Vetoketjuja ja Päätaloa

Tänään oli vilkas päivä .
Lempitakistani repesi vetoketju .Takinvaihto kiukutti , kamera ei mahdu taskuun.Hesan tuikeassa tuulessa kiukku unohtui , ilma oli raikasta , mutta oli todella pimeää . Ihmisiä oli liikkeellä huomattavan vähän , vaikka kaikenlaista joulutapahtumaa oli luvassa .Kaupunginmuseossa laulettiin yhdessä joululauluja , alhaalla näytettiin helsinkiläisten joulunviettoa kautta aikojen .Ihan pahaa teki huomatessa , kuinka ahneeksi tavaran suhteen olemme tulleet.Silti paluuta entiseen tuskin on .
Kappelissa oli tunnelmaa, hämärsi jo ja valot loistivat moninkertaisina sateessa.Kahvi ja donitsi maistuivat .
Olin ostanut lipun "Päätalo "-elokuvaan etukäteen . Varmistin , että takuulla pääsen . Meitä oli salissa seitsemän .
Olin utelias elokuvan suhteen , se on saanut pyyhkeitä monelta suunnalta . Mielenkiinnolla seurasin Kallen vaikeaa taivalta kirjailijaksi .Ensiksi pitää osata valita oikea vaimo . Sellainen , joka ymmärtää antaa tilaa ja yksinäisyyttä .Kalle sitten sellaisen löysi .Ja oikea Kustantaja ja sellainenkin löytyi . Kotikaupungistani ja ja vieläpä aikoinaan tutun tuella ; tuskinpa siellä kahta Ville Repoa on . Kahta asiaa ihmettelin :kuinka Kalle onnistui yhdistämään työt rakennusmestarina -eli pitämään jalat kunnolla maassa - ja kirjoittajana -jolloin osa elämästä kulki pää pilvissä . Lisäksi elokuvassa ihmettelin Kai Lehtisen huonoa roolisuoritusta , olen kokenut hänet kuitenkin hyväksi näyttelijäksi . En ole Päätalo-ihailija , olen kuitenkin häntä lukenut ja taitaa hyllyssäkin olla pari luettua.

Telkasta tuli "Idols ".Toisella silmällä on tullut seurattua ,ihan ettei kokonaan putoaisi kelkasta .
Hyviä ovat , valinta lienee makukysymys.

ikuistetut hetket

"Ikuistetut hetket on Jan Troellin puolison, Agneta Ulfsäter-Troellin, sukulaisen kertomaan perhetarinaan perustuva elokuva Ruotsissa 1900-luvun alussa eläneestä Maria Larssonista. Elokuvan Maria Larsson on suomalaissyntyinen työväenluokkainen nainen, joka päätyy naimisiin komean ja suositun Sigfridin kanssa. Epätasapainoinen avioliitto tuottaa monipäisen jälkikasvun lisäksi avio-onnea, mutta sitäkin useammin murheita ja perheväkivaltaa. Perheelle omistautuneena Maria kamppailee sekä lastensa elättämisen että aviomiehensä alkoholiongelmien ja naisseikkailujen parissa. Jatkuvat lupaukset paremmasta elämästä menettävät vuosien mittaan merkitystään, minkä seurauksena puolisot ajautuvat yhä kauemmas toisistaan.



Valokuvaus oli vuosisadan alussa harvinainen harrastus työväentaustaisilla naisilla, mutta arpajaisista voitetun kameran avulla Maria ikuistaa hetkiä perheensä ja naapureidensa vaiheista. Valokuvaamisesta tulee eräänlainen korvike aviomiehelle ja äärimmilleen vietynä se uhkaa suistaa lapsetkin harrastuksen sivusta katsojiksi. Uusi harrastus tutustuttaa Marian myös valokuvausliikettä pitävään Sebastian Pederseniin (Jesper Christensen), joka on hyväluontoisena herrasmiehenä kuin vastakohta Sigfridille. Ystävyyssuhde Pederseniin muistuttaakin Mariaa jatkuvasti siitä idyllisestä parisuhdeonnesta, joka olisi toisissa olosuhteissa aivan käden ulottuvilla."


