Käsittämättömiä asioita

Halusin kuulla Annamaija Korsimaata ja klarinettia. Kaupunginorkesterin Klassikkosarjassa siihen oli mahdollisuus ja olinkin valmistautunut nautinnolliseen iltaan . Vieressäni istuva nainen nukahti heti ja jatkoi untaan puoliaikaan asti .Nimet olivat lupaavia , Sibeliusta ja Straussia ja jotain uudenpaa lopuksi.Ehkä pitäisi uskoa säveltäjää , jos hän ei ole nuottejaan näytille tuonut , sallittakoon niiden painua unholaan pöytälaatikkoon .Ei riitä , että ne ovat Storgårdsin mieleen , kuulija halunnee kokea muutakin kuin sekamelskaa ja hitaasti laahustavaa , paikallaan junnahtavaa meteliä.Seuraavan kerran luen tarkkaan Klassikkosarjan esitteen,moni muukin on kuulemma erehtynyt.



Bridge oli perjantaina kotipelinä , vaihteeksi varsin mukavaa , vaikka tasapareja ei aikaan saatukaan . Tukkoinen ja liukas talvisää hankaloitti ihmisten liikkumista , minulle tuo säätyyppi sopii hyvin .Kävelin Munkasta ystäväni kanssa melkein kotiin , oli ihanan talvista .Samainen upeaakin upeampi talvi jatkui tänäänkin , kun hyppäsimme miehen kanssa ratikkaan ja ajelimme Seurasaareen ulkoilemaan .Puhdasta kaunista lumista talvea. Ihmiset hiihtelivät jäällä ja metsässä, ei tarvitse ihmetellä , miksi Lapin mökit ovat tyhjillään !Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun samat harrastukset voi tehdä kotoa käsin !Seurasaaren metsissä olisi voinut toteuttaa "umpihanki -metsä-hiihtoa " ja kuulla tintin talvikutsuntaa.


"Käsittämättömiä asioita" on muun muassa Seurasaaren omakotitalot !Pieni puutarha , puinen mökki ja valkoinen aita .Kuin jouluinen postikortti sadun maailmasta .Joku sielläkin asuu.Kaunista.


Meilahden Taidehallissa on esillä "Suomalainen muotokuva " .Olihan noita , monta. Oli tavallisia esittäviä , oli kauniita ,kuten Riitta Uosukaisen "Eduskunnan puhemiehenä " ja vähemmän mairittelevaa Ahdetta , joka hukkui taustaansa -hauska toteutus taiteilijalta .Vanhojen mestareiden kuvissa oli aina muutakin kuin vain malli , valo , tunnelma , jotain . Sitten on nämä uudet.Monen kohdalla tulee kysyttyä , miksi ne on tehty ! Kuka niitä katselee , ketä ne liikuttaa , miellyyttää .Kuka haluaa ne ostaa ja ripustaa seinälleen !Mihin ne on tarkoitettu ? Ruokahuoneen seinälle Mänttärin maalaus "Äidistä ja tytärestä "?!Tai makuuhuoneeseen sängyn yläpuolelle vähän "Tervoa" ? Olisiko se kultturiteko ?!

Pakkasta pakkasta

Nämä on sitten Suomesta , Sipoon korvesta .Paikasta , jota Hesan herrat hamuavat itselleen kaavoittaakseen tuhansien hesalaisten asuinpaikaksi .Asiassa lienee kuitenkin -toivottavasti -pieni mutta , suurin osa kallioista on luonnonsuojeltu.Kallioiden juurella veden ääressä on vanhoja mökkejä, aikoinaan suurella rahalla rakennettuja.Hetken huumassa minäkin tuolta mökkiä haaveilin , turhan suurelliseksi huomasin .

Pakkasen paukkuessa mies ei nenäänsä ulos laita , joten suuntasimme auton kohti Jumboa , isoa ostaria , jonka kylkeen on rakennettu suuri viihdekeskus "Flamingo ".Uskomaton rakennelma , uskomaton luottamus ihmisten ostovoimaan ja yhtä uskomaton uskomus ihmisten haluun lillua kylpylän monissa altaissa . Ihmisiä ei juuri missään .

Voimalassa käsiteltiin Doc-elokuvaa "Miesten saunassa " (olikohan nimi nyt noin ? ) siitä , miten miehet ratkovat elämän ongelmiaan ja ilojaan saunassa .Että sauna on miesten vertaisryhmä, että mies on aina tarvinnut vertaisryhmää...ja että nuo pullon kanssa kännissä heiluvat ystävät etsivätkin oikestaan vertaisryhmää.....

Monenlaista helvettiä

Kolmas ja viimenen osa Stieg Larssonin dekkarisarjasta " Pilvilinna joka romahti " tuli katsottua .Tasaisen hyvää ruotsalaista työtä .Kaunista ruotsia (eipä uskoisi sanomakseni ).Elokuva keräsi kokoon edellisten osien kiemuraiset kuviot , pidin tästä enemmän kuin edellisistä .Yliluonnollinen älykkyys ja osaaminen ,nokkeluus ja väkivalta , ne on helppo mieltää tapahtuviksi kirjan sivuilla , mutta on hyvin vaikea tuoda kankaalle mielikuvat , joita sujuva teksi tuottaa .Tässä ei yritetty ,katsoja sai istua rauhassa penkillään .

