maanantai 31. tammikuuta 2011

Hämäriä näkyjä










A hard-living Hollywood actor re-examines his life after his 11-year-old daughter surprises him with a visit.
Director: Sofia Coppola
Writer: Sofia Coppola
Stars:Stephen Dorff, Elle Fanning and Chris Pontius


Sunnuntaitelevisio täynnä hiihtoa !Voisiko olla tylsempää katseltavaa ja kuunneltavaa ...eli elokuviin .Sofia Coppola on yleensä ollut tae kauniille maisemille ja miksei , onhan Los Angeleskin kaunista katseltavaa. Tarina liikkui tutuissa maisemissa , tuli nostalginen olo. Tuttua oli myös elokuvan tarina , elokuvamaailman tyhjyyden pohdinta kaiken loiston ja rahan keskellä .Ei mikään huipputuote , mutta hiihtoa parempi toki .Dokumenttifestivaali on meneillään , kansa rakastaa katsella kurjuutta monelta kantilta , sillä näytökset olivat suurin piirtein loppuunmyytyjä.Myös se , johon olisin itseni sallinut , joten ostin liput Coppolaan .Sali oli yli puolen välin täynnä , karkkipaperit rapisivat ,kun kuva alkoi . Sitten tapahtui ihme !Sali hiljeni ja hiljaisuus vallitsi koko elokuvan ajan ! Outo yleisö , kuitenkin ikäryhmässä laidasta laitaan , keskittyi täysin esitykseen , ehkä siinä sitten oli jokin syvällisempi sanoma , jonka olemassaolon jollain lailla tiedostin .Liian tavallinen , tuttu ,suttuinen kaveri helppo samaistua , mikä lie , en ole kuitenkaan kovin montaa kertaa täydessä hiljaisuudessa elokuvaa katsellut !

Keväinen tuntu ilmassa ja auringon katoaminen taivaanrantaan houkutti kiertämään Tokoinlahtea .Eikä ollut kameraa mukana .Puhdasta valkoista lunta , korkeita kinoksia , Kaisaniemen kentällä sileä jää ja yksi äiti kolmen lapsensa kanssa luistelemassa , ylellistä .Missä muut lapset ?! Onneksi jokunen oli vanhempineen löytänyt tiensä Piritan eteen , sillä sinne oli tehty kolme kaunista lumiveistosta liukumäkineen. Nyt piti harkita ,otanko riskin huomiseen vai juoksenko hakemaan kameran ! Kamera voitti ja auringon juuri laskiessa sininen hetkikin oli jo pois häipymässä , muutama kuva tuli onnistuttua tallentumaan .


perjantai 28. tammikuuta 2011

Ilojen etsimistä

Yasuo Shinozaki Kapellimestari Yasuo Shinozaki aloitti Kymi Sinfoniettan taiteellisena johtajana vuoden 2007 alussa.Yasuo Shinozaki syntyi Japanissa, jossa hän myös aloitti kapellimestariopintonsa. Hän jatkoi opintojaan Leopold Hagerin oppilaana Wienin musiikkikorkeakoulussa, Myung-Whun Chungin oppilaana Accademia Musicale Chigianassa Siennassa sekä Seiji Ozawan ja Bernard Haitinkin johdolla Tanglewoodissa.Vuonna 2000 hän sai toisen palkinnon Toisessa Kansainvälisessä Jean Sibelius –kapellimestarikilpailussa, jossa hän jäi erityisesti kuulijoiden mieleen johtamalla tunteikkaan esityksen Sibeliuksen toisesta sinfoniasta. Hän sai kutsun HKO:hon sekä Turun kaupunginorkesteriin. Shinozaki on työskennellyt Suomessa myös Radion sinfoniaorkesterin, Tampere Filharmonian ja Tapiola Sinfoniettan kanssa.

Torstaikonsertissa korvia hellittiin.Minulle tuntematon nimi -Gabriel Faure - oli luonut musiikin , jonka soljuvan kaunis sävelkulku oli yllättävän tuttu. Richard Straussin lauluja luritteli brittiläinen sopraano Emma Bell.Kaunista sekin , varsinkin hiljainen liuku ylä-ääniin oli huilumaisen herkkää.Alaäänet katosivat joskus orkesterin alle ,muuten äänen voimakkuudesta ei jäänyt epäselvyyttä,ooppera lienee hänen omintaan. Anton Dvorakin sinfonia numero 7 d-molli (minulle riittäisi sanoa pelkkä sinfonia...) komensi koko orkesterin töihin .Olettaisin , että sitä on kiva soittaa , jos nyt näin saa sanoa ja olihan sitä kiva kuunnellakin.Hyvä ilta kaikkinensa.-


