shakkinappuloita

Maa säilyttää itsenäisyytensä, niin myös Akseli, joka on nyt itsellinen talollinen, mutta onko tuo kaikki ollut sen arvoista? Akselin omin sanoin: ”Mitä varten kaikki jos mitään ei jää jäljelle? Mitä varten koko Koskela, isän ensimmäisestä lapionpistosta saakka, koko elämän kestänyt rehkiminen ja sitten vaan tyhjää…” Täällä Pohjantähden alla on realistinen ja syvästi humaani tarina niistä suunnattomista ja epäinhimillisistä uhrauksista joita pienet ihmiset ja tavalliset perheet joutuvat tekemään, hiekanmurusina historian rattaissa.










Avasimme elokuvasyksyn suomalaisella elokuvalla.Timo Koivusalon toinen osa Väinö Linnan "Täällä Pohjan tähden alla "-kirjan elokuvasointi on kuva , joka pitäisi näyttää kouluissa kaikille nuorille .Opiksi ja muistutukseski , että elämä ei aina mene niinkuin on suunniteltu ja sittenkin se on elettävä.Toiset keskittyvät sotimisien kuvauksiin , Koivusalo piirtää kuvaa ihmisten välisistä suhteista , kuinka kukin osallaan kokee ne monet menetykset , jotka sodat tuo mukanaan .Ja kuinka järjetöntä puolueiden toiminta siihen aikaan oli .Monta ristiä sai pystyttää nurmelle pelkästään siitä syystä , että oli sattunut syntymään mielipiteiltään erilaiseen perheeseen .He riitelivät meille maan , jossa puoluerajoja tuskin enää huomaa -muusta kuin iltalehtien lööpeistä. Puuristien aika on toivottavasti lopullisesti ohi.






Taisi olla eilen , kun mietin konserttisarjan vaihtoa Klassikkosarjaan , kaipasin kovasti "normaalia vanhanmallista" musiikkia , jota Suosikkisarja on viime aikoina tuottanut huononlaisesti . Tänään ohjelma sitten yllätti iloisesti .Okko Kamu puikoissa ja Janne Mertanen pianossa ,nuoteilla Chopinia .Rentoa ,leppoissa musiikkia, hieman tasapaksuakin , mutta vaihteeksi miellyttävää. Jannen kadottua ,hiukan ylimielisenä yleisöään kohtaan , orkesteri keskittyi Tshaikovskiin ja minä kuunteluun . Ilta oli hyvä , sääli että ysikymppinen poti jalkavaivoja ja jäi kotiin .


Jos on huonolla tuulella ja kaipaa kiukuttelukaveria , ei muuta kuin sukeltamaan tietokoneen saloihin , sieltä löytyy ! Kuukausi sitten ostamamme GPS piti rekisteröidä , jotta siihen saattoi nyt ja aina lisätä kulloinkin voimassa olevat kartastot .Navigon -sivut löytyivät helposti , vieläpä rekisteröintiohjeetkin olivat saatavilla. Siihen se sitten tyssähtikin .Kone kertoili omiaan , minä otin puhelun päämajaan ja sain -usko täi älä -ihan oikean ihmisen langan päähän !Pari tuntia siinä kun nappasimme siitä ja siitä linkistä ,ensin yhtenä päivänä ja jatkoimme sitten seuraavana päivänä , johan rekisteröinti onnistui .Karttapalvelussa oli sitten ruuhkaa , systeemi ei huolinut rahojani , joten puhelu Päämajaan , jossa muutaman tylyn linjakatkaisun jälkeen onnistuin saamaan puhelimeen edellisten puhelujeni ystävällisäänisen tytön , lupauksen etujeni jatkoajasta ja mahdollisuuden kokeilla myöhemmin uudelleen , "sillä vika on heidän , ei minun !"Hämmästyneenä ennenkuulumattoman ystävällisestä asiakaspalvelusta kiukun puna alkoi hiipua poskiltani ja hetken kuluttua jo hymyilinkin -ja soitin tytölle kiitoksen .





