Pakkasta kuusitoista

Tänään oli ensimmäinen adventti ja Hoosiannaa olisi laulettu kirkoissa , asia jota Tilkassa asustava ystävä kaipasi , ei muuten tule Joulu , se on aina laulettu.Sen verran pakana näytän olevani ,että juuri tuota tarkoitusta varten en ole kirkkoon itseäni tai lähimmäisiäni johdattanut , niin mieluusti kuin olen lauluun yhtynytkin , jos olen silloin kohdalle osunut .Senkin hyvän huomaa vasta vanhetessa , perinne olisi kaunis .Perinteet yleensäkin .

Tästä aasinsiltaa pitkin Porvooseen , jossa perinne kukkii ja voi hyvin .Vanhan kaupungin puutalot on valjastettu somille kahviloille ja mahtaville leivoksille joulukahveineen . Tunnelma on kuin ulkomailla.Palvelu ystävällistä ja paikat hermostuttavan täynnä mitä ihanimpia vanhoja tavaroita !Ostaisi, ostaisi -jos olisi paikka, minne ostaa! Nyt tyydyn vain katselemaan , mikä voitto kukkarolle ! Vanha kaupunki on kuin vanhanajan joulukortti , tänne onkin syytä tulla juuri sinisen hetken aikaan , silloin kuluneet ja huonosti maalissa olevat näyttävät romanttisilta ja tutuilta. Jouluvalot luovat sadun tunnelman--mutta --se suuri virhe taas ! Autot . Niiden on sallittu pysäköidä toreille ja pikkukatujen varsille !Yhtään kuvaa ei onnistu ottamaan ilman auton nokkaa jossain nurkassa .Porvoon Vanha Kaupunki on alueeltaan pieni , porvoolaiset ovat laiskoja kävelijöitä.

Puhelin soi . Tytär soitti Sveitsistä tuohtuneena.Hän oli saanut suuren laskun uudesta upeasta Nokia 8:aan !Kone käytteli internettiä käytettäessä GPS :ää , vaikka kysymykseen "haluatko ?" hän klikkasi kieltävästi !Onko syynä vaihto maasta toiseen , vai kehno lukutaito tai käytön liiallinen mutkaisuus , mene ja tiedä , mutta kuvia sillä ei ole ainakaan Suomeen asti lähtenyt ! Suuresti mainostettu vehe lupaa monta hyvää ja ikuisen ilmaisen navigoinnin päivityksen , mutta Saksan maassa oli osoitetuntemus kuulemma lähellä kehnoa. Miten toiminnee oma Navigationi, sillä sähköpostiin tupsahti ilmoitus päivityksestä ja sehän onnistui noin vain ! Piuha koneeseen ja antaa mennä ! Olin hämmästyksestä mykkänä , kun laitoin Sveitsin osoitetta ja se löytyi ensi yrittämällä ! Ehkä kone herkesi kiltiksi , kun olen sitä niin kovin haukkunut .Toimisiko tuo tuossa Nokiassakin ?!

Tanssit on tanssittu tähtien kanssa .Nähty upeita pukuja ja kampauksia ja ennen kaikkea kauniita tanssiesityksiä .Nyt he osaavat ja voivat alkaa elämänaikaisen tanssiharrastuksen .Kadehdin.Niinkuin montaa muutakin asiaa , joka on jäänyt opettelematta.Jymähdin ruudun ääreen ,Teemalta tuli "Kausikortti ", siinä Radion Sinfoniaorksteri soitti Johanneksen kirkossa.Yksi asia televisiosta katsottuna on , että kamera tuo soittajan lähelle .Mutta itse musiikki on kuuneltava siellä , missä se soitetaan.Jos se vain on mahdollista , kaikillehan se ei ole .

Oli kylmä , pakkanen läheni pariakymmentä ja nipisteli nenänpäätä ja korvaläpättömän miehen korvia .Sietääkin , vain vaasalainen voi olla noin turhamainen .