Ysikutonen luisti edelleen konsertista , mutta ilmoitti voivansa erinomaisesti , kun oli ollut ulkona sauvakävelyllä joka päivä !Varttitunti tuolijumppaa vaatteiden pukemisessa ja toinen mokoma ees taas tylsää tasaista .Happihyppy , ehkä joku naapurikin ja pari sanaa , ettei ääni ihan katoa .
Äänen katoamista ei kyllä tarvitse ihmetellä ystäväni kohdalla ! Leuto talvisää houkutti meidät ulos .Tilkan sairaalan ympäristö on kuin muinoinen brittiläinen sokkelo , todellinen dementiatesti .Korkeat lumivallit ja kiemuraiset kävelytiet johtavat milloin umpikujaan , milloin portaisiin .On siinä suuntavaistottomalle seuralaiselle lähtöruuden etsimistä, varsinkaan kun kuljetettava ei suuntaa tiedä,ei muista.Muuten muisti oli hyvinkin muistavainen tänään, olo rauhallinen , mieli ihmettelevä .
Bridge sujui tänään ilman suurempia muistikatkoja ja siitä minä olen iloinen .

torstai 27. tammikuuta 2011

Aikalainen juttu


Yhdysvaltainkiinalainen kirjailija Tess Gerritsen on syntynyt ja kasvanut San Diegossa, Kaliforniassa. Hän on opiskellut antropologiaa ja lääketiedettä, ja toiminut sairaalalääkärinä Honolulusssa Hawaijilla.


Mikä saa ihmiset hakemaan apua itämaisten hoitomuotojen harjoittajilta tai jopa henkiparantajilta? Tehdäänkö epätoivolla rahaa? Kuolinsyyntutkija Jack Stapleton alkaa perehtyä vaihtoehtolääkinnän maailmaan suoritettuaan ruumiinavauksen nuorelle opiskelijalle, joka menehtyi pian kiropraktikolla käynnin jälkeen. Jackin entinen opiskelukaveri, arkeologi Shawn Daughtry tekee löydön luvattomissa kaivauksissa Pietarinkirkon alla. Hän saa vihiä salaisuudesta, jonka paljastumisella olisi valtaisat kirkolliset ja lääketieteelliset seuraamukset. Tapaukseen tahtomattaan sotkettu kardinaali James O'Rourke, Jackin ja Shawnin ystävä hänkin, kääntyy Jackin puoleen salatakseen tutkimukset, jotka voisivat murentaa koko paavi-instituution.



Jos olet kiinnostunut katolisen kirkon ihmisille opettamasta opista ja luterilaisena vieroksut sen ihmeellisyyksiä , luepa tämä kirja .Fiktiotahan se on , ehkä .Mutta kirjoittaja on kuten Dan Brownikin , opiskellut arkeologiaa ja toki Vatikaanin opit ja salaisuudet kiinnostavat .Kun aiheeseen lisätään dna ja erilaiset uskomukset , tarina on valmis.Tietoa on paljon ja lukeminen etenee hitaasti , jos kaiken aikoo sisäistää .Kirjalla oli kiire takaisin Kirjaston hyllyyn , joten sain syyn harppoa kirkon todisteet ja lukaista tarkemmin nuo lääketieteelliset asiat .Omakohtaista siinä , että myös minä olen ollut LA:ssa kiropraktikon napsuteltavana juuri samalla tavalla kuin nuo ruumiit tekstissä .Migreeni oli kuolettava ,käsittely ei .

tiistai 25. tammikuuta 2011

Eksyneen muistikirja




SELJA AHAVA
Eksyneen muistikirja
Gummerus 2010, 203 s.Selja Ahavan esikoisromaanin päähenkilö Anna tapaa Ruusukummun vuodeosastolla Jumalan. Sama Jumala istuttaa Annan kirjan lopussa veneen peräpenkille ja työntää puuveneen vesille.
Tähän väliin mahtuu kiertoajelu muistoissa, tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet tai sitten eivät. Aina kun tulee vaikeaa, Anna lähtee kävelylle. Tai tekee pitkiä listoja esineistä, etteivät ne häviäisi hänen mielestään.
Entä jos tapahtumissa onkin asioita, jotka eivät ole tapahtuneet? Onko lumeen kuollut nainen Anna itse, jonka Anna itse löytää? Onko Anna naimisissa Antin kanssa ja viettää saaressa ikimuistoisia hetkiä myrskyn odotuksen kourissa, kun vene vedetään viime hetkellä suojaan, sytytetään kynttilä sisällä ja otetaan viinipullo esiin?
Vai onko Anna sittenkin Lontoossa ja naimisissa Thomasin kanssa, joka lähtee kavereidensa kanssa perinteiselle kalastusretkelle? Yksin jäätyään Anna ajelee metroportaissa tai nukkuu pitkiä öitä lentokenttien halleissa.
Ja onko totta se, että Annalla on kuusi lasta, vaikka hän sureekin sitä, että on niin paljon ihmisiä, jotka saavat lapsia, vaikka eivät niitä edes halua, ja hän, joka ei ole voinut saada lapsia, suree taas?
Kun muisti menee, tilalle tulee armo. Ei ole yhtenäistä tarinaa, on valaistuja hetkiä, ja loppu on pimeää - Jeanette Wintersonin sanoin. Ahavan esikoisromaani sukkuloi mielen labyrintissä harvinaisen uskottavasti.
Mitä pidemmälle kirjaa luin , sen enemmän se mietitytti .Osaanko etsiä ystäväni kokemasta sen , mikä on totta -tässä ja nyt - vai olenko mennyt mukaan mielikuvitusmaailmaan , jossa hän mitä ilmeisemmin paljolti liikkuu ? Mistä minä tiedän tiedostan totuuden ja kuvitelman rajan ?Ja onko se oikestaan tarpeenkaan ?Otanko turhaa kantaa ongelmiin , joita hän ympärillään huomaa ?Onko ne totta vai kuvitelmaa ? Painaako kierot asiat oikeasti mieltä vai onko kaikki unohdettu jo huomenna ? Muistisairaus on sairaus on sairaus , josta luultavasti kukaan ei loppujen lopuksi tiedä suuriakaan.Tutkia voidaan , mutta kuka kertoo , mitä liikkuu ihmisen päässä , ajatuksissa ?Teot ja sanat voi kirjata ylös , ajatus jää ihmisen omaan mieleen ja sinne ei vielä tiede yllä .