Kun etsin kuvaa Janne Mertasesta , sieltä löytyi myös shakkimestari nimeltä Janne Mertanen .Luin hetki sitten uutisen , jotta pianonsoitto vaatii aivoilta moniosaamista älykkyyttä , samaa ,mitä tarvitaan shakin peluussa !Mainio yhteensattuma nuo nimet.

He sanoivat TAHDON

Se yllätysten päivä oli perjantai . Meille vanhemmille se oli lauantai .Ja ystäville se oli torstai , sukulaisille se oli tänään .Ja loput sukulaiset saavat nähdä sen omin silmin huomenna postin pudottaessa kuvan kirjeessä.Sormukset on vaihdettu ja sanottu TAHDON ,Maistraatissa .Kirkon käytävää ei kuljettu , kuten ei ole kulkenut vanhinkaan .Yhdeksän serkusta ja kaksi on vihitty "normaalein menoin ", loput ovat karanneet , kuka minnekin .Sama tauti vaivaa myös ystäväpiiriä.Lopputulos on kuitenkin sama -aviopari . Me toivomme ,että heidän elämänsä on iloa ja onnea täynnä.

Olisipa hiljaista

Teatteri Avoimet ovet esittää samana iltana kolme Minna Canthin novellia, joista jokainen nähdään nyt ensimmäistä kertaa näyttämöversiona.
Heini Tola on ohjannut ja dramatisoinut novelleista Lain mukaan, Ompelija ja Kodista pois itsenäisiä pienoisnäytelmiä. Ne kantavat yhteistä nimeä Canthia.
Kaikkia tekstejä yhdistää nainen, jonka elämässä on tapahtumassa ratkaiseva käänne. Kaikki kolme naista päätyvät erilaisiin ratkaisuihin: yksi mukautuu, toinen tuhoutuu ja kolmas vapautuu.

Canthian rooleissa nähdään Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Ella Pyhältö, Timo Ruuskanen ja Outi Vuoriranta.

Kävin katsomassa .Pieni näyttämö ja yleisön läheisyys sopivat hyvin tarinoihin , joista varsinkin viimeinen oli jopa minusta hyvä , niin modernia hyppelyä kuin esitykset olivatkin . Pidin Petriikka Pohjanheimon roolisuorituksista eniten , hänen veikeät ilmeensä lumosivat , niitä tuli seurattua eniten .Kyllä muutkin osansa suorittivat .Yleisö koostui naisista , ikäisistäni , vain viisi miestä oli uskaltanut seuraan ja yksi ainakin pakotettuna .Hän istui vastapäätä viinilasi kädessä , monta nautittuna ja naureskeli , kun Minnan näytelmän nuori nainen tuhoutuu miehen hylkäämänä .

Viikko on ollut hektinen ja pieniä salaisuuksi täynnä .Olen pysytellyt pois koneen äärestä , jotta en kertoisi niitä liian aikaisin .Enkä raota verhoa ihan vieläkään . Pelipäivät ovat jatkuneet pari kertaa viikossa , se rytmittää viikonpäivät ja pitää mielestä pois ikävöivät ajatukset syksyisestä metsästä .Tosin miehen muistutus hirvikärpäsistä laimentaa haaveita sienimetsän ihanuudesta .Sitäpaitsi kaapit on täynnä sekä marja -että sienipurkkeja ja viereisen torin kojut hyllyvät syksyn satoa.

Tänään oli melkein kesä . Kiviseinät alkoivat puristaa ja oli lähdettävä liikkeelle , etsittävä edes jonkinlaista luontoa .Kiitos suuri Yläkertaan Kasvitieteellisen Puutarhasta !Kesän olivat huomannneet muutkin , en ollut ainoa teepaitalainen , paljaita käsivarsia oli useita .Myös jokunen ulkolainen toppatakissaan , kylmään Suomeen kun oli tullut .

