Ihmeitä ja sukupuolisuutta.

                                                                                        

Mies oli kotona, pyykkitupa oli tilattu ja sinne mies vei kopallisen pyykkiä, pesi ja laittoi kuivuriin. Petivaatteet olivat ulkona parvekkeella tuulettumassa, jotta illalla on sitten nautittavaa asettua puhtaisiin lakanoihin vaimon kanssa. Päivän tiskit tuli jo hoidettua, käsitiskiä ei mikään kone voita.

Punainen varsi-imuri teki puhdasta kodin keskiosissa, nurkat sentään tuli säästettyä vaimolle, mutta hyvä näin, kelpaa siinä Alma-koiran pörrätä makuluuta napostellessa. Ja missä vaimo olikaan?! Suomalaisen Naisliiton Helsingin Yhdistyksen tiloissa kokoontuvassa Feministi-illassa.

Feministi-illassa keskustellaan feminismistä. Miten naiset jäävät yhä edelleen miesten jalkoihin, varsinkin naiset, joiden opintopolku keskeytyy miehen uran vuoksi muuttoon ulkomaille, siellä miehen uran tukemiseen ja perheen täyshoidon ylläpitämiseen. Sehän ei voi olla ”oma valinta”, tietenkään, sillä yleensähän se on mies, joka sitä isoa tietä pitkin kulkee ja vaimo kipittää perässä! Miten suunnattoman epäoikeudenmukaista onkaan vaimon nautiskella kaikesta, mitä vieras kulttuuri mahdollistaa,

sillä aikaa kun mies panostaa rahan hankintaan täyttä päivää voidakseen tarjota perheelleen kaikki ne edut, joita kotiin jääneet tuttavat odottavat tarjottavan! Kuten lasten koulutuksen uudessa maassa, vieraan kielen opiskelun, uudenlaisen elämähallinan oppimisen.Muutto uuteen kulttuuriin on suuri mahdollisuus, mutta mutta myös suuri seikkailu ja se nimenomaa vaimolta, sillä työlupa kuuluu miehelle, ei vaimolle.Ellei tilanne ole sitten päinvastainen, harvoin se kuitenkaan on yhtäaikainen.

Vitsi vitsinä, tällaisia tilanteita lienee enää yhä harvenemassa määrin. Nykyisin naiselta vaaditaan täyttä itsellisyyttä, oli kyse sitten toimeentulosta , lastenhoidosta tai työelämästä. Vaatimus ja toteutus eivät aina kuitenkaan kohtaa, vaikka tämä meidän Suomemme lienee yksi parhaimmista siinä suhteessa.Mummoikäiset naisemme ajattelevat naisen aseman nykyisin haasteelliseksi kuin nyrkit ojossa mieskuntaa vastaan, mieluummin hiukan kulmakunnan kruunun yläpuolelle kuin samalle tasolle, vaikka se tasa-arvo noissa puheissa kuuluukin. Nelikymppisten sukupolvi molempiin suuntiin lienee jo sisäistänyt, että mieskin on ihmiskunnan jäsen ja ihan merkityksellinen sellainen, tarpeellinen jopa ihan työkaverina, elämäntoverina tai vaikkapa lapsen isänä! Tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen.

Suomalaisen Naisliiton MINNA-lehdessä oli mottona ”Mitä olisi Suomi ilman naisia”!

Tämän mummon muisti oli lyhyt, se muisti otsikon,että ”Mitä olisi Suomi ilman miehiä?” ja jäi pohtimaan, mitäs ne nyt noin?! Ei olisi naista ilman miestä, ellei sitten nainen olisi keksinyt jonkun uuden lisääntymistavan ilman niitä miehiä, laboratoriorotan?! Onko nainen jo muuttunut niin omavaraiseksi, ettei se tarvitse miestä enää ollenkaan? Mihinkään? Kyllä tästä Mummosta se olisi kamala ajatus, Mummosta Vaarinsa vieressä telkkaria seuraten on ihan mukava viettää iltojaan. Eläköön tasa-arvo ja sukupuolisuus...

Luin Jyrki Erran kirjan ”Lyijyvalkoinen”. Viisisataa sivua tiukkaa tekstiä taiteen tuntemisesta ja sen aitouttamisesta. Puhuttiin kahdesta mafiasta, kolmesta oikeastaan, jos luetaan Vatikaani kolmanneksi, jotka taistelivat vanhan , tuhatkuusisataa luvun taideteoksen omistusoikeudesta ja hurjista summista, joita tuon ajan taiteen piirissä liikkuu. Kirjan jutut olivat kuulemma osin totuuden pohjaisia, mutta silti fiktiivisiä, onneksi, sillä murhat ja elegantti väkivalta oli vahvasti mukana. Juuri kun olin saanut kirjan luettua ja siunailtua vaikeutta ja keinoja todeta jokin vanha teos aidoksi, oli Hesarin kulttuurisivulla otsikko:” Yövartion alla oli yllätys.”

Kyseisen maalauksen alta löytyi puhdistettaessa aiemmin tuntematon luonnos, jossa Rembrandt on 1642 valmistuneeseen teokseensa hahmotellut jotain kypärää ja höyheniä, jotka hän on sitten maalannut piiloon. Jutussa jäi epäselväksi, mitä löydöksillä aiotaan tehdä?! Jäteäänkö ne osittain näkyviin eli tavallaan pilataan ”Yövartio” näillä alta näkyvillä kuvioilla, sillä juttu kertoi vain, että restauroinnin tarkoitus on pysäyttää kankaan rappeutuminen. Hassu yhteensattuma toi todeksi vanhan taiteen aitouttamisen ja siihen vahvasti kuuluvan myrkyllisen maalin, lyijyvalkoisen.

Korona iskee taas käpäliään Bridgenpelaajiin, Kampissa pelit on kielletty ainakin vuoden loppuun.Kokoontumiset rajataan kahteenkymmeneen ja pelaajien ryhmä ylittää sen. Arkadiankadulla bridge ei lopu, sillä meitähän sinne mahtuu vain enintään kolme pöytää, joten se henkireikä ihmiskontakteissa säilyy, mitä nyt joulu katkaisee, jos katkaisee. Koronapassi sallisi elokuvat, konsertit ja teatterit, mutta pieni este takarivossa on asiantuntijoiden komento olla menemättä juuri minnekään. Joten me emme siis mene.

Seuraava suuri juttu elämässämme on keskimmäisen lento Sveitsistä ja Mummon ja Vaarin osuminen uudistetun lentokentän parkkeihin. Osaa vai ei, siinäpä se juttu, hienolta ainakin kenttä kuvissa näyttää!