Kuninkaan puhe
The King's Speech (2010)
Lajityyppi: Draama, history
Levittäjä: FS Film Oy
Ohjaaja:
Tom Hooper
Pääosissa:
Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter, Guy Pearce, Timothy Spall, Derek Jacobi, Jennifer Ehle, Michael Gambon
Ensi-ilta: 21.1.2011



Kuningas Yrjö VI:n tositarinaan perustuva draama kertoo monarkin yrityksestä löytää oma äänensä.Isänsä kuningas Yrjö V:n (Michael Gambon) kuoltua ja veljensä kuningas Edvard VIII:n (Guy Pearce) luovuttua kruunusta skandaalinkäryisesti Bertie (Colin Firth), joka on koko ikänsä kärsinyt kiusallisesta puheviasta, kruunataan hänen omaksi järkytyksekseen Englannin kuningas Yrjö VI:ksi. Kun maa häilyy sodan partaalla ja on kipeästi vahvan johtajan tarpeessa, hänen vaimonsa Elisabet (Helena Bonham Carter), tuleva kuningataräiti, järjestää miehelleen tapaamisen eksentrisen puheterapeutin Lionel Loguen (Geoffrey Rush) kanssa. Ohdakkeisen alun jälkeen kaksikko turvautuu epätavallisiin hoitomuotoihin ja ystävystyy ponnistellessaan kohti yhteistä päämäärää. Loguen, perheensä, hallintonsa ja Winston Churchillin (Timothy Spall) tuella kuningas voittaa änkytyksensä ja pitää radiopuheen, joka toimii innoituksena koko kansalle ja kokoaa valtakunnan yhteiseen rintamaan
Iltainen elokuva lienee kassamenestys .Mikäpä siinä ,hyvä elokuva se oli . Kahden miesnäyttelijän elokuva .On aina ilo katsella hyvää näyttelijätyötä , soisinkin Oscarit molemmille , sekä Colin Firthille että Geoffrey Rushille , joista jälkimmäisen suoritus oli ehdottomasti parempi , jos nyt sallitaan vertailu.Hyviä molemmat . Ja onhan tässäkin yksi kiitollisuuden aihe : en ole syntynyt kuninkaalliseksi , ei ole helppoa olla kansakunnan keulakuva.
Lunta tuiskuttaa poikittain .Kävely Eiraan laiskan jumppaan ja hiirikäden kuntoutukseen antaa reippaan happiannoksen ja hyvän mielen .Rapakon takaa tuli puhelu illalla , siellä kukat nousevat maasta kevättä aavistellen , aurinko paistaa ja tytär istuu terassilla uimapuvussa kirjaa lukemassa.Aamullakin se on valo , joka herättää , meillä se on herätyskello .Eikä aina herätä sekään .


Miten herättiin Turussa synkkäripäivään ?

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Tumma vai vaalea iho


John Grishamin debyyttiromaani A Time to Kill (1989 ) sekä sen esittämä oikeusmaailman moraalinen kysymys.
Schumacher on pitkällä urallaan muuntanut jo aiemmin Grishamin kirjan leffaksi (Päämies), mutta On aika tappaa on näistä projekteista se kunnianhimoisempi. Heti alussa kaksi rankan näköistä rasistisikaa kertovat mitä ajattelevat mustista, ja hetkeä myöhemmin he jo raiskaavatkin 10-vuotiaan pikkutytön. Kun tytön isä (Samuel L. Jackson) toteuttaa verisen kostonsa, visainen probleema onkin valmis: silmä silmästä vai eikö sittenkään?
Ongelmaa vaikeuttaa se, että yleisellä tasollakin tarkasteltuna tuomiot mustan miehen murhatessa valkoisen ovat paljon ankarammat kuin valkoisen murhatessa mustan. Ei siis riitä, että juttua tarkasteltaisiin pykälien lävitse ja koston oikeutuksen kannalta, vaan kaikkeen liittyvät lisäksi rotujen välinen kuilu ja tällä kertaa myös KKK.
Kyyneleitä television äärellä . Olen nähnyt tämän elokuvan teatterissa , pimeässä salissa ja suurella kankaalla.Silti sen teho oli virtanaan valuvien kyyneleiden arvoinen .Tunteikas loppupuhe puolustajalta pienen mustan tytön kohtalosta komennettiin kuulemaan silmät kiinni -ja sitten kuvittelemaan tyttö valkoiseksi. Grisham osaa ja minä vuodatin katkerat kyyneleet ajatellessani , millaista elämä olisi , jos olisin syntynyt mustana.

