Upea olo

Peer Gynt

Heinz Spoerli

Peer Gynt vaeltaa maailmalla ja palaa vuosikymmenien ja mielikuvituksellisten seikkailujen jälkeen kotiin Solveigin luo. Henrik Ibsenin suuri näytelmä on kuvaus koko ihmisen elämästä, mielikuvituksesta, toiveista - ja kaipuusta kotiin.
Maineikas koreografi Heinz Spoerli päätti kertoa Peer Gyntin tiestä tanssin keinoin siinä vaiheessa kun tunsi oman elämänmatkansa olevan jo riittävän pitkällä. Spoerli käyttää sekä klassista tanssia ja Griegin lumoavaa musiikkia että modernia tanssia ja nykysäveltäjien teoksia ilmentämään Peer Gyntin sielunmaisemaa. Tuloksena on balettidraamaa vaikuttavimmillaan.
Peer Gyntissä näyttämöllä nähdään ja kuullaan tanssijoiden rinnalla myös kertojina Antti Luusuaniemi Suomen Kansallisteatterista ja Mika Piispa sekä Oopperan solisteja ja kuoro. Näyttämömusiikin laulettavat suomennokset on kirjoittanut Juhani Koivisto.

Olo on kuin saunassa käyneellä , puhdas ja autuas ! Tämä esitys ravitsi sielua , olimme molemmat vaikuttuneita , mies ja minä . Kuvassa näkyvä Sergei Popov , kaveri , jota en tunne  , mutta jota varmasti tulen seuraamaan , hänen tanssiaan olisimme halunneet nähdä enemmän !Tiina Myllymäen ja tämän Sergein yhteistanssia kaipasimme myös enemmän , varsinkin lopussa se olisi kruunannut esityksen .Meidän mielestä niin . Kokonaisuus lauluineen, selostuksineen ja upeine värilavastuksineen riitti , esitys oli vaikuttava ! Mutta lasten nähtäväksi se ei ollut tarkoitettu ! Katsomossa olleet lapset tuskin saivat unta tänä yönä , sen verran karmea oli vierailu Vuorenpeikkojen luona , ne oli muutettu kalpeiksi vainajan hahmoiksi !Eikä vierailu mielisairaalassakaan unta parantanut .
Edvard Griegin" Peer Gynt" oli nuorimmaiseni unimusiikkia , ikää oli kolme neljä . Hän halusi aina kuunnella "Vuorenpeikkojen tanssin " , mutta minun oli istuttava sängyllä vieressä , kun se oli niin kovin pelottava ! Mutta kuunneltava oli .Loppu menikin sitten jo paremmin ja uni tuli , kumma kyllä . 
Musiikkihan on satumaisen kaunista , Solveigin laulu suorastaan itkettävä .Anna -Kristiina Kaappola lauloi sen kauniin surumielisesti , ehkä tuo tumma sävy sopi paremmin tuohon esitykseen , itse pidän enemmän kirkkaammin lauletusta . Hieno ilta .

Huomenna on Vappu . Lunta sataa Lapissa ja meilläkin on kylmää , lapaset ja myssy olisi pitänyt olla Pikkumiehellä , kun puistossa oltiin ! Ei ollut , miten lie nuhanenän laita huomenna , kun pitäisi mennä vappupalloa ostamaan ! Pikkumies oli tänään kärttyisällä tuulella , ilmoitti heti tullessaan , että " minä suutuin Mammalle "! Ulkona sitten Känkkäränkkä lähti muualle , mutta herkässä oli äksy , jos kaikki ei mennyt mielen mukaan . Alkaa päiväunet olla mennyttä .Onneksi Papa tuli hakemaan ja jäi leikkimään puistoon , se näytti olevan suurta juhlaa! Jopa suurempaa kuin Mummin kanssa ....

Simaisaa Vappua ! Tippaleivät ja sima kotitekoinen sima odottavat !Ja kai sitä pitää juhlia perinteisesti nakkien ja perunasalaatin kanssa , tiedä sitten , maistuuko vielä ! Vappumarssit --ehkä nekin löytyy ?!

27.04.1976- tärkeä päivä

Siinä se Vaari pitelee sylissään Pikkumiehen äitiä 38 vuotta ja viisi päivää sitten !Prinsessalla oli pitsit ja tossut ja koko komeus , ja tummuus oli samaa luokkaa kuin Pikkumiehelläkin , vaikka ei kuubalaisesta ollut tietoakaan !Ihan oli pohojalaasta sukua . Ja tuossa toisessa kuvassa Pikkumies esittelee Vaarille uutta pyöräänsä , jossa kuulemma onneksi on käsijarru ! Mummi epäilee suuresti käsijarrun ja yleensäkin jarrun käyttötaitoa , mutta äitinsä mielestä Pikkumies on valmis huristelemaan mäkiä alas , -kun on se käsijarru ! Oli miten oli , Mummi tarvitsee siihen narun ja taidanpa löytää sopivan vanhasta koiramme fleksistä ....

Uimakausi on näköjään avattu ! Oli kesälämmin ja suuntasimme Sipoonkorven Luonnonpuistoon kartan ja GPS:n kanssa .Emme löytäneet . Mutta löysimme Kuusijärven ulkoilualueen , jossa mies ei ollut kuunaan käynyt ! Järven ympärilenkki kävi metsäkävelystä , pituutta ei liiaksi ollut , mutta kun hitaasti liikkuu , saa sen ajan kulumaan sillaikin . Ja kuluuhan se, sillä minulla oli vanha filmikamerani mukana  , sillä tähtäilin veden näkymiä .Näkyi parittelevia sammakoita ja niinhän siinä taas kävi , että veden kirkas värinä linssin läpi räväytti päänsäryn ! En sitä ensin muistanutkaan , mutta kotona päätäni podettuani muistui monet upeat vesikuvat ja hirveä päänsärky ! Digillä tuokaan ei onnistuisi..

Pikkukameralla kalastin sitten niitä tilannekuvia , uimareita , joita oli sekä saunomassa että pulikoimassa .Hiukan harmitti , kun ei ollut uimapukua mukana ,mutta ehkä oli parempi näin , mummut muualla ja nuoriso toisaalla .

Salaisuuksia, salaisuuksia, niitä riittää Camilla Läckbergin dekkarissa Merenneito (2011), jonka ruotsinkielinen alkuteos Sjöjungfrun ilmestyi 2008. Läckberg kertoo kirjoissaan Fjällbackan kylästä, jonka poliisiaseman työntekijät ovat tulleet tutuiksi aiemmista dekkareista. Kirjojen pääparina toimivat poliisi Patrik Hedström ja hänen kirjailijavaimonsa Erica. Heillä on pieni tytär Maja. Merenneito-kirjassa Erica on viimeisillään raskaana, sillä pariskunnalle on tulossa kaksoset. Kumpikin on todella väsynyt ja stressaantunut, mutta he jaksavat ratkaista myös tämän kimurantin murhajutun, löytävät murhaajan ja selvittävät tapahtumat.

Televisiosta tulee Läckbergin kirjoihin perustuvia sarjoja .katson niitä mieliseni , sillä tapahtumat on sijoitettu Ruosiin pikkukylään ja niistä maisemista pidän . Ja kun muutaman sarjan katsoo , kiinnihän siihen jää , tulee tutuiksi henkilöt ja maisemat .Tosin viimeisin oli sen verran monimutkainen juoneltaan , että emme kumpikaan lopulta päässeet selville kuka teki ja mitä ! Siitä huolimatta luin hänen uutuutensa (tilaamalla senkin ) "Merenneito " , ensin hiukan pitkästyen , mutta lopulta sitten kiinni jäänneenä.Aika järkäle se on ja on täytynyt olla varsinainen muistinero , että on saanut pidettyä kaikki juonen langat käsissään .
No , sitten sain luettavakseni, uutuuden sekin , Mirja Kuivaniemen ( minulle tuntematon tekijä )"Siantappajat " .Nimi ei liiemmin houkuttele  eikä houkutellut sisältökään . Huumoria en löytänyt , kirja oli pitkästyttävää itsetilitystä alun laukauksesta Jyväskylän ja Pohjanmaan kautta lopun tyssähtämiseen . Kahlasin , jotta en voisi sanoa  en-lukeneeni .
Mitähän nyt lukisi ?!

 

Mämmiä jääkaapissa

Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle renessanssin Firenzen värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Kirja on tarkka kuvaus ajasta ja paikasta, jossa koko Euroopan historia sai uuden suunnan. Samalla Kupoli herättää myös ajatusleikin: miten maailma voisi muuttua, jos kadoksissa oleva käsi­kirjoitus joutuisi vääriin käsiin.