Kirja "Sonaatti Miriamille " on loppusuoralla , kirjoittaja kirjoitti myös "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ", josta pidin todella paljon .Tämä teos vie minut Krakowaan , jossa juuri kesällä kävimme.On jotenkin ylevää tuntea seudut , joissa päähenkilö liikkuu .Ja ahdistavaa huomata , että taas kerran joudun kulkemaan jonkun mukana Auschwitzin krematorioissa .Mielenkiintoinen kirja, hidas luettava.

Katselen mielelläni ihmisiä .Penkeillä oli nuoria , selvästi kasvitieteen opiskelijoita , muutama turisti , nuori pari oli leiriytynyt lastensa kanssa nurmikolle ja tuonut retkikorin mukanaan .Viereisellä penkillä istui vanha pariskunta ,vaimo oli rullatuolissa .Mielessä pyöri ajatus , voisi se elämä olla noinkin .On se kumma , kun ihminen ei osaa olla tyytyväinen jo pelkästään siitä , että on terve , kävelee omilla jaloillaan ja ajattelee omilla aivoillaan.

Voihan voi

Sekä omega-3 että -6 ovat meille hyödyksi, mutta tärkeää on missä suhteessa toisiinsa me näitä omegoita saamme. Jos kutosta on liikaa, estää se kolmosen hyviä vaikutuksia elimistöömme.
-Kolmoset ovat pääasiallisesti merellisiä rasvahappoja, kalat, äyriäiset ja niin edelleen. Sen sijaan nämä n-6 sarjan hapot ovat pelkästään kasvikunnassa, kasvikunnasta lähtösiä .Eli tarvitsemme sekä kasvikuntaa, että kaloja?Käytetään paljon lihatuotteita. Nykyään syödään paljon juustoja, missä on paljon kovaa rasvaa. Jäätelöt ja jogurttivalmisteet ovat myös hyvä esimerkki. Tällaiset ovat lisänneet omega-6 saantia.

A-Talkin rasvasota on laittanut kovien ja pehmeiden rasvojen arvot päälaelleen.Pekka Puska puoltaa tiukasti Karjala-projektiaan ja liputtaa pehmeiden rasvojen puolesta .Verisuonikirurgi Taija Somppi on työssään huomannut asiat juuri päinvastoin . Syö voita ja juo kermaa , ihminen on kasattu suurelta osin rasvasta. Verisuonet tukkiutuvat kalkista , eivät kolesteroolista. Mikä sitten sen kalkin aiheuttaa , siitä ei puhuttu -vielä .Muistan kyllä , kun miehen äiti aikoinaan leikattiin ja suonet olivat tukkiutuneet , niin silloin puhuttiin , että ne olivat kalkkeutuneet !Se minun kielen ymmärrykseni mukaan tarkoitta juuri kalkkia. No , hän söi -ja syötti perheelleen - voita , kermaa -ja sokeria . Tuo viimeinen taitaa olla sitten se pahan alku ja juuri , tämän tiedon mukaan .Tällä hetkellä . Nuo tärkeät omegat , kolmonen on selvä , kalatuotteet .Kuutonen on minulle yhä epäselvä , sen kun pitäisi tulla vain kasvimaailmasta , rypsistä ja pellavasta jne. Miten siis siihen liittyy jugurtti ja jäätelö ? Juuri kun luulin olevani oikeaoppisesti eläinrasvaa jäätelön muodossa nautiskeleva , siinä piilevä kuutonen onkin sitten se , jonka vuoksi minun on nautinnostani nyt luovuttava ?Taidan jäädä odottelemaan uusia tutkimuksia ,joita tämän iltaisen keskustelun tuloksena on lupa odottaa.

Ilman rasvaa nautiskelimme -Mummi mukana - henkisestä voitelusta Finlandia-talolla .Ensin Beethovenia , sitten Kiinalaisen uuden musiikin säveltäjän Tan Dunin teoksesta ""The Map".Siinä yhdisteltiin jännittävästi videokuvaa , videolaulua ja orkesterin tuottamia "kiinalaisia ääniä", joista todella kauniita olivat herkät rytmitykset kivillä !Kyllä - luonnonkiviä naputeltiin vastakkain ja siten saatiin linnun naksutusta muistuttuvaa ääntä .Hyvä rasvaton ilta , jonkapäätteeksi istahdin jäätelökupin kanssa katsomaan A-Talkia Rasvasodasta .Niinpä.