lauantai 22. tammikuuta 2011

outoja laskuja


Ristoa polttelee halu tutkia äidinäidin tiukasti varjelemaa salaisuutta, jonka hän uskoo kulminoituvan vuoden 1918 kevääseen. Sisällissodan verisenä keväänä Märynummen joukkohautaan marssitettiin Somerolta 50 miestä ja poikaa teloitettavaksi.
Luin Leena Landerin Kirjan "Liekin lapset " ,kahlaten ja harppoen , pääsin loppuun -ja aloitin alusta .Se vei sittenkin mennessään , vaikka olen oikeastaan kyllääntynyt noihin sisällissodan tarinoihin . Kovaahan se on varmasti ollut , elää ja kasvaa siinä puolessa välissä .Houkutellaan kuka punaisiin , kuka valkoisiin , saman pihan lapsia kaikki. Ja tapahtuihan siellä Märynummella murhakin , jonka tekijän Risto selvitti ja ilmoitti poliisille .Ihan turhaan , tekijä ansaitsi kohtalonsa , eli tuli tapetuksi .
Nyt olen sitten selvittänyt salaperäisen numeron , josta minua on tekstiviestin vastaanottamisesta laskutettu .17212 on numero , jolla on googlessa 681 linkkiä ympäri maailman .Kuinka moisen numeron voi estää , jää vielä nähtäväksi . Missään tapauksessa en ole vastaillut enkä kilpailuihin osallistunut .Eikä puhelutiedoissa edes näy , että mitään olisi lähetettykään , vain vastaanotettu .20 euroa per lasku. Outoa on koko puhelinjutussa , että jokaisella on niin sanotut "omat sivut " , joista voi katsella puhelunsa ,mutta mitäpä tuo hyödyttää, kun numero on vain puolikas ja loput pelkkää tähteä ! "Asiantuntijapalveluun " soittaminen mahdollistaa koko listan saamisen , mutta se maksaa kymmenen euroa.Oliko peräti arkki. Aika pitkälle olen jo päässyt selvityksessä , katsotaan onnistunko lopettamaan laskutuksen .Googlessa oltiin kovin epätoivoisia.
Sumuinen päivä oli hyvä kävellä bridgeen, sieltä ratikkaan ja ystävää ulkoiluttamaan .Iloinen vastaanotto tuo hyvän mielen , vaikka suljettu ovi ahdistaa pois lähtiessä. Koneen ääressä tein pari onnittelukorttia , yhden vauvakortin Brysseliin , toisen ikämieskortin Olariin .

torstai 20. tammikuuta 2011

Valaistunut olo

Sumuinen vesisade kasteli kasvot ja lumikinokset , pehmensi ennen niin jäiset tiet kävelykelpoisiksi , eli oli Vanskin makuinen ilma.Olin kolme tuntia opiskellut vävypojan kanssa espanjaa ja suomea ihan uudella tavalla eli kääntäen englanniksi ! Eikä se ihan helppoa äkkiseltään ollutkaan , kummasti unohdin tuiki tavalliset sanat , vähän joka kielellä !Kaveri opiskelee Avoimessa ulkomaalaisille tarkoitetussa opinahjossa ja hattua nostan , kun kevät koittaa , kyllä silloin on jo aika paljon hallussa ,jos vaaditun työn tehdä jaksaa.

Tiukan ajattelun päätteeksi lähdin siis minäkin valaistumaan.Aurorankadulla oli teemana "Valo ".Ellen olisi istunut tuolillani sitä kolmea tuntia , olisin laistanut koko jutusta , kuvittelin osaavani jo kaiken uudesta energiavalosta .Väärin luulin , tunsin just wattimäärät ja sen "Sormilampun ", joka ei sitten sovi yhteenkään kruunuun , mutta joita näkee monessakin upeassa lampussa nokkimassa .Tiedotustilaisuus oli kattava ja nyt olen hyvin valaistunut .Osaan valita lampun ulos pakkaseen , saunan kuumuuteen , lasten huoneeseen , vanhuksille ja muille lukevaisille ja himmentävään valaisimeen , johon en vielä voi valita lamppua , kun sitä ei vielä valmisteta !
Juttu on pähkinänkuoressa (!) näin : säästän kulutuksessa, mutta en valossa , enkä myöskään hinnassa , joka säästö tulee sitten viisi vuotta myöhemmin .Nyt vaan sitten kauppaan selvittämään myyjälle , että heidän tekstinsä hyllynreunassa on väärin ,mutta minä tiedän miten se menee.Tuosta osasta minä tykkään !

