Hyvää Joulua kaikille Naama-kavereille ja Onnellista tulevaa vuotta 2019 !

Ystävyyttä, iloa ja yhteisiä unelmia! Perinteinen syksyn päätös kajahtaa jälleen ilmoille Beethovenin kuorosinfonian sävelin.

Universaalin ystävyyden ylistys päättää syyskauden perinteitä kunnioittaen. Vuoden odotetuimpiin konsertteihin kuuluvan elämyksen takeena kuullaan kotimaisten laulusolistien parhaimmistoa sekä Musiikkitalon oma sinfoniakuoro. Kapellimestari Eva Ollikainen johtaa ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginorkesteria.

Näin hienosti mainostaa netti illan konserttia ! Uskaltaako tässä enää sanoa negatiivista sanaa , kyllä sellaistakin löytyy ! Kuunneltiin illan konserttiesitys Musiikkitalon lämpiössä ja  lopussa haastattelija kysyi kysymyksen , joka ehkä on aika yllättävä : "Onko tämä yhdeksäs sinfonia hyvää musiikkia ?!" Tuli pieni hiljaisuus ja sitten molemmat haastateltavat tuumasivat , että" eihän se ole , sehän on nimenomaa huonoa musiikkia !Se ylistää ystävyyttä, iloa ja unelmia ja rakentuu yhden tavanomaisen kansantajuisen melodian ympärille , joka sekin on vain pieni osaa koko sinfoniasta .Kaikki muu onkin sitten tylsää ja polkee paikallaan ." Osuus Oodi ilolle kuullaan aivan viimeisessä osassa ja sehän on kaunis ,mutta niin lyhyt !Ja silti siitä on tullut EU:n virallinen hymni . Kuoro-osuus on tietysti komeaa , kun on hyvä kuoro , mutta paras esitys kuultiin aulassa , kun kuoro esitti "Maamme -laulun "...Ja hups ,tätä Eva Ollikaista , hänen tyylinsä johtaa oli kulmikasta ,rumaa katseltavaa. Mutta aina elävä musiikki on kuulemisen ja katselemisen arvoinen ..

Kerronpa teille joulusadun : Olipa kerran akka ja ukko , heillä tytär ja tyttärellä mies. Akka peri sievän talon , Ukko tuumasi , että ei mene kaupaksi .Akka oli toista mieltä , mutta toivoi , että Ukko olisi oikeassa .Akka päätti , että kun ei mene kaupaksi ,niin annetaan jollekin perheelle asumiseen ja viihtyvyyden takeeksi siivosi paikat ,mutta jätti pihalle komean pöydän ja tuolit istuttavaksi .Akan idea hukkui äkkinäiseen kaupan tekoon tyhjästä talosta .Ukko suuttui Akan romujen keräämisestä ja päätti lähteä itse elämänsä ensimmäisen kerran muuttopuuhiin aseenaan oma pikkuauto ja apunaan tyttären mies. Akka oli toisaalla nukuttamassa lasta , tuli puhelu ja siellä nämä muuttajat kysyivät , että "Mitäs minä nyt teen ? Kun sekä auton että tuon talon avaimet jäivät talon sisään ja ovet meni kiinni ?Rahaa, ei bussikorttia ja kelläs on lisää avaimia ?!" Akka siinä naureskelee , että jospa nyt yrität pärjätä ja muuttaa ihan itse , kysy naapurilta ,mistä avaimet ..." Sattui Ukoille hyvä tuuri ,naapurilta löytyi aukaisija , matka muuttokuorman kanssa saattoi jatkua .Kivikkoon oli suuntaus, kellekään ei kelvannut tip top kunnossa oleva kymmenen hengen pöytä ja siihen tuolit , nämä , joita Akka oli puunannut ja hyvänä pitänyt , ei naarmun naarmua vitivalkoisessa pinnassa. Kotiin Ukko tuli kahden tuolin kanssa , ei voinut heittää niitä pois , kun olivat niin hyvää laatua ! Tämän aamupäivän Ukko sitten kulutti puhelimessa ,päivitellen nykynuorisoa , kun niille ei mikään kelpaa ..niin hieno pöytä ja tuolit ! Akka jäi miettimään samaa, trendikäs ostaa tavaransa käytettynä netistä, ei toisten nurkista.....

