Lumiukkoilo.

Me oltiin kerran naapureita ja ravattiin toistemme luona harva se päivä ! Lapset leikkivät yhdessä ja tytär haaveili naapurin  Rotweilerista , kun meille ei koiraa sillä hetkellä saatu .No , nyt hänellä on samainen rotuhauva rapakon takana , huomasi vieraamme rouvapuoli , kun kuvia katseltiin ! Sisään astuessaan entinen naapurin rouva kysäisi , jotta " arvaapas ,koska on viimeksi nähty ?!" Noo  , voihan siitä olla pari vuotta , tuumasin ."Siitä on kuusi vuotta , kun kävitte meillä Hangossa !"Siis mitä, minne se aika oikein karkaa ? Onnekseni ja puolustukseni voin sanoa , että kutsuttu on ja puhelimessakin olen juorunnut ! Mutta silti ! Ilta oli oikein mukava , paljon jäi juttuamatta vielä , mutta moni asia puiteiin läpi  perusteellisesti , kuten  lasten kasvatus , sehän toimi meillä tietysti monella tapaa paremmin ...

Pakkanen hellitti ja tuli suojasää  , juuri sinä tiistaina , jolloin Pikkumies on Mumminsa  hoideltavana ! Lumiukkosää ja heti ulos ! Mukaan porkkanat , rusinat ja vesivärit !Moinen valkeus on sen verran harvinaista herkkua näillä leveyksillä , että muuta uutista ei tähän kertomukseen mahdukaan , ihailkaa , niin minäkin teen !
Tuloksena oli perhe , jossa oikealla on Papa , keskellä Pikkumies ja vasemmalla äiti . he kulkevat käsikädessä Päiväkotiin ....

Ja sitten satoi vettä , ukkojen päät olivat aamulla jo kadonneet ja kansa kahlasi lätäköissä ja likaisessa sohjossa .Helsinki oli taas ruma ja likainen .

Arkirutiinit

 

Aki Ollikaisen  "Musta satu " kertoo vuonna 1931 sattuneesta ruumislöydöstä Tattarisuolla !   " 9 jalkaa , 8 kättä , 2 peukaloa, pää ja joukko sormia " Nämä ruumiinosat löydettiin Tattarisuon lähteestä !Tattarinsuo sijaitsee Malmin lentokentän kupeessa ja me asuimme omakotitalossa myös kentän kupeessa , onneksi toisella laidalla . Minua nämä hurjat jutut eivät ole tavoittaneet , miten se on mahdollista , mene ja tiedä , sillä moinen paikka hiihdettiin moneen kertaan siihen aikaan ! Ehkä naapurit ajattelivat  kaikkien olevan jutusta selvillä ja keskustelu siitä vain unohtui ? Outoa , eihän meillä ollut kuin neljä naapuria ja muutama  metsämenninkäisten puumaja! Juttuhan näyttää selvinneen vuotta myöhemmin  , taikoja teki kuusi henkilöä silpomalla  Malmin hautuumaalta kaivettuja ruumiita ! Olisihan tuo ollut paljon jännempi tarina kerrottavaksi kuin moite siitä , että menitte asumaan  "  malmin mustalaisten naapuriin "! Syrjinnästä ei siihen aikaan puhuttu mitään , eikä se olisi meikäläiseen purrutkaan , olen aina ollut sitä mieltä , että olen sellainen "syntymäkommunisti " . Sekin voin olla nykyisin ihan rauhassa , sillä eihän  meidänkään nuorimmainen edes tiedä , mikä kommari on ! No , kirja oli mielikuvitusmatka rikoksen alkuvaiheille ja takaisin , ei mikään ihme luettava.

 

Sofi Oksasen "Norma " on nyt yöpöydällä . Enpä olisi uskonut , mutta siihen se vain tupsahti tilattuna ja uteliaisuus voitti vastahakoisuuden . Yllätin itseni , luen sitä mielelläni .Tarina on mainio sekoitus fiktiota tukan kasvusta , kampaamoissa pyörivästä kansainvälisestä kaupasta  sekä lapsitehtailusta . Sekoitus on vielä kesken , olen kirjan puolivälissä , mutta luultavasti Oksanen sen kasaa ennen viimeistä lukua .