Jan Troellin elokuva vuoroin ihastutti , vuoroin raivostutti . Viha kohdistui koko miessukukuntaan , vaikka totuuden nimessä on ihmeteltävä , mikä pitää naisen väkivaltaisen miehen rinnalla . Marian tytär ihmetteli myös asiaa ja tuli siihen yksinkertaisen tulokseen , että syynä oli rakkaus . Uskomatonta! Ketä kohtaan ?

Samaistuin Marian mielen kehitykseen kuvaajaksi .Maria toi kameransa myytäväksi Sebastianille ja myymättä se jäi , sillä : "Joka kerran oppii näkemään , ei pääse siitä eroon koskaan." Elokuvaa katsoessa tiesin jo etukäteen , että "nyt hän ottaa kameran esiin ja kuvaa tuon ja tuon.." Toki elokuvakerronta oli tehty juuri katsojaa silmällä pitäen , mutta silti.

Näytös oli loppuunmyyty . Karkkipussit eivät rapisseet ja hiljaisuus jatkui viimeisille riveille asti .
Vaikuttava . Inhottava.Kaunis.

Komissaario Beckin apulainen , Gunvald , oli Marian miehenä ja esitti osansa sietämättömän sietämättömästi .

Joulu kirjekuoressa

Ei kestänyt talvi kauan Helsingissä.Muutama likainen kasa on Kampin aukealla .

Joulu on tulossa .Ei näistä kuvista uskoisi , ihmisiä ei missään . Sisällä Kampissa on kuitenkin tuttu vilske , hesalaiset ovat totuttaneet itsensä sisätiloihin ja mikäs on tottuessa , sillä pääseehän maan alla liikkumaan melkein kaupungin läpi .Minäkin lähdin kotoa metrolla ja olin kahvikupin ääressä kymmenessä minuutissa hälytyssoitosta . Helppoa ja nopeaa .Ja säilyy kuivana .

Liiton tilat on melkein valmiit ja Bridge-kerho kokoontui - etsimään kortteja. Tunti siinä vierähti , mutta sitkeän etsinnän jälkeen onnistuminen .Pelaamista , aivastelua ja mukavaa juttelua.

Kiersin kotiin kaupungin kautta ja sain hoidettua "Joulun välttämättömyydet ", jotka tänä vuonna siis olisi mahduttava kirjekuoreen .

Vettä ja loskaa

Kaunis talvi Hesassa meni . Loskaa ja kuraa ja vettä .

Olin Bridgeä pelaamassa .Pärjäsin ihan kohtuulisesti.Luultavasti opin vielä tuon pelin , vaikka joku viisas kyllä kertoo ,ettei ole oppinut , vaikka on pelannut jo neljäkymmentä vuotta ! Voiko se olla niin vaikeaa ?! Sitä en tule tietämään , sillä minulla ei ole neljääkymmentä vuotta oppimiseen .

Frazier Parkissa sataa vettä . Eiköhän se oteta ilolla vastaan , oli se sitten vettä tai lunta , märkää kuitenkin . Nämä aamusumuiset vuoret taitavat olla valkohuippuisia tällä hetkellä .Mieluummin lunta kuin tulta .

Kolmas

"Kati Kaartinen on kirjoittanut KOLMAS -näytelmän KOM-tekstin kotikirjailijana. "

"KOLMAS on näytelmä muistamisesta ja unohtamisesta, kohtaamisesta ja kadottamisesta.Se on tarina ihmisten epätodennäköisestä yhteen tulemisesta ja väistämättömästä yhteen jäämisestä .Parisuhteen vuorovaikutuksen merkitystä korostetaan niin, että katsomon sinkut voivat tilanteensa mukaan joko käristyä kateudesta tai huokaista helpotuksesta."

Näin kerrotaan Kom -Teatterin nettisivuilla , josta osasin kopioida tähän luettavaa. Taas uusi editysaskel.