Ennen tätä joulusatua käytiin siivoilemassa ja jättämässä hyvästit yli neljänkymmenen vuoden haaveelle. Kaupungissa ei ollut lunta , mutta kuten ennenkin ,täällä oli  -jos ei nyt ihan valkoinen , mutta luminen talvi kuitenkin ja  onnellinen pikkumies sai lumipallonsa , mahdollisesti tämän talven ainokaisen .Kiukusta kankean yön nukuttuani tuli mieleen , että nyt ei tarvitse enää jahkailla ,päätös tuli tehtyä ,kaupungissa ollaan ja eletään tyytyväisinä kuran ja sotkun keskellä .

Kävelin Bridgeen Narinkkatorin kautta ja siunailin tavaran paljoutta ! Täällä hyvinvointimaassa me hukumme tavaraan ja ruokaan , toisaalla lapset kuolevat nälkään ...tuntui pahalta .

Ihanaa , kun Pikkumies jaksaa askarrella, tosin Mummin pitää olla vieressä ja myös askarrella ! On pikkumiehen onni , että Mumminsa on "kaiken romppeen säästäjä " , nyt se rompe muuttaa muotoaan ja saa uuden kodin onnellisen äidin ja Papan luota...

Vielä viimeinen katselmus ennen joulupukin tuloa ...Pikkumiehen koulussa oli todistusten jako !Kelpasi sitä kanniskella paperia Äidille ja Papalle tutkittavaksi ---Mummikin vilkaisi ja hyväksi havaitsi .Nyt on Papan hyvä viettää Syntymäpäivää ...ja Äidin onnitella kummipoikaansa , joka hassusti kyllä , on syntynyt samana päivänä  Käpykylässä...Onnea täältäkin .
Ja sitten odottelemme keskimmäisen kotiutumista Sveitsin maisemista...
Ja onnittelemme vävyä Rapakon toisella puolella ...
ja onnittelemme Alfredia , myös Rapakon toisella puolella ...

Hyvää Joulua kaikille Naama-ystäville

ja Valoisaa Tulevaa Vuotta 2019 !

Kuolemanhiljaisuus

Keskiviikkona sain tiedon rakkaan henkilön hautajaisista .Illalla katselin sarjaa "Huuto syvyydestä " , se alkoi hautajaisilla .Hain Kirjastosta tilaamani viimeisen "Helena " -sarjan kirjan , -sitä en ollut nuorena lukenut- se alkoi hautajaisista .Olin juuri lopettanut Ann Cleevesin kirjan "Kuolemanhiljaisuus , se alkaa ,kun Vera löytää saunasta kuolleen naisen , tietysti , sehän on dekkari .Mutta elämä ei ole dekkari ,se kohtelee ihmistä joskus epäinhimillisesti , sairastuttaa syöpään , toiset se jättää henkiin , toiset se tappaa. Kuten Saana sanoi haastattelussaan , syöpä tappaa . Saanan haastattelu kuukausi sitten on surullista luettavaa , hän ei ollut hyväksynyt kuolemaansa ja miksikäs olisikaan , nuori nainen , suuria toiveita ja elämää täynnä oleva ! Hautajaiset pidettiin Hietaniemen suuressa kappelissa , arkku lepäsi alttarin edessä lattialla , me kannoimme kukkamme ja kerroimme terveisemme .Ei tullut pappia , ei siunattu , oli vain hiljaisuus ja musiikki .Saana mietti kirjeessä vaikeutta ymmärtää omaa kuolemaansa ,että ei olisi enää olemassa .Ehkä hän uskoi elämän kiertokulkuun jollain tasolla ja siksi hän vain poistui , arkku jäi siihen .

 

 Kävimme kahden kahvilla Lapinlahden vanhassa sairaalassa Kahvila Lähteessä , sielläkin on moni kuollut ,mutta nyt siellä moni saa itselleen voimaa vanhasta miljööstä ja siellä töitä tekevistä nuorista. Tuskin sitä säilyttämään onnistutaan , mutta kaupunki yrittää toki.