Ei muuta kuin menoksi

Helsinkiin tuli talvi . Pakkanen paukkui kahdessatoista miinuksessa , tuiskutti ja puhalsi. Ihmiset palelivat , minä en .Olin pukeutunut talveen . Lumi sotki liikenteen , autot liukastelivat ja tuli ruuhka.Lämmitetyllä Espalla nojasi talon nurkkaan Romaniasta tullut kerjäläinen.Heitä on jo niin paljon , että olen opetellut kovettamaan itseni ja kävelen ohi.

Minä en muutamalla lantilla kykene ratkisemaan heidän ongelmaansa , se on valtiovallan käsissä, ja olen ilman todellista tietoa sitä mieltä , että heillä on parempi elämä kotimaassaan kuin kadulla Suomessa. Tämän päivän tieto kertoo , että heidät on "maksettu " kotimaahansa,mutta luultavasti kevät tuo heidät takaisin.Ongelma on tullut jäädäkseen .

Jostain syystä joulunalusviikot täyttyvät erilaisista menoista , tämäkin viikko on ollut yhtä juhlaa.
Kävelin tuiskussa maanantaibridgen jälkeen Kirjakerhoon ja tapasin siellä "lasteni pikkupiian ", liki 25 vuoden jälkeen ! Naamakirja on mainio väylä luoda ajantasalle vanhat tuttavuudet. Eipä silti , tämä "tyttö "(hän pysyy minulle ikuisesti ikäänkuin tyttärenä ) on kuulumiset kertoillut joulukirjeessä kaikkien näiden vuosien ajan, silti Naamakirja tuo ikäänkuin lähemmäksi -ja nythän tuo kontakti on pidettävä ihan oikeasti ainakin kahvikuppitasolla ! Keskiviikko oli laiskan jumppapäivä.Pelkkä kävely ei voitele joka nurkkaa , joten olen röyhkeästi sujahtanut nuorimmaiseni väänneltäväksi , ei minusta balettitanssijaa saa , mutta liikkuminen ei tuota myöskään tuskaa!Ehkä sekin on jo jotain tällä iällä .Keskiviikko on myös espanjan opintojeni päivä ja tällä tuiskuisella talvisäällä kävelytin vävypojan kaupungin halki mukavaan kuppilaan , jossa puhe kulki enemmän ja vähemmän luistavasti .Vuoroin suomea , vuoroin espanjaa.Mutta -poco a poco , kuten hän sanoi.Ei muuten kuubalainen ollut moksiskaan suomalaisesta talvesta , tuumi , jotta vaatetta päälle vain !Ehkä hän pärjää...

Sitten oli konsertti .Rautavaaraa , jota en juuri rakasta.Sellossa huippunimi Truls Mork Norjasta.Konsertti yllätti , se oli kaikkinensa hyvä : kaunista , taitavaa ja mielenkiintoista.Hyvä päätös tälle syksylle. --Tuuli oli muuttunut hesalaiseksi viimaksi ja pisteli kasvoja , muuten olin kyllä varustautunut itse kudotuilla villadamaskeilla (suositan ) ja aikaa sitten lahdatuilla minkinnahoilla.Aurinko paistoi kuin keväällä , oli siis aika mukava ilma kävellä Naisliittoon Aurorankadulle.Bridge sujui ilman suurempia mokia , oli puherikas päivä. Illalla kävelimme vielä Johanneksen kirkkoon kuulemaan Cantores Minoresin joulukonserttia , jonka Helsingin Sanomat tarjosi lukijoilleen.Kaunis kirkko , herkät äänet ja joululaulut, siitä se Joulun tunnelma voi alkaa.

Talvi tuli

Ysikutonen tuli juhlittua , skoolattua ja väsytettyä -vähän .Suuremmatkin juhlat olisi voitu pitää , sillä hetkellinen väsymys katosi sherrylasin myötä ja juhlinta tuntui oikein miellyttävältä !

Pari naapuria jäi kutsumatta , joten puhelin käteen ja soittamaan ! Sääli vaan , että kakut tuli hyvillä haluilla pisteltyä kaikki , mutta onneksi ysikutosella on kaiken pelastaja -Herra Pakastin . Sieltä löytyy monenlaista suuhun pantavaa , jopa pari viime vuotista joulutorttua , joita tytär ei kyllä kehoittanut vieraille tarjoamaan.Talvikin herkistyi lumettamaan lähitienoot , linnut ovat löytäneet ruokapussin ja orava juoksenteli lankaa pitkin etsien pähkinää .Ihan yksin ei ysikutosen tarvitse juhlan jälkeen istuskella , luonnosta on iloa . Iloa lumesta näytti saavan myös tuore vävypoika Kuuban mailta ,kylmä ei hymyä jäykistänyt .