Eli -oliko hyvä päivä tänään ? Oli -ja se parani telkkarin ääressä lisää , sieltä tuli "Taivaantulet " , sarja , joka on kuvattu Kemijärvellä .Ihan hulluja ihmisiä koko Lappi täynnä!Vielä kahjompia kuin pohjalaiset -ilohan siitä syntyy !

tiistai 18. tammikuuta 2011

Vuorovaikutusta

"Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. Sanojenkin välityksellä voimme päästä niin lähelle toisiamme , että aistimme toistemme toiveet , pelot, uskomukset , rakkauden .Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi , se on kirjallisuutta .Tätä vuorovaikutusta minä halua olla edistämässä , niin lukijana kuin kirjailijanakin .Se on korkein päämääräni ."Näin sanoi Reko Lundan kerran .


Olen vaalinut tuota lauseketta ,pitänyt sitä Raamatun lauseenani .Sanoissa olen usein onnistunut , joskus en .Reko Lundanin "korkein kommunikaation muoto " ei aina tuota sitä tulosta , miksi sen olen ajatellut .Sanat kirjoitettuina ovat kuitenkin muokattavissa , lausuttuna niitä et takaisin saa.Terävän kieleni vuoksi lienee parasta , että pitäydyn edelleen Lundanin mallissa , vaikka eivät nämä kirjeenikään kaikkia ilahduta , jotkut ne voivat jopa suututtaa...mikä minua suuresti huvittaa...





Kaupungissa kura lentää ja sataa vettä .Pihliksessä Ysikutonen voi vielä sauvakävellä puhtaalla lumella .Kauppareissu käytiin autolla ja sieltä noustessa hän huokaisi , että "taas on sitten suuri ponnistus edessä " !Annoin sauvat käteen ja niin hän marssi reippain askelin loivaa ylämäkeä kotiovelleen .Tässä tulimme tuohon sanoihin , joku tekee vain sen , mikä pyydetään ja kun ei pyydetä , asiat jäävät tekemättä . Tämän päivän Hesarissa oli selvitys Suurten Ikäluokkien vanhuspalveluista .Kerran viikossa on päästävä ulos.Eipä taida toteutua tuokaan ohje , ei sen paremmin silloin , kun minua ulkoilutetaan tai ei ulkoiluteta . Tänään se ei ainakaan toteudu , siksi minä komennan ja vaadin .



Kura alkaa painaa mieltä . Odotan vain kirkasta auringonpaistetta tuohon likaan , silloin iskee migreeni , mieli painuu alas ja elämä ei hymyile. Eikä tuo Landerin viimeisin kirjakaan nyt kovasti mieltä kohota,hypin tiukat selostukset -ja luen ne hetken kuluttua uudelleen .Tyypillistä minulle. Kirjastosta olin tilannut Hotakaisen "Ihmisen osan " kirjana ja sain sen cd:nä .Kun sitä epäillen katselin,kehotti virkailija kovasti tutustumaan tuotteeseen , hyvä lukija vie mennessään .Ritva Valkama on lukijana ja ehkä minä sitten ostan sen mikä-se-nyt-olikaan-soittimen , jota voin kuunnella ,kun hölkkään lenkillä !!!