Illalla istuin väsähtäneenä television ääreen . Avasin  ja siellä keskusteltiin lapsensa menettäneiden äitien tuntemuksista .Jatkoa seurasi "Perjantai "-ohjelma , ei mikään suosikkini . Mutta tällä kertaa se käsitteli maahanmuuttajia , yksin tulleita lapsia ja pysyvän luvan saamisen ongelmia .Ohjelma oli raju ja tietysti se itketti .Mietin surullisena Saanan äitiä , toivoin ettei hän avannut televisiota .

Pikkumies tulee huomenna , se aina ilahduttaa , elämä jatkuu .Mennään luistelemaan Jääpuistoon Lennin kanssa , juodaan kahvit ja syödään isot munkit ihan hyvällä omalla tunnolla , jutellaan Joulupukista , joka kohtapuoleen on tulossa kylään ja ihaillaan meidän  siistiä keittiön lattiaa , jota Vaari ei ole vielä ennättänyt sotkea Pikkumiehen rätin heilutuksen jälkeen .Ehkä keskustellaan luokassa toimivista " liikennevaloista ", jotka  niin herkästi muuttuvat keltaisista punaisiksi , vaikka vihreä olisi se toivottava !Vaikka onko tuo nyt niin suuri virhe , jos ennättää kysyä ennen kuin viittaa , nopea ja vilkas , myös niissä laskutehtävissä , joissa "tyhmästi pitää kirjoittaa numero yhdeksän joka ruutuun , vaikka kaikkihan sen näkee , että joka laskusta tulee se yhdeksän !" "Ja mihinkä minä tarvitsen tuollaisia yhteenlaskuja , joissa pitää kirjoittaa vain kaksi numeroa yhteen ?! Jaa ,ettäkö vaikka jos REDiin menisin ostoksille ja ostaisin vaikka kaksi karkkia ? Kyllä minulla on enemmän rahaa , voin ostaa vaikka kymmenen !" Eli ei kai sitä kahta numeroa sitten tarvitse opetella...

Nyt kun en enää ole pelkkä kotirouva , on minullakin Pikkujouluja ! Ihan Naisliittolaisten kanssa Malta-talossa juhlittiin , laulettiin , katseltiin Tiernapoikia ja syötiin perinteinen jouluateria kaikkine lisukkeineen . Oli todella topakka olo !

Kun aamulla herää , voisi luulla , että on herännyt tukkimetsässä . Moottorisaha käy ja vasara paukkuu .Kurkistin , miten työ edistyy .Kyllähän se , nyt vielä mullat, pensaat , kukat ja sitten ne asukkaat .Kai se siitä .

Linnan juhlat

"Nothing like a Dame " ,neljän huippunäyttelijän haastattelut elämästään ja elokuvan tekemisestä .Yllättäen huomasin , että he kaikki ovat omaa ikäluokkaani ja aloittaneet hehkeinä parikymppisinä , Englannissa , missä teatterikoulun ovesta sisään astuminen ei ollut vaikeaa, sellaisen kuvan noista haastatteluista sai . Siihen ammattiin vain ajauduttiin , kuka mitenkin  ja kenen ohjauksessa ,aviomiehen , ystävän tai sitten ihan omilla kyvyillään , kai asian niinkin voi sanoa !Mutta vanhenevat näyttelijätkin ,yksi oli sokea , Julie Dentch-illä oli yläleuassa molemmin puolin hammas pois !! Käsittämätön juttu , luulisi , että esiintyvällä taitelijalla on varaa laittaa hampaistonsa kuntoon !Onko rahapula vai huonot peilit , sillä hammas näkyy puuttuvan hyvin monelta nykyään , meikkaa siinä naamasi kauniiksi , jos hampaisto on kuin Uuno Turhapuron kalusto ...