Birdge sujui tänään vaihtelevalla menestyksellä. Muutama hyvä peli ja sitten pari , joista pelitoveri antoi ohjeellista palautetta.Ihan aiheesta ja hyväksi opiksi -jos nyt muistan seuraavalle kerralla.---Pakkanen herkesi ihan talvilukemiin ! Polvet olisivat kaivanneet sukkaa ja peffa villahousua.Talvivaate on tarpeen .

Ystävän tilanne huolestuttaa ja mietityttää , mutta hyvissä käsissä hän lienee, joten odotamme ja toivomme .

Mistä lie innostuin lainaamaan kirjan Sauli Niinistöstä ."Nimismiehen kiharat " on nimi , mutta kovin kiharaista ei tuon miehen taival ole , päinvastoin . Tasaista nousua lohduttavan huonon (6.5 ) päästötodistuksen saaneen miehen uralla .Häntä voisi käyttää kouluissa kannustavana esimerkkinä menestyksen uusista mahdollisuuksista .Kirja ei juuri Niinistön kuvaa kohenna , tasainen hieman tylsä poliitikko.Mutta luenpa loppuun kuitenkin , jos vaikka pikkuisen repeisi ,kun nuoren vaimon otti !

Muisti on tärkeä

Esperi Hoivapalvelukeskus Tilkka sijaitsee Helsingin Huopalahdessa historiallisella paikalla, entisessä keskussotilassairaala Tilkassa. Tilkka tarjoaa asumispalveluja eri hoivakodeissa yhteensä noin 150 ikääntyneelle.

Hoivakoti Tilkantupa on tarkoitettu muistihäiriöisille ja dementoituneille ikääntyneille, jotka tarvitsevat asiantuntevaa ja ympärivuorokautista huolenpitoa ja päivittäistä viriketoimintaa. Hoivakodin henkilökunta on erikoistunut dementoituneiden hoitoon. Jokaiselle asukkaalle laaditaan henkilökohtainen hoitosuunnitelma. Palveluun kuuluu oma turvallinen asunto ja yhteistilojen käyttö sekä täysi ateria- ja siivouspalvelu.

Aivojen voimistelupäivä eli bridge .Onneksi sujuu hyvin , kaikilla ei suju .Tein tutustumiskäynnin sairaalaan , dementiaosastolle , josta ystäväni löysin .Elämänkulku on on käsittämätön , miksi jonkun muisti pettää ja toisen ei.Istuin juttelemassa parisen tuntia, ehkä ilahdutin , siltä se ainakin minusta tuntui.








Ysikutonen viettää syntymäpäiviään sunnuntaina (14.00 )kakkukahvien merkeissä , skoolasi tyttärentyttären kanssa liköörilasin ,katseli nettikuvia Italian mailta ,ihasteli rapakon takaa tullutta paketin sisältöä , vastasi pariin tekstiviestiin ja soitti kännykkäpuhelun .Kunpa hän itse ymmärtäisi , miten onnellinen saa olla terävistä aivoistaan.




Talon purku on nyt edennyt maan tasalle .Jäljellä on enää iso kasa murskattua betonia ja rautaa.Mielenkiinnolla odotan ,millä metelillä mennään maan alle .

Pirunpuntari

Kansallisteatteri alkaa viedä teatteriesityksiä niille, jotka eivät pääse nauttimaan taiteen hyvää tekevästä voimasta omin avuin. Kiertuenäyttämön nimellä kulkeva kiertueteatteri menee hoitolaitoksiin, asumisyksiköihin, vankiloihin, vastaanottokeskuksiin ja omaishoitajien ulottuville eikä lapsia ja nuoriakaan unohdeta.