lauantai 15. tammikuuta 2011

Hyvä mieli


Konserttikausi alkoi eilen ja tietysti -nykyisin tuntuu että "tietysti " -Einojuhani Rautavaaran teoksella "Incantaciones" , solistina lyömäsoitinnero Colin Currie.Voi sentään ,että odotin paljon -rumpuja ja lautasia ja muuta kivaa meteliä !No, meteliä kyllä saatiin .Rautavaaran musiikki voi olla uskomatonta joskus ! Koko teos täynnään pelkkää ja ihan puhdasta riitasointua !Korvia särki ja hampaita viilsi .Ksylofoni ja marimba olivat niitä solistisia osuuksia , joille Rautavaara oli konserttonsa säveltänyt .Rumpalipoika -Currie oli sen verran pientä kokoa , että juuri ja juuri ylettyi patarumpujen ylle paukuttelemaan ,kun oikein itsensä ojensi .Kyllä minä hänen taitavuutensa totesin , noissakin soittimissa , missä musiikkiluokkalaiset pärjäävät ihan ensi alkuun , ennen muita soittimia.Jos muuten koululaisorkesteri olisi soittanut tuon Rautavaaran konserton noin kuten se nyt todennäköisesti kuului olla , olisi opettaja kuin opettaja keskeyttänyt ja ilmoittanut , jotta otetaanpa uudelleen ja tällä kertaa puhtaasti ! Hesarin musiikiarvostelija lienee ollut ihan jossain muualla kynänsä kanssa , kun totesi konserton "melodisen kauniiksi " ja että vastaanotto oli innostunutta bravo-huutoineen . Ei muuten ollut eilen , joka oli esityksen toinen kerta.Ehkä kaverit olivat jo lähteet.Lisäkommenttina , etten ihan Rautavaaraa teilaisi , olen kuunnellut hänen musiikkiaan ihan mielellänikin, joskus. Ja lopun Schubert oli menevä ja sisälsi kauniita kohtia , vaikka en siitäkään saanut suurempi tuntemuksia , mies kylläkin .Ysikutonenhan ei osallistunut , mikä huomioitiin ja vointiansa kyseltiin . Hengissä on , vointi entinen , laiskuus vaivaa.
Kävelin Bridgeen mukavassa talvisäässä , sai Sauri valkoisen maansa ja ehkä CNN kuvansa. Katselin nuoria aikuisia lastenrattaineen , opiskellen , kuinka ja miten .Nuoret äidit ovat kuin muotilehden sivuilta repäistyjä, moniväriset pidennetyt hiukset muodikkaasti sotkussa, silmät kehystettyinä pidennetyillä ja tuuhennetuilla ripsillä,miniä ja korkokenkää .Siinä valoissa seisoessamme tuli mieleen , jotta minkähän näköisiä he ovat sitten , kun ei pidennykset ja tuuhennukset enää toimi, tunteeko mies omansa.Vaikka taitaa tuo nykypolvi olla niin tottunut vaihteluihin , että ehkä sekin asia on vain yksi viehätyksen uusi puoli .Ikä nyt ei ketään kaunista eikä aika nuorenna .Hyppäsin ratikkaan ja käväisin juttelemassa ystäväni kanssa Tikantuvassa .Mieli oli ikävistä puheista maassa , mutta korjaantui vikkelään kahvikupin äärellä ja parantui kirkkaaksi tehdessäämme pienen lenkin raikkaassa ulkoilmassa .Minullekin tuli hyvä mieli.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Höyryhengitystä Eirassa

Kopion illalla vanhoja bolgikirjoituksiani ja katselin niiden kuvia .Kauniita olivat , joukossa ei ainuttakaan silmälle epämieluisaa , trendi oli silloin minulla niin .Nyt huomaan kaupungin muuttaneen minut tarkkailijaksi ,joka tallentaa kameraansa likaista ,outoa ,onneksi kuitenkin silmään sopivaa.Kävelymatka Eiraan olisi ollut Saurille painajainen , sillä lumi oli muuttunut sotkuiseksi valuvaksi massaksi katujen kulmiin , jossa se muodosti laajat likaiset lätäköt .


Eiran ovesta tupsahti keskelle valkoista pilveä valkopukuinen hoitaja siunaillen , että miten ennen pärjättiin ilman höyryjä ja muita kummallisuuksia !Sanopas se! odotettiin kevättä ja aurinko , luulen .Nyt ei tarvinnut kevättä odotella , rännissä lorisi.




Eletään aikaa vähän yli sata vuotta sitten, kun senaattorin tytär Annina (Eeva-Kaarina Volanen) rakastuu musiikinopettajaansa Kesäillan valssi (I sommarkvällen) on Hannu Lemisen ohjaama suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1951. Elokuva on rakennettu Oskar Merikannon musiikin varaan.
Melodramaattinen elokuva kertoo rikkaan perheen tyttärestä
ja köyhästä muusikosta, jotka taistelevat onnensa puolesta. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin, jonka dialogista voi päätellä Hämeenlinnaksi. Ajallisesti tarina etenee keväästä 1898 kevääseen 1902. Kesäillan valssi oli vuoden yleisömenestys Rovaniemen markkinoiden ohella. Televisiossa se sai ensiesityksensä 28. joulukuuta 1963. Elokuvassa kuullaan kaikkiaan viisitoista Merikannon sävellystä.



Kesäillan valssi kuvattiin kesällä 1951. Grahnien kotia esittää Tullisaaren kartano Helsingin Laajasalossa. Romanttinen lampi on Aulangon puiston joutsenlampi Hämeenlinnassa. Laurin poikamiesasunto on Diktarhemmet Flensborgintörmä Porvoossa. Anninan ja Laurin ensimmäinen asunto sijaitsee Helsingin Eirassa osoitteessa Juhani Ahon tie 5. Helsingin katunäkymät 1900-luvun vaihteesta ja myös talvikohtaukset lavastettiin Munkkisaaren studioille.
Kyllääntyneenä rumuuteen halusin katsella jotain kaunista .Ikivanha elokuva tarjosi silmälle levon ja mielelle rauhan . Merikannon laulut vievät muistoihin ja vaikka elokuvan toteutus liikkui naivin ja yliromanttisen rajamailla, sen mustavalkoinen kuva oli kaunista katseltavaa .Eva-Kaarina Volanen on loistava Anniina , hän liikkuu täysin kotonaan sen ajan kartonomiljöössä.Kaunista ja levollista .Tänään oli jatko tuolle elokuvalle. Maaria Eira ja Merikantoa.Olin jo saanut jalkani maahan ja pikakelasin elokuvan , joskus pysähtyen .Kuvaus oli edelleen upea ,jotain kuitenkin puuttui .Ehkä sadusta tuli totta , silloin se ei enää ollut satua.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Saurilla on ongelma