Oli ilo olla katselijana ja kuuntelijana , sillä sekä näyttelijät että teksti olivat koko kaksituntisen keston herkeämättömän tarkkailun kohteena . Komissa tapahtui toinenkin ihme , siellä olisi ollut tilaa! Toivottavasti yleisö löytää tämän teoksen , sillä siinä on jokaiselle aikuisryhmälle oma purtavansa. Ihmistä kunnioittavalla lämmöllä .

Oli hauska nähdä Hannu Lauri näyttämöllä pitkästä aikaa.Oikeastaan olisi pitänyt laittaa kukkia ja tervehdys , sillä hän on vanha työtoverini Rakennushallituksen vanhaan hyvään aikaan .Olisiko muistanut , tiedä häntä .Viereisissä huoneissa kuitenkin pakerrettiin . Siinä pakertaessa hän huomasi näyttelijän kykynsä ja sille tielle sitten katosi.

******

Iloisesti sohjossa

Jos minulla olisi koira , sekä koirani että minä olisimme sanoneet , että onpa ihana ilma !Mutta kun minulla ei ole koiraa , pelkkänä ihmisenä saattaisin sanoa ,että onpa kamala sohjo ! Mutta en sano , minusta oli mukava rämpiä paksussa hangessa ylös Porthaninrinnettä , ohi Kallion kirkon , jonka puistossa lapset nauttivat täysin rinnoin pehmeästä lumesta .Seison jopa valoissa keskellä sulavaa sohjoa ihan onnellisena , oli kuitenkin talvi ! Ymmärsin toki autoilijoita , jotka sutivat turhaan parkkipaikoillaan , bussikuskeja , kun bussi pyörähti poikittain keskelle rinnettä ratikkakiskojen päälle ja ratikkakuskeja , joille tuli poikkeusreittejä ja myöhästymisiä. Oli siis kovasti talvista Helsingissä.

Bridge meni tänään hienosti .Olin ihan ylpeä itsestäni .Kalikka kolahtaa varmaan keskiviikona omaan nilkkaan , sillä lupasin onnistumisen hurmiossa mennä taas "kovien pelaajien joukkoon ". Kun kerran pyydettiin ....

Näin voi miesmaku olla erilainen ; kerroin elokuvakokemuksestani (Woody Allen ) ja miesosan epämieluisasta olemuksesta . Ja kuinka ollakaan , yksi oli sen myös nähnyt ja oli ihan loukkaantunut miespoloisen puolesta , "hänhän nyt oli heti alusta jo niin seksikäs !"Ollaan me erilaisia , onneksi.

Ratikka Eiraan kulki hiljaa ja rauhallisesti , tuli jouluinen olo.Oli niin kaunista , että ilokseni istuin kyydissä. Ystäväni oli tyttäreni käsittelyssä ja tuli ulos hyvin rentoutuneen näköisenä. Ratikalla takaisin ,kotinurkalla ulos ja kahville viereiseen kahvilaan.Vaihdettiin kuulumiset ja saatoin hänet nurkan taakse Metroon .Vanha kalliolainen ikävöi suuresti elämisen helppoutta stadissa.Siihen en voi muuta sanoa kuin että "näin on " ja ainakaan näillä keleillä "en vaihtaisi pois ."

Talvimyrsky

No nyt se talvi tuli ! Tultiin lapsisynkkäreiltä kehä-kolmosen nurkilta ; autoa lumen alta kaivaessa kuului tasainen kiroilu ja manaaminen , että onneksi on talli ja onneksi ollaan kaupungissa valojen keskellä . Eipä ne valotkaan paljoa auttaneet , sillä Hesan mereltä puhaltavat puuskaiset lumimassat pimensivät näkymät todella minimiin .Vaarallinen ja tukkoinen keli. Nyt vihdoinkin täytyy kaivaa talvivaatteet esille , talvisaappaat ainakin , sillä huomenna ei ole mitään asiaa ulos kepeissä tamineissa , lunta sataa edelleen .

Kameran linssissäkään ei näy kuin valkoisia pumpulipalleroita.

Pikkujoulu

Tänään oli ensimmäinen oikea pakkaspäivä .Tosin asteita oli vain pari kolme , mutta Helsingin kuuluisa viima teki ilman oudokseltaan kylmäksi .Talvitamineetkin odottivat vielä ulkoistamistaan,on iso askel topata itsensä turilaaksi.