Kävimme teatterissa , katsomassa "Pirunpuntaria ", näytelmää , jota nyt siis viedään hoitolaitoksiin ja muille suljetulla oleville. Juha Varis on ajatuksen isä , mikäli olen oikein ymmärtänyt . Hän onkin loistava roolissaan alzheimeria sairastavana aviomiehenä , joka sekoilee matkustamisen ja todellisuuden välillä , kadoten lopulta kokonaan . Vaimo , Katja Jousijoki ,hoitaa miestään parikymmentä vuotta , haaveilee joskus jostain muustakin ja pimahtaa lopulta sekoilevaan mieheensä. Ei kukaan kaikkea jaksa , vaikka kuinka rakastaisi.

Näytelmä oli lyhyt ja hyvä. On sitten ihan toinen juttu , toimiiko se juuri niissä paikoissa jonne sitä nyt ollaan viemässä. No , nauroihan salissakin joku , vaikka ihmisen sairaudelle harvemmin tulee naurettua.Meikäläistä juttu kosketti tavanomaista läheisemmin .

Lyhyyden vuoksi ennätettiin kotiin katsomaan tanskalaista elokuvaa , joka taas kerran oli erinomaisen hyvä.Huikean hauskasti kuvattu , leikitty laajakulmalla aivan vääristä perspektiiveistä .Tanskalaiset osaavat.

Hengitä syvään

Jos oli eilen tiukka päivä , tänään oli sitten laiska päivä . Kaamos nukuttaa , ei viitsi silmiä avata ,kun pimeys on yhä ulkona. Kello taisi hipoa yhtä iltapäivällä , kun vihdoin nostin jalkani lattialle peiton alta.Eläkeläisen ulkoilu hoituu usein avaamalla parvekkeen ovi selälleen , pitämällä silmät kiinni ja HENGITTÄMÄLLÄ .Ja ne ainoat hetket näin suotuisaan ulkoilluun ovat nykyisin viikonloput , sillä naapurissa purku jatkuu .Enää on yksi kerros purkamatta, ei tarvitse kaverinkaan hermoilla traktorinsa kopissa , sillä nyt yltää jo nosturin nokka kettinkeineen tipauttamaan kerroksesta toiselle.Mielenkiinnolla seurasin hitsaajan touhuja , hetkittäin liekit nuolivat kaverin takamuksia , mutta suuremmilta murheilta vissiiin säästyttiin .

Televisio suoltaa urheilua päivät pitkät,mies viihtyy yksinään sohvalla.Pimeys ja tihkusade sopivat loistavasti ikuisesti jatkuvaan harrastukseeni : Pengo laatikoitasi .Kun ei ole enää suurta taloa , ei mökkiä , ei lapsia , koiraa sotkemassa , niin ainahan voin piipahtaa Varastossa imuroimassa ja tuntea itseni tarpeelliseksi.Siellä ne banaanilaatikot ovat odottaneet pääsyä uuteen mökkiin (tai vanhaan, joka on tyhjillään ..), vähentyneet muutamalla , lisääntyneet nuorimman nyssyköillä , lopputulos kuin hölmöläisen peiton jatkaminen.

Hyvän ystävän dementia on edennyt hurjaa vauhtia .Fyysisesti hän on vielä läsnä , mutta yhteyttä entiseen ystävääni ei enää ole .Hän on aivan toinen ihminen ja mietin , että kun vain osaisin... ja voinko tehdä mitään ...

Olipa kerran

Kävelin marraskuun tuulessa , taivaalta tuli jotain märkää ,oli pimeää.Olin tulossa muutaman tunnin kestäneestä bridgestä ,kevyt päivä , muuta ohjelmaa ei ollut. Eilinen olikin sitä runsaampi , vaihteleva. Ystävä on avustajana Eduskunnassa ja lupasi meille kierroksen talossa. Lehterillä olen istunut ennenkin kuuntelemassa kyselytunnin vastauksia, joten se paikka oli tuttu .Mutta muu osa talosta oli näkemättä , eihän sinne nytkään joka osaan päässyt , mutta jo Suuren Valtiosalin näkeminen kannatti .Ei pelkästään siksi , että itse sali oli upeaakin upeampaa työtä ,vaan jo siksi , että osuimme keskelle "torkkupeittodraamaa "! Kyseinen kiistakapula oli sijoitettu Valtiosalin museotuolille kuvattavaksi ja tänään se oli sitten päässyt Hesarin sivulle närkästystä aiheuttamaan . Peitto oli muuten suomalaista käsityötä , luultavasti pellavasekoitteista villaa ja kaunis.Torkkui sen alla tai ei , hyvin se edusti kotimaista osaamista.

