kesä kävi kylässä

Nuoruutemme Pariisi kertoo 1900-luvun alun kirjailijamaailmasta Ernest Hemingwayn ensimmäisen vaimon Hadleyn silmin. Tarina on fiktiivinen, mutta kirjailija on pyrkinyt seuraamaan todellisia tapahtumia mahdollisimman tarkasti ja kertoo saaneensa idean teokseensa Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi -kirjasta, josta kirjailijan rakkaus ensimmäistä vaimoaan kohtaan yhä välittyy.

Koska tarina perustuu tositapahtumiin, ei lukijalle ole juonen osalta luvassa suuria yllätyksiä.     Kirja on myös erittäin kiinnostava ajankuvaus Hemingwayden tarinan ohessa ja mukana vilahtelevat toinen toistaan tunnetummat kirjailijat.


Vasta vihitty pari Puck ja Einar Bure sekä Puckin isä, kuuluisa egyptologi, professori Johannes Ekstedt aikovat viettää hyvin ansaittua lomaa maaseudun rauhassa. Mutta jo ensimmäisenä aamuna professori löytää kuolleen miehen huvilan pihanurmelta. Ja kun utelias Puck ottaa selvää pikkukaupungin asukkaista, hän löytää tyynen pinnan alta mustasukkaisuutta, julmuutta, vihaa ja valheita. Pieni maaseutukaupunki Skoga ei olekaan niin idyllinen kuin ensisilmäyksellä näyttäisi.

Nämä on nyt luettu ." Nuoruuteni Pariisi" oli kiinnostava ja luinkin sen parissa päivässä. Kirja on vain niin raskaalle paperille painettu , että kädet väsyy sitä sängyssä lukiessa. Ja Maria Langiinhan ei ikinä väsy . Kirja on isotekstiä ja tarkoitettu Ysisyille , mutta iltalukemisen puutteessa se päätyi käsiini  ja niinhän siihen jäin heti kiinni ! Huolimatta , että se on kirjoitettu vuonna 1951 , teksti tuntui vanhahtavalta vain joillakin sanajärjestyksillä , mutta Skoga on yhtä idyllien kuin aina ! Ja kuten entinen poliisipäällikkö sanoi , että hyvässä dekkarissa pitää murha tapahtua heti toisella sivulla , niin sen oli Maria Langkin tiedostanut ! Kesälukemista ?! Kohta pitäisi käsissä olla taas vanha kunnon Vihervaaran Anna !Toki hyllyt pursuaa kirjoja , mutta Anna kuuluu kesään ...tai ainakin kuului mökkiaikaan .Katsotaan , onko kaupungin kiire hävittänyt tuonkin nautinnon ...Lukemalla sen näkee.

Kaksi konserttiakin on kuultu , ensin Beethovenia ja Shostakovitshia.Jälkimmäisen volyymi sai meikäläisen laittavan kädet korville ja sitä ei kovin usein tapahdu ! Eilen oli nautinnollinen konsertti kokonaisuudessaan .Brahmsin pianokonsertto  ,soittajana Wieniläinen ikämies (siltä minusta näytti ), jonka käynti ja askel oli jäykkää , mutta jonka kädet viilettivät vikkelään koskettimilla ! Tuli mieleen , jotta jos yhtä lailla kohtelisi koko kroppaa , eipä kai tarvitsisi käydä tyttärellä jäseniään liikuttelemassa ! Schubertin yhdeksäs oli sitten toisella osuudella ja kaunista oli .
Eikä tarvitse kuin avata parvekkeen ovi (joka muutenkin on auki yötä päivää ), niin musiikki virtaa korviin ,rokkia rokkia Hanasaaressa , kesä kun on .