Kiersin Sanomatalon kautta -Fotofinlandian kuvat ovat vielä esillä - ja onnistuin kuulemaan kaunista joululaulua Helsinki -kuoron esittämänä.Siitä se alkoi. Joulun odotus. Olen paketti-ihminen , osannenko tyytyä "kirjekuori-lahjakokoon "-näin olen kyllä luvannut .

Sain kesällä lahjaksi leffalippuja - ne pitää käyttää ennen vanhenemistaan.Tennispalatsissa oli Woody Allenin "Vicky Christina Barcelona ".Lippujonossa on viikonloppuisin monta rundia kiertävä jono , kuinka lie mies onnistunut paikat hankkimaan , hän kun ei ole nettikäytön osaajia. Elokuva oli hyvä .Sen katseli tiiviisti alusta loppuun.Tapahtumat oli sijoitettu Barcelonaan , Gaudin kaupunkiin .Kauniita kuvia , maisemia , tunnelmaa.Woody on mestari viettelyn kuvaajana .Hän loi -taas kerran -hyvin ei-tyypillisestä miehestä kiduttavan hitaasti kasvavan viettelijän .Mietin sitä katsellessa , mahtaako hän luoda mallinsa omasta kokemuksesta , sillä totisesti Allen ei edusta viettelijän olemusta ja kuitenkin hänen elämäänsä ovat kuuluneet hyvin monenlaiset naiset .Jännä ajatus .Elokuvassa amerikkalainen ja euroopalainen kulttuuri olivat törmäyskurssilla , eurooppalaisen voittaessa eleganssilla , vanhalla sivistyksellä ja vapaamielisyydellä .Vai voittiko sittenkään ? Menkää katsomaan.

Talven tuloa tiesi myös Luistelupuiston -kuten kenttää nykyisin kutsutaan -avaamista .Suosio on ollut yllätys .Se luo "nykkiläisyyttä " Pääkaupunkimme harmaaseen talveen .Huomiseksi luvattiin lunta koko maahan .

Thanksgiving

Tänään vuosi sitten olin aurinkoisessa Californiassa viettämässä tyttäreni perheessä vuoden Suurinta Juhlaa, Thanksgivingiä.

Tyttären hommiin kuului kynttilöiden ja karkkien järjestely samalla kevyesti hyvää viiniä siemaillen .Amerikan vävy puuhaili aterian .Suuren ja maittavan .Minä seurailin sivusta , hyvin tuntui menevän . Nyt on sitten ikävä.Ehkä muistavat minua ,kun runsaaseen pöytään kohta istuvat.

Eilen oli kulttuuri-ilta . Finlandia-sali oli loppuunmyyty.Viulu ja Sibelius .Houkuttaa takuuvarmasti .Taitavaa ja hallittua , kaunistakin . Joku vain saa ihon herkistymään kanalihalle , joku toinen ei.Syytä on vaikea sanoa , sillä taidosta ei voi olla kyse.Nyt kuuntelin , vaan en herkistynyt .

Tänään tuli herkisteltyä elokuvissa ! Kino-Palatsi täytti kymmenen vuotta ja tarjosi liput vitosella , lahjoi karkeilla , 12 euron sisäänpääsylipulla Casinolle ja pakalla pelikortteja ! Joita minä sain siis kolme , kun yhden sosialisoin .Ja nautinto , jota olimme tulleet kokemaan ,oli "Bond jotain ". Casinoliput pudotin nuorten naapurieni postiluukusta -siellä on nyt pimeää , ehkä he jatkoivat Pikkujoulunjuhlintaa pelaten. Tämänhetkinen Mr Bond ei ole minun makuuni , mutta sopii kyllä nykykuvioon.Hymytön ja mahdottoman taitava ! Leffassa kierreltiin eri puolilla maailmaa ja tuntui , että kuvakulmat olivat autenttisia , oli siellä sitten oltu paikalla tai ei . Koko juttuhan perustui tietokonekuvaan , leikaten ja liimaten , mutta todella taitavasti .Siinä mielessä kuvaa oli hauska seurata.Tyttäreni ystävällä on yhtä outo lintu lapsenaan kuin keskimmäiseni.Kylmä vesi ei pelota tulevaa merikapteenia , tässä opetellaan meripelastusta .Ei taida tämänkään äiti joka yö unta saada.