http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/lapsi
Kadun toisella puolella on Hakasalmen Huvila ja siellä näyttely , johon linkki tuossa yläpuolella.Nostalgista mustavalkokuvaa seitkytluvulta Helsingistä .Minulla (ja monella muullakin ) on samanlaisia kuvia albumit täynnä , lapsia puistossa ,ihmisiä toimissaan, katunäkymiä ja tapahtumia.Kallion Karhupuistossa on pelattu shakkia , lapset ja aikuiset yhdessä . Miten se elo on muuttunut turvallisesta ihmisläheisestä yhteiselosta vartioiduksi ,pelokkaaksi lokeroelämäksi?Miksi vapaana kasvaneista lapsistamme on tullut omiaan ylivahtivia vanhempia ?Eikös sanota , että pelko kasvattaa pelkoa.... Näyttelystä olikin muutama metri Finlandiataloon , jossa odotti Leif Segerstam ja Gergely Boganyi, unkarilainen 1974 syntynyt pianisti .Oli lupa odottaa hyvää ja kaunista , mutta sitä ei tullut .Taiturimainen pianisti väsytti yleisönsä ylipitkällä , todella kaaosmaisella sinfonisella konsertolla,en löytänyt siitä mitään kaunista .Väliajan jälkeen seurasi sinfonia , jonka piti olla viisiosainen , mutta jonka Segerstam vetäisi kolmessa . Onneksemme, sillä siitäkään ei löytynyt kuunneltavaa kuin alkujen muutamat soinnut.Ellei pianistissa olisi

yhdeksi illaksi silmän ruokaa , olisi ilta ollut täydellinen katastrofi , nyt se oli vain nukuttavan pitkästyttävä
.

Tätä kirjoittaessa jäinkin sitten kiinni Ristojen kuviin .Ja tiedän , mitä seuraavaksi selaan - niitä omia seitkytluvun mustavalkoisia.Kaikki kansioissa teksteineen.

Oi aikoja

"Sirkun Galleriassa "Viiskulmassa on näytteillä ruusuja .Kutsukortin monivärinen ruusu houkutti katsomaan , millaisin kukkasin seinät on koristettu. Helsinkiin osui sattumoisin juuri sinä päivänä reipas talvimyrsky , mutta ruusujen ihailijoita se ei näyttänyt peloittavan, tupa oli täynnä.Eiran sairaalan kulmilta on lyhyt matka Entiseen Raamiin , joten liityin minäkin joukkoon.Kauniita olivat, suuria ja tuoksuttomia , meikäläiselle päänsäryn aiheuttajia.Pari mustanpuhuvaa tumman punaista olisi ehkä päätynyt vanhimman seinälle , jos hän asuisi rapakon tällä puolen.Ehkä elävät kukkaset ovat kuitenkin mieluisammat.

Eilen saimme vieraita junamatkan takaa ja "majoitimme " heidät perheemme uuteen vierashuoneeseen ,parin sadan metrin päässä sijaitsevaan Cumulus-hotelliin.Kaupunkiasumisen etuja on nauttia kävelyretkestä Teatteriin ja takaisin , kun sääkin salli vieraiden kenkien pysyvän kuivina.Veijo Meren "Nuorempi veli " oli katsottavana ja onnitella täytyy Suomea -olemme me jossain vaiheessa jonain hetkenä menneet kehityksessä eteenpäin -ehkä. Kovin tutulta tuntui puvustus ja maalaiselon hitaus , saamattomuus .Elettiin seitkytlukua näytelmässä ,minun ajatuksissani kuuskytlukua keski-Suomessa.Oliko se meille liian lähellä ,kun moni asia tuntui hiukan kiusalliselta ?Noin tumpeloako se elämä silloin oli ? Eli se elämä , jota minä elin nuoruudessani ...keski-Suomessa.

