Joulupukkia etsimässä

Punaiset kuoret on postissa ja Joulukirje kopsattuna  heille , jotka eivät taida tietokoneen saloja , eli mummuja ja pappoja , osa ikäisiäni  , osa vanhempia, joukossa jokunen nuorempikin .Paketit on joulupaperoitu ja nauhat kippuroitu, posti Rapakon taakse matkalla .Kaikki on siis kunnossa ja joulu voi tulla . Kunhan nyt se Joulupukki vielä löydetään !

Sitä me lähdettiin Pikkumiehen ja tyttären kanssa Seurasaaren Joulupolulta hakemaan , mutta eipä arvattu , että sitä oli tullut puoli Helsinkiäkin etsimään ! Jonossa kuljettiin , ei juuri ohiteltu , mutta Pukkia ei vaan näkynyt !  Muutama tonttukuoro oli pysähtynyt polun varrelle laulamaan joululauluja ja siihenhän Pienimies seisahtui , pyysi " lisää" laulun loputtua ja jos sai , kuunteli hartaasti loppuun .Pimeys taisi hieman pelottaa , sillä muuten niin reipas kaveri istui rattaissaan tungoksen keskellä .Yksi Joulupukki löytyikin , mutta se oli kyllä juuri niitä vanhan ajan Joulupukkeja , jotka saivat lapset piiloutumaan äidin helmojen taa !Ruma , harmaa ja totinen ! Olisiko edes lasten vuoksi kannattanut poiketa perinteestä ja tuoda näytille iloinen , punapukuinen  valkopartainen Joulupukki , sitä kun niin kovasti odoteltiin ! Heinäpaaleista tehty sokkelo oli mieluinen , samoin kyyti hevosen kärryillä . Väsymys ja nälkä koettelivat kaverin kärsivällisyyttä, kiukku ja itku loppuivat kun pieni massu sai pullaa ja mehua .Hymyn sitten tuotti polun lopussa jaettava karkkipäällysteinen donitsi , palkkio osallistumisesta perinnejouluun . Tulipahan käveltyä ja liukasteltua muutama tunti pimeässä , jossa tenavat loistivat kilpaa kameran valossa  lyhtyjen kanssa ! Papa haki autolla meidät ja unten maille kuukahtaneen Pikkumiehen , onneksi , sillä jono HKL:n autoihin oli varmasti ennätyslukemissa.

Joulukirje

 Pitäisi kirjoittaa Joulukirje .Kortit on jo kuoressa  , merkit ostettuina  , mutta sitä joulutunnelmaa vaan ei näy ! Ulkona sataa vettä ja tuulee niin , etteipä sinne juuri ole asiaa , kun ei ole sitä koiraakaan !  Pikkumiehen kanssa voi aina touhuta muuta kivaa  ja Isomummia ei ulos saa kuin pakon voimalla !

Ysiysi vietti siis synkkäreitään  ja oli hämmästyksestä mykkyrällä , kun niin moni kuitenkin osasi tulla häntä juhlistamaan !Kukkia tuli ja syötävä riitti , kekkerit onnistuivat . Seuraava päivä menikin sitten punkan pohjalla , eli ei se kunto nyt ihan niin ruusuinen ole kuin merkkipäivänä annettiin olettaa ! Televisio on hyvä seuralainen , onneksi näkö ja kuulo mahdollistavat sen ajanvietteen , kirjakin tulee joskus luettua , lehtien otsikot kahlattua .Ei  siis ihan tästä maailman menosta ole pudonnut , tosin kiinnostus on laimennut, mihin hän niitä tarvitsisikaan ! Kunhan nyt jaksaa seurata oman perheen tapahtumia , se riittänee.  Ysiysi asuu yksin kaksitasoisessa rivarissaan , kerran päivässä käy joku hoitajan tapainen lämmittämässä ruuan  ja lopun ajan hän sitten napostelee yläkertaan valmiiksi tuotuja herkkujaan ! No , ei nyt aina ihan herkkujakaan, ne terveelliset ja kuntoa kohottavat maistuvat "kamalalle " ...mutta syötävä on , kun vanhin niitä eteen kantaa. Pesijäkin käy kerran viikossa ...viimeksi Ysiysi pyysi pesemään jalat ..."Mutta minähän kastun sitten !" oli nuoren pesijän tokaisu ja katseli , kun Ysiysi kurkotteli omia jalkojaan kohti . Että se kotihoito ja sen taso , ja  usein asiakas ei saa sanottua kuin kiitos ! Mutta Joulu tulee tuohonkin rivariin .


 Viivan toisesta päässä on sitten tuo Pikkumies . Ihmettä riittää sekä kaksivuotiaalle että meille isovanhemmille .Lähdimme Joulua katsomaan .Rautatientorilla on jokavuotinen luistinrata , siellä keskellä päivää pari piruettia tekevää luistelijaa , "Daniel kanssa luistelee " , toki toki , kunhan vielä vähän kasvaa !Ihmettä riitti tunnin verran . Mutkittelimme remontissa olevan Keskuskadun  kohti Stockmannin Joulu-ikkunaa , toiveissa tontut ! Ei ollut tonttuja , oli metsän elämää, joka sinänsä kiinnosti , mutta sieltä puuttui se tärkein , eli ne tontut ! Tuli välittömästi mieleen tämä suomalainen uusi tapa kohdata Joulu ilman kaikkea sitä mikä meille ja vielä meidänkin lapsille teki sen joulun ! Eli Joulusatu tonttuineen, joulupukkeineen ja enkeleineen ! Sääli  muita lapsia , meillä kyllä satu elää !

Espaa kävellessä löytyi toki tonttujakin , jotka kelpasivat korvikkeeksi , pieniä vaan olivat .Mutta Aarikan ikkunassa oli JUNA  ihan täynnä pikkutonttuja , siihen tämä meidän tonttu liimautui ja juttukin siirtyi illan mittaan vähän väliä junaan ja sen matkustajiin .Junankuljettaja taitaa kaverista tulla , ellen sitä ennen onnistu saamaan häntä musiikin pariin !Vaikka voihan sitä olla soittava junankuljettajakin , miksikäs ei .