Tuulta päin

Huolimatta vaikka kuinka mentäisiin "tuulta päin " Kansallisessa , on aina ylentävää olla elävässä teatterissa. Kolme vanhanajan hyvää näyttelijää , Juha Muje, Olli Ikonen ja Pekka Autiovuori , tekevät takuuvarmaa työtä , oli käsikirjoitus millainen tahansa.

Komedia on vaikea laji. Paljon teatterissa kävijää on hankala naurattaa, pitää olla muutakin komiikkaa kuin vanhuuden höperöä tai seksin pureskelua. Tarina oli sijoitettu vanhusten hoitokotiin , siitähän nyt luulisi vitsien erkanevan ! Yritys oli reipas , vaan harvakseltaan nauratti .Hymyilytti , mutta useimmin ärsytti. Johtuneeko tästä ajasta , mutta ukkojen seksin nälkäisyys tuntui ylimitoitetulta, hieman "likaiselta " kurkistelulta kaksitoistavuotiaiden tyttökouluun ja heidän hemaisevaan opettajaansa .Tuli Belgia mieleen ,olihan tarinakin sijoitettu samoihin maisemiin .Olen vissiin moralisti , mutta ohjaajana olisin nostanut tyttökoululaisten ikää muutamalla vuodella.....

Sanomatalossa on esillä Fotofinlandian kuvat .Sekä ammattilaista että kovan tason amatööriä. Niitä tutkaillessa mietin omaa uskallustani ja olematonta kilpailuviettiäni .Silti haluaisin minäkin , että kuviani katseltaisiin.

Bridge-päivä meni ihan metsään tänään . Olin pelaamassa uudessa paikassa vanhan pelikaverin kanssa .Pöytiä oli monta ja korttijako todella outo , pelaaminen oli onnetonta .Lähdimme kumpikin suivaantuneina itseemme kotia kohti.Sapettaa.

Marraskuu marraskuu

Voiko mikään aika olla yhtä pimeää ja synkkää kuin marraskuu Suomessa !? Satoi vettä , milloin roimasti , milloin tihuttaen . Märkää oli .Puut olivat kaljuja , mutta siankärsämö ja päivänkakkara kituuttivat kukkiaan Navetan nurkalla , oli siis suhteellisen lämmin . Vesi oli vapaa ja niin korkealla , että rannat olivat jo aikaa kadonneet .
Ensimmäistä kertaa minulle tuotti vaikeuksia hallita päivää -jota ei ollut . Aamu jatkui lähelle iltapäivää ja iltapäivä hukkui jonnekin pimeään illansuuhun . Iltaa ja yötä sitten riitti , jopa tällaiselle yökukkujalle ihan riittämiin . Naapurisuhteiden ylläpitäminen ei ollut hallinnassa , sillä kaupunkilaisen iltapäivän visiitti osui maalaisen sauna-aikaan , ruoka-aikaan tai muuten vain aikaan , jolloin kotiin kävely oli unohdettava ja palattava autolla ,säkkipimeässä kulkeminen ei kaupungin valoihin tottuneelta enää onnistu.
Mutta takkatulen loisteessa ,kirja kädessä pimeä ja sateen ropina oli nautinnollista .Välillä kävin ulkona kuuntelemassa luonnon hiljaisuutta ja kyselemässä pimeydeltä , liikkuuko siellä ketään ! Hiljaista oli.
Lämmitin itselleni saunan -pimeässä- ja kävin kuin kävinkin hyisessä pariasteisessa vedessä. Paljoa en laiturista irrotellut , vesi oli mustaakin mustempaa.
Lähtöpäivänä luonto sitten valkeni yhden räntäkuuron verran .Seisoin kalliolla ja hengitin syvään luonnon kauneutta.
Koko matkan Hesaan satoi .
Illalla oli Mummin yhdeksänkymmentäneljä -vuotiskahvit .(oli niin pitkä luku , että sitä ei kerta kaikkiaan voinut kirjoittaa yhteen...) Mummilla oli uudet korvikset ja kaulakoru , modernit ja värikkäät .Huolitellumpi kuin kolmet tyttärensä.

mustaa marraskuussa

Täytyi luntata viime vuoden kuvasadosta , millaista oli tähän vuoden aikaan maalla viime vuonna ! Lämmintä on näyttänyt olevan , lehtikin on ollut puussa . Nyt ei ole enää kameralle juuri hommia , sillä mustaa , kuollutta ja kaljua on tiedossa.Luntakin varmaan viikon lopulla . Saisi tullakin , sillä olen jo laittanut joulun valot ikkunoihin , jospa valon tuike karkottaisi sudet ja muuta pedot . Karhut toivottavasti ovat jo talviunillaan . Voi olla , että en kovin mieluusti kuljeksi keskiyöllä pimeässä luontoa nuuskimassa , ovat sudet saaneet rauhassa tehdä pesää talon nurkille , kun ei ole ollut asukkaita , ei ihmistä ei koiraa. Uskallanko hyiseen veteen näin pitkän ajan jälkeen ? Luultavasti kyllä , sisu ei anna periksi .Mutta onko se suurikin nautinto , siitä en mene sanomaan. Sen näemme ja sitten kerromme.

Hesassa myrskyää , mutta on lämmin . Bridgen peluu sujui tänään mallikkaasti , mukava tunne kun jotain oppiikin .

Mieltä lämmittävää

Kiitokset ovat paikallaan lämminhenkisestä Kuuskytvuotisjuhlasta eilen Hyvinkään työväentalolla . On ilahduttavaa huomata kuuluvansa näin toimintavalmiiseen ja rentoon sukuun .Sankari itse otti -jo osittain laukkuun hylätyn klarinettinsa ja elvytti nuoruusmuistoja meiltä kuulijoiltakin .

Sen verran kotiin päin täytyy olla , että hehkutan tässä systerin upean äänen uutta tulemista !Sini Rautavaara opettajanaan oli valinnut laulut tällä kertaa oikein ja ääni soi taas "kuin silloin ennen ." Tupakka ja siitä johtuva hengityksen vaikeus tosin vielä kuuluu -tämä opiksi nuorisolle. Tässäkin suvun haarassa kun näyttää olevan tuota musiikin taitajaa ja varmaan myös laulajaa.

Nukketeatteria opiskeleva tanssijatyttö esitti miehensä kanssa varsinaisen akrobaattiesityksen .

Missähän asennossa opetus sujuu , kuuluu olevan nurin niskoin menevä kaveri opettaja.Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävän paljon ,kuten tavataan sanoa.Tällä kertaa se oli tottakin -selkeää ,jokainen laji omassaan , sotkea sai itse ,jos halusi .Taisi Mummi olla suvun vanhimpana paikalla . Surullista oli kahden näkyvän jäsenen puuttuminen , toinen oli sairaalassa huonossa kunnossa , vaimo itkuisena kotona.

Kaunista ja herkkää

"Lokki "-baletti Oopperassa .Modernisoitu kuvaelma , josta -jos totuus kerrotaan -en löytänyt yhtymäkohtia Tsehovin klassikkoon . Tanssijoina Anneke Lönnroth ja Jani Talo. Anneken muistan kauan sitten rivitanssijana ja luultavasti hän on jo silloin ollut mieleenpainuvan hyvä .Jarkko Niininen on jo siirtynyt "vanhoihin miehiin ", niin nuori kuin hän vielä onkin . Lyhyt on tanssijan ura.Kaunista ja nautittavaa , myös musiikki. Mutta - katsomo oli täynnä koululaisia !Tosin ruotsalaisia , että oli sopivaa odottaa hyvää käytöstä .Suurin osa heistä istuikin hiljaa , sitten oli se pieni osa , joka rapisi ja supisi .Tekstiviestit kulkivat ja hitaat osat herpaannuttivat nuorison mielenkiinnon. Esiripun laskeuduttua nuoriso räjähti taputuksiin -siinä kohdassa oli mukava olla heidän seurassaan.
Onko kukaan koskaan kuullut sellaista etunimeä kuin Barack!? En minä ainakaan , luulin sitä sukunimeksi .Vaikka eipä tuo Obamakaan ihan tavallinen ole .Että etiketissä Halonen oli , kun kutsui uutta pressaa Obamaksi .
Käytiin Mummin kanssa Noralla "hoidossa" ja sen jälkeen letuilla Cafe-Ursulassa .

