lasten suusta

 

https://www.youtube.com/watch?v=NxyimEZSnmk

       

                                                                             

Lapsenlapsi piirteli ja maalaisi joulua, laitoin ”Kauneimmat joululaulut ” soimaan.”Ota pois, en halua kuunnella!”  Hieman hämmentyneenä kysäisin syytä ja vastaus ettei hän tykkää. Sitä ihmetellessäni ja mummomaiseen tapaan selittäessäni, että olethan sinä aina ennenkin tykännyt joululauluista, niitähän sinulle soiteltiin aina ja osaathan sinä nuo kaikki laulaakin! Kaveri oli hetken hiljaa, sanoi, ettei osaa yhtään ja kysäisi: ” Miksi siinä sanotaan sana Jeesus?” Siinä sitten hölmistyneenä Vaarin kanssa kertoilimme syntymäpäivästä, joulusta, muinaisesta historiasta ja että nimihän tuo vaan on kuten mikä tahansa Pekka tai Kalle! Vaihdoin levyä Sarpilan ja Johanna Iivosen

jatsahtavaan joulualbumiin klarinettisooloineen ja Johannan englanninkielisine joululauluineen. Se kelpasi hyvin.

Muistui mieleen joulut, kun keskimmäisellä oli parhaana ystävänä ihana punatukkainen Nunnu!

 Nelivuotiaalle tyttärelleni meinasi mennä joulut ja syntymäpäivät murheen aaltoon, sillä ystävän perhe tunnusti Jehovan uskoa.Milläpä ratkaista ongelma, kun  meidän perhe juhli sekä joulua että että synkkäreitä lahjoineen ilman suurempia tunnustuksia?! Sanat ovat vain sanoja, joten joulu kuin syntymäpäivätkin katosivat sanavarastosta, muuten ystävysten elämä sujui  kuin ennenkin, joululauluineen, paketteineen ja pukkeineen. Ihan kelvollisia kansalaisia on molemmista tullut.

»Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen kokonaisuus, jonka lähtökohtiin kuuluu filosofiaa sekä yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä. Elämänkatsomustiedon opetuksessa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Opetuksessa katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. Elämänkatsomustiedossa painotetaan ihmisten kykyä tutkia maailmaansa ja ohjata aktiivisesti omaa elämäänsä.»

Moni lapsi ei enää kuulu kirkkoon, joten hänellä on vaihtoehtoinen opetus tunnilla, jonka nimi on  Elämänkatsomus. Hain wikipediasta siihen selityksen ja hyvin samanlaiselta sisältö näyttää kouluaikani filosofian oppien kanssa. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä kuulostaa hienolta, mutta kun tämä yhteiskunta kuitenkin käsittää ison osan erilaisista uskontokunnista tulevia oppilaita, eikö kulttuuritieteisiin juuri sisälly historiallinen osa, joka selvittää, mitä missäkin osassa maailmaa ajatellaan ja mikä on millekin kansalle pyhää?

Amerikassa asuessani ihmettelin  suuresti siellä ilmenneitä kummallisia uskonnollisia lahkoja, joilla ei ollut minkäänlaista historiallista pohjaa! Aikuiset ihmiset kehittivät outoja ryhmiä, jotka sitten muodostuivat uskonnollisiski kulteiksi, miksi? Se oli aikaa, jolloin Suomessa oli ns valtion kirkko, joka takasi sen, että kaikki koulunsa käyneet tunsivat luterilaisen, kreikkalais-ja roomalaiskatolisen uskon historian, lukujärjerjestyksessä luki sana ”Kirkkohistoria”

. Silloin ymmärsin, että suomalaisen ei tarvinnut olla tietämätön jeesuksistaan, uteliaisuus oli taltutettu koulussa. Mutta ei amerikkalaisten kouluissa, joten suuri uteliaisuus moista  jeesusta kohtaan saattoi luoda outoja kuvia, kun ei ollut sitä oikeaa historiallista pohjaa! Tällainen suuntaus taitaa tulla myös meidän kouluihin ja minusta se on huono asia.

Olen jouluihminen. Tykkään joululauluista, ne kuuluvat koulun joulujuhlaan, kirkossa ne soivat kauniisti ja kansa rakastaa laulaa perinteisiä joululaulujaan kaikkine

ja jeesuksineen, juuri niinkuin aina ennenkin, juuri samoilla sanoilla joilla ne laulettiin silloin kun Mummo oli pieni ja odotti sitä joulupukkia! Mikä on joulu Elämänkatsomuslaiselle? Kun viereisen pulpetin lapsi ottaa vastaan joulupussin opettajaltaan (ennen saatiin omena ja pari karkkia), jääkö viereisen pulpetin lapsi ilman? Pilkotaanko luokat ”jouluosiin”, toisissa lauletaan perinteisiä joululauluja, toisissa ei musiikkia saa kuulla ollenkaan? Vai mennäänkö ”sen matalimman mukaan”, eli tuhotaan kaikkien jouluilo?

Onneksi en ole opettaja, jonka tehtävänä on valita. Tunnen surua, kun kaikki muuttuu kovin arkiseksi. Missä on Joulun taika, ihme, sadut ja mielikuvat, kaikki se, mikä tekee joulusta edelleen lapsille sen joulun, aikuisillekin, kun vain maltamme rauhoittua kaiken tavaran keskellä. Kyllä me tiedämme ja tunnelman luo ainakin minulle joka joulu ne muutamat perinteiset joululaulut, jotka ennen laulettiin koulujen joulujuhlassa ja jota ilman ei jouluni tullut.