Vaaria alkoi palella , pitäisi päästä jonnekin sisään ja kahvikupposelle. Suurtoria vastapäätä on Sederholmin-talo, se on käsite , vanhaa historiaa. Sinne on Kaupunki tehnyt "Lastenkaupungin " , jossa  lapset saavat touhuta omien mielijohteidensa mukaan . Talossa on nukketeatteri käsinukkeineen , suutarinmökki , joka kyllä näytti olevan ihan muussa käytössä  ja kauppa , jonka hyllyillä oli makkaroita , leipiä, porkkanoita , perunoita , kanamunia ja monenmoisia vanhamallisia astioita .Sinne meidän leipuri ja kokkipoika suunnisti ja siellä hän pysyi yli kaksi tuntia , väliin kävi ohjastamassa hevosta kiesseillä .Mikään ei ollut "oikeaa " ja hyvin näytti leikit sujuvan , vaikka mikään ei äännellyt , liikkunut tai välkkynyt !

Kotona oli sitten uusi aika : Äiti -Mamma tuli töistä .Pikkumies tarrasi käsilaukkuun ja ilmoitti , että "pelataan "! Kassista löytyi ipad , jonne Mamma oli ladannut palapelejä ja monenlaisia lasten videopelejä .Vaari ja Mummi katselivat ihmeissään , kun pieni mies napsautti haluamansa pelin auki ja sitten vaan sormi liukkaasti liikkeelle ! Siinä me isovanhemmat opettelimme videopelin taitoja kaksivuotiaan opastuksella ! Ennen lapsi sai äidinmaidossa hiukan sitä ja vähän tuota , nyt se näyttää saavan valmiin osaamisen taidon !Ei ole ihme , että koululaisilla menee huonosti , hehän ovat reilusti edellä opettajiensa osaamista  !Kuinka tämä maailma nyt näin päin kääntyi !?

Jotain nyt kuitenkin on vielä opeteltava ihan vanhalla tavalla , oltiin Konsertissa kuuntelemassa Tuomas Ylisen sello-sooloa .Se oppi ei tule tietokonetta  tuijotellessa . Ihan helpotti . Vaikka tietokoneen ystävä olenkin .

Tämäkin kirjoitus päätyy Blogiini , josta sen voivat lukea he , joita juttuni -kirjeiksi niitä kutsun - kiinnostavat . Jouluun on vielä matkaa , ehkä teen tästä joulukirjeen , ehkä en ...mutta ainahan voi toivotella Hyviä Jouluja ja Onnellisia Tulevia Vuosia ...vaikka useammankin kerran  !

vanski.blogspot.com

vanhuksia

Tytär houkutteli mukaan  katsomaan kuubalaista tanssia . Show oli Finlandia -talossa ja lippuja oli myyty yli tuhat ,siis koko alakerta oli täynnä ! Aika uskomaton savutus ja aika uskomatonta , että esiintyjät jaksavat tanssia lavalla yhteen menoon yli kaksi tuntia , tosin väliajan kanssa .Huima vauhti , energisyys ja todella kova kunto ja kaikki tuo ilon kanssa !Enpä ihmettele , että moiseen tanssiin jää koukkuun . Nautittava upea ilta !

Edellisenä iltana -suoraan Bridgestä - oli toisenlaisia esityksiä .Työväenopiston  "Suomalaisen musiikin ilta " laulatti oppilaillaan tunnettujen runojen eri säveltäjien sävellyksiä , moni tuntui kuin olisi pahaa tutulle kauniille laululle tehty ! Systeri lauloi kaksi Kilpisen runoa uudella sävelellä , joita en tunnistanut .Tässä täytyisi oikein kehuskella ja ihmetellä , sillä muinoin upean lauluäänen kadottanut systeri aloitti opinnot uudelleen kuuskymppisenä , raakkui tupakkaäänellään korvia särkevästi . Mutta nyt , seitsemän vuoden jälkeen , ääni on tullut takaisin !Se soi pehmeästi ja sydäntä särkevän kauniisti , hänen äänensä oli ehdottomasti paras .Aikoinaan ihmettelin opettajan -Sini Rautavaaran - hermoa kuunnella oppilaitaan , joita oli laidasta laitaan , systeri mukaan luettuna . Enää en ihmettele , hänen on täytynyt havaita , että aikansa ottaa , mutta siellä se on ! Hyödyntäähän sitä ei enää juuri voi , mutta itselle se lienee aikamoinen työvoitto !

Eilen kävin ystävääni katsomassa Puotilan Annalassa .Siellä hän istui tuolissa  juuri syötettynä, tunsiko , ehkä , ehkä vain tuttua ääntä kuunteli .Lauluääni on kuulemma säilynyt , jopa englanninkieliset sanat ovat hallussa , kertoi hoitaja .Tuntuu uskomattomalta toiveunelta .
Kävimme myös kyläilemässä entisen keinoemon luona vanhan kodin nurkilla . Vanha koti on tyhjä , sielläkin vanhukset ovat Palvelutalossa , keinoemo vanhenee mökissään yksin , sähköä säästää ja pimeässä istuu . Ehkä pian saapuva lumi valaisee pihaa edes ...Mummu istuu maapalan päällä vanhassa talossa ja säästää , nurkkia ei voi syödä  ja kukaan ei osta, myytävänä on .

Ja Ysiysi -hän asuu ja elää kotoaan yksin.Kerran päivässä käy hoitaja , usein juosten  , lämmittää ruuan , jättää tiskit altaaseen ja kirehtii toisaalle .Telkkari pitää seuraa , onneksi .

Kiitospäivää

 Erikoinen kirja . Alkaa kaverista , joka katselee vanhaa heilaansa pilven reunalta .Ja siitä se lähtee, epäjumalia , metsän väkeä ,ateisti , joka ei tiedä mitä pitäisi olla ja pohdintaa ja taikuutta . Ja loppujen lopuksi kai vaan tavallista maailman parannusta koko juttu .Luin , mutta pidinkö , enpä tiedä .

Hesarin Päivälehden museossa on näyttely , jossa on valokuvia , jotka ovat olleet julkaistuina National Geographic -lehdessä joskus. Suomi on päässyt maailmalle aika erikoisessa valossa ,amerikkalaisen kuvaajan tallentamana .Ei ihme , jos meitä pidettiin pohjoisen kummajaisena , naamakin on kuulemma leveämpi kuin muilla skandinaaveilla ! Pakkasen kestävyyttä ja karskeutta kehuttiin tuossa tuiskuisessa mieskuvassa , Green Peace -aktivistit olivat jo seitkytluvulla esillä . Mutta oli jotain ,mitä sopii kadehtia tänä levottomana aikana : Amerikan tuleva presidentti käväisi Suomessa  ja mitenkäs ne turvajärjestelyt silloin oli ! Kentällä , jopa koneen alla , porukkaa kuin meren mutaa !Ja kaksi viikkoa tuon kuvan jälkeen Kennedy ammuttiin !Ja niin muuttui maailma.