Lentelevän eläinkuntamme arvoitus taisi ratketa eilisessä ruokapöydässä , mies otti näkkileivän ja huomasi ,että sieltä purkista lähti pieni perhonen ! Leivän alareunassa oli jotain heiluvaa , sitä oli sitten minullakin , joten leivät ensin  ulos ja sitten roskiin .Samaa kyytiä saavat ehjätkin näkkileipäpaketit ..nyt ei sitä laatua syödä vähään aikaan .
Eilen hain Pikkumiehen koulusta , siellä oli ollut oikeat kokeet , joista sai ihan numerot !Hyvin oli mennyt , mutta jollain oli kuitenkin ollut kymppi ja täällä oli vain kahdeksan ! Ero tuli hyvin selvästi esille , siitä Mummille toitotettiin, Mummi oli hämmästynyt numeroarvostelusta !Hyvin se koe oli mennyt , tuossa näette laskutehtävän , jonka viimeiseen  osioon Mummin oli kysyttävä neuvoa , ei onnistunut vanhan matikkapäällä .Mutta looginenhan se sitten oli , kun ratkaisu kerrottiin !
Suurellisesti lupailin  Piparkakkutalon tekemistä .Tein oikein paperille kaavat  , Dansku kaulitsi ja leikkasi , teki ikkunat ja oven oven .Paistettiin , käytiin välillä soittotunnilla , joka muuten meni hyvin ja aloitettiin talon rakentaminen.Mummi oli ostanut tarvikkeet .Liima vaan ei onnistunut , se oli töhröä , tarttui käsiin , kumpikin hermostui moiseen sotkuun , seinät kaatui , katto ei pysynyt paikallaan ja kaiken kukkuraksi taikinakin oli väärän laista ,eli VAALEAA TAIKINAA ! Mummi ei ollut ikinä edes kuullut vaaleasta piparitaikinasta , mutta Pikkumies oli ja se kuulemma ollut hyvää ! Näitä kauheita virheitä kun yritin saada anteeksi ja samalla koota edes jonkinmoista talon näköistä , tuli luvattua , että tehdään nyt näin ja ensi viikolla tehdään uusinta siitä OIKESTA RUSKEASTA  taikinasta , jonka voi sitten syödäkin !Tämä arkkitehdin luomus nyt kuitenkin päätyi kotiin keittiön pöydälle ja vielä ehjänä , että liimaus on ainakin onnistunut !Mutta hattua nosta tekijöille , kyllä oli vaikeaa !

Eräänlaista leipomista tapahtuu naapuritalon pihallakin  , sitä rakennetaan ja rakennetaan , mahtaa siitä tulla viihtyisä ,kun se joskus valmistuu ! Koppeja on ainakin riittämiin, pitää pysyä omassa pilttuussaan, ei saa astella toisen tontille , naapurisopua kannattaisi opetella etukäteen ennen muuttamista !

Ennen oli kaikki paremmin , joulukortitkin olivat kauniimpia ,Rudolf Koivua ei voi ylittää . Huomasin Pikkumiehen kotona illalla keittiön pöydällä Thansgiving-kortin Rapakon takaa, se oli osoitettu Danskulle .Sitä katselin ja tuumasin , jotta "sinä olet saanut kortin Tasi-tädiltä ja Rob-sedältä !" "Joo , se onkin ainut , joka minulle kortteja lähettää :" Siihen Mummi , jotta "olenhan minä joskus aina lähetellyt ..." ."Joo , kolme kertaa.."-oli vastaus .Että ei se nykyajan kännyposti ilahduta  yhtä paljon kuin oikea kortti , jonka voi laittaa seinälle tai kirjan merkiksi ....

Tämä tärkeä päivä on kulunut perinteisissä merkeissä . On katsottu "Tuntematon " , ties monennenko kerran , sytytetty kynttilät , tosin ei ikkunoille kuten oikea tapa vaatisi ja kuten ennen minunkin lasteni lapsuudessa tehtiin .Valoja palaa myös naapurin ikkunoissa , se ja pimeys , ne tekee kaupunkimaisemankin todella kauniiksi , tai ainakin minun mieleisekseni , jaksan seista parvekkeella ja vain katsella .Myös korttipuuha kuuluu tähän päivään , joku saa meiltä kortin ja toivottavasti ilahtuu .