Tänään oli kevätkauden ensimmäinen konsertti .Beethovenin Viulukonsertto D -duuri , jota esittävä viulisti ,Nikolaj Znaider , sanoi "viulistin koetinkiveksi ja raamatuksi "!  Kaveri oli outo näky viulistin rooliin , pitkä , kumara  ja iso mies ...sekä pieni viulu, joka soi kuin enkelin kielin !Välttämättä konserton joka kohta ei korvaa hivellyt , mutta viulistin taituruus  , se oli omaa luokkaansa , herkullista kuultavaa ! Silmänruokaa sen sijaan sitten tarjosi kapellimestari, taisi olla venäläinen , liikkeet sulavat ja kaarevat kuin Anna Kareninan sulholla !

 

 

 

Pakkanen on hellinyt Helsinkiä kovin ottein , maa on valkoinen jopa kaupungilla , luonto on kaunis . Pikkumies tykkää lumesta , eikä kylmäkään haittaa .Tokoinlahdelle on joku aikuinen rakentanut lumilinnan ,  eikä lumileikkiin sitten muuta tarvittukaan !

Automatkalla Pikkumies kysyi  : " Miksi autoille on kolme valoa ? Punainen , keltainen ja vihreä ? Mutta ihmisille on vain kaksi , keltaista ei ollenkaan ?" Mummi ei tiennyt .

 

Tänään oli surun päivä .Posti toi paketin , joka sisälsi valokuvakirjan ja  tiedon , että tekijä on poistunut tästä maailmasta   . Kuvat olivat minulle tuttuja , mökkiaikana katseltiin niitä usein  ja yhdessä puitiin otoksien onnistumisia . Mieli on alamaissa , sillä taas kerran tapahtui se, mikä ei saisi tapahtua : Pitäisi , pitäisi , vaan jäi tekemättä .

Kuulin myös serkkuni pojan  kuolemasta .Syöpä  vei  muutamassa vuodessa , sitäkään en tiennyt  ja sekin jäi mietityttämään , että jos olisin pitänyt enemmän yhteyttä  ja jos olisin soitellut  ja jos ja jos..

Aina se iso JOS . Nyt olisi vielä muutama soiteltava , nyt ei saa jäädä jos...

 

Talvi ja pakkaset

 

Näitä kirjoja joku jossain kehui  , tilasin Kirjastoon ja sitten luin .Sadie Jones ei kiinnostanut , olen tympääntynyt lukemaan kansien välistä tavallista toimittajan kolumnia .Tuon siis kahlasin . "Tapaus 64 " oli runsaasti kehuttu , järkyttävä tämän uuden kovan ajan tarinaa kaltoin kohdellun kostosta .Puolet tekstistä olisi voinut unohtaa, ehkä se olisi parantanut sisällön uskottavuutta , mässäily väkivallalla on turhaa.

"Häränsilmä " on juttua Lahdesta 20-luvulla. Sontakärryjä kuljettava Benjamin vastustaa " Eläviä kuvia " , asettaa kärrynsä teatterin eteen ,teatterissa menee "Ollin oppivuodet ". Lahden radiomastoja rakennetaan , taas on Benjaminilla kuorma valmiina !Murhattiin siellä pari poliisiakin , lahdattiin sekä luteita  että punaisia  ja rakastettiin hiukan venäläistä Veraa. Kahlasin läpi , kun kerran edellisenkin "Mustamäen " luin . Lahti on ihan kiva kaupunki , tuttu minulle lapsuuden ajoilta , silloin ei sontakärryjä enää tainnut olla .