Eletään 1970-luvun alkua etelähämäläisessä maalaiskylässä. Ollilan talossa vallitsee jähmettynyt tunnelma. Kuolleen isännän perilliset eivät oikein tahdo saada asioita oikealle tolalle, koska kukaan perheenjäsenistä ei näytä kykenevän ratkaisuihin. Naapuritaloon karjapalvelijaksi muuttanut Aili sentään herättää kiinnostusta Heikissä, Ollilan sisarusten nuorimmassa veljessä. Onhan kuitenkin kesä! Kylän nuoret pelaavat pesäpalloa, riiustelevat ja nuorisoseuran tanssilavalla kesäilta taittuu yöksi tangon tahdissa. Kaiken kaikkiaan elämä näyttää jatkuvan entiseen malliin, mutta levollisen pysähtyneessä kesäilmassa väreilee odotus, vääjäämätön muutos, joka merkitsee vähittäisiä jäähyväisiä kokonaiselle elämäntavalle.
Meren hyväsydäminen huumori sekä monipolvinen ja terävä dialogi tekevät Nuoremmasta veljestä modernin maalaiskomedian, jonka aiheista yhteiskunnallinen rakennemuutos on sekä nostalginen että alati ajankohtainen.
ROOLEISSA Pete Lattu, Pirjo Luoma-aho, Rea Mauranen, Pirjo Määttä, Kasperi Nordman, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Ilja Peltonen, Emmi Pesonen, Heikki Pitkänen, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen, Paula Siimes, Timo Tuominen

Huju kävi

Luontokuvien näyttely oli viimeisiä päiviä , ennätin käväistä vielä ennen sen katoamista maakuntiin . Ja se kannatti ! Kuvaajat ovat löytäneet taas kauneuden ja se on jopa palkittu .Ehdottomasti kaunein minusta oli tämä rullalle kiertynyt kyy , miten lie kuvaaja Lassi Ritamäki uskaltanut lähelle kameransa kanssa !Ehkä otus oli jo niin solmussa , että äkkihyökkäys olisi ollut jo isompikin temppu !

Myös moni maisema oli saanut kuvaajan tarttumaan kauniiseen hetkeen , eikä ainuttakaan inhorealistista vedosta ollut näissä palkituissa . Harkitsen lujaa uudelleen liittymistä Luonnonvalokuvaajiin , joista erosin vastalauseena yliajettuihin ja runneltuihin kuvauskohteisiin .

Taas löytyi uskomaton korkea kallio , jolla en ole aiemmin kulkenut .Täältä näkyi koko Helsinki yläilmoista , olisi vaan saanut olla iso kamera mukana , mutta hyvä näinkin . Ja sinnehän pääsee , eivät sentään hajota ihan heti tätä kalliota ,vaikka kovin hanakasti Hesa kallioitaan murentaa. Pihlajiston lähelläkin on niin korkea kallio , että olo on kuin lentokoneessa .Se ei ole päättäjiä huimannut , sinne on rakenteilla valtaisa kerrostaloalue .Huoleton paikka asua , ei tarvitse tehdä puutarhahommia. Aikamme tarvottuamme lähelle Linnanmäkeä taivas pimeni ja heitti lunta !Mustat pilvet ja piilosta kurkkiva aurinko , upeaa kuvaa. Torilta olisi voinut ostaa itselleen ja suvulleen uuden hatun ja vähän muutakin .Oli markkinapäivä .Ja mistäpä minä löysin miehen kuin pullakojulta kahvipullia hakemassa .Sen nenä haistaa tuoreen pullan jo kaukaa...

Allenia ja muuta sekoilua

You Will Meet a Tall Dark Stranger
You Will Meet a Tall Dark Stranger
Woody Allenin värikäs draamakomedia osin omalaatuisista perheenjäsenistä ja heidän romanssiensa kiemuroista Hannah ja sisaret -elokuvan hengessä.