Televisiosta tuli ylen inhoittava englantilainen draama perhehelvetistä , jossa tytär , lapsi , joutuu isänsä hyväksikäyttämäksi ja äiti antaa anteeksi , ottaa isän takaisin perheeseen , koska lapsi haluaa perheen takaisin !Oli vaikea katsottava .

Sipoon korvessa

No niin ,ystävät , pieni leikki !Arvaatteko , mistä tämä kuva on ? Se ei ole Suomesta , vaikka lumen vuoksi voisi ollakin, eikä se ole Sveitsistä , vaikka sielläkin taitaa olla nyt lunta , ainakin Alpeilla. Eikä Italiasta , saatikka Englannista ! Ei , se on aurinkoisesta Californiasta !!Korkealta vuoristokaupungista , missä ei tunneta nastarenkaita (ketjut kyllä ) , ei aura-autoja ,eikä kaiketi suolaustakaan , kun siellä säästetään luontoa. Siksipä tyttäreni saa tarpoa töihin puhtaassa valkoisessa hangessa ja kuvitella olevansa kotimaassaan ,lumen ja pakkasen kourissa.

Mekin tarvoimme umpihangessa tänään pitkin Sipoon Korpea.Nimi tekee täyttä oikeutta ainakin sille seudulle , uskomattomia kallioita ja mahtavia mäntymetsiä .Mökkejä , niin , voihan sitä kutsua mökiksi linnaakin , jos niin haluaa.Kaupunkilainen kasteli nilkkansa , tuli vilu.

Rumpuja ja elämyksiä

Hämeenniemen NEVER STOP! & intialainen SRUTHI LAYA 20.&21.1.
Intialainen lyömäsoitinyhtye Sruthi Laya, Helsingin kaupunginorkesteri ja ylikapellimestari John Storgårds kantaesittävät 20.1. Eero Hämeenniemeltä tilatun teoksen NEVER STOP! Säveltäjä on vuosien ajan syvällisesti perehtynyt klassiseen (karnaattiseen) intialaiseen musiikkiin ja tehnyt rikasta yhteistyötä huippumuusikoiden kanssa. Uutuusteoksen solistiryhmässä soittaa tällä vierailulla kolme virtuoosia yhtyeen perustajan Guru Kaaraikkudi Manin rinnalla.

Orkesterikierros alkoi sitten tällä tavalla , eksoottisella intialaisella. Soittajia oli neljä ja soittimet muun muassa isokokoinen saviruukku , rummut,tuo , mikä on sylissä ja eräänlainen tamburiini. Ja koko sinfoniaorksteri mukana . Syke oli mukaansa tempaava , tanssillinen , vetosi jonnekin alkukantaiseen tunteeseen .Hyvin mielenkiintoinen kokemus.

Alun "adagio jousille " ja lopun Brahmsin kolmas , kaunista ja melodista .Nautittavaa.Tytärkin olisi pitänyt , klarinetilla oli paljon työtä.

Ysivitonen ryppyili , kieltäytyi tulemasta mukaan , ajatteli aloittaa vanhuselon .Siis puhdasta laiskottelua .Ei hyväksytä . Mies oli nautiskelemassa musiikin elähdyttävää voimaa, hänet huomattiin ja asiaa kommentoitiin hurraten .

Luistavaa

"Pientä säätöä "-Meryl Streep ja Alec Baldwin . Hyvät näyttelijät , kaunis ympäristö , tasaisen varma käsikirjoitus , joka salli pysyvän hymynkareen suupieliin . Tuskin suurempaan oli pyrittykään .Mukava katsella välillä oikeita aikuisia ryppyineen ja kiloineen ja huomata , että ei se vetovoima ole pelkästään nuorten juttu . Joka ikäkaudella on ihan omat silmät. Elokuva ei kehittänyt suuri tunteita , mutta soljui sujuvasti.


Kaupungissa on sietämättömän liukasta .Yleisösosastossa otetaan kantaa suolausta vastaan .Tekijät tuskin ilmottautuvat ,pelkäävät joutuvansa vastuuseen murtuneista luista .Pitäisi ainakin .

Kaunis kokemus

Carmen, yksi kaikkien aikojen suosituimmista oopperoista, kertoo "seksistä, väkivallasta ja rasismista - sekä vapaudesta", sanoo Olivier-palkittu ohjaaja Richard Eyre uudesta produktiostaan Bizet’n draamasta. "Se on kiistatta yksi suurista taideteoksista. Se on seksikäs, joka suhteessa. Ja uskon, että sen pitää shokeerata." Elina Garanca tekee nimiroolin viettelevänä mustalaisena, ja Roberto Alagna laulaa pakkomielteisen Don Josén roolin.