Vielä eilen juttelu Ysikutosen kanssa kävi rataa , kuka tekee mummon lumityöt , kun Mummo hukkuu lumeen !
Taloyhtiö ja luonto ovat keränneet valtaisat kinokset ikkunan eteen , ovenkin saa auki nipin napin .On puhe perheestä , jälkikasvusta .Kuka ketäkin hoitaa , kun vanhuus tai sairaus tulee.Lapset ovat töissä , lastenlapset etääntyneet juuri sen verran , että huolehtiminen ei ole päällimmäinen osattava asia .Ei ole heidän asiansa , huoltoyhtiö huoltaa ja yhteiskunta hoitaa.Katselin siinä tullessa omieni ikäluokkaa olevaa isää , joka oli komennettu ulos touhuikäisen muksun kanssa .Sinä hän seisoi tumput suorina, palelevan näköisenä ,kun muksu lapioi lunta pulkkaansa.Ei tullut isälle mieleen ottaa kolaa ja luoda piha-alue lumikasoista puhtaaksi ! Eihän toki , sillä huoltoyhtiö hoitaa , sillehän maksetaan siitä !Joten "minä seison , palelen ja tylsistyn" . Juuri tuosta ilmiöstä juttelin hetki sitten lasteni "keinoemon " kanssa .Hän ei aikoinaan kysellyt kuka maksaa ja kenelle kuuluu , kun jo tarttui lapioon .Nyt hän oli sinisenä raivosta , kun kaupunki ei luonut lumia kunnolla ja minä ehdotin , jotta kai joku voisi tarttu kolaan itsekin !"Jos siitä maksetaan , niin ei se meille kuulu !" Näin on maailma muuttunut , sanoisinko ilkeästi, kommunistiseen suuntaan.Tätä mieltä tuntuu olevan ainakin tyttäreni rapakon takana,suomalaiset olettavat yhteiskunnan tekevän kaiken heidän puolestaan.Oliko se Kennedy, joka sanoi "Älä kysy ,mitä yhteiskunta voi tehdä minulle .Kysy , mitä ,minä voin tehdä yhteiskunnalle ."Menneen maailman ihanteita.


Menneen maailman tapojen kadotuksesta kertoi artikkeli Hesarissa otsikolla "Kuka västää ketä "!Luminen kaupunki on saanut uuden ongelman -kapeat polut .Laitakaupungilla kuulemma väistää se , joka ensiksi huomaa sopivan väistöpaikan,kaupungin poluilla katsellaan sivuun eikä väistetä .No , minä rakastan noita kiemuraisia kapeita lumipolkuja ,poikkean niille välittömästi jos sellainen on lähetyvillä .Eikä ole ongelmaa ollut , mitä ei hymy , silmiin katsominen ja kommentti ratkaisisi .Ehkä olen sitä katoavaa ihmiskunnan jäännettä , joka luulee jokaisen vastaantulijan haluavan vaihtaa sanan tai kaksi , kuten me teemme ulkomailla vieraillessamme.Ja kotiin tullessa ihaillen kerromme , kuinka välittömiä muun maan kansalaiset ovat .


Nyt on ainakin yksi ongelma poistunut .Helsingissä sataa vettä .Kura lentää , vesi lorisee viemäreihin ,kinokset katoavat .Kun yksi ongelma poistuu , tilalle kipuaa toinen .Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurilla on suuri ongelma edessään ,hän on saanut vieraaksi CNN :n toimittajia , jotka tekevät ohjelmaa "Helsingin kinoksista ja valosta , jolla kaupunki torjuu kaamosta !" Ohjelma lähetetään kahteensataan maahan (Future Cities ) neljänä maanantaina helmi-maaliskuussa .Nyt pidetään peukkuja Saurille , että hän ratkaisee myös tämän lumiongelman ,nostaa kätensä taivasta kohti ja pyytää lunta !

Voisiko lukea ikäkysymyksen koppaan , sillä Loppiaisen vierailu jäi kuvaamatta !Kamera kyllä oli valmiiksi latingissa , mutta käyttämättä jäi , historiaa sekin .Liekö ilta ollut niin täynnään hevosjuttuja , että koko asia unohtui .Ikään en kyllä tässä tapauksesa voine vedota , sillä entinen naapurini miesystävineen pilkkaa koko ikäkeskustelua ,reissaa ympäri maailmaa ja suuren osan hevosen selässä .Onneksi virheeni korjattiin ja sain kuvan heppahöperöista jossain Madeiran rinteillä .Kiitos mukavasta illasta .