Naiskuvia

Suomenlahden sisaret kertoo vielä elossa olevien suomalaisten lottien ja virolaisten naiskodukaitselaisten 1920-luvulla alkaneesta yhteistoiminnasta, ja heidän toisen maailmansodan aikaisista kohtaloistaan. Naisten kertomuksista heijastuvat totalitarismin voittokulku 1930-luvun Euroopassa, sekä sotilaalliset toimet Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa. Tarinasta käy ilmi, että ennen sotaa suomalaiset ja virolaiset lotat tekivät tiivistä yhteistyötä ja harjoittelivat tulevia kriisitilanteita varten. Imbi Pajun ohjaama dokumentti lähestyy tätä yhteistyötä eräänlaisena esifeminismin muotona, joka antoi näille naisille ja tytöille mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja ilman miesten ohjausta.
Dokumentti rakentuu naisten tarinoista, ja siinä nähdään myös ainutlaatuista arkistomateriaalia, joka syventää kertomusten ajankuvaa. Draama kasvaa vähitellen, ja kuvaa Suomen ja Viron lähimenneisyyttä usean päähenkilön kautta. Dokumentissa iäkkäät naiset tapaavat toisensa vuosien jälkeen ja jakavat sekä keskenään että elokuvayleisön kanssa vaiettuja muistojaan. Menneisyys punoutuu nykyisyyteen erityisesti Elisabeth Rehnin tarinassa, jossa entisestä lottatytöstä tulee puolustusministeri ja YK:n ihmisoikeustarkkailija Balkanilla.

Naisliitossa esitettiin eilen Imbi Pajun elokuva "Suomenlahden sisaret " .Itse tekijä oli kertomassa elokuvastaan ja sen synnystä ,omista tuntemuksistaan entisenä kommunistivallan kasvattina .Sofi Oksasen kanssa yhteistyötä tekevänä hän hämmästytti minua sanoessaan ymmärtävänsä elämäänsä neuvostovallan alla , hyväksyvänsä ajan omalla kohdallaan , osana elettyä historiaa .Hirmutöitä ja väkivaltaa ei voi hyväksyä , hologaustia ei saa unohtaa , mutta elämä kantaa eteenpäin , menneessä ei voi elää.Syy avarakatseisuuteen löytyy kuulemma ehkä muusikon ja taiteilijan luonteesta .Kadehdin tuota luonteenpiirrettä.

Häpeäkseni minun on tunnustettava , että itse elokuva ei juuri koskettanut .Kesän aikana olen nähnyt ja kokenut niin runsaasti tietoa Hittlerin ja Stalinin hirmuteoista , että tämänkertainen kauheus valui ylitseni ilman suuria kyyneleitä , niin on ihminen turrutettu hirmuteoilla.En ole asiasta ylpeä.

Sain eilen loppuun Mazzarellan "Matkalla puoleen hintaan " .Kirja teki elämisen surkeaksi , vaikka sen tarkoitus oli ilmiselvästi päinvastainen .Huumorilla tai ei , mutta asioiden tekeminen ja huomioiminen "viimeistä kertaa " ei juuri riemastuttanut .Eläkkeellä tai en , aion tehdä ainakin muutaman asian uudelleen , ihan vaan kiusaksi elämälle. Ja Mazzarellalle.

