne , valintasi mukaan . Ei haissut valkosipuli eikä kukkaro suuremmin keventynyt .Helppoa kokkaamista .

Satoi lunta

 

 Harvinainen kuva nykyisin , kaikki tyttäreni samassa kuvassa . Ja pian sekin meni ohi , kaksi lähti ja kolmas tekee töitä , niin että Mummille tulee tilaisuus hoidella Pikkumiestä ! Iltasuihku ja sitten isä hakee pojan kotiin ja ennen kuin auto on kääntynyt nurkan taakse , Pieni mies on sikeässä unessa  eikä herää ennen aamua ,vaikka kannetaan, riisutaan ja laitetaan sänkyyn . Tänään on Pikkumiehellä ollut todella ilon päivä , sillä Helsingissä satoi lunta ! Maa oli valkoinen ja puhdas lumi houkutti välittömästi lapsille esiin pulkat ja riemunkiljahdukset , toivottavasti Danielillekin Päiväkodissaan .Isänsä ilosta en mene sanomaan mitään , mutta ehkä hän nautti kun lapsi nautti . Kun nyt lumi säilyisi sunnuntaille , että pääsee Mummikin lumisille .

Torstain konsertti antoi odottaa paljon , sillä sekä kapellimestari että solisti olivat klarinetisteja  .Joku Carl Nielsen , tanskalainen , oli säveltänyt taiturimaisen klarinettikonserton , joka oli niin taiturimainen , että siinä oli vain jokunen kaunis melodinen kohta , loppu oli erilaisia vikkeliä lurituksia ja osaamisen huippua . Minua ei juuri miellytä pelkkä taiturimaisuus , klarinetti laulaa ja sen haluaisin kuulla . Toinen osa oli Bruckneria , sekavaa .Hiljaisuutta ja meteliä . Kun kotona tarvitaan korvatulpat , täällä niillä olisi myös ollut käyttöä . Oli miten oli , elävä musiikki voittaa aina .

Oli päästävä ulos valkoiseen lumeen .Kävelin Tokoinlahden ympäri ja ihailin luonnon kauneutta . Elokuvissa  meni ruotsalainen "Luokkakokous " , joka kiinnosti .Nimiosassa oli Anna Odel , joka näytteli luultavasti jollain tasolla myös itseään , samoin kaiketi toisetkin , sillä he esiintyivät omilla nimillään .Hieman pitkästyttävä tilitys yhdeksän vuoden kiusatuksi tulemisesta luokassa. Kuvaus elokuvan tekemisestä luokkakokous-elokuvassa .Pohdiskelua kunkin sijoittumisesta luokan hierarkiaan . Ajatus jäi näköjään mietityttämään katsojia , sillä aulassa oli kolmekymppisiä , jotka miettivät omaa sijoitustaan kouluaikanaan . Heitä vessajonossa kuunnellessa mietin , jotta minnekä sitä itse aikoinaan oli sijoittunut , mietittiinkö silloin tai sen jälkeen moisia ? Ehkä , mutta en kuitenkaan tunnista , ja liekö hedelmällistä moista enää pohtiakaan .Elokuva on kerännyt palkintoja Ruotsissa .

Huomenna menen "Italialaisen ruuan kursseille "  ystäväni italialaisen miniän kotiin . Taidan haista valkosipulille kotiin palatessani , joten varustaudun hyvin  : pesen hiukseni vasta huomenna , puen päälle entiset vaatteet , jotta voi laittaa ne pesuun välittömästi , otan mukaan päänsärkypillereitä ja iloisen , oppivaisen mielen .Miksikö sitten menen ? Totta kai , kun joku vaivautuu kutsumaan ja moiset järjestämään , sellaista tapahtuu nykyisin niin kovin harvoin . Ja aina on ilo oppia uusia asioita , vaikka sitten valkosipulin käyttö ruuassa ....

Tunnelmaa juhlissa

 

 Kävi kuten ennenkin , oikein tärkeissä tilaisuuksissa kuvaus epäonnistuu ! Järkkärin sähköiset toiminnot menivät rikki  -tosin jo aikaa sitten - ja sitä ei voi enää korjata .  Otin siis käyttöön vanhan fimijärkkärin -olenhan sillä saanut muinoin todella hienoja kuvia  ! Ulkona se vielä on toiminut hyvin , omat silmäni vain ovat tarkennustepposia tehneet , siksi sen käytön muuten aikoinani lopetin . Nyt uskoin , että tokihan minä vanhana kuvaajana hallitsen suurimman osan kuvauksista , jos ei nyt ihan kaikki onnistukaan , niin osa kuitenkin ! Niinhän siinä sitten kävi . Suurin osa ei onnistunut , jokunen kuitenkin . Haasteellista oli yrittää korjailla ruutuja edes jonkinlaiseen näkyvyyteen , mukavaakin . Mustavalkoinen vai väri ,tyytyäkö tunnelmaan vai tarkkuuteen . Mikä innosti jatkamaan , oli ilo huomata , että tarkensin useimmiten oikeaan kohtaan , vaikka räpsimistähän  tilanne enimmin oli .Mustavalkoiset ovat kuin vanhan ajan lehtikuvia , olkoon siis niin , tilannetta ei todella takaisin saa !

Huomasin myös , että kun on käyttänyt digikameraa , jossa tarkennus tapahtuu tavallaan automaattisesti , eli vihreää näytellään , niin on hyvin vaikeaa palata takaisin  oman silmän tarkennukseen , samoin yrittää muistaa kaikki toiminnot , jotka eivät ole automaattisia , vaan käsipelillä säädettäviä . Epäilimme kameraliikkeen kanssa ,että salamani säädöt olisivat väärin , mutta tarkennus osoitti , että ei sentään ! Taitaa vaan  laite olla tiensä päässä , ehkä .Koen  filmin nyt jotenkin haasteelliseksi ja en ihan vielä osta uutta digiä , en ihan vielä usko etten enää osaa.

Satavuotiaalla on kolme sisarusta , jotka kaikki ovat yli yhdeksänkymppisiä . Tämäkin tässä sohvalla ajelee vielä autollaan  kuten kunnon amerikkalaisen kuuluukin .Kuva on muuten otettu filmille , samoin tuo kampaajan mestarinäyte , joten jokunen onnistui ihan tyydyttävästi . Marras-joulukuu on perinteisesti ollut huonoa kuvausaikaa , valoa on todella vähän .

Amerikan tytär ja Satavuotias , ikävä varmaan tulee , tuskin enää näkevät .Vaikka saman olen kyllä sanonut ennekin  , silti ikuisesti ei kukaan elä .

Kukkia tuli valtavasti ja koko huusholli tuoksui kuin kukkakauppa  ! Joku sanoi , että niihin ruiskutetaan hajuvettä ??!


Ruokalistan ykkönen on ollut Wienerleike . Sopivan kokoinen löytyi Saksalaisesta  ravintolasta jossain Kruunuhaassa. Verinen pihvi , kuulemma hyvä , löytyi Hietaniemen hallista .Kuva on , mutta en jaa.

Viikonloppu toi myös surullisia uutisia . Yhden ystävän leikkaus epäonnistui , hän siitä tuskin selviää . Toinen haudattiin eilen , syy ihan liian nuoren miehen kuolemaan selviää vasta ensi viikolla . Mieleen muistuu PV:n sanonta , että "Kyllä hautajaisvaatteet täytyy oven pielessä olla "! Nyt on ollut tarvetta , siellä ne on kaapissa valmiina otettavaksi.

Sataa vuotta juhlimassa

 

 

 Perheeni maailmalta tuli juhlimaan satavuotiasta .Käsittämättömän leppeä marraskuu näytti pimeän puolensa ja aurinko katosi suunnilleen koko sen viiden päivän ajaksi , jolloin Amerikan vävy Suomessa vietti. Satoi  , mikä toivottavasti oli heille hieno juttu kaiken sen Kalifornian kuivuuden jälkeen , tosin sadetta ei voinut pussittaa ja viedä mennessään .Hakaniemessä on monta tasokasta hotellia , jonne voi hotellinjohtajan miehineen majoittaa  ja toivoa , että he käyttävät aamunsa nauttien runsaasta hotelliaamiaisesta , sillä meidän aamiainen koostuu pääasiassa poran äänistä , teekupposesta ja siihen jotain päälle. Keskimmäinen nautiskeli näitä kaikkia, juttele siinä aamukahvisi äärellä korvatulpat korvissa !Kokeiltiin , mutta menestys oli heikko . Nyt on Amerikan vävy  lentokoneessa suuntana LA. Toivottavasti , sillä tullessa oli ongelmia , ensin meni rikki kone LA:ssa ja sitten Finski NYK:ssä, ja tuntien odottelun jälkeen  tytär löysi lennon LA:sta Amsterdamiin ja sieltä Helsinkiin , joten loppu hyvin .