Jyväskylän korkeudella on jo lunta , meillä vaan ei talvi tunnu saapuvan . Eipä silti , kaupungissa on paljon mukavampaa kävellä , kun ei tarvitse liukastella ja etsiä talvikenkiä .Sen verran on pakkanen vieraillut , että otin jo pois pelakuut ulkoa ja nyt ihmettelen , minne ne laittaisin ! Ehkä vaihdan ruukkuihin ja siirrän rappukäytävän ikkunalle , ilahduttanee ainakin posteljoonia ja miestä , muut taitavat olla hissin käyttäjiä .

Ysiysin kunto tippuu , kun ei enää ole päivittäistä rappujen kulkua ! Kerran päivässä ei riitä ja kerran kaksi viikossa ulkoilu ei sekään riitä , ehkä enää ei mikään riitä . Pimeys nyt masentaa kaikki muut paitsi meikäläisen , näköjään, oli sisällä valoja kuinka paljon tahansa !Mutta jos säästää ja säästää ja sammuttelee , niin eipä ne valot virkistä !Semmoista se on , sota-ajan mummo.


Rapakon tuolla puolen vietetään Kiitospäivää .Terveiset sinne ,kiitollisin mielin täälläkin elellään .

Räiskettä ja unelmia

 
 

 





”Jonain päivänä unelma päättyisi, hän olisi kuluttanut sen loppuun, olisi luovuttava siitä. Vain yhtä asiaa hän ei osannut ennakoida. Hän oli aina luullut, että kun unelman kuluttaa loppuun, siihen kyllästyy, siitä saa tarpeekseen, että siitä luopuminen on sitten helpompaa.
Nyt hän tietää paremmin. Unelmia voi päästä hetkeksi koskettamaan, niitä v
oi päästä maistamaan, mutta ne eivät koskaan kulu loppuun.”




Pekkolan kirja on esikoinen, sen luki mielellään .Asiat on kauniisti käsitelty ja erilliset unelmat liittyvät lopussa yhteen . Tuotakin -kuten usein - lukiessa mietin , mistä kirjoittaja löytää ,keksii aiheensa , mistä tulee sanat  ja kuviot  kertomukseen ? Omasta kokemuksesta ? Osittain kyllä , mutta se kaikki muu ? Se on aina yhtä suuri mysteeri minulle .

 Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.

Kävimme elokuvissa .Minusta se oli hyvä , miehestä ei . Hieman liikaa räiskettä , paljon tunteita , vihaa , rakkautakin .Ymmärrystä hyvästä ja pahasta .Tekisi mieli sanoa paljonkin , tyydyn vain toteamaan , että olen onnellinen , kun en sentään ole tuohon yhteisöön syntynyt .


Helsingissä avattiin Joulukatu , eli Jouluun on kuukausi aikaa.Kävelimme jälkijuhlia katsomassa , ohi Finlandiatalon , jossa  Alvarin design-oven vieressä pursusi täysinäinen roskis ! Kansa kyllä laittaa roskat siihen tarkoitettuun astiaan , mutta pitäisi sen jonkun tyhjentääkin , jos ei arkkitehti ole tajunnut suunnitella tarpeeksi suurta design-roskista ! Jos ei nyt kaupungin siisteydestä välitetä , niin tässä olisi oiva paikka taiteilijalle saada tuotteensa esiin ja ihailtavaksi, Design-roskis de Aalto ! Niinhän sitä luulisi.

No yksi on  mikä ei petä ja se on Stockmannin Jouluikkuna ! Sinne sitä on suunnattava Pikkumiehen kanssa .Lunta ei ole , pelargooniat kukkivat parvekkeella , sääli niitä on pakkaselle antaa , mutta minnekäs laitat ? Kun on kaamosaika ja pimeää päivälläkin , niin joulultahan nuo valot tuntuvat  .

Lapsen ja lapsenmielisen päiviä

Laastari on poissa  ja kampaaja on piilottanut takaraivon ruman kolon , Ysiysi on taas kuvattavassa  kunnossa , ulkonaisesti .Sankarin vatsa reistaili sen verran , että voileipäkakut ja kermakakku joutuivat muihin suihin , mutta eipä tuo juhlijaa häirinnyt .Yllättävän monelle oli postikin onnistunut kutsun luukusta tipauttamaan , sillä tänään kuulin , jotta ainakin yksi tärkeä ihminen sai kutsunsa vasta kuusi päivää sen lähettämisen jälkeen !Ja tämä suoritus Hakaniemestä Malminkartanoon ! En silti suostu postia hylkäämään , luukusta tipahtava kortti tai kirje voittaa aina sähköiset tervehdykset .Juhla onnistui ja Ysiysi oli onnellinen tavatessaan monia , joita ei enää luullut näkevänsä . Eipä juhlalta muuta tarvitakaan . Ainoana pikkuväen edustajana oli Pikkumies , joka täytti vatsaansa pullalla ja kokeili sormellaan , maistuisko voileipäkakku , maistui se .

Tänään oli "Lapsen oikeuksien päivä ". Hain Pikkumiehen meille  .Päiväunet jäi väliin ja sisällä elo alkoi olla työlästä .Ratikalla ei olla vielä menty , joten sehän sopi mainiosti . Valjaat päälle ja kävellen ilman rattaita , odotus oli jännittävää . Luin  joku päivä Hesarista , että ratikkakuskeilla on vehje , joka näyttää kaikki nykäisyt ja äkkijarrutukset ja he saavat hienost ajosta lisäpisteitä . Ratikka tuli , astuimme sisään -ja luja nykäisy ja olimme mennä nurin ! Loppumatka onnistui sitten hieman paremmin , mutta tämä kuski ei kyllä bonuksia tule saamaan .  Lätäköt ovat Pikkumiehen suuria ilon aiheita ja Ateneumin edessä oli kaksikin suurta ja syvää lätäkköä .Tässä ei sitten toteutunut lapsen oikeus , sillä Mummi nosti kiljuvan muksun lätäkön reunalle , roikotti vielä henkseleistä , joten meteli sai aikaan muutaman moittivan katseen , joskin enemmistö katseista henkseleissä juoksevasta tenavasta oli hymyilevän hyväksyvää. Mummi päätti aloittaa Pikkumiehen taidekasvatuksen Ateneumin Tuusulanjärvi-näyttelystä. Hikistä touhua vaateiden kanssa , mutta vessan kautta lopulta onnistuminen  ja kasvatus saattoi alkaa. "Katso , pojat on uimassa " jne jne . Ei tästä pojasta ainakaan tällä tuntumalla taidemaalaria tule , rappuset kiinnnostivat enemmän . Mutta katsottiin kaikki , yhdessä ja aiheutettiin pieni shokki vartijalle , kun Pikkumies kupsahti suojalangan päälle !Vartija sitten aiheutti shokin Mummille , kun hän lankaansa korjaillen siunaili , että "hyvänen aika , mitä olisi voinut sattua !" Johon huolestunut Mummi , että "herranen aika , ei kai siinä sähkö sentään kulje !?" Mutta aloitettu on .

Kiire

Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Ruokasaliin on katettu hieno pääsiäisateria, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos, vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea.





Läckbergiä on kovin hehkutettu .Minua se ei saanut koukkuun , kirja oli paikoin tylsä ja pitkävetinenkin . Sivujakin oli liki viisisataa . Sinänsä mutkallinen juoni  oli kunnianhimoisesti koottu , jostain syystä se kuitenkin tuntui "tehdyltä ".Mutta aina on mielenkiintoista lukea kirjaa , dekkariakin , ruotsalaisesta saaristokylästä  , jokin siinä vetää .

Syksyllä 1952 Saboor-niminen mies matkaa Kabuliin Abdullah-pojan ja parivuotiaan Pari-tyttärensä kanssa. Isä on mennyt uusiin naimisiin, sillä hänen vaimonsa on kuollut synnyttäessään Paria. Abdullah on Parille enemmän vanhempi kuin veli. Hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.

Kabulissa heitä odottaa kuitenkin kohtalo, jota kumpikaan ei ole voinut aavistaa, ja heidän elämänsä saa aivan uuden suunnan. Kuinka häilyvä on oikean ja väärän raja? Kumpi on tuskallisempaa, etsiä juurensa tunteakseen itsensä vai yrittää unohtaa?

Kirjasto tarjoaa luettavakseni uutuuksia uutuuden perään , joskus liiankin nopeaan tahtiin . Saan olla nenä kirjassa kiinni yötä myöten , sillä nämähän ovat tietysti varattuina kuukauden päästä toiselle , eli jos jätän väliin , joudun luultavasti tosi pitkään jonoon !Ehkä se voisi olla viisastakin , sillä mietin juuri , jotta mitähän luen Jouluna , kun olen kahlannut läpi kaikki uutuudet ?! Kjell Westö on nyt työn alla .
 Siis tämä "Vuoret kaikuivat " .Siinä oli myös yksi hämähäkinseitti kudottuna , alun sisarukset Afganistanissa  , erosivat ja lopussa löysivät , monen kirjavan kohtalon ja ihmisuhteen kautta .Pidin enemmän kirjailijan edellisistä kirjoista , tämä tuntui jotenkin tavanomaiselta .

Ysikasi muuttuu huomenna Ysiysiksi ja sitä juhlimme kahvin ja kakkujen kanssa Pihlajamäessä Sankarin kotona. Kutsuja on lähtenyt vino pino , mutta luultavasti vieraslista supistuu aika lähelle omaa perhettä   ja onhan meitäkin jo ihan suurellinen joukko , kyllä siitä juhlan aikaan saa ! Se hyvä puoli kutsujen lähettämisestä lienee , että kukkia on tullut oikein mukavasti  , kiitos vaan lähettäjille ! Kampaajalla on käyty , mutta pystyssä tuo tukka näytti vielä tänään olevan , ehkä se huomenna harjan kanssa hiukan asettuu , ettei ihan jöröjukkamaista synkkärikuvaa tarvitse ottaa.


Taivaalle mollottaa suuri keltainen täyskuu ! Ei nukuta , oikeaan aikaan siis . Olen sanut miehenkin samaan rytmiin Yökukkujan kanssa , eilenkin istuimme ja katsoimme kaksi nauhoitettua Beckiä yhtäsoittoa .Kun ne loppui , kopsahti lehti luukusta ja mies jäi sitä lukemaan , minä jatkoin kirjaa. Jossain vaiheessa sitten aamupuoleen  uni tulee silmään -ja sitten unta maittaakin ihan siihen asti , kunnes valo aukaisee silmät ! Marraskuussa on hyvä olla eläkeläinen .

Pimenee

Sykähdyttävä tositapahtumiin perustuva elokuva arvostetusta, vaatimattomista olosuhteista ponnistaneesta hovimestarista Cecil Gainesta, joka palveli Valkoisessa talossa kahdeksan Yhdysvaltain presidentin valtakaudella 34 vuoden ajan.

Tarina perustuu vuonna 2010 menehtyneen Eugene Allenin elämään. Häntä esitti elokuvassa Forest Whitaker .

Iso sali ja melkein täynnä .Yleisössä suuri osa kahdenkympin korvilla .Ja salissa oli hiiren hiljaista .Se kertoo , millaisen vaikutuksen elokuva teki katsojaan .Minussa se herätti häpeän tunteen , joka vasta Obaman hallituskauden aikaan hellitti hiukan . Valkoinen rotu , mitä se on  ? En muista koska olisin mielessäni joutunut ihmettelemään asiaa , että olen valkoinen !Pohtimaan yleensä oman itseni ja toisen rodun välistä eroa ?! Ja tämän tarinan valossa putoamaan niin alas , että häpeän vieläkin , kun sitä ajattelen .Lapsena haukuttiin mustalaiseksi , se ei koskettanut suuremmin , sillä olinhan valkolainen , joskin mustalaisen  (silloin mustalainen oli mustalainen ) näköinen . Olisiko asia ollut toinen , jos olisin ollut se mustalainen ja sitten joku olisi haukkunut ?! Luultavasti olisi .  Elokuvan "The Butler " soisin kuuluvan  koulun nuorisokasvatukseen ,keskusteluun vanhempain illassa ja kehotukseen vanhemmille mennä se katsomaan elokuviin .


Ollaan marraskuussa ja luonto ei vielä näytä talvea tekevän . Vedet on auki , veneet vielä laiturissa Tokoinlahdella , lämmintä liki kymmenen astetta .Kaupunkiin sopisi tällainenkin talvi .


Konserttisarjassa oli kaksi pianoa ,kaksi japanilaista sisarusta , tosin Euroopassa kasvaneet ja oppinsa saaneet .Soittivat Mozartia , puoli tuntia , taputukset ja kansa ylös rappusiin .Tuskin olivat ennättäneet asettua istumaan. Iäkkäille , kepin kanssa liikkuville  olisi kelvannut hiukan pitempi soitantohetki . Loppupuoli olikin sitten soittimien juhlaa, säveltäjä George Enescu saattoi teoksensa valmiiksi Ensimmäisen maailmansodan aikoihin , paisutti orkesterinsa kuulemma  "megalomaanisiin mittoihin"-tuli mieleen , jotta varmistiko hän näin mahdollisimman monen muusikon hengen Ceausescun hirmuvallassa ?! Ehkä , nyt ei ollut siitä kyse, mutta suurta ja meluisaa oli soittimien määrä , joukossa jopa yksi kirjoituskonetta muistuttava kosketinsoitin , jota en tunnistanut !


Pikkumies oppii sanoja ja rakentelee jo kolmen neljän sanan lauseita . Tänään Si -sanan suomlaisesta versiosta "Too " tuli jo selvä sana "Joo " , siis J:llä . Ja omaa hauvaa tekisi mieli ! Törmäsin puistossa tutun kampaajan Sulo -hauvaan , tunnistimme toisemme ja päätimme halata .Juuri nyt nukun Mummin makkarissa ja annoin hänelle kirjoitustauon , joka taitaa loppua näillä minuuteilla .

Laitoin tämän nyt "julkiseksi " ...eihän siitä nyt mitään hyötyä ole , sillä he , jotka eivät saa auki , eivät taida  netistäkään tätä löytää ? Siis osaavatko etsiä  ...

Vainajien päivä

Katariina II kruunataan Venäjän keisarinnaksi vuonna 1762 Moskovassa loisteliain menoin. 33-vuotias hallitsija painaa itse hiuksilleen hovijalokivisepällä teettämänsä kruunun. Huolet hyökyvät vastaan heti kruunajaisten jälkeen. Juonittelijoita riittää ja kansa on arvaamaton. Pähkinälinnaan suljettu Iivana VI on alituinen uhka, monet pitävät häntä ainoana laillisena hallitsijana. Katariinan huolet lapsista ja lapsenlapsista ja naiselliset pelot viehätysvoiman heikkenemisestä koskettavat inhimillisyydessään. Kulissit romahtavat, kun vanheneva keisarinna kertoo hallitsijavuosistaan uskolliselle kamariherralleen. Menneisyydestä nousee kipeitä muistoja, joita ei voi enää sivuuttaa.

Olipahan järkäle luettavaksi ! 576 sivua , niissä venäläisiä nimihirviöitä kymmeniä (ainakin ) , vuosilukuja sotineen . Käsittämätöntä asioiden hallisetsemista , tietoa ,jonka kasassa pitäminen lienee vaatinut hirmuista muistia ja keskittymistä .Ja sitä omaa aikaa ja hiljaisuutta .Ei ole ihme , että kirjailija kertoi pudonneen tyhjän päälle , kun teos oli valmis .Edelleen ihmettelen , kuinka hän pääsee irti henkilöistään seurusteltuaan noinkin pitkään heidän kanssaan .Luin toki , mutta en erikoisemmin pitänyt , ehkä kirjan luettelomaisuuden vuoksi .

Emma ja Janne ovat nelikymppinen aviopari. Heidän liittonsa, uravalintansa ja elämäntapansa näyttävät aroilta kompromisseilta. Emman isosisko Julia ja Jannen paras ystävä Mikael ovat sen sijaan tavoitelleet rohkeasti korkeaa päämäärää ja onnistuneet. Emman ja Jannen lukkiutunut arki järkkyy, kun Julia palaa yllättäen suuresta maailmasta Suomeen. Menneisyyden toiveet ja tavoitteet muistuvat mieleen, ristiin menneet rakkaudet ja sisarten välinen kauna heräävät henkiin. On tullut aika miettiä, miksi ollaan siinä missä ollaan. Voisiko elämän kääntää vielä toiseen suuntaan - ja mitä siitä seuraisi?

Kirjasto tarjoaa uutuudet luettaviksi kiitettävän nopealla aikataululla .Nytkin olen lukenut suurimman osan Joulun tarjottavista , enää ei ole pakonomainen tarve omistaa kirjaa.Tässä yksi hyvä esimerkki tuosta , en ole Hämeen-Anttilan ystävä , en ostaisi , mutta luen  , kun kirja minulle annetaan . Aloitin sen lukemisen , luin pari kappaletta , panin pois ja sanoin , että en lue.(Mikä on minulle melkein mahdottomuus ..) Otin uudelleen käsiini yömyöhäseen , kun en uutta siinä yön vaiheessa viitsinyt aloitella ...ja jäin tietysti kiinni .Luen siis loppuun , pidän tai en . Kerronpa sitten .

Nyt on "synkkä pimeä marraskuu " .Yksi suosikkikuukausiani . Kun on aina pimeää , voi aivan rauhassa kääntää rytminsä nurin ja nukkua harmaat aamut , toikkaroida päivät ja valvoa pimeät yöt .Pimeät , joita  kirkkaat valot ja kynttilät kaunistavat . Ainoa surku on  , kun se valon puute koskee myös Pikkumiestä , ulkona iltamyöhään ei ole liiemmin leikkikavereita ! Valon puute houkuttaisi myös uusimaan kamerakalustoa , perinteisesti en ole kuvia näillä valoilla kuvannut .Päivyrikuvia kyllä , kuten alhaalla oleva hämärän hetken video osoittaa . Jos siis osoittaa .Ei se kyllä kuvattaessa ihan noin mustaa ole ...

 

Nyt on entismuinoinen "Vainajien päivä ", silloin käytiin viemässä kynttilöitä haudoille , mekin käveltiin lasten kanssa niiden valoja katselemassa , vaikka omat vainajat olivat muualla.Nykyisin nimi on "Pyhäin miesten päivä " , kuten Nokiani kertoo , että "koko päivän ." Kun se muualla maailmassa on Halloween  , niin siitä on pyhät miehet kaukana , vainajat lähellä ! Suomalaisten pitää aina hienostella...

 

Sekin aika on mennyttä , että näinä Pyhinä ei saanut tanssia, kyläillä , pelata korttia ,eikä mikään ollut auki . Tulostin juuri netistä leffaliput elokuvaan "The Butler ". Tuntuu syntiseltä .

Montaa

Nguyên Lê (Vietnamese: Lê Thành Nguyên ; born 14 January 1959 in Paris, France) is a French Jazz musician and Composer of Vietnamese ancestry.^[1] His main instrument is guitar, and he also plays electric bass guitar and guitar synthesizer.^[2]
He has released numerous albums, both as a leader and as a sideman. His 1996 album Tales from Viêt-Nam blends jazz and traditional Vietnamese music. Nguyên Lê has performed with Randy Brecker, Vince Mendoza, Eric Vloeimans, Carla Bley, Michel Portal, Renaud Garcia-Fons, Per Mathisen, Marc Johnson, Peter Erskine, Trilok Gurtu, Paolo Fresu and Dhafer Youssef.^[3]
In spring 2011 he released Songs of Freedom, an album with cover versions of pop hits from the 1970s.

Hesarin arvostelu -"eri traditiot yhteinen asia " .Ei ollut meille yhteinen .Igor Stravinski , jota olen tottunut kuulemaan niin sanotulla volyymillä , pyyhkäistyi muistista suurella metelillä , jonka tämä säveltäjä Erkki-Sven Tuur (pilkut päälle , jos löytäisin ) oli saattanut sinfoniaansa "Big bandille , sähkökitaralle ja orkesterille ." Hesari kirjoitti , että "teos on todiste siitä , että elämänkatsomusta ja uskontojakin voi ja pitää opettaa samassa luokkahuoneessa kaikkien traditioiden edustajille ." Miten tämä liittyi kuultavaan soittimien kakofoniaan , ehkä epäselvää tai sitten selvää, siis kaiken voi yhdistää ja kaikkea pitää kuunnella ja kokea . Big band on suosikki , mutta sähkökitaran ystävä en ole , ainakaan äsken kuullun .

Tampereen matka tuli tehtyä . Aikataulut piti , nähtiin paljon , satiin hyvää ruokaa , hukkasin viiskymmentä vuotta korvassa keikkuneen Aarikan korvakorun ja jäin harmittelemaan ajan vähyyttä seurustella .Täytyy etsiä uusi tapaaminen , missä ruoditaan kuka tykkäsi ja mistä ! Mielenkiintoista oli käydä Työpajalla , siitä Varpu olisi pitänyt ! Rintalan puvut olivat upeita , erikoisesti tuo valkoinen kukkamekko , jota katsellessa voi vain haikeasti huokailla , jotta olipa kerran , mutta ei ole enää ... Nahkakoira , jonka tekijää en muista

Pikkumies senkun paranee ! Tykkimäen eläinpuisto oli vierailulla Lähipuistossa  ja poniratsastus näytti olevan hallussa ! Opit on aloitettava pienenä , sitten osaa isona ! Kaikki elukat kelpasi kuulemma  (Mummi oli pelaamassa Bridegeä tuolloin , ei päässyt mukaan..),lampaan turkki oli pehmeä , sitä sopi vanutella , jonkin sortin iso karju ei sentään koppiinsa päästänyt , oletan , pupuja pääsi silittämään , kanoja kai sitten juoksutettiin !Meno oli kuulemma kuin maalaistalon pojalla , pelko kadoksissa  tyystin . Lehmää ei tainnut olla , mutta lehmä se on suosikkieläin , jossain nähtykin . Pihliksessä Miina Äkkijyrkän lehmä asuintalon terassin katolla saa joka kerta arvoisensa huomion , mukavasti se siinä makoileekin .



Ysikasi --voisin kyllä jo sanoa Ysisysi , sillä merkkipäivään on enää kolme viikkoa  - toipuu hienosti . Tukka ei enää törrötä ihan niin pystyssä kuin viikko sitten , tikit on pois ja alakertaankin meno sujuu , jopa ihan yksinkin .Sitä emme suosittele , joten hemmottelu yläkertaan  hoituu sekä Kotihoidon että oman väen kanssa. Muisti on kirkas , askel hidas , mutta onhan tuota ikääkin , ehkä se sitten jo sallitaan .

Kumma juttu , mutta ikä vanhentaa ! Näin on käynyt pelikaverilleni , joka ei juuri enää kotoaan minnekään liiku . Koti on kaunis ja siellä on kaikki tarvittava  näköalaa myöten , mutta silti suru kulkee puserossa , ihan liian aikaisin ! Kävimme kahvilla ja pelaamassa bridgeä , se väsytti , mutta ehkä myös piristi  , muistissa ei ole pienintäkään vikaa. On tämä outo maailma , juuri sain vietsin , jotta kasvinsisareni  oli Sveitsissä juhlimassa 100 vuotiasta !Ysiysillä on vielä siihen matkaa...

Kokemuksia

Kaunis ruskainen päivä Pihliksessäkin ja Ysikasi rollaa  pyörällään vauhdilla , haistelee raikasta syysilmaa ja kiepsauttaa kelkan toiseen suuntaan . Hyvin menee, tikit on pois ja kaikki hyvin , ilmoitetaan tekstarilla . Tuli seuraava päivä , systeri oli miehineen talossa , mies imuroi ja systeri laittoi ruokaa .Ysikasi tuli rappuja alas katsomaan --ja kops, siellä hän taas istui pöllähtäneen näköisenä verilammikossa ( systerin sanojen mukaan .)Taas ambulanssilla Mariaan ja kuusi tikkiä silmäkulmaan .Puolitoista tuntia ja kotiin , mutta viitsittekö katsella , ettei nuku koko yötä ? Siis kuka jää ? No , systeri jäi .Kotisairaanhoidosta tultiin sitten katsomaan seuraavan päivänä , suihkuteltiin ja jopa kahviteltiin .Päiviteltiin .Mutta siellä se Ysikasi kotona on, silmä mustana ,mutta järki tallella .Raput ja alakerta hetkellisesti käyttökiellossa . Ylihuomenna mennään silmälääkäriin Pikkumies mukana , että ehkä nuo ajat entiset muistuvat mieleen ja hallitsen tuonkin tilanteen , toinen valjaissa , toinen kepin kanssa .Ei voi muuta sanoa kuin että joskus kauneus on todella katoavaista !