Teimme Pikkumiehen kanssa ratikkamatkan .Eilen ,viiden maissa, numerolla yhdeksän , joka siis menee satamaan Tallinnan laivoille .Mukana rattaat ja lapsi." Ei ei henkseleitä ! Mutta ratikka pysähtelee ja sitten voi kaatua ! Mummi haluaa pitää sinut pystyssä ! Ahaa " ,sanoi Pieni mies ja sitten laitettiin henkselit  . Lähtö onnistui hyvin ,mutta sitten alkoi tapahtua ! Ensin Kaisaniemessä , sitten Rautatieaseman pysäkillä tuli hyökkäys : matkalaukkuja ja ihmisiä niiden perässä , vielä mahtuu ja lisää vaan ! Onneksi meillä oli yksi istuin ja kaveri sai seistä sillä , jotta pääsi nauttimaan ratikan kyydistä ja maisemista ! Pois ei päässyt kuin perillä , mutta mehän oltiinkin huviajelulla , että eipä sillä muuta väliä , kuin että en tiennyt missä olin ja minne piti mennä !Sade ja tuuli piiskasivat , pieni mies laittoi vain lapsen (! ) kasvojen suojaksi ja oli ihan tyytyväinen ! Ja löytyihän se kyläpaikkakin lopulta ,kun emäntä huuteli parvekkeella , että käänny, tule tänne päin ! " Me tullaan teille syömään " , huuteli Pikkumies vastaan , olihan meillä omat eväät mukana .

Tokoinlahti on kauneimmillaan, kaikki kukkii !Sitä katsellessa tuntuu , että sinne on aikoinaan istutettu joka ikinen puulaji , mikä Suomessa kasvaa ! Viime viikon kuuma kesä avitti kukkaan nekin , jotka normaalisti kukkisivat vasta Juhannuksen tienoilla , kuten Juhannusruusu ! Omenapuu , hevoskastanja , lehmus , tuomi , orapihlaja , tuomipihlaja  ja monia muita , kaikki yhtä aikaa .
Ja kaiken kruunuksi kauhean liikenteen metelin keskellä kuulin Satakielen laulavan , pienessä pensasmaisessa puussa sillan kupeessa .Kesän löytää kaupungistakin näköjään ihan etsimättä.

Keskimmäiseltä tuli kortti Madeiralta , kun lähettäjä oli jo ennättänyt uuteen maahan Caribialle ! Tekstari kertoo , jotta sukellettu on  ja nähty hai , rausku ja jokin muu hirmu ....Äidin mielestä riittäisi paikallaan pysyvät simpukat ja akvaariokalat .

Kirja mukana puistossakin

Pirjo Rissanen on opiskellut Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kotimaista kirjallisuutta ja kansanrunoutta. Koulutukseltaan hän on humanististen tieteiden kandidaatti. Hän on kirjoittanut etupäässä naisille suunnattuja romaaneja, joissa on käsitelty eri sukupolviin kuuluvia naisia, heidän kasvuaan, rakkauksiaan ja elämäänsä oivaltavasti ja psykologisesti uskottavasti.

Pirjo Rissanen asuu Espoossa, mutta viihtyy parhaiten Savossa, Jäppilässä, missä sijaitsee loputonta remonttia ja raadantaa vaativa kesäpaikka vanhassa idyllisessä talossa järven rannalla. Pirjo Rissanen on vapaa kirjailija ja harrastaa rakennustöiden lisäksi vaeltamista ja matkustelua.

Tämäkin tuli luettua . Yli kuusisataa sivua pikkukaupungin tehtaan johtajan sekoilevasta sairaasta tyttärestä ja hänen ystävyydestään .Hieman sairas juttu , vähemmälläkin sivumäärällä olisi päätynyt samaan.Tuli taas kerran ihmeteltyä, mistä kirjoittaja ammentaa tarinansa . Kun minäkin luin , niin kaiketi lukee moni muukin .


Reipas, lämminhenkinen tarina pienen kyläkaupan ja pörröpäisen Paulan kohtaloista järvi-Suomen sydänmailla.
Enni Mustonen muistetaan viehättävästä maaseutuaiheisista tarinoistaan .

Tämä tuli käteen , kun olin sen sokkona tilannut isotekstisenä Ysiysille , mutta ei hän sitä lue , jos muuta on tarjolla .Nappasin sen käteeni yölukemiseksi ja näin unia ihanasta leppoisasta maaseutuelämästä. Enni Mustosen alkutaipaleen tuote vuodelta 1985.

Näettekö minut? Minä olen Iiris Lempivaara, minulla on levoton ja painava sydän, ja sen lisäksi viskipullo ja huuliharppu, jalassani hiihtohousut vuodelta 42." Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help -terapiaa nimeltä "Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi". Sitkeä harjoittelu kannattaa. Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot! Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan.
 Nyt on sitten "laatukirja " käsissä , puolessa välissä .En voi sanoa, että olisin hurmaantunut , vaikka kaiketi pitäisi olla ! Pulkkinen herkuttelee sanoilla, joskus tuntuu , että kaikilla sanoilla , mitä siihen tilanteeseen voi liittää tai jättää liittämättä, yhtä pötköä ja peräjälkeen .