 Itsenäisen Suomen kunniaksi ikkunamme ohi oli mielenosoitusmarssi , jossa taidettiin huutaa "Pro natsismi " ! Poliisiautoja oli äkkiä laskien kymmenen ja itse poliiseja juoksenteli monipäisenä ympäriinsä , olisivatko odotellet suurtakin väkivaltaa ? Sitä ei kuulemma onneksi tullut .
Ennen kello seitsemää asetuimme television ääreen katsomaan ,miten Suomi juhlii itsenäisyyttään , arvostelemaan pukuja ja ihmettelemään Jennin koivupuusta tehtyä iltapukua ! Puku oli tyylikäs ja kantaja istui todella kauniisti asuunsa ! Minun täytyy ottaa askeleita taaksepäin ja ihmetellen todeta , kuin kauniisti Jenni Haukio on muotoutunut tässä Presidentin puolison roolissaan , nyt ei tuosta parista voi enää sanoa huonoa sanaa - kuin ehkä vähän Saulin massun komeasta kaaresta ! On se hyvä , että meillä on kuuluisuuksia , joita saa arvostella , mitä tästä muuten näin tasa -arvoisesta kotimaasta mitään tulisi , pelkkää pliisua ,hiukan kuten juhlien puvuista ..Ensi vuonna sitten räväkämpää.

Hyvää itsenäisyyttä Suomi !

 

Taisi olla vuosi sitten ,kun  Kauko juhli itsenäistä Suomea Prenikat rinnuksissa , nyt hän on poissa ja me sukulaiset ja ystävät juhlimme hänen pitkää elämäänsä , muistelemme hauskaa miestä , jolla oli aina joku vitsi kerrottavana .Ikää oli , kuntokin jo heikko , mutta pilke silmäkulmasta ei kadonnut ,muistikin oli tallella. Satakaks-vuotiaan sisar jäi nyt yksin Hämeenlinnan Veteraanitaloon, yli seitsemänkymmentä vuotta yhdessä on saavutus , johon moni meistä ei ennätä .Ikuisesti ei täällä kukaan elä , sanoisi Kauko , mutta ikävöi sinä tyttö vaan  ja niinhän minä hiukan teenkin .Olit mukava mies.

 

Eilisen konsertti oli epämieluisa kokemus .Ei kuitenkaan kauniin musiikin tai Paavali Jumppasen upea tulkinnan vuoksi Brahmsin pianokonsertista , vaan istumapaikasta , jonne olimme oikeutettuja .Naisjärjestö oli ostanut ryhmäliput parille kymmenelle  ,hyvässä tarkoituksessa , sillä Jumppasen ainoaksi jäävä konsertti oli varmaan loppuun myyty  ! G-parvi , korkealla piippuhyllyllä tyhjän päällä !Ensimmäinen puoliaika meni meikäläiseltä täysin harakoille , sillä alas katsominen oli mahdotonta ,olo oli kuin maailmanpyörässä jalat edellä ! Väliajan jälkeen siirryin suosiolla käytävälle ja seurasin Jumppasen upeata pianotaituruutta väljän kaiteen vieressä seisten . Vahtimestari toi kyllä kiltisti minulle tuolin ,kun kerroin syyn oleskeluuni .Yleensäkään en ymmärrä , kuinka on mahdollista , että moisten ahtaiden ja vaarallisten parvekkeiden suunnittelu on mennyt läpi , jo pelkästään paloturvallisuutta miettien ! Paikka on aivan mahdoton poistuttava esimerkiksi palon sattuessa !Ilmanvaihtokaan ei pelaa ,ahneutta tuntuu olevan ilmassa ! Laitoin lipun tiedot näkyviin , karttakaa ,ellei ole ihan pakko päästä esitykseen !

Tyttäret maailmalla nauttivat kesästä , Californiassa toinen kerää satoa vasta istutetuista puun aluistaan ja Zürichissä toinen nauttii parvekkeen upeasta kukkasadosta ! Ei näy talven ripaustakaan ! Eipä juuri meilläkään , nollan vaiheilla pyöritään .Joulu tulee ja lapset odottavat pukilta kelkkoja ja suksia , mutta mitäpä niillä enää tekee  näillä leveyksillä , lunta ja pakkasta löytää Suomesta enää ihan pohjoisen perukoilta !

Jos lumisia maisemia halajaa katsella , sopii ajella Hämeenlinnaan ja siellä museoon , jossa on Rudolf Koivun kaunis ja nostalginen joulunäyttely  joulupukkeineen , tonttuineen ja lumisine maisemineen ! Niin kaunista .