 

 

LUX -Helsinki keräsi ihmisiä ennätysmäärän , ihan tungokseen asti . Ateneum oli valaistu moniväriseksi , lapset luistelivat sen edessä Jääpuistossa ja pienet nauttivat radan viereen kootusta lumikasasta ! Otin kuvan , kun kuvittelin  lumikasaa ainutkertaiseksi , jota Pikkumiehenkin olisi voinut viedä ihmettelemään ! Toisinpa kävi , lunta satoi Helsinkiin ja kaupunki loisti valoa kuin keskipäivällä ! Pakkanen piti lumet puhtoisina jopa ajoteillä , harvoin olen nähnyt Helsingissä pelkkää valkoista ! Kaunista oli . Ja Pikkumiehen ilo oli lumentäytteistä , kun hän Mummin kanssa loi puhtoiseen hankeen iltamyöhään hipparinkejä . Meidän yhteinen ilo .

 

Mies tuijotti herkeämättä snookeria televisiosta , hiljainen peli , joka ei ihmeemmin häiritse. Mutta seuraa en hänestä elokuviin saanut . Se oli menetys hänelle , sillä elokuva "Youth" oli mahtava elämysmatka Sveitsin alpeille ! Maisemat ovat minullekin tuttuja jonkin verran , sillä tein kerran keskimmäisen luona kyläillessä reissun "Pikku-Heidin " maisemiin , siellä ne lehmät kelloineen kuljeskeli ja soittelivat jokainen omaa ääntään .Sali oli ihan täynnä ja taas sain kokea kummallisen ilmiön ,ei siis rapinan rapinaa ! Kun voittaisi lotossa , tuonne Hyvänolon-paikkaan voisi jopa mennäkin !

Arki on alkanut , bridge pari kertaa viikossa , niistä pidän kiinni ja sovitan loput siihen . Toki Pikkumies ohittaa tämänkin  ja mieluusti suksilla ...

2016 ja Tammikuun juttuja

Kun on tällainen jatkumoiden lukija , niin pääsee vanhenemaan kirjan henkilöiden kanssa  . Joskus se on mukavaa ,ei aina, sillä sehän tarkoittaa , että tarina kulkee loppuaan kohti .Näin käy tässä Lehtolaisen "Surunpotkussa " , tuskin Espoon poliisi enää eläköityvää Maria Kalliota  piiriinsä palkkaa . Ehkä Espoon Poliisin rahapula sanoo irti tutut kaverit ja ehkä kirjailija  laittaa samat henkilöt avustamaan rahapulassa kärvistelemässä oleva entistä työnantajaa , ehkä .

Intiimi tarina kahden naisen mökkiviikonlopusta ja sen seurauksista. Miehensä harmaasorsaksi kutsuma Marjo (ihan häikäisevän upean roolityön tekevä Sari Puumalainen) ja räväkkä sinkkuystävänsä Virve (aina taitava Katariina Kaitue) viettävät punkuntäyteistä naisteniltaa mökillä. Yhtäkkiä sinne pölähtää tietä kysymään epävarmahko reppana Tuomas (toinen aina taitavasti näyttelevä Timo Tuominen). Virven lähdettyä, Tuomas palaakin paikalle.  

Hyviä näyttelijöitä on aina mukavava katsella . Kansallisen Willensaunassa pääsee niin sanotusti "ihan iholle ", seuraamaan surullisena mustasukkaisuuden särkemää liittoa . Loppuihan se tämän nykyhetken minusta onnettomimpaan juttuun , eli perheen hajoamiseen ja lasten "onnelliseen kahteen kotiin ", tietysti , näinhän se menee jo liki puolessa kodissa Helsingissä.

Kate (Charlotte Rampling) ja Geoff Mercererin (Tom Courtenay) 45. hääpäivä lähestyy ja pariskunta suunnittelee juhlia. Viikkoa ennen merkkipäivää Geoff saa kirjeen, joka mullistaa kaiken.

Lähes 45 vuotta onnellisina yhdessä eläneet Kate ja Geoff joutuvat kohtaamaan menneisyyteen haudatun salaisuuden, joka suistaa pariskunnan raiteiltaan. Muutamia päiviä ennen 45. hääpäiväjuhlaa näyttää siltä, että jäljellä ei enää ole avioliittoa, jota juhlistaa.