Pekka Matilainen , syntynyt 1946 , aika myöhäinen esikoiskirjailija ! 
En ole järin innostunut  keskiajasta kertovasta kirjallisuudesta , se yleensä on aika julmaa .Tämä tuntui tylsältä alussa , mutta sitkeästi (kuten aina ) jatkoin ja luinhan sen sitten loppuun asti . Jos olisin kovasti innostunut renessanssiajan firentzeläisestä kulttuurista  , kirja voisi olla kiinnostava , sillä se näköjään on osin tottakin .Ainakin henkilöt ja tapahtumat luetellaan kirjan takana , ihan vuosilukuineen . Erikoinen tämä ainakin oli ja sanoisin jopa jonkin sortin saavutus tekijältä , tietoa on . Kirjan saa mies nyt luettavakseen , hän pitää tämän ajan jutuista , on jäänyt historia koulussa lukematta !

Pieni mies esitteli eilen uutta soittopeliään , kun äitinsä tarjosi  syömingit Ysiysille ja meille. Onneksi soitin on Papan kirppariostos , sillä soittamisen tahti on hyvin reipasta !

Hesari lahjoi lukijoitaan lipuilla , joilla pääsi katsomaan Tove Janssonin näyttelyä Ateneumiin . Tungosta ei ollut , mutta lahjottujen lappujen nippu oli paksu , kun kyselin  näyttelyn menestystä .  Siellähän oli Toven koko taiteilijan ura 30-luvulta lähtien . Varhaiset teokset eivät vaikuttaneet , mutta 60-luvun väririkkaus vaikutti ! Ja tietenkin Muumi-piirrokset , jossa se yllätys oli ! Pienen pieniä kuvia mustalla rapidolla piirrettyjä  ja minä olin unohtanut silmälasit kotiin ! Siristelemällä sitten tuli katsottu kaksi suurta salia täynnä kuvia . Pienuuden ymmärsin  (ehkä oikein ?) sitten painotekniseksi jutuksi ?! Kuvat piti tehdä yksi yhteen koossa siihen aikaan ! Tuttujahan Muumit ovat , vain kuvien ja sarjojen määrä huimasi .Esillä oli myös ikään kuin akvaarioon tehtyjä muumi-juttuja , jotka kyllä kiinnostaisivat lapsia . Sääli , että ne oli ripoteltu eri saleihin ,pienen hermo ei kestä katsella koko näyttelyä , jonne oli tuotu varmasti joka postimerkin kokoinen piirros Toven lehtiöistä .Mahtava mielikuvitus !

Onnellista Pääsiäistä .

Pelkästään Suomessa on tälläkin hetkellä yli 60 000 naista, jotka elävät hoitojen jälkeistä elämää. Marja Aarnipuro osoittaa teoksellaan, että vaikka hoitojen jäljiltä jää kaikenlaisia vaivoja, elämä voi silti olla rehevää ja rikasta. Arpikin voi olla kaunis.

"Rintasyöpävuoden " jälkeen tulee tietysti elämä sen jälkeen . Tekijä jakaa edelleen tietoiskuja lääkkeistä ja niiden myöhäisvaikutuksista , ja elää siinä sivussa normaalia naisen elämää .Ei mikään kirjallinen ihmeteos , mutta lohdullinen luettava ---ellei ota huomioon  joka nurkassa huomautusta , että ainahan se voi uusia ja että moni selviää , mutta moni siihen kuoleekin .Ja pelkoa , joka hänellä on seuranaan koko ajan . Monelle ehkä hyvää tekevä teos , itse olisin voinut jättää lukemattakin .Se vaan on  myöhäistä , kun sen olen jo lukenut .Ja arpi ei ole kaunis.

Peipponen lauloi kaksi päivää sitten ! Siis kesästä ei pitäisi olla päivääkään . Tänään oli joka tapauksessa hyvin lämmin  ja olinkin lukemassa pihassa lituskaa kirjaa muinoisesta  Monreposta ja lapsuudesta siellä . Mutta ensin laitoin hanskat käteen , otin muovipussin ja keräsin pihasta huolimattomien tupakoitsijoiden jämät ,samalla meni häiritsevät pikkuroskatkin ja muutama lasinpala. On se kumma , että suomalainen ei opi , pihassa on kaksikin oikeaoppista tupakkaroskista , mutta siihen vaan jalan juureen se tumppi usein jää !

Pikkumies teki Päiväkerhossa ihan oman pääsiäisruohopurkin ja mummi oli tehnyt kotona omansa , jonka pieni taiteilija sitten koristeli .ihan hyvältä näyttää , eikö ?



Viime yönä loppui kauan odotettu sukulaismiehen elämä .Elämä , jota ei elämäksi ole voinut enää vuosiin kutsua muut kuin lääkärit .Surullista , mutta toivottua.