 Ladies bridge pelattu itseä ja pelikaveria tyydyttävästi , Tiergartenin teurastaja luettu , ihailtu Björkin tyylikästä tapaa liikkua kakskytluvun maailmassa sanontoineen ja  mainioine aikansa etsivän metodeineen, jotka Virpi Hämeen-Anttila on lukijalle esitellyt .Hidasta on toiminta , ihmettelenkin , miten yleensäkään yksikään murhaaja on joutunut lukkojen taa !Mutta Björkiä on mukava seurata , muutoin en Anttilan kirjoista innostu .-Uusi kirjasto OODI avataan käyttöön pari päivän päästä ,kuuntelin haastattelun , siinä kerrottiin , että  suomalainen lukee 17 ja puoli kirjaa vuodessa ! Se on todella suuri määrä , kirjastojen määrää en edes muista , mutta niitä oli ,jos en nyt paljon valehtele , noin 250 , lisäksi Kirjastoautot . Itsenäisyyttä voi siis mennä viettämään Oodiin , ellei halua katsella Linnan juhlavia pukuja , Jennin puku nyt ainakin on nähtävä , se on tehty PUUSTA !

 

Kaamosta ja nostalgiaa

Arkisin keskipäivällä televisio näyttää vanhoja suomalaisia elokuvia .Vietin tosi laiskan päivän , avasin telkkarin ja siirryin nostalgiaan ! Kaikki muistutti menneestä , tosin ajankuva oli neljäkymmenluvun lopulta ,silti vaatetus , hiukset , keittiöpiiat kommentteineen ja ne suuret juhlat tarjottavineen ja puheineen ! Tosin mikään noista ei koskenut meikäläistä missään muussa mielessä kuin kirjojen sivuilta , Aino Räsänen luetutti meikäläistä  ja laittoi meilikuvituksen lentoon !Päätin tutustua uudelleen Räsäseen , menin Kirjaston tilaussivuille ja hämmästyin suuresti ! Helena -kirjoja oli ehkä kolmetoista ,jopa vanhoista oli otettu uusintapainoksia vielä vuosi sitten ! Enkä edes saanut välittömästi kuin kaksi kirjaa , muut olivat lainassa ! Lukukokemus odottaa yöpöydällä  , mietin  koenko nostalgiaa myös kirjan kautta vai hiipuuko innostus , eli pilaanko vanhan  tunnelman  uudelleen lämmittelyllä .Toisaalta  , aika hyvin on aikaa kestänyt , jos siitä edelleen otetaan uusia painoksia. Se jää nyt nähtäväksi .Elokuvia kyllä katson edelleen pilaantumatta ,sukellan maalaismaisemaan ja  upeaan digitoituun mustavalkokuvaan !

Seuraava päivä meni Pikkumiehen kanssa musisoinnissa .Hänellä on mieluinen opettaja ja ainakin tällä kertaa oli läksytkin opeteltu ,kotona se on äidin huolena ja pianotunnilla sitten mummin häpeänä , ellei soitto suju ! Kaveri on tarkka tekemisistään , mitään ohi opettajan "komentoja " ei tehdä ,ei koulussa ei soittotunnilla ! Säännöt ovat tiukassa seurannassa joka suunnassa , meillä on tunnille matkaa ratikalla vain yksi pysäkin väli , kaverilla on oma lippu , mummilla oma .Pieni käsi painaa ratikan kuvaa ja komentaa mummia tekemään samaa , mutta kun pitää yrittää pysyä samaan aikaan pystyssä , pitää huolta potkulaudasta ja toisella kädellä Pikkumiehen kauluksesta .Tahtoo hankaloitua tuo lipun näpyttely ja usein ollaankin jo Karhupuiston pysäkillä ..pidä siinä ovea auki ja näppäile samalla maksusi näyttöön , koko ratikkayleisö kuuntelee kiinnostuneena , onnistuuko se Mummi ja onnistuuhan se , ei olla vielä oven väliin jääty ! Mutta ratikkalipun maksu-uudistus voisi hieman ottaa huomioon nämä yhden pysäkin matkalaiset....