Ohjaaja:Woody Allen
Pääosissa:Antonio Banderas, Josh Brolin, Anthony Hopkins, Gemma Jones, Freida Pinto

*
Käyn katsomassa , mutta en ole Woody Alleni suurimpia ihailijoita . Hänen elokuvissaan on aina jotain kieroa , sitä ei varsinaisesti ilmaista , mutta sen tuntee .Niinkuin tässäkin uusimmassa Allenissa .Hän sotkee ja sekoittaa , meno on päätöntä etsimistä , haikailua ja toiveita .Yksi asetelma pysyy - vanha , nuoruuttaan ikävöivä mies viagra-purkkinsa kanssa ja häntä hyväksi käyttävä hupsahtava ja huorahtava , mutta hyväsydäminen nuori nainen .Huonostihan siinä käy , vanha vaimo alkaa pian tuntua turvallisemmalta .Liian myöhään , hänelle uusi onni avasi ovet sekä menneeseen että tulevaan.Nykyhetkestä ei selvinnyt muuta kuin kiukkuaan kiljuva tytär, kun äiti yllättäen ei enää ollutkaan avun tarpeessa. Montaa muutakin koukeroa ja kohtaamattomuutta sai seurata pilke silmässä , silti tulokseksi jäi -oikeastaan ei mitään . Jos nyt jotain , niin oli mukava kuljeskella Lontoossa , kun siitä on jo kauan kun siellä oikeasti olin .Ja asunnot ja talot , ne ovat tyylikkäästi brittiläisiä , todellisia tai ei .

Sekoilua se on tässäkin elämässä. Navigaattorin karttapäivityksessä sekoilu jatkuu , sekä liikana laskutuksena että toimittamattomana päivityksenä . Neuvonnassa vastailee ystävällisesti nuori nainen , jonka joka toinen sana on jotain muuta kuin suomea .Siinä me sitten käymme läpi erilaisia sanavaihtoehtoja ja oikean osuessa kohdalle , hän helähtää iloiseen nauruun ja sanoo kirjoittavansa tuon ylös ! Ole sinä sitten vihainen .Toistaiseksi olemme löytäneet yhteiset sanat , mutta kone ei silti suostu yhteistyöhön .Mutta jonain päivänä ...

Ja sekoilu jatkui Fotoliikkeen kanssa .Tilaukset monikertaistui sähköpostissa ,onnekseni olin koneella ja käynnistin keskustelun .Selvisihän se ja hain tilaamani tuotteet eilen . Kotona huomasin osan puuttuvan , kyselin , missä ovat , kun olin jo maksanutkin .No , unohtui hyllylle , sopii tulla hakemaan .Se poika osaa ainakin sähköpostin lähettämisen .

No , bridgessä oli tänään hyvä päivä , hauska päivä oikeastaan.Peli kulki ja juttu luisti , pysyy ikävät asiat kaukana.

Postia mutta minne

Talon purku edistyy vauhdilla, nyt näkyy jo naapurikorttelin ikkunat , on väljän tuntua.Hyvin on rakennettu , rautaa on vaikka kolmeenkin nykytaloon .Vesisuihkulla vähennetään tulilieskojen mahdollisia vahinkoja , kun jättipora iskee tulta rautaa vasten .

Naapuriparvekkeelle on muuttanut utelias kameran käyttäjäpoika , siellä me seisomme ja ihmettelemme metelin aiheuttajaa.Aamuvalaistu työmaa on kaunis , kuin olisi jouluvalot säleverhojen lomassa .Tuskin ne pyynnöstäni niitä yöksi sytyttelee,enää ei kuulemma vanhan lirkutukset auta.

Niin kai se on .Ikää tulee. Palvelutaloja , Seniortaloja , millä nimellä niitä sitten kutsutkin , vanhainkoteja ne ovat .Ajoin yhden sellaisen ohi , sinne muuttaa ystäväni lähipäivinä.Masennuin . MOTin ohjelmassa oli selvitys palvelutalojen tasosta ja kilpailutetuista palveluista .Olo on kuin postipaketilla , jossa ei ole oikeata osoitetta .

Siitä huolimatta - bridge sujui tänään LOISTAVASTI ! Ei ollut järki jäässä , tuntui hyvälle , terveelle !