Konsertissa ja vähän muuta

Kiltti tyttö on harvinainen tapaus, älyllisesti viihdyttävä kirja, jonka vetovoima tuntuu ylittäneen kaikki ikä-, sukupuoli- ja genremieltymysten rajat. Se on trilleri, tiivis ja kylmäävä. Se on kuvaus parisuhteesta, paljastava, hauska ja liikuttavakin.
Kiltti tyttö on dominoinut Yhdysvaltain dekkarimarkkinoita ilmestymispäivästään alkaen, ja 20th Century Fox osti teoksen elokuvaoikeudet seitsennumeroisella summalla. Jo aiemmilla kirjoillaan Gillian Flynn nosti rikoskirjallisuuden rimaa pari piirua ylöspäin. Kiltti tyttö osoittaa, millaista jälkeä voi syntyä, kun laatuviihde otetaan vakavissaan.

Pitkä eepos , sivuja on 450 , luin  , mutta en mielelläni . henkilöt ovat täysin vinksahtaneet , ilkeitä , toisilleen kepposiä tekevät  .Tarkkaan seurattava , muuten putoaa kärryiltä pois . Sadomasokistista toimintaa , tuli likainen ja ilkeä olo .

Mutta tämä "Amerikkalainen "! Siinä oli traagisen vikkelä teos , nopea luettava ja kaunista kieltä .Kun alkuun pääsi ja ymmärsi olla häiriintymättä , kirjan henkilöistä tuli ystäviä ja heidän kohtalonsa kiinnosti .Jokunen lapsuusajan kokemuksen pois jättäminen tuskin olisi juonta  laimentanut , mutta kirjoittaja oli halunnut sen nyt näin .

Hirtehisen hauska esikoisromaani Helsingin katujen - ja kattojen - kulkijoistaSusette löytää amerikkalaisen jalkapallon pesulasta. Roskalavalta löytyvät lastenrattaat, joilla Susette ja pallo nimeltä Amerikkalainen pääsevät kaupungille. Ihmisillä on kummallisia odotuksia äidiltä näyttävien henkilöiden suhteen, mutta Susette on saanut tarpeekseen samanlaisina toistuvista päivistä kahvilan tiskin takana ja illoista vaihtuvissa kapakoissa ja kainaloissa.Hermanni menee katutasolla paniikkiin, mutta Ison Roobertinkadun korkeimman talon katolla ahdistus helpottaa.Kun kaksi sivummalla kulkijaa ja pallo kohtaavat, syntyy koskettava ja kummastuttava kertomus elämäänsä eksyneistä ihmisistä. Meri Kuusiston esikoisteoksen kieli on kirkasta ja huumori hurmaavan viistoa.




Työmiehen vaimo (1885) on yksi Canthin tunnetuimpia ja yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Sen päähenkilö menee naimisiin huonoksi aviomieheksi osoittautuvan miehen kanssa. Aviomies ryyppää vaimonsakin rahat ja saattaa perheensä kurjuuteen. Teksti kritisoi vahvasti sekä alkoholia että miesten valta-asemaa avioliitossa.

Näytelmästä nousi suuri kohu ja muutama vuosi sen ilmestymisen jälkeen valtiopäivät hyväksyivät lakimuutoksen, joka oikeutti naisen hallitsemaan omaa ansiotuloaan.

Käsiohjelmassa sanotaan : "Ei pidä syyttää Jumalaa,jos miehet ovat rakentaneet sellaisen yhteiskunnan , ettei siinnä ole naisille tilaa ." Paljon on meidän maailmamme muuttunut , mutta kovin on totta Minnan näytelmät monessa maassa vielä tänään .Näytelmä oli sijoitettu nykyaikaan .

Konsertissa kuullaan kaksi Mauri Suménin laulusarjaa orkesterille ja kuorolle, Tunteellinen siili ja sen svengaavampi sisarteos Ritmo Animale. Teksteinä on suomalaisia eläinrunoja mm. Kirsi Kunnakselta, Hilja Haahdilta ja Kaarina Helakisalta. Säveltäjä halusi tehdä laulettavia kappaleita, joissa on esittäjilleen niin musiikillista haastetta kuin vahvaa tunnelatausta. Ritmo, por favor!