Toivo on kuin kukkaan puhkeava puu

Koskettava lukuromaani äitien ja tyttärien, isien ja poikien risteävistä kohtaloista vallankumouksen jälkeisessä Iranissa.
Neda-tyttö syntyy vankilassa ja viedään äidiltään sylivauvana. Kolmivuotiaan Omidin vanhemmat pidätetään kesken perheen aterian. Nuoren Sheidan isä katoaa jälkiä jättämättä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Neda, Omid ja Sheida kokoavat yhteen lapsuutensa sirpaleita. Iranin verinen lähihistoria on jättänyt jälkensä heistä jokaiseen. Jakarandapuun lapset on vaikuttava tarina äideistä ja tyttäristä, menetyksestä, rakkaudesta sekä toivosta, jota mikään määrä vääryyttä ei pysty sammuttamaan.

Maailma on muuttunut sen verran kovaksi , että tämä tarina ei minua järkyttänyt , oikeastaan heillä kaikilla -jokusta kuolemaa ja vankilareissua lukuun ottamatta - elämä kuljetti aika mukavasti . Päiväkirjamainen , aloittelevan teksti .

Mustosen idylliä lukiessa tuli ikävä maalle ja sen omalaatuiseen elämään . Onneksi en aikoinani poistanut tuvasta sivupenkkejä , missä kahvitettavat sitten olisivat istuneet ?! Juttu , joka ei tarkkaan selvinnyt eikä kokonaan poistunut .Hauska havainto aikanaan.

Kaksi tärkeää asiaa Pikkumiehen elämässä : reppu ja Vaarin lippis !
Tänään taivas heittelee hiukan vettä .Tervetullut juttu , kuumuus meinasi jo korventaa , vaikka Ysiysi istuskeli villapuserossaan sisällä . Ei kuulemma ollut yhtään kuuma ! Aikani rähinöityäni sain hänet siirtymään alas ja ulos  -ja kas- eilen hän nousi raput omaehtoisesti ennenkuin ennätin seuraansa ! Pelko oli sitten pois pyyhitty ja omasta pihan kesästä nauttiminen onnistuu .Villapuserolla tai ilman .Autossa minulla on cd täynnä vanhoja lastenlauluja .Pikkumies kuuntelee hartaana ja nappaa nopeaan sävelen sieltä ja toisen täältä .Näillä eväillä autoilu sujuu ja ehkä suuntaankin Espooseen  yllätysvisiitin , katsotaan nyt .

 
 
 

On sulla hautajaiset , mulla häät ..

"On sulla hautajaiset , mulla häät ".Niin sanotaan meidän perheelle tutussa laulussa .Pitkään sairastanut sukulainen saatettiin haudan lepoon päivänä , jolloin allekirjoittaneella oli häät , viisikymmentä vuotta sitten .Samaisessa kirkossa , jossa seuraavan päivänä , Äitienpäivänä , luettiin pois nukkuneiden nimet .Vettä satoi .
Tyttäret olivat laittaneet ilmoituksen lehteen kuvan kanssa , joten sainpahan selville ,ketkä vielä lukevat paperista lehteä ! Ja aika moni luki . Naamakirja poiki sitten tervehdyksiä ja onnitteluja ympäri maapallon , siinä yksi hyvin suuri syy , miksi olen Facebookissa ! On mukava seurata niidenkin tuttujen tekemisiä ja elämää , -vaikka pienelläkin osuudella -joita ei enää ikinä tule kohdanneeksi pitkien etäisyyksien vuoksi .Kirjeitähän ei kukaan enää kirjoita , tuskin korttejakaan .
Viisikymmenvuotishääpäivää juhlistettiin syömällä "Pöllövaarissa " hautajaispäivällinen , menu , joka oli kauniimpi kuin parempi ja sitten illalla hotellin baarissa ranskalaiset ja kananuguetit ,parin drinkin kera. Ihan hyvä juttu , vatsa täyttyi ja sitten nukkumaan .


Tätä äitiä lahjottiin nyt monin tavoin, modernisoitiin ja houkuteltiin kylpylään , joka on ollut pois laskuistani , mutta joka tarjous nyt Pikkumiehen vuoksi on otettava ilolla vastaan .