 

Konsertissa  kapellimestari Sakari Oramo heilutti puikkoaan alttoviulisti Brett Deanin oman musiikin tahtiin .Musiikki oli outoa, sekasotkua ja Puikkoa sai heilutella hyvin tiuhaan .Alttoviulu kuulostaa upealta , tällä kertaa sitä rääkättiin ilman ainuttakaan melodista sointua !En siis nauttinut .Mutta puoliajan jälkeen Brahmsin kolmonen sulatti pois kaiken jo kuulleen , niin kaunista .Ihan itketti .

Meidän eläintarha kasvaa .Koira ja kissa ovat eläinten taivaassa , akvaario antaa liikettä katsella ja ihmetellä , nyt siis on näitä lentäviä .Ne pitävät makeasta omenamehusta ja olenkin surutta pyydystänyt moiset otukset lasin pohjalle , sitkeitä ovat , räpyttelvät siipiään vielä aamulla ! Mistä ne tulevat ja minne ovat matkalla , eivät ne kai ole pysyvää asuinsijaa meille tehneet ??!Juttelin juuri Rapakon taakse ja puutarhaintoinen tytär siellä kertoi saaneensa mullan mukana sisälle myös lentäviä ! Minulla on sisällä siis yksi ja ainut kukka ,ulkoa sisään tuotu kukkansa tiputtanut orkidea !Sielläkö asuvat ?!

Aurinko paistoi sietämättömästi , suoraan silmiin , heijastui sisään kirotuista lasitetuista parvekkeista naapuritalossa.Täyskuu ja kirkas aurinko ovat huono yhdistelmä , mies tietää sen ja vie ajelulle . Taas kerran löytyi asuinalue , jota emme olleet aiemmin huomanneet ! Myllypurossa "Myllykallio " ,vanhan vesitornin juurelle rakennettu asuinalue . Kaunis kallio oli tiivis , sokkeloinen puutalovaltainen lähiö, sekaisin monenmoista suunnitelmaa. Ahdisti liika tiheys, moinen tuntuu hallitsevan nykysuunnitelmia puolella jos toisella .Vanhat asuinlähiöt tuntuvat hengittävän ihan toisella tavalla kuin nämä uudet , jotka rakennetaan niin tiheään , että lasten leikkipaikatkin on tarkoin suunniteltu , ei jää tilaa mielikuvitukselle saatikka luontokokemuksille puineen kantoineen . Eipä nämä pihat eroa viiskytluvun asfalttikortteleista kuin ehkä siistiydessä... rottajahtia tuskin pääsevät kokemaan ....



Kahvia saa kotonakin ja pullaakin jäi bridge-kerhon kahvittelusta , mutta eihän se kelpaa , on mentävä KAHVILAAN ! Sellainen löytyi pien muistelon jälkeen Vuosaaresta rannalta  ja kaunis pieni mökki se olikin ! On kuulemma ollut tuhatseitsemänsataa luvulla kalastajamökki , ihan asuttuna  ja nyt  tämä "Villa Ullas " on museoviraston suojeluksessa , siellä siis saa kahvit vastakin . Pulla tuoksui jo ulos ,itse leivottua kuulemma .Kokki suri ,ettei suurta leivinuunia voinne ottaa käyttöön , hän jo haaveili monenmoisista ihanista ruuista ! En ole muuten missään tavannut juuri tuota uunimallia , historiikki on seinällä , mutta ei kerro uunista mitään .Erikoinen malli ja katon rajassa leipävartaat , juuri niin kuin minullakin kerran oli maalla , ihan vain nostalgian vuoksi .Jos olisi koira , siellä se saisi oman menuun...

 

Huomenna avataan joulukatu .Sinne tungokseen minäkin Pikkumiehen kanssa uskaltaudun , mies jään katsomaan Formuloita , nehän voivat olla vaikka jännittäviäkin tällä kertaa !Eihän sitä koskaan etukäteen tiedä ja takakäteen ei ainakaan , ellei niitä katso !

Ja nyt Räsäsen kimppuun...vielä ehtii ennekuin aamuaurinko nousee... Kaamoksen keskelle.