Satavuotisjuhlat oli menestys , mikäli sitä mitataan vieraiden lukumäärällä . Hämmästystä herätti moni melkein muinoisesta elämästä ilmestynyt , niinkin voi sanoa , kun tapaamisista on kulunut kuutisenkymmentä vuotta ! Juhlittava jaksoi istuskella koko päivän , puheet nyt taisivat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos , mutta katsella aina voi ja sitä hän virkeästi teki koko juhlan ajan ! Shampanjat ja kakut tekivät kauppansa ja tungos oli välillä hyvin miellyttävä , oli suuren juhlan tuntua . Kukkia tuli joka maljakkoon ja purkkiin , mikä vain vettä kesti , nyt tuoksuu koko huoneisto !

Pikkumies herätti ihastusta jokaisessa , olihan hän ainoa kokonsa edustaja .Ikähaitari oli suuri , 97 vuotta . Onneksi Mummi oli taas kerran viisas ja otti sentään pari kertakäyttölasia talteen , "juhlamukin " myötä menee huonompikin ruoka Pikkumiehen massuun .

Pyhänpäivää

Viipuri 1944. Rapistunut talo, viimeiset pommitukset, lukittu huone. Äidillä käy alakerrassa arvovieras, sotilaspukuinen herra, ja Doran ja Marin on oltava lukitussa huoneessa hiirenhiljaa. Estääkseen pikkusiskoa pelkäämästä Dora aloittaa sadun miehestä, jota linnut kantavat. Hän ehtii kertoa satua monta kertaa. Ehkä liian monta. Helsinki 1953. Kerrostaloasunto, tuore avioliitto, lämmin kesä. Aikuinen Dorotea on aloittanut elämän uudestaan, kaikki on hetken mallillaan. Yhtäkkiä hänen maailmansa järkkyy, kun Otto-puoliso saa vieraita Viipurista. Muistot ovat liian kipeät. Ne sekoittavat ajan ja ihmiset ja Dorotean, joka ei osaa erottaa totta ja valhetta, satua ja sitä, että nyt hän on aikuinen nainen eikä enää lintuihin uskova lapsi. Tanja Pohjola (1980) on helsinkiläinen esikoiskirjailija ja kasvatustieteen maisteri. Lintu pieni on kaunis, kerronnallisesti ja psykologisesti puhutteleva kertomus siskoista, jotka odottavat, että äiti huomaa heidät ja rakastaa.   

Noin sen näkee  kirjan arvostelija , minä koin sen ahdistavana .Sisarusten äiti oli mieleltään järkkynyt sadisti , joka lukitsi tyttärensä vintin huoneeseen , unohti heidät sinne nälkään ja janoon , olisi jättänyt heidät viholliselle ja lähtenyt itse "lapsettomana " arvovieraan mukaan. Tietysti Viipurissa oli sota , elämä kaikin puolin sekaisin , silti . Ainoa , mitä ihmettelen , on  että , mikä saa nuoren ,1980 syntyneen  helsinkiläisen kuvataiteenopettajan kirjoittamaan noin sairaan tarinan .Siinä riittää tutkimista psykologeilla .