Charlotte Rampling ja Tom Courtenay palkittiin roolisuorituksistaan hopeisilla karhuilla Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 2015.

Pian katoava Maxim-teatteri näytti ainoana kohutun elokuvan  45. Charlotte Rampling on tämän hetken  ikääntyvien ihmisten tarinoiden suosikkinäyttelijä  ja ihan hänen vuokseen elokuva kannattaa käydä katsomassa .Eletään harmaassa sateisessa englantilaisessa maalaispaikassa , tavallaan kaunista , mutta eihän se ankeutta poista . Kaunis tarina onnellisesta 45-vuotta kestäneestä avioliitosta , jonka  menneisyydestä esille vanha suhde luo tilan mustasukkaisuudelle , tunteista turhimmalle ja tuhoavimmalle .Suuri sali oli viimeistä penkkiä myöten täynnä , luultavasti elokuvan suuria ystäviä , sillä ei edes pientä paperin rapinaa kuulunut koko esityksen aikana ! Ja sellaista ei ole montaakaan kertaa tapahtunut .

 

Tämä kirja oli yllätys , hieman pakinatyylillä kirjoitettu historiallinen nuoren tytön kasvutarina , Sophie von Behsen  , joka syntyi Pietarissa 1828 , eli elämänsä Suomessa ja kuoli 1886 . Oli virkistävää lukea elämänmyönteinen ja valoisa  tarina naisesta , joka otti elämänsä omiin käsiinsä aikana , jolloin nainen kuului miehelle .

Suomi kärvistelee pakkasen kourissa , Lapissa on mitattu neljänkymmen huippulukemia ! Meillä pääkaupunkiseudulla mittari kipusi 22  ja sehän tuntuu jo ihan talvelta ! Pakkasilma saa meikäläisen ikäiset kantamaan vaatekaappinsa villaiset vaatteet ulos , kerrostaloasunnoissa pitäisi kyllä nuorempienkin tehdä sama juttu , sillä Helsinkiä riepoo koit ja muut kivat pikkuötökät ja ne ei pakkasesta tykkää ! Minun piti keretä kuvaamaan miehen vaatekomeron sisältöä parvekkeella , muuta mies ennätti jo hakea saaliinsa pois . Olisitte saaneet ihailla kymmentä pukua menneitten vuosikymmenien takaa , ajalta , jolloin lihaa oli luiden päällä huomattavasti enemmän ja puku mallia tanakka. Ukko-mallit on jo lähteneet liikkeelle , mutta näistä on todella vaikea päästää irti ! Nämä kannetaan vuosi vuoden jälkeen tuulettumaan ....rituaali on kuin meikäläisen kirjahylly , siitä on vaikea kierrättää kirjaakaan ! No , enpä minä sen kummempi kierrättäjä ole , samat " Arolat" kulkee reitiä kaappi -parveke , osumatta kertaakaan päälle . Ehkä sitten joskus ....

 

 

Keskimmäinen lähtee sukellusmatkalle  Burmaan .  He ovat veneessä menemättä maihin kertaakaan kymmeneen päivää ! Saas nähdä , miten uudet  kotisuomessa ostetut räpsyttimet  kestävät  !

Pakkanen laittaa ulkoilut uusiin kuvioihin  .Nykylapsi temmeltää tarmonsa pois Leikkiluolissa , jollainen meilläkin on ihan nurkan takana ! Siellä lapsella löytyy välittömästi kaveri ja sitten juostaan , koko ajan , paikasta toiseen .Mummi istuu kahvikupin ääressä , lukee kirjaa ja seuraa toisella silmällä paimennettavaansa . Kotiin tultaessa Pikkumies kertoo äidilleen , että "minä menin kaikki ! Sen jäsenkin ..." , äiti siunailee , että senkinkö ja Mummi hirvittelee , että olisiko pitänyt vahtia hiukan paremmin ??!  Mutta tänään satoi lunta . Nyt pitäisi ostaa sukset , sillä niiden kanssa Mummikin voisi kävellen seurailla pitkin tasaista puistoa .Luistimet jätän toisten haltuun .