Lauantai oli Hesassa tuulinen , riepoi lakin päästä , kun lenkille aiottiin ! Onko nyt ihan välttämätön lähteä tuonne tuuleen ?! No ei , lähdetään Turkuun ! Sanoista tekoon ja pian oltiin moottoritiellä , tuuli yltyi ja pieksi vettä , salamoikin . Autossa oli hyvä olla , vaikka mittari vilkkui lähellä nollaa ja viereen tupsahti lumitähti , meillä oli kesärenkaat . Turussa paistoi jo laskeva aurinko , kylässäkin otettiin meidät vastaan ja mikä koti ! Vanha talo , vanhoja tavaroita Irlannista , huutokaupoista ja kirpparilta , pariskunnalla on suuri taito yhdistellä ja valita , koti oli kuin koru .Vanha koru , jota en suurin surminkaan suostuisi siivoilemaan , mutta ihailemaan kyllä . Hankalakin , jyrkkiä portaita , mutta niitä noustessa emännän jalat ovat saaneet ihan uuden liikuvuuden , kotijumppaa . Ilta pimeni , kuu mollotti suurena ja kirkkaana , tien pinta oli tiukassa jäässä . Autossa oli hiljaista .Kotona mietittiin , jotta kaikenlaisia turhia riskejä sitä tulee otettua , tämäkin ,joka onneksi päätyi hyvin .

Aamulla  Naisporukka suuntaa Tampereelle kulttuuria kokemaan . Auto -Kovanen vie , kuljettaa ja tuo takaisin .Ylellistä ja varmasti mukavaa .

Bridge oli perjantaina mukavaa , kävelin sieltä tyttären hoitoon .Miehen piti ulkoiluttaa Pikkumies ja ajella ratikalla , sen sijaan he levittivät huushollin leluja täyteen ja viihtyivät kuulemma oikein hyvin .Maanantai-bridge on rentouttavaa , kipakka pikkupakkanen toi toppatakin  esiin , kai se on talvi tulossa nyt . Ja illalla sitten tuo Ysikasi , kaikessa komeudessaan .

Nyt sitten pää petiin ja kirja käteen .Laila Hirvisaaren (en millään meinaa muistaa tuota uutta nimeä -Hietamies se on minulle ...) "Me Katariina "-viimeisin . Paksu kuin tiiliskivi , puolet olen kahlannut , loppuun asti luen ,  ehkä se siitä selkenee .Vielä ei suurta intohimoa herätä.

Ja se Jääkiekkokaveri "Tanssii tähtien kanssa " harmittaa niin , että menee pilalle koko juttu  .Toiset tekee lujasti töitä esityksen eteen ja yksi tassuttelee epätahtiin , jos edes sitäkään .Epistä , vai onko se sana enää muodissa ?!

Promised land ja muuta kiukkua

Mistähän kalastin nuo kaksi kirjaa luettavaksi , mutta luettua tuli . Hassu juttu sinänsä , sillä miehen kirjoittama "Onnenkoukkuja " oli minä -muodossa naisen tarinaa ja naisen kirjoittama " Vanhapoika " oli minä muodossa miehen tarinaa! Tekstinä edellinen oli minusta parempi , aihekin pani miettimään , jotta olisiko se sitten todella niin järkyttävää , jos pikkukaupungin lankakauppias voittaa lotossa päävoiton ?! Tuskinpa minä kuitenkaan juttua kauan miettisin , rahalle olisi kyllä käyttö .Enkä menisi pilalle . Paavilaisen teksti oli toimittajan tekstiä , lyhyttä ja sarkastista . Rumaa kieltä vanhuksista , ajatuksia joita ei saisi sanoa ääneen , vaikka mielessään niin ajattelisikin .Meinasin jättää lukematta , melkein , mutta sitten aihe piristyi ja luin koko jutun kerralla . No , nopeaa lukemista se olikin .

Pikkumies oli eilen taas näyttämässä taitojaan koneiden ääressä . Nopeus on se sana , jota tässä yhteydessä käytän , Mummi ei millään ennätä ennenkuin asia on jo hoidettu ! Toistaiseksi onnistuneesti . Ulkona mennään rattaita perässä vetäen pitkin Hakaniemen katuja , enkä mitenkään kykene ymmärtämään , kuin " henkeselittömät " vanhemmat pitävät jälkikasvunsa järkevästi suojatien reunalla ja "vihreän ukon " piirissä . Opetus menee kyllä korvien väliin , mutta silti ! Äitinsäkin jäi huppu kädessä ihmettelemään samaa, poika meni ,huppu jäi .Tietysti on hyvä , kun lapsukaisia roikotetaan kädestä , venytään ja raastetaan , saa osteopaatti käsivammoista töitä !

Käytiin elokuvissa .Filmi otti kantaa suuryhtiöiden kaupalliseen kamppanjaan omien etujensa puolesta .Eli kaupattiin maakaasua Amerikan avarille ja köyhille pelloille. Elokuva ei ole suurten katsojien leffa , mutta tuo esille juuri sen , mitä tässä pari päivää sitten Hesarissakin uutisointiin , mitäs ongelmajätteestä , kunhan vain busines tuottaa. Suomikin osallistuu elektroniikkarojunsa dumppaamiseen Kolmansiin maihin , todella törkeää toimintaa ! Saastuttaa ja auttaa, tuntuuko hyvältä ? Taas meillä on keksitty uusi juttu , sormella ohjaat ja siirrät tietoa , hienoa , mutta miksi ei kukaan keksi juttua , jolla jokainen maa selvittäisi omat jätteensä omassa maassaan , se olisi minusta sitä suurta kehitystä ! Ihan kihisen kiukusta , eli jotain kohtaa minussa se elokuva liikutti .

Ysikasi on kohta ysiysi , kuukausi enää .Nyt hänet pitäisi saada taas ihmisten kirjoihin , sillä hän on heittäytynyt vanhaksi ja väsyneeksi ! Istuu aamutakki päällä ja tossut jalassa , tukka pystyssä kuin siilillä ! Vaikka voihan joku sanoa , että sallittakoon jo tuon ikäiselle , mutta ...se tuntuu luovuttamiselta , joten rollaattori mukaan ja ulos , ainakin niinä päivinä kun minä olen kauppakassina .Syksykin on katselemisen arvoinen kaikkine väreineen, kohta tulee talvi ja jäät.Ja siinä se sitten .

Kaukolle Onnea !

Voihan tätä blogia kirjoitella näinkin -eli suuret Onnenhalit Kaukolle !!!

Tuossa yläkuvassa Daniel lapioi vettä ämpäriin Pihlajamäen pihassa , siinä hän viihtyi hyvin -ja Isomummi ravasi rollaattorilla ees taas pihaa.

Sitten tuli kävelyyn pieni katkos , Isomummi kupsahti ja löi päänsä ja sai haavan ja oikein tikit siihen ! Mutta päätä ei särkenyt , eikä taju mennyt .Ja nyt on rättikin jo pois  ja kohta voi tukankin kammata , vielä se on kuin lentoon lähdössä!