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

valonvuodenaika.fi


Helsingissä leikitään valoilla .Peloitellaan Kaisaniemen puistossa murinalla , uhkaavilla varjoilla ja lepytellään valaistuilla rungoilla ja oksilla .Uhkaus meni ohi mielen , sillä puhdas lumi toistaa valon monikerroin, on vain satumaisen kaunista.
Jopa ennen niin likaiset kaupungin kadut ovat puhtoisia kävellä , Joulukatukin muistuttaa tänä vuonna sitä , mikä sen pitäisi ollakin .
"Tee valomatka Helsingissä " , kehoittaa Hesari ja me teimme sen Ysikutosen kanssa. Ajelimme illan pimetessä kaupunkiin , parkkeerasimme auton Suurkirkon eteen ja odotimme . Hetken päästä outo musiikki alkoi soida kirkon uumenista ja valonäytös alkoi . Kirkon rapusilla jurottava suuri risti alkoi elää , vaihtoi väriä valkoisesta moneen , värisi ja leiskui. Senaatintorin komeat rakennukset saivat musiikin myötä värinsä ja toistivat ristin tahdissa näytöstään .Esitys kesti varttitunnin ja hiipui pimentoon .Upeasti valaistut rakennukset olisivat riittäneet meille , risti tuntui oudolta , mutta palveli ehkä nykyihmisen mielikuvaa kauneudesta .Maailma muuttuu .


Ajatus koukata Kappelin kautta ei onnistunut , lumimassat sulkevat pois lähimmät parkkipaikat ja Ysikutonen ei pitkää matkaa jaksa kävellä .Mutta voi kaupungin valoja katsella autostakin ja ajelimme kaupungin läpi pariinkin kertaan , hämmästellen , kuinka todella runsaasti on valomeri kasvanut muutaman viime vuoden aikana .Kaupunginjohtajien päässälasku ei liene onnistunut , sillä ei tällä konstin rahoja säästetä, sähkömittari pyörii vinhaa vauhtia .Iloksemme , se on myönnettävä. Toivottavasti Ysikutosen mieliala oli onnellisempi lähtiessä kuin hakiessa , hiukan oli mollivoittoinen olotila Pihliksen parkkipaikalla .Liekö happivajausta , kuten ystävälläni Tilkassa .Ysikutonen sentään voi halutessaan kuljeskella ulkosalla, ystäväni ei .

lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuosi vaihtui




Yksiavioisuus ja pitkä parisuhde ovat pitkälti kulttuurievoluution muovaamia käsityksiä ja toimintatapoja siinä missä seksuaalisen intohimon ja moniavioisuuden takana on perusbiologia. Vaikka jaottelulla on tieteellinenkin pohjansa niin asetelma on kaikkea muuta kuin yksinkertainen saati mustavalkoinen. Ihmisyyden määrittelyssä pelkkä rationaalisuus on epäinhimillistä. Emootiolla on ajattelussamme valtava vaikutus, eikä nykykäsityksen mukaan rationaalisuutta ja emootiota voida erottaa toisistaan. Kyse on yhtälöstä, jossa toisen tekijän uupuminen johtaa toimimattomaan lopputulokseen, kuten Ruotsalaisessa avioliitossakin.

Ohjaus: Jörgen Bergmark
Pääosissa: Rolf Lassgård, Stina Ekblad, Pernilla August, Claes Ljungmark


Lopetimme vanhan vuoden loistavaan elokuvaan , joka oli kaikessa apsurdiudessaan sekä surullinen että huvittava. Loistavat näyttelijäsuoritukset , kuten yllättävä Lassgård roolissaan ,olivat taattua ruotsalaista .Miksi , mutta näin vain nykyisin on ,ruotsalaisen elokuvan kanssa viihtyy. Sen verran kysymyksiä filmi jätti jälkeensä , että soisin sille jatkon .Juonta ei kannata kertoilla , menkää yllättymään itse.


Helsinki on nyt niin kaunis , että kävelyyn ei tarvita edes koiraa , valkoinen lumi riittää syyksi. Espan puisto valoineen on kuin Rudolf Koivun satukirjasta , kelpaa venäläisen turistin Suomea ihailla.

Vuosi on siis vaihtunut ."2011 tuntuu hurjalta numerolta , juurihan me pähkäilimme vuosisadan vaihteen hankaluuksia , joita ei sitten tullutkaan. "Hymyilevää Apolloa " en kuullut tänäkään vuonna ja Jyrinkoskihan se on minulle se oikea lausuja ;tuskin ovat nuoret kuulleet koko nimeä.Mutta onhan perinnettä siinäkin , että katselin -oikeammin kuuntelin - Tuurin "Pohjalaisia "-elokuvan .Pohjalainen mies vieressä hörötti jutuille , joista minä en mitään ymmärrä. Ilotulitukset sentään kuulin ja katselin ihan aitiopaikalta ,ikkunasta . Valovuoden kunniaksi ne olivat suuria ja värikkäitä, kyllä siinä vuosi vaihtui ihan kunniakkaasti .Hyvää Uutta Vuotta kaikille!