Pikkumiehen ensimmäinen konserttikokemus meni aika hyvin , ottaen huomioon , että musiikki oli selvästi tarkoitettu vanhemmille .Salissa yleisössä oli hyvin paljin Pikkumiehen ikäisiä , osa heistä nukkui , osa halusi kotiin tai pissalle , osa kiemurteli ja osa sitten katseli penkin yli ahneesti pitäen huolta naapurin karkkipussista ! Tosin tuli seurattua orkesteriakin , mutta musiikki oli liian tasapaksua ja rauhallista Pikkumiehelle , hän innostui suuremmin vain rummuista ja parista rytmikkäästä kappaleesta .Mutta istuttiin kuitenkin koko tunti omalla paikalla, vaikka mummi oli ostanut liput penkin päästä , kaiken varalta.Että ihan hyvä ensikosketus. ---Jonka sitten kruunasi pizza Pizza Hutissa.Ja kaiken päälle jätski ja ratikka-ajelu Mummille .Upea päivä !

Kiukuttaa

Kohinan minäkertoja, arkkitehtiopintoja suorittanut Alvar kirjoittaa muistikirjaansa tai sairauskertomustaan, kuten hän itse sitä nimittää, saaressa. Yhteydet ulkomaailmaan ovat niukat, mutta sisäisesti vielä niukemmat ne ovat olleet aiemmassa elämässä: ”En ollut tottunut, että mikään tuli minua kohti tai lähelle, yleensä kaikki loittoni minusta. Olin umpinainen, epähuokoinen ja liukas.”
Teos liukuu kerrontahetkestä menneisyyteen assosiaatioiden ja muistumien varassa. Perheensä hylännyt äiti ja asianajajanuralleen omistautunut isä ovat jättäneet Alvariin täyttymättömän rakkaudenkaipuun, mutta se kaventuu fyysisiksi toiminnoiksi ja kääntyy vastakohdakseen.

Täytyi mennä nettiin etsimään kirjan lukijoiden mielipiteitä .Masentava , synkkä  eikä mitenkään mieltä parantava .Sitä varten kirjan mies , Alvar , oli saareensa tullut , että hän mielensä parantaisi. Kieli saattoi olla kaunista ja sujuvaa , mutta ei sekään yksin pelasta syksyisen meren ankeudesta .Luin kuitenkin .

Rafael Payare is Chief Conductor-designate of the Ulster Orchestra and will take up the position in September 2014.

33 year old Payare is emerging as one of the most exciting conductors of his generation.

Tällainen kaveri oli kapellimestarina viime torstain konsertissa , hyvin tyylikäs ja  kauniskätinen nuori mies. Paavali Jumppasen kädet taas liikkuivat vikkelästi pianon koskettimilla , kumpaakin oli mukava katsella ja kuunnella.Jälkipuoliskon Shostakovitshin musiikista tuli näinä levottomien uutisten aikoina välittömästi mieleen , että "se suuri ja mahtava Neuvostoliitto..."








Elokuva etenee ensimmäisestä kampanjatyöryhmän tapaamisesta kohti toisen kierroksen valintaa. Työryhmän keskustelu on hämmästyttävän avointa ja rohkeaa. Sen käyttämä kieli on suoraa ja kursailematonta. Kuvaaja-ohjaaja Temosen pääsy vaalityön ytimeen on ainutlaatuinen. Presidentintekijät on elokuva politiikasta paljaimmillaan. Kun aikaa on vähän, on puhekin suoraa. Ja välillä on aivan pakko nauraa.

Elokuvassa kuvataan työskentelyä, jonka keskiössä ovat Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen, markkinointivastaava Kirsi Piha, Niinistön erityisavustaja Mikko Kortelainen, varainhankinnasta vastaava Hjallis Harkimo, poliittinen neuvonantaja Jussi Kekkonen ja kampanjan alussa markkinoinnista ja viestinnästä vastannut Jenni Haukio.

Taisi olla mainoskikka koko kohu tuosta elokuvasta , vaikka eipä siinä Saulia lämmöllä ylistetty ! Tuon mukaan Jenni sai miehekseen tylsän , huumorintajuttoman ja helposti loukkaantuvan , lopulta kuitenkin Presidentiksi päätyneen aviomiehen !Että loppu hyvin ja vissiin kaikki hyvin . Oli kylläkin mielenkiintoista seurata , miten ehdokasta ajetaan muottiin .

Olen kiukkuinen , taas on telkkarikanavat sikin sokin ! Kun nauhoitan yhtä , kone nauhoittaa toista ja hyppää kesken kaiken muualle ! Huomenna lienen vieläkin kiukkuisempi , kun yritän selvittää syyn moiseen ! Ja sähköpostin Outlook pysähtyi viikon takaiseen , siellä on joku isompi blokki . Netin kautta toimii , mutta osoitehaku on haettava Outlookista ! Kyllä taas tunnen itseni tosi digivammaiseksi !
Myös tämä blogi herjaa jotain virhettä ja käskee mennä googlen jonnekin , mitä ei sitten löydy ! Mitä herjaaminen tarkoitta ja miksi "julkaise "-laatikko on tyhjä , mutta toimii ....sekoilee.

Aprilliä , syö silliä ja juo kuravettä päälle !

Japanilaiset rakensivat ”Kuoleman rautatieksi” kutsutun radan toisen maailmansodan aikana käyttäen rakennustöissä sotavankeja ja pakkotyöläisiä. Tuhannet vangitut liittoutuneiden sotilaat joutuivat pakkotyöhön rautatielle. Parikymppinen Eric Lomax oli yksi heistä.

Eric Lomaxin omaelämäkerralliseen kirjaan, The Railway Man, perustuvan elokuvan on ohjannut Jonathan Teplitzky ja sen päärooleissa nähdään Oscar-voittajat Colin Firth ja Nicole Kidman.

Teatterin pimeydessä mietiskelin , että onko mikään rotu keksinyt yhtä julmaa kidutusmenetelmää kuin japanilainen ! Ja sen hän tekee käskystä ilmeenkään värähtämättä . Tämä on se kuva , joka japanilaisesta sotilaasta aina annetaan ja kun se niin monin filmein ja kirjoin kerrotaan , jotain siitä on oltava totta !Silti päällimmäinen kuva elokuvasta jäi mieleen upean ja kauniin kuvauksen vuoksi .Toki julmuuttakin oli ,mutta se oli käsitelty vihjaillen --ja ainahan pahimmat kohdat voi jättää katsomatta .Hyvä elokuva , nenäliinaakin tarvittiin .





Irving Rosenfeld (Christian Bale) on huijari, jonka rikoskumppani on viettelevä brittikaunotar, Sydney Prosser (Amy Adams).

Räväkkä FBI-agentti, Richie DiMaso (Bradley Cooper), saa kaksikon nalkkiin ja pakottaa nämä yhteistyöhön kanssaan. Pian Rosenfeld ja Prosser huomaavat tasapainoilevansa mafian ja FBI:n puristuksessa.

Soppaa hämmentävät entisestään Rosenfeldin suurisuinen vaimo (Jennifer Lawrence) ja New Jerseyn hyvää tarkoittava, mutta omaan ahneuteensa kompasteleva pormestari (Jeremy Renner).

Kriitikoiden ylistämä, Yhdysvalloissa huikeaksi yleisömenestykseksi kavunnut elokuva on ehdolla peräti kymmenen Oscarin voittajaksi. American Hustle palkittiin kolmella Golden Globe -palkinnolla.

Tämä kehuttu ja palkittu elokuva jätti minut ihan kylmäksi , mies piti. Tuumasi , että nyt kai ymmärrät , miksi se Aarnion juttu kestää ja leviää ! No , en ymmärtänyt .Enkä pitänyt .

Pienimuotoinen kaupunkidekkari on aikakauslehtien selailua mieluisampi . Ei tämä suurta kirjallisuutta ole , mutta ihan kelvollista seurattavaa, varsinkin -taas kerran - kun jatkumo Poliisi -Varpun muodossa  osuu Naantalin golf-viheriöille , eipähän tarvitse sinnekään enää mennä .Lietokin mainittiin , nykyisin se on erilaisissa uutisissa vähän väliä, ystäväni muutti kovin kuumaan paikkaan , jos näin saa sanoa !Nopea iltalukeminen ja jos kerran Pirkko Arhippa jaksaa vielä kirjoittaa , kai minun sitten pitää jaksaa lukea , kun kerran olen 35:n listan ykkösestä aikoinani aloittanut

Sirkka-Liisa Krapinoja -Sassi oli saanut itsestään ohjelman TV-ykköselle tänään .Luin jostain , että hän ei ollut itse tyytyväinen ohjelmaansa , miksi olisikaan , sillä hänet esiteltiin menneen loiston tuikkijana, laulut ja runot putosivat kyydistä , niistähän hän on tällä hetkellä ylpeä !

Ennen etsittiin Hesarista Aprillipilaa ! Moinen homma taitaa aamulla olla turhaa puuhaa, huudellaanko kouluissakaan enää aprillia , jokuhan voi siitäkin löytää kielletyn jutun !