Tuossa Pikkumies loiskuttelee lätäköitä Töölönlahden rannalla, jaksoi kävellä koko lahden ympäri , kun vain oli lätäköitä tiedossa . Ja sorsat  ja valkoposkihanhet kiinnostivat , siinä tien reunalla oli kaverille juuri sopiva istuinporras , siinä vierähti muutama tovi .

 

Kirjoittelin juuri rapakon taakse kuinka upea Helsinki on ! Uutta rakennetaan ja suurin osa siitä on kaunista , jos on joskus liikaa lasia , lintujen kohtalo hirvittää, ne kun lentävät itsensä rikki lasiseiniin .Ja muutenkin juuri nyt on ruska kauneimmillaan , pian tuuli riepoo lehdet irti ja saa sanoa , että tervetuloa lumi ja jää.

 

Siellä Hämeenlinnassa on pakkanen tainnut jo vierailla , eli luonto hehkuu vielä hetken ?

Nauttikaa  syksyn väreistä ja juokaa hyvät kakkukahvit !Minä nautiskelen sen kotosalla ,luultavasti Pikkumiehen kanssa.

Onnittelu terkuin  Vanski ja Arto

Silakkamarkkinat toivat suuret purjeveneet uudelleen satamaan , oli aika upean näköisiä !

Ruska liikuttaa

Torstain konsertissa lauloi Kanadalainen baritoni Gerald Finley , musiikki oli Dmitri Shostakovitshin .Baritoni ei yleensä ole mieluisinta kuultavaani , mutta nyt kuulin jotain niin kaunista , että se sai vedet silmiin ja olin sydäntä myöten liikutettu . "Annie Laurie ,  Skotlantilainen balladi ", sävelletty vuonna 1835 englantilaiseen kansanrunoon .Olisin suonut taiteilijan laulavan juuri tuon kahteen kertaan , sen sijaan hän toisti Shakepearen runoon sävelletyn suhteellisen monotonisen laulelman , syynä väärin asetetut mikrofonit ! Siinä se kauneus sitten olikin . Jälkipuoliskolla kuultiin Brukneria , äänekästä sillisalaattia , hiukan pitkävetistä ja vain toinen osa oli soljuvaa , ajattelin silloin , että siinä olisi unimusiikkia Danielille !Mutta kuten usein sanottu , elävä musiikki on aina elävää musiikkia.

Helsingissä on mahtava ruska , kävelimme Baanan kautta ympäri .Reissu kesti melkein viisi tuntia , sillä pysähtelin kuvaamaan ja ihmettelemään kaupungin muuttuvia kasvoja .Tytär rapakon takaa ei kotikaupunkiaan enää tunnista , on se niin paljon muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa !Paljon kaunista on rakennettu  ja luultavasti lopputulos on oleva hyvä , huolimatta hiukan liiallisesta lasista , samankaltaisuudesta ja näkymien tukkimisesta .Odotan innolla valmista .

 On mukava kierrellä talojen sisäpihoja , sieltä löytyy yllätyksiä , kuten suuria puita , istutuksia ja lasten leikkipaikkoja  .Jo Baana sinällään oli yllätys , sen varrelle on ilmaantunut monenmoista ,mm lapsille suunnattua pingispöytää, koripallokenttää , skeittirataa.Ei ole enää ongelma olla lapsi , miksei teinikin - kaupungissa kehittävän ajankäytön puutteen vuoksi , kaikkea on , kunhan vain käytät !

Ensimmäisen kotitalomme pihan portti oli auki ja kävimme katsomassa , minkälaisessa paikassa lapsemme silloin nukkui päiväuniaan , eikä aina ihan päiväuniaankaan , vaan istui sidottuna  vällyissään , oli ikäänkuin ulkona !Piha oli siistiytynyt ja sinne johti nyt raput , joita silloin ei ollut, eli sisäpiha oli olevinaan turvallinen lapsen uinua !Ja äiti kävi kuuntelemassa ja kurkkimassa tuuletusparvekkeelta , miten lapsi voi . Oi niitä aikoja ..ja tietysti tapoja .Mutta niin se vaan silloin meni .

Nyt on sitten uudet ajat ja tavat . Rakennetaankin eri lailla , parvekkeetkin ovat kuin akvaarioita !En tuohon tilaan jalallani astuisi.

 Kahvi kutsui ja sitä sai Hietaniemen uudistetusta Hallista. Oli sulkemisaika -ja tiskit täynnä tavaraa !Huomenna on sunnuntai , minne kaikki käpristyvä vihannes joutuu ? En kehdannut kysellä , kun iäkäs rouva tuossa niitä laatikkoon latasi , tuhlaus  tuntuu ihan hirveältä , poishan sitä suurin osa heitetään ! Eikä tämä ollut ainoa tiski , joka pursusi ruokatavaraa  .Olin kerran ruokamarketissa juuri ennen sulkemisaikaa , ostin piirakoita .Kun olin saanut omani pussiin ja punnittua , tuli henkilökuntalainen suuren jätesäkin kanssa ja alkoi lappaa samoja jäljelle jääneitä piirakoita pyttyyn ja sekaan toisesta hyllystä ja jatkoi , punnitsi ja tyhjensi , punnitsi ja tyhjensi , hylly toisen perään .Suu auki sitä touhua katselin ja vihdoin kysyin , miksi ne lapotaan kaikki sikin sokin , eikö niitä voi viedä jollekin tarvitsevalle ! Ei onnistu , ei edes henkilökunta saa ottaa , roskiin vaan . Tämä liiallinen elintaso on joskus suorastaan hävyttömän hävytöntä ! Tuntui aika typerältä lähteä maksamaan piirakoita....

Kauppatorilla purettiin Silakkamarkkinoita . Eipä ole muina vuosina  ollut suuria purjeveneitä toimimassa ravintoloina ja luultavasti myös tuotteiden myyntipaikkoina ,mutta siellä rannassa veneet vielä oli ja koko Satama oli kuin joltain menneeltä vuosisadalta !Hyvin kuvauksellista , olisi ollut ison kameran paikka , mutta aika hyvin pikkukamerakin tunnelman teille tuo ! Upeita olivat , silti en kadehdi , vesille tekee mieli , mutta vain soutuveneellä !

Hyvä päivä päättyi jalkojen ja selän kenkkuiluun .Oikein sopivasti härnäsin jäseniäni  tyttären eilisen osteopaattisen käsittelyn jälkeen , tuskin hän ihan noin kovaa lenkkeilyä tarkoitti , puoli kaupunkia kovaa asfalttia .Nyt huiltaan hetki.