raskaita luettavia

Johannes palaa isovanhempiensa unohdettuun perintötaloon, jonka aikoo kunnostaa kodiksi itselleen ja kadotetulle rakastetulleen Aalolle. Talo pitää sisällään outoja vihjeitä hänen isänsä kuolemasta, jota hän on pitänyt onnettomuutena .

Korppinaiset on jatkoa Raevaaran edelliseen kirjaan , Johanneksen ja Aalon tuhoon tuomittuun tarinaan .Kirja on osin fantasiaa , juuri niin todentuntuista , että  naakat saavat pysyä minun puolestani omilla oksillaan .Ihan unta näin .

Kirjasto on taas suosinut minua ja toimittanut luettavakseni kaikin puolin ns.hyvää kirjallisuutta .Aloitin  Panu Rajalan Intoilijan ,mutta onnekseni sen lainausaika loppui ja kirja oli vietävä takaisin .Niin hieno kirjailija kuin Rajala onkin , tämä teos jää luettavaksi talven pimeinä iltoina , jolloin kevyt tuntuu liian valoisalta . Tilasin siis kirjan uudelleen .

Luulisi , että kohutut uutuudet olisivat hankalia saatavia , mutta yhtä aikaa ja heti nekin tulevat ! "He olivat natseja " kertoo pojantyttären  tutkimuksista isovanhemmistaan .Se tuntuu olevan tavanomainen sukukertomus  , ajalta , jota ei ole kiehtovaa lukea , mutta kirjoittajalle toki hyvinkin avartavaa. Luin muutaman kappaleen  ja jätin kesken , vien sen nyt takaisin kirjastoon .

 

 
 
 


Nyt yöpöydällä on Hannu Väisäsen viimeisin, "Elohopea ", joka sekään ei oikein tahdo aueta. Luen sen kyllä , mutta luultavasti pitkin hampain. Ehkä se on kesä , joka tekee raskaamman tekstin lukemisesta niin vastenmielistä , tai sitten olen vain lukenut liikaa... Siirtynen perinteiseen kesälukemiseen , eli kevyisiin dekkareihin , ehkä yksi Christie , ehkä Maria Lang ..jotain sinne päin .

Museokortti on kohta kuoletettu , on mukava käydä museoissa , kun ei tarvitse viettää siellä koko päivää ! Voi katsella osan ja tulla uudelleen .Design-Museossa oli Aarnion näyttely , joka oli mielenkiintoinen ja kauniisti esille asetettu , mutta varmaan yhtä mielenkiitoinen on siellä oleva näyttely eri aikakauden asumisesta ja esineistöstä . Kortti on hyvä keksintö , jota tulen käyttämään paljon .

Ei ole kuin edellisessä tekstissäni olin hautaamassa ystäväni , nyt suren taas . Kouluaikanen paras ystäväni menehtyi , noin vain yhtäkkiä ilman minkäänlaista varoitusta . Tiedän , että pitäisi surra , mutta en minä osaa koko asiaa vielä edes tajuta , se on ihan outo juttu, epätodellinen .Kuulet , mutta et ymmärrä .Suru kyllä tulee ....kelle minä nyt soitan ...Riksu oli lähin ja tunsi minut ja minä hänet ..selityksiä ei tarvittu ...

"Vaaleanpunainen on tyttöjen väri  , tuumii Pikkumies .Nyt olen todistanut kameralla, että se voi olla myös isien väri , nappasin kuvan ohikulkijasta todisteeksi ! 
Ja kun vaaleanpunaisesta tykätään , niin  kuubalainen vävy on lahjonut anoppiaan vaaleanpunaisella laukulla , joka nyt kesän kunniaksi pääsi käyttöön ..ja sai ihailuja bridgeläisiltä .

Vappu

 

Tänä vuonna vappu oli erilainen . Aattona saatoimme ystävämme tuonpuoleiseen , tilaisuus oli koruton ja lähtijänsä näköinen .

 

Kaunis ilma houkutteli  katselemaan , miten kansa parveilee kauppatorilla ja Espan puistossa .Ulkomaalaisia oli paljon , mutta myös lapsiperheitä ja tietysti meitä eläkeläisiä , meitähän riittää joka paikkaan . Ikä taitaa tehdä tehtävänsä , kun Havis Amandan lakitus ei enää houkuttanut jäämään kaupunkiin , vaan nakit ja perunasalaatti tuntui paremmalta . Onneksi Vappu on pian ohi ja sen mukana sima tippaleipineen , olen muuten nautiskellut niitä ainakin parikymmentä ja se nyt näkyy puntarissa !Jos ne katoaa yhtä hitaasti kuin ovat karttuneet , olen niistä vapaa vuoden päästä , nolo  juttu ! Vappupäiväkin meni kirjan ääressä , istuin ensimmäistä kertaa ulkona lukemassa , oli todella kesäisen lämmin ! Ohi meni Vappukulkue ja sen kommentit  ja perinteet niiden mukana ! Lakkikin jäi komeron hyllylle , eikä serpentiinejä ollut nakkien koristeena , oli siis ihan tavallinen sunnuntai ! Epätavallisen siitä teki jännittyneen  Pikkumiehen ja perheen vieminen lentokentälle , josta kone vei heidät Krakovaan .Siis ihan tavallinen sunnuntai , ei Vappua ollenkaan ...

 500 sivua Kate Atkinsonia , "Hävityksen jumalaa ".Kirja otti ensin lujille , toista sataa sivua sain lueskella ennen kuin kirja nappasi mukaansa. Siitä huolimatta se oli paikoin hyvin raskas , varsinkin toisen maailmansodan aikuiset kokemukset  pommikoneen ohjaimissa  . Täytyy myöntää , että osin kahlasin ne läpi , en tahdo jaksaa lukea sotakokemuksia , mitä pommitettiin ja paljonko kuoli Kokonaisuutena kirja oli mainiosti koottu eri sukupolvista , näinhän sitä usein jutellaankin , polveillaan nykyisyydestä menneeseen ja taas takaisin .Harvinainen kirja jo senkin vuoksi , että lopussa on kirjailijan saatesanat  ja siinä hän kertoo , miksi kirjoitti ja mitä kirjoitti ja siihen tarvittiin kuusi sivua !