Ysiysiä oli sitten juhlittu lopun suvun kanssa ja sekin oli mennyt hienosti kahvin ja kakun kera. Kukkia oli alakerta täynnä , kun siellä kävin , ehkä ne vielä ovat loistossaan , kun huomenna menen niitä kuvaamaan !Kauniita olivat .Ysiysi itse alkaa olla laiska pitämään itsestään huolta , istuu aamutakissa päivät pitkät , kun ei kukaan käy ! Meitä hän ei kai enää laske joukkoon "kukaan " , siihen tulee nyt sitten muutos , joka alkaa huomenna .Vaatteet päälle , kun mennään silmäpistokseen ,ja syömään jotain . Ohjelma sekin .

Kevät on pitkällä Hesan seudulla , kaikki kukkii. Pihassamme keskellä kaupunkia kukkii tällainen upea vaaleanpunainen puu , jonka nimeä en ole onnistunut löytämään !Magnolia ?!Pikkumies taittoi puusta kukan viedäkseen sen Mammalleen  ja oppi samalla uuden värin :vaaleanpunainen .














Solsidanin hienostoalueella asuva liikemies ja entinen kristillisdemokraattinen poliitikko Torsten Lerberg löydetään kotoaan tajuttomana. Hän on joutunut raa'an kidutuksen uhriksi, ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jäljettömiin. Annika Bengtzon saa toimeksiannon kirjoittaa tapauksesta. Samaan aikaan Kvällspressenin päätoimittaja Anders Schyman ajautuu myrskyn silmään, kun hänen kahdeksantoista vuotta sitten tekemäänsä dokumenttielokuvaa aletaan riepotella julkisuudessa. Annika on haasteiden edessä myös pyörittäessään uusperheen arkea. Samalla kun pahoinpidelty Torsten Lerberg vajoaa yhä syvemmälle koomaan ja hyökkäykset Anders Schymania kohtaan käyvät kiihkeämmiksi, Solsidanin kauniin ulkokuoren alta alkaa paljastua syvälle haudattuja, järkyttäviä salaisuuksia.

Luin Marklundin . Olen luultavasti nyt lukenut sen verran paljon uutta kirjaa , että olen totaalisen kyllästynyt tyyliin "hän teki sitä ja hän teki tuota  " . Kappaleet alkavat sanoilla "hän " ja muuta nimeä ei sitten siinä tulekaan . "Hän " on murhaaja ja hänen etenemistään seurataan . Tämä samainen tyyli on ollut nyt aika monen kirjan kerronnassa .Muuten on mukavaa seurata Annika Bengtzonin elämän polkua ruotsalaisessa yhteiskunnassa .

Ruusuritari

Richard Strauss

Ruusuritari henkii wieniläistä eleganssia. Orkesterivärit kiehtovat ja melodiat hurmaavat Straussin suosituimmassa oopperassa.
Vanheneva marsalkatar takertuu nuoruuteensa Octavianin avulla, rehevä Ochs taas haluaa kosia nuorta Sophieta. Nuori rakkaus ja ajan vääjäämätön kuluminen saavat ainutkertaisen kauniin  toteutuksen Marco Arturo Marellin hienostuneessa ohjauksessa.

Oltiin eilen oopperassa . Ensimmäisen näytöksen marsalkatar -Melanie Diener -oli kyllä kaunisääninen , mutta epäsuhde rakastajaansa  Quinquiniin , jota esitti jostain käsittämättömästä syystä pieni nainen Niina Keitel ,oli liki puoli metriä !Siltä se tuntui , sillä kokoero oli suuri  ja se haittasi , vaikka äänet olivat upeita . Ja tottuneena baletin kauniisti liikkuviin , tämän teoksen esiintyjät olivat kömpelöitä ja ikään kuin etsivät paikkaansa näyttämöllä !  Toinen näytös toi sitten suuren muutoksen ,lavastus oli huippukaunis , musiikki ja laulajat upeita . Tosin vielä en ymmärtänyt , miten ensimmäinen liittyi toiseen . Ja mies nukkui, ettei siitäkään ollut hyötyä . Kolmas näytös kokosi edelliset kaksi yhteen , tekstin mukaan "hilpeästi ja leikkisästi ja huumorilla " , mutta kyllä täytyy todeta , että se puoli on mennyttä aikaa . Musiikki ja lavastus pitivät vielä hereillä , näin on sanottava , sillä teos kesti viisi tuntia !!En saanut kiitosta mieheltä , että olin hänet moiseen onnistunut houkuttelemaan , ei toistu , kuulemma . No , ei toistunut ennenkään ja siellä istui .