Taas yksi upea kokemus koettu , istuttu Metropolitanin yleisön kanssa samoissa tunnelmissa , vaikkakaan tämä yleisö ei yltynyt käsiään yhteen hakkaamaan ,kuten edellisissä leffaoopperoissa. Yleisö oli siis erilaista , ehkä vain tämän oopperan vuoksi lippunsa ostaneet .Enkä siitä syytä ketään , musiikkihan vie mukanaan . Aaria toisensa perään hivelee kuulijan korvia , jää soimaan , tuttukin se on .Latvialainen Elina Garanca on upea Carmen , hänen laulunsa ja tanssinsa viettelee , sitä katselee ja kuuntelee ihmetellen , luontoäiti on ollut antelias .Don Josen olemus ei juuri romeota muistuttanut , mutta äänellään hän ylsi hahmoonsa.Toreadori Escamillo oli hälytetty osaansa Uudesta Seelannista -jos ymmärsin oikein -ihan juuri esityksen alla.Komea mies viettijän roolissa. Kokemuksen kruunasi miehen istuminen viereisellä tuolilla , hän hehkutti tuntemuksiaan .Ehkä nyt "Patarouvan " masentava ilta unohtuu ja saan hänet mukaani uudelleen.

Kauniin kokeminen jatkui kotona .Taitoluistelun paritanssi oli käynnissä .Aina yhtä herkkää katsottavaa.

Onneksi eilisen jälkeen oli uusi hyvä päivä . Töpeksitty peli bridgessä ihmetytti .Syykin selvisi , jäinen tuuli sai aikaan migreenin , jota en ole kokenut muutamaan vuoteen , enkä siksi osannut "päätöntä" käytöstäni lukea .Karvahattu , se entinen ystäväni pääsee taas ulkoilemaan.

Hyvää ruokaa

Viikonloppu meni kyläillessä.Kaunis koti , hyvä ruoka ja mukava seura , pettämätön yhdistelmä .Miina Äkkijyrkkä suri lehmäkavereitaan ja upeita kissojaan pienen matkan päässä Skatan tilalla, yksi vetonaula kävelyretkelle on hävitetty.

Nostalgiaa , vaan ei suuremmin haikeutta , tunsin istuessani entisen naapurini ruokapöytään .Siinä on nautittu monet pöperöt , tällä kertaa itse ammuttua peuraa ja sienimuhennosta .Ensin söin ja sitten muistelin "peltoni omaa peuraa " , joka myös yhtenä iltana joutui laukauksen kohteeksi .Turhan kaunis eläin syötäväksi. Hyvää se silti oli .Täytynee lohduttautua ajatuksella , että ihminen on viisas eläin , liika on vähennettävä.

Saastutimme luontoa ja lähdimme autolla , ajatuksena kävely puhtaassa luonossa .Se löytyi , hiljaisuuden myötä.Kamera kalasti lumen peittämän talon , Folkhälssän luki portin pielessä .Olisiko sinne suomenkielisellä asiaa?! Ihan vain kameran iloksi kuvasin Grimmin sadun mökin lumisten puiden katveessa ...järveä ei ainakaan näin talvisaikaan näkynyt muuten niin täydellisessä pihapiirissä.

Kun olisi vielä se hiljaisuus.

Satumainen talvi jatkuu ja niin kuin päätin , että en kuvia ota , tuonne Kaisaniemen Kasvitieteelliseen marssin iso kamera kaulassa.Vaikka koko Suomi kylpee valkoisessa puuterihuurussa ja miljoonia kuvia tallennetaan , ne omat kuvat ovat kuitenkin aina niitä parhaita.

Kaikki oli täydellistä , vain hiljaisuus puuttui.

Stieg Larssonin romaaniin perustuvaa elokuvaa on ehditty jo ylistää Pohjoismaiseksi suurelokuvaksi. Se on puhdasverinen jännitystarina, joka ei mässäile veriteoilla vaan haastaa katsojan moraaliseen pohdintaan siitä, milloin väkivalta on oikeutettua.

Elokuva "Miehet jotka vihaavat naisia " on järjestyksessa toinen kolmesta Larssonin kirjasta.Huolellisesti tehty, paljon kaunista kuvaa , kiirehtimätön .Lisbeth Salanderin roolihahmo oli hiukan "köykäinen" , miten lie tuntevat katsojat , jotka eivät ole kirjaa lukeneet !?Totuuden nimessä on kyllä myönnettävä , että moista tehopakettia kuin kirjan Salander on , lienee melko mahdoton luoda kankaalle,hän olisi yli-ihminen ja saattaisi päätyä naurettavuuden puolelle . Mitään taidenautintoa ei tässä menetä , vaikka ei kävisikään katsomassa ,siitä huolimatta taidan mennä katsomaan sen kolmannenkin .Sitten ne on nähty.

Wesstön "Älä käy yössä yksin " odottaa lukijaansa yöpöydällä.Tähän asti teksti on koko lailla pessimististä , hidasta luettavaa.

Keisarin uudet vaatteet ja Nuutinpäivä

Olen huonolla tