Vuoden viimeinen päivä

 

https://www.elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/kotimaiset/53-akseli-ja-elina-1970

Kun lukee aamukahvilla lehteänsä, katselee sitten elokuvan ”Täällä Pohjantähden alla” kolmannen osan ”Akseli ja Elina”, ei voi olla miettimättä, miten on mahdollista , että maailma taas on yhtä sekaisin kuin tuona aikana, jolloin ihmishengellä ei tuntunut olevan suurtakaan arvoa yhteiskunnalle! Yksilölle kyllä, kuvassa Elina ja Akseli ovat hakemassa kotiin arkussa makaavia kolmea poikaansa, kyllä siinä kysytään äidiltä ja isältä, oliko poikien elämä tarpeellinen uhri Isänmaan hyväksi!  Ehkä tuona aikana voisi vastata myöntävästi, tänä aikana tuntuu, että antaisin isänmaani mennä, jos saisin pitää poikani, ei mikään uhri olisi lasteni arvoinen. Elokuva kosketti, kuten tunteellisuudestani huomaatte ja laittoi miettimään, millainen olisi nyt se maailma, jonka puolesta tämä polvi olisi valmis noin syvään kumartamaan? Tallennan uutisia lehdestä Lapsen sitten aikuisena lukea ja toivottavasti vain todeta , että historialla on tapana toistaa itseään, mutta me, tämä sukupolvi, olemme osanneet tuonkin asian ratkaista sovinnon elein. Näinhän minä toivon.

Tämä päivä oli arkipäivä, keskiviikko keskellä viikkoa ja sen me vietimme kuin jouluisen sunnuntain katsellen televisiota aamukahvista iltauneen.

Suomifilmi aloitta jo kolmatta kierrosta ja tänään oli vuorossa 1940-luvun filmatisointi ”Vaimoke”. Tuulikki Paananen ja hurmuri Tauno Palo ja uskomaton puvusto kummallakin! Jos puku loihtii naisen , niin totta on, että se tekee miehen, vaikkei nyt Tauno Palosta voi parempaa miestä loihtia, mutta ne takit kyllä olisivat muokanneet montakin nykyajan komistusta vieläkin komeammiksi!

Tosin oma siippani ei moisiin tuntunut tykästyvän, silti komeasti olisi häntäkin Palon takki komistanut, olen varma!

”Kylmän sodan Suomi” tilitti seitkytlukua ja taas pääsin ihmettelemään omaa olemistani siihen aikaan, toki olin paikalla ja luin lehteni silloinkin, mutta luultavasti seurasin maailman tapahtumia yhtä laiskasti kuin nykynuori aikuinen tämän hetken taphtumia nyt. Eli totta lie, että historia huomataan ja puhuu vasta kun se on jo mennyt menojaan. Uutiset toivat otsikot eteen, totesin, toivoin parempaa ja siirryin ”Miss Marplen”

murhiin. Ja huomenna on tämän vuoden viimeien päivä, oikeastaan se on jo nyt...