Tänään , kun tätä kirjoitan , olisi tuon hautaan saatetun syntymäpäivä . Se on myös isäni kuolinpäivä , hänen äitinsä ,siis mummoni ,syntymäpäivä ja siskoni nimipäivä ,nimi , joka tuli allakkaan vuosia isäni kuoleman jälkeen.

Viihdettä

 

Vappuhymy Mummillle ja kameralle !

Mutta onnistuuko 1800-luvun säätyläisdraama puhuttelemaan näyttämöllä nykykatsojaa? Esityksen ymmärtämiseksi tarvitaan historiallinen hyppy. Englannissa ylemmän luokan naisille oli ehdottoman tärkeää päästä hyviin naimisiin eli saada rikas puoliso. Muuten saattoi kohdata kuolemaakin kauheampi kohtalo, putoaminen keskiluokkaan ja köyhyyteen. Juuri naimisiinmenosta hössöttämiselle ja puolisokandidaattien varallisuuksien pohtimisille Austen romaaneissaan rivien väleistä nauraa.

Jane Austenin "Järki ja tunteet ", sen kävimme juuri katsomassa Kaupunginteatterissa ."Suloisesta viihteestä ", kuten sitä mainostetaan , oli tehty tyypillinen  "Sarkolan farssi ." Katsomo oli täynnä ja luultavasti moni siitä pitikin , meille se ei kelvannut . Mutta aina on mukava nähdä elävää teatteria , kaikesta huolimatta . Ja eihän sitä tiedä , mitä jää näkemättä , ellei mene katsomaan !

Meidän tilastoissa oli nyt kummallinen kaupunkivappu , sillä marssien ajan vietimme punkan pohjalla , minä kirjaa lukien .Aatto sentään sujui jonkin sortin perinteisesti Pikkumiehen perheen kanssa nakkeja, mummon lihapullia ja perunasalaattia syöden , siman kera.Koktail kelpasi vävyllekin ! Vappupäivän ohjelma jatkui sitten iltapäivänä kaupunkiajelulla Ysiysin kanssa ja päättyi maukkaaseen ja kauniiseen ruokailuun tyttären luona.Loppujen lopuksi ihan hyvä Vappu .



Tyttö katujen alta iskee kylmäävästi myös nyky-Suomeen, ovathan sen aiheena katulapset ja hylättyjen romanialaisten lasten hirveä väärinkäyttö.
Tukholman alla olevissa tunneleissa todellakin asuu lapsia. Tukholmalaiselle kadulle on todella kuljetettu ja hylätty kerralla 43 romanialaista lasta.
Miksi ihmisiä asuu katujen alla? Siksi, että 1990-luvun alussa myös Ruotsissa oli lama ja säästöjä etsittiin sulkemalla mielenterveyspotilaiden hoitolaitoksia. Heidät yksinkertaisesti jätettiin kadulle selviämään.
Myös romanialaisia lapsia on dumpattu eurooppalaisten suurkaupunkien kaduille. Ei tosin siitä syystä, minkä Roslund & Hellström romaanissaan kertovat.
Roslund & Hellström tuntuisivat kirjoittavan kaikkien aikojen ruotsalaisdekkareita, koska he ovat niin tylyjä. Todellisuuteen ankkuroituvat dekkarit kertovat kamalasta yhteiskunnallisesta kehityksestä antamatta tuumaakaan periksi viihteen vaatimuksille. Heidän komisariossaan Ewert Grensissä ei ole mitään wallanderilaisia pehmentäviä piirteitä. Grens on yhden nuoruudenerehdyksensä takia pilannut koko elämänsä ja antaa sen myös näkyä ympäristölleen.
Grensin kautta Roslund & Hellström eivät myöskään päivittele, miten ruotsalainen yhteiskunta on muuttunut tällaiseksi. He paiskaavat kaiken karmeuden suoraan lukijan silmille. Romaanissa Tyttö katujen alta tapahtuu kammottavia rikoksia, mutta kukaan ei joudu vastuuseen mistään.

Järkyttävää luettavaa , eikä oikein dekkariksi edes kuuluvaa !Lähinnä laittaisin sen dokumentin nimiin , vaikkei kaikki juuri sellaisenaan totta olekaan .Toimittajina heillä on tieto ja se ei oli kaunista luettavaa .En ymmärrä ihmismieltä .