Maailmanhistoriaa

Tänään on tehty maailman historiaa: musta mies voitti Amerikan presidentinkilvan .Musta mies , Obama, mutta vain Mc Cain .Ei Barack-eikä John. Jopa Tarja Halonen sanoi -Obama .Ilmiö jäänee elämään . Kun nyt pysyisi hengissä virkaan astumiseen asti edes... "Ehkä amerikkalaiset tuon vielä kestävät " , sanoi keskimmäinen tytär. "Mutta odotapas kun Valkoiseen Taloon nousee intialainen tai kiinalainen !" Se siitä .

Eläinmuseon tiloissa on näytteillä "Vuoden luontokuvat ".Upeita kuvia , rohkeita kuvaajia , kun uskaltavat asettaa itsensä julkiseen arvosteluun .Kuvat olivat konstailettomia ,kuvia luonnosta .Kauniita , toivat hyvän mielen .

Pakastuva ilma oli tyyni ja iltainen Helsinki silmiä hivelevän kaunis .Pieni kamerani tallensi kaiken sen kauneuden , minkä suinkin kykeni ; tänään olisin tarvinnut suurempaa optiikkaa.Hyvä näinkin , valo katoaa nopeasti , ei siinä ennätä kotona juosta kameran vaihtoon .

Presidentinvaalit rapakon takana

Lauantaina oli upea aurinkoinen päivä.Pyhäinpäiväksi outo , silloinhan yleensä saamme ensimmäiset lumet ja jäät.Kaunis ilma houkutteli ihmiset liikkeelle ja almanakan mukainen talvipukeutuminen hikoilutti , tosin liikkellä on Helsingissä aina myös kevyemmin pukeutuneita onnekkaita . -Lahden vedenkorkeudelle oli tapahtunut puolen metrin pudotus -parissa päivässä!Minne se valuu ?!

Hesari kertoi , että puistojen pupukantaa on harvennettu sadoilla yksilöillä .Haulikolla .Finlandiatalon puistoon se lienee tehonnut , sillä ohimarssilla en nähnyt ainuttakaan .Olivat luultavasti tiedottaneet , että Kaupungin teatterin edustalla on turvallista , sillä yhdellä istumalla laskin yksitoista kaunista ja pientä pupua .Nämä puput ruokailevat Töölönlahden rantamailla ja eivät juuri välitä kulkijoista , eipä edes nelijakaisista.

Olimme Mummin kanssa teatterissa Kansallisen Suurella näyttämöllä. Otello oli vuorossa.Suosio ei ollut kummoinen ,mutta oli kuitenkin saanut opettajat tuomaan oppilaansa elävään teatteriin . "Jännästi modernilla tavalla vanhanaikainen "-sanoi joku kaksvitonen pois lähtiessään .Määrite oli oikea :toteutus oli moderni , nykyaikaan sijoitettu , mutta teksti oli vanhaa ,suorasanaista runoa. Aihe on aina ajankohtainen ,loukattu viha ,vihjailut ,juorut ja niiden avulla kasvatettava mustasukkaisuus . Ihminen on tunteineen sama , oli vuosisata mikä tahansa.Näytelmä lähti käyntiin todella hitaasti , suorastaan unettavasti , mutta piristyi loppua kohden .Lavasteista pidin .Katsojakohteiksi oli selvästi ajateltu nuoria aikuisia .