Esplanadin puisto on taas saanut Manolo Valdesin patsaita kansalaisten ihailtaviksi.Naisten päitä perhosineen ja kukkasineen .Sopivat puistoon , liekö ollut tilaustyö Mantan seuraksi. Soisin niiden jäävän paikalleen , näiden hiuksille lumikin tekisi oman teoksensa .

umpipimeää

Eilinen päivä meni kiukun puolelle .Ajelimme katselemaan mökkejä .Olin ladannut osoitteet netistä uudelle GPS:lleni . Kone kertoili rauhalliseen sävyyn lähestymisistä ja käännöksistä -ja lopuksi, että "olet umpikujassa " , tee u-käännös !Keskellä metsää. Löysimme kuitenkin kaikki etsimämme , astuimme ulos autosta ja totesimme , että ei ole meidän juttu !Ja parin kohdalla en ennättänyt edes ottaa kameraa esiin , kun kuski jo kiepsautti auton paluusuuntaan.Luin Hesarista , jotta Kainuussa olisi .Halpaa tilaa ja paljon muuta .Ehkä siellä vesikin on puhdasta , sillä näissä vesissä vihersi .


Purin sitten huonon tuuleni litran pullataikinaan !Kun siinä illan väänsin korvapuusteja ja tyhjensin pellillisen maitolitran kera massuuni , hiukan se helpotti.


Mutta tänään oli pakko päästä metsään ,pois liikenteen melusta.Soitin ystävälleni , joka on kiitettävän vikkelä liikeissään ja alle puolen tunnin olimme jo ratikkapysäkillä ,suuntana Keskuspuisto .Hienoinen sumusade hoiti eläkeläisen kasvoja ja hiuksia , muutama sieni löytyi, maa oli sammaleesta pehmeä , askel helppo .Hiljakseen siinä astelimme ja saavuimme paikkaan , jossa ne minäkään ollut ennen käynyt , tietoisesti tosin . Eläinten hautausmaa , olisiko sittenkin pitänyt haudata sinne meidän hauvelit ja Skidin ? Ajatus ei jotenkin tunnu omalta , mutta hyvin monen kohdalla se on se oikea ,

sillä kukkia ja kynttilöitä oli monin verroin enemmän kuin läheisellä ihmisten uurnahaudoilla.Löytyipä sieltä hauta kahdelle kesyrotalle....

Kauneutta metelin keskellä

Merette Mazzarellan kirja "Matkalla puoleen hintaan " toteaa , kuinka hyvä on olla eläkkeellä ,kun muun muassa voi määrittää oman aikataulunsa ! Näin oli meilläkin vielä hetki sitten , nyt aamut aikatauluttaa tasan kello seitsemästä naapuritalon purkutyömaa. Innokasta työntekijää -aina kello yhdeksään asti , jolloin alkaa kahvitunti , -ja meikäläisen uusi uniaika .Siis voisi alkaa , mutta kun harrastukset kutsuvat ja hyvä niin , sillä muuten jäisi paljon kaunista näkemättä ja kokematta .

Luulin kesän jo menneen , mutta kun poikkesin torilla haistelemassa ihania tuoreiden vihannesten tuoksuja , löysin yhden onnekkaan kukkien kasvattajan mitä mahtavimpien kukkalaitosten keskeltä ! Ja Mummin olohuoneen ikkunasta tuli upea taulu.

Kirjakerho oli kerralla laittanut myyntivaltit tiskille , Raija Orasen "Metsästäjän sydän " ja Enni Mustosen "Lapinvuokko " houkuttivat .Kirjaston jononumero antoi olettaa Orasta mahdollisesti parin vuoden kuluttua, suosittu on .

Kansainvälisenä maana omaksumme vikkelään kaikenlaista tapahtumaa , nytkin Rautatietorilla leikittiin October-festivaalia .Kansaa istui pöydissä teltan ulkopuolella nauttimassa Olvi-panimon vartavasten pantua olutta ,kuuluttaja pauhasi Olvin hienosta mausta ja jostain vuosiluvusta .Mikäli ymmärsin oikein , Kansallisteatteri on protestoinut October-festivaalia nurkillaan uudella näytelmällä , joka ainakin Hesarin arvostelussa sai tyrmäävän arvostelun .Olen paljolti samaa mieltä ,että ilman pääsylippuakin kännissä örveltäviä on mahdollista katsella.(Nyt kyllä arvostelin vastoin periaatteitani .Pitäisi ensin katsoa ja sitten moittia .Tai kehua. )