Viikko on ollut hyvinkin hektistä hoidellessa yhtä aikaa melkein sata vuotiasta ja kolme vuotiasta .Hyvin se sujuu , Pikkumies verottaa Isomummin "hyvävarastoja " , pitää huolta ulkona ja katselevat yhdessä Pikkukakkosta . Mutta varsinainen hektisyys alkoi maanantaina tullessani bridgestä .Lankapuhelin soi ja jokin sanoi , että nyt vastaat! Sieltä 99 ilmoitti , että kännyn päälle kaatui vesilasi ja nyt se on mykkä .Ilman kännyä ei Ysiysiä voi jättää , joten autoon ja kohti Pihlistä .Miehelle kerroin , jotta soita sille nyt ja käske olla valmiina .Eipä ollut mummu valmiina , istui tuolissa rauhassa lukemassa , oli vielä ottanut kuulokoneen pois ,joten turha puhua valmiina olosta . Vikkelään kengät jalkaan ,takki niskaan ja autoon ! Ajattelin , jotta häntä tarvitaan Iriksessä , sokeain kaupassa , josta känny oli hankittu . Ruuhka-aika ja kiire , mutta oltiinpa kahtakymmentä vaille viisi ovella   --ja kauppa oli mennyt kiinni kello neljä ! Nykyaikana ! Mitäpä sitten  tehdä , enhän voi juoksuttaa mummua pitkin Kauppakeskuksia , etäisyydet ovat kilometrejä .Pitkin hampain ajoin Pihliksen Prismaan , luulin sen olevan ihmisystävällinen , vaan turhaan luulin . Ysiysi oli ihan poikki kunnes päästiin kännyosastolle ja kaiken lisäksi siellä ei ollut ihan samanlaista kännyä . Kun ilmankaan ei voinut jättää , otettiin lähinnä oleva , kun mummu kertoi sen näyttävän ihan tutulta .Pois lähtiessä myyjä kehotti laittamaan vanhan riisikuppiin viikoksi , saattaa känny vielä toipua kylvystä !
Kaikki siis hyvin , tosin simkortilta oli kadonnut suurin osa nimistä , jotka sitten piti tallentaa uudelleen .

Ysiysi hallitsi tekstiviestin uudella koneellaan ja minä jätin hänet uutuuttaan kokeilemaan .
Seuraavana päivänä Ysiysiltä ei kuulunut tekstiviestiä , soitin kännyyn Pikkumiehen tarhan luona , sain vastauksen , että " puhelimeen ei nyt saada yhteyttä "!Ajoimme siis Pikkumiehen kanssa katsomaan , missä vika ja sieltähän se löytyi ! Puhelin näytön ohitti teksti " väärä simkortti ",toimittuaan hienosti kokonaisen vuorokauden .Teksti kulki kuin telkkarin hätäviesti , eikä poistunut , joten kauppaanhan sitä oli taas rynnättävä . Tosin nyt jätin Ysiysin kotiin Pikkukakkosen ääreen ja raastoin varsinaisen katsojan mukaan , hän kyllä sitten antoi minulle anteeksi, kun kaupassa oli  monta telkkaria ja kaikissa Pikkukakkonen .Myyjä teki sitten "jotain " koneelle , mutta ikinä ei ollut moista tekstiä nähnyt eikä tiennyt mistä se tuli eikä mitä sille tehdä .Tämä varsinainen asiantuntuja onnistui kuitenkin saamaan kännyn auki ja hävittämään tekstin , mutta kertoi samalla , että simkortti voi sitten temppuilla ja kannattaa soitella Saunalahdelle asiasta , vaikka ei näille korteille kyllä yleensä ikinä mitään tapahdu jne jne .Tänään puhelin on toiminut hyvin .Tekniikka on kummallista .

Torstai oli kaunis aurinkoinen päivä , tulossa on Pyhäinpäivä , "Havutettavien päivä " , oletteko moisen kuulleet ?! Käytiin viemässä kukka yhdelle ja katsastamassa  toinen .Hietaniemen hautausmaa on kaunis puistokeidas  kaupungin melun keskellä , siellä on rauhallista kävellä, sekä Vanhalla puolella , että Juutalaisten puolella .Ruoholahden alikulkusilta , siinä meillä yksi Guggenheimer .Kenen lie suunnittelema luomus.

Tänään tein syntiä . On Pyhäinpäivän aatto , vielä hetki sitten silloin ei saanut mennä kylään , jutella , kiirehtiä , juhlia - ja minä olin pelaamassa korttia .Kävelin kotiin , enkä tuntenut itseäni kovinkaan syntiseksi sumusateisessa illassa.