Katselin nauhalta illan "Ajankohtaisen kakkosen " .Ja järkytyin .Ruudussa oli reportaasi "Remote doctors " eli vapaaehtoislääkärit , jotka hoitavat kaikkea mahdollista hampaista varpaisiin -ilmaiseksi -Amerikoissa . Alkuunpanija oli Eurooppalainen alkujaan , ehkä siitä malli.He hoitivat 800 potilasta yhden päivän aikana ! Mitä tuohon osaisi sanoa ? Niin paljon ihmisiä , joiden elämään ei kuulu hampaiden tai sairauden hoito , koska siihen ei ole varaa eikä yhteiskunta tule vastaan .

Aamulla sitten tiedämme , kuka Amerikkaa johtaa seuraavat neljä vuotta .

Muistoissa

Ostin miehelle nimipäivälipun Ryhmäteatteriin ."Matkalla Afrikkaan".Kantaa ottava näytelmä kertoi muutosvastarinnasta , joka kuulemma liittyy ihmismielen taipumukseen puolustaa vanhoja tottumuksiaan.Tyhmyyden tiivitymiseen ryhmässä , joka toimii samalla tasolla kuin sen primitiivisin jäsen .Ryhmän ajatuskokeilut olisivat olleet sinänsä mielenkiintoisia , ellei olisi ylinäytelty , jolloin koko juttu meni kooheliksi . Tarkoitus oli kaiketi näytellä komediaa vakavalla asialla , ei naurattanut .Näyttelijät olivat ihan hyviä , käsikirjoitus ontto. Mutta tuli katsastettua teatterin uusi tila Urheilutalossa .Ihan hyvä , kuten nuoriso sanoisi .

Hyllykin saatiin korjattua . Ei tarvinnut ruveta remonttiin . Siinä sitten menikin koko päivä kirjoja järjestellessä uuteen uskoon , valikoimassa poistettavia (joita piti tietysti lukea läpi ja jotka ovat vielä kassissa...) ja latomassa hyllyyn valokuva-albumeita ( joita oli selattava ja luettava "lasten suusta"tulleita juttuja ...).Välillä tein lenkin Tokoinlahden ympäri .Vesi oli korkealla , rannat kadoksissa .Yhtään laitapuolen kulkijaa ei norkoillut penkeillä ,nyt olisi ollut vapaata.

Elokuvissahan ei nykyisin juuri tarvitse vierailla , sillä Finnkinon monopoliasema kapeutti elokuvien maahan tuontia .Kaikki teatterit näyttävät samaa, räiskintää ,pauketta , piirettyjä tai lasten elokuvia .Suomalaiset pyrin ihan kannatusmielessä katsomaan ja tänään tuli yhdistettyä kaksi hyvää yhdellä katsomisella :Kaisa Rastilan lasten elokuva "Myrsky". Myrsky on kaukaasian paimenkoira , joka muistuttaa ulkonaisesti meidän ensimmäistä koiraa Panttea ,newfoundlandia. Ja muistutti totisesti myös käytökseltään .Taloon tullut pentu oli syötävän ihana , pieni tuholainen , josta kasvoi suuri tuholainen .Kasvatus oli meidän malliin , sillä nämäkin vanhemmat luulivat koiran kasvavan kauniisti puhumalla ja kerralla neuvomalla.Kunnes sitten "isona " tuli kiista arvojärjestyksestä perheessä. Meillä se onneksi ratkesi perheen eduksi ,elokuvassa perhe jäi alimmaksi ja joutui luopumaan koirasta .Tosin hyvään perheeseen , kuten lastenelokuvalle kuuluukin . Elokuvan opetus oli ,ettei pidä ottaa koiraa lapsille ja että täytyy tuntea rotu ja ominaisuudet ennenkuin tekee valinnan .Ja että koira ei ole paha , syy on aina ihmisen , laiskuudessa opettaa lemmikkinsä erottamaan sallitun ja kielletyn ero. Kuten tämän rotwailerin emäntä ,joka ei ollut opettanut komeuttaan toisten koirien seuraan , toi sen silti koirapuistoon , mistä se karkoitti muut koirat . Sinänsä upea otus.