Kesäinen tyyni ilma helli , kävelin hiljakseen puiston poikki ja kuulin jopa kivitaskun naksutuksen , sen yltäminen liikenteen melun yli ilahdutti . Olen luvattoman usein liikenteessä nykyisin ilman kameraa! Tokoinlahti oli sanoin kuvaamattoman kaunis !Toki minulla siitä kuvia on , mutta uudessa valaistuksessa kuva on aina uusi .Kännyn otoksilla se tallentui kuitenkin pehmeän kauniina , terävyyden puuttuminen antoi oman sävyn kuvaan .Eikä kuulu liikenteen melu .

Kuvat albumissa

Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää !Olen sen totisesti saanut huomata , kun olen vihdoin saanut koko kesäisen kuvatuotantoni liimattua albumin lehdille !Minähän olen toivoton arkistoija , kaikki pitää olla kansien välissä kommentteineen ja ajankohtaisine lehtileikkeineen, kaikki kauniisti liimattuina .Sieltä on sitten lasten tulevaisuudessa mukava katsella , mitä milloinkin tapahtui ja oliko se asia noin !Lause pitänee heidänkin kohdallaan paikkansa , taaksenihan ne albumit lasten riesaksi jäävät.

Eilinen päivä oli ns.kävelypäivä.Yli viisi tuntia alfaltilla ja illalla pari tuntia lisää .Ei muuten uskoisi , mutta olin katsomssa Kaisaniemen kentällä yli neljäätuhatta juoksijaa sinisissä paidoissaan !!Kymmenen kilometriä yöjuoksua kaupungin läpi ja takaisin kentälle hikeä vääntämään vaatteista , onneksi Tapilla oli vaimo vaatepussin kanssa kentän laidalla.Ihan mukava tapahtuma , vaikka hikiset jutut eivät olekaan suosikkilajejani.Tapahtumaa lievensi kävely Huvila-Teltan luo haistelemaan Anna Puun loppuunmyydyn konsertin tunnelmaa .Sievästihän neito lauloi.


Musiikkitalossa oli yleisöpäivä. Ajatus jonosta ei sitten miellyttänyt -pääseehän sinne myöhemminkin - jätimme sen väliin , katselimme suurien puuveneiden kovaa kiitoa Tokoinlahdella , -taisivat suunnata sillan ali suuremmalle selälle-,ihailin Finlandia-talon kukkaistutuksia , jotka eivät juuri syksystä muistuta ja päätimme suunnata ilmaisille Museokierroksille.

Vanhalla Linja-autoasella (on sillä hienompikin nimi ) on näyttely "Tulevaisuuden Helsingistä ".Upeasti visioitu , mahtaako toteutua. Kadehtien mietin , jotta jollakin on työkuvana piirrellä visioita , käyttää mielikuvitustaan vapaasti haaveillen !Ei se ole kiellettyä minultakaan , siitä vaan ei makseta.Mainio oli ilmakuvattu kartta lattiassa , oli yllättävän vaikea löytää haluamansa ja hahmottaa yleensäkin paikka ja suunta , ainakin näin huonolla suuntavaistolla varustetulla.

Ilmainen Museopäivä sai aikaan pienehkön kansainvaelluksen Kiasmaan, tuskin mieskään sinne muuten olisi astunut .Nyt tuli ja huomasi yllätyksekseen joitain jopa kiinostaviksi , ainakin siinä aikaa vietti tutkaillen . Bulevardilla Sinebrychoffin Museo oli uusi tuttavuus miehelle , minulle monen kerran takaa tuttu , silti käynnin arvoinen .Kaunis koti , mahtavat kokoelmat .Luin kerran kirjan Fannyn ja Paulin elämästä tässä talossa ,se muistui mieleen huoneissa kulkiessa.Monimuotoista elämää.

Selkä ja jalat olivat sitten asfaltin kovuudesta kärmeissään , joten tämä päivä meni autossa ,ajellen GPS-mittarin mukaan mökkiä etsien .Suomalainen on kyllä outo eläjä , se haluaa mökkinsä umpimetsään tiettömän taipaleen taakse ,jyrkän kallion reunalle. Kameralle kaunista , huolimattomille jaloille vaarallista .Ja se vesi , joskus se oli oudon vihreää.Levää ?

mitä hyvää vanhuudessa

Senaatintorilla on nallet jonossa .EU:N kaikkien maiden nimikkonallet paikallisen taiteilijan kuvittamina.Nallet kiertävät koko torin ja ovat siinä puolustamassa maailman rauhaa tämän ja ensi kuun .Jatkavat sitten matkaa.Väritys ja kuviot noudattavat kunkin maan tyyliä ,se, mikä taiteellisuudessa häviää , hauskuudessa voittaa.

Hauskaa , oliko tämä päivä hauska ! Kunnon päänsäryn se sai aikaan , kiersin nimittäin ystäväni kanssa Palvelutaloja kartoittamassa .Senioritaloja , kuuluu sanoa nykyisin .Sama asia kuitenkin .Kaksi korkean tason laitosta , toinen moderni ,toinen elegantti vanha. Asuminen ja eläminen on kuin omassa kodissa , niin kauan kuin se sinulta onnistuu .Rahalla saa sitten tasokkaan hoidon , toisessa loppuun asti , toinen heittää ulos vuodepotilasvaiheessa.Hätkähdyttää huomata , että ystäväpiirissä on jo monta senioritalon asukasta .Ajatus luo päänsäryn .Vanhuudessa ei ole mitään hyvää , sanoo mies.

Taisin muuten olla Hesan ainut polvihousuinen ja aion olla huomennakin .En suostu vielä syksyyn , siitäkään huolimatta , että tänään oli todella viileää , tuuli puhalsi kylmänä ja mittari näytti kahtatoista astetta !

Pirita -kahvilassa laulattaa Hanna-Riikka Siitonen ja Nina Tapio orkesterineen joka kuun ensimmäisenä keskiviikkona .Tätä menoa olin kuulemassa eilen Seniorkotiin pyrkivän ystäväni kanssa, hyvin kesti molempien korvat.

Tule syyskuu

Sattumoisin tänä vuonna on suomeksi ilmestynyt toinenkin kirja, jossa ikääntyvä ihminen erakoituu skandinaaviseen metsään: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sitä suosittelisin kaunosieluille, Hevosvarkaita helmen kalastajille.

Hieman alakuloinen viikonloppu , jolle yritin kyllä tehdä parhaani .Istuin mm pienen Koko-teatterin kovilla tuoleilla kuulemassa ja kokemassa Pirkko Saision näytelmää "Tunnottomuus " , joka osottautui lukuharjoitukseksi - esityskielenä venäjä !Tunnin jaksoin ihmetellä kuulemaani , josta yhtään ainutta sanaa en ymmärtänyt.Olin kielivammainen .Tunne on epämieluisa.

Kirjastosta olin lainannut uutuuksien hyllystä "Hevosvarkaat".Kansi on upea , nimi lukemiseen vetoava.Ei ollut "lempeiden laulujen " vertainen , monta iltaa kulutin sivuja kahlatessa.Johtuiko tylsästä olotilasta , mutta kirjan teksti ei tehonnut , jäi kuitenkin mieleen .

Tylsän olon huipuksi olen etsinyt mahdollisia mökkikohteita ,käynyt ostamassa GPS:n , jos vaikka kävisi katsomassa ja toteamassa , että monenlaista on mökkiä Suomenmaassa .Saa nähdä ,kierrättääkö se meidät koko Suomen ympäri , kuten tänään kotiosoitetta etsiessä kiersimme puoli Helsinkiä , kotiin se lopulta ohjasi .Liekö syynä pohjalaisen vaikea luonne totella koneen käskyjä, odottaa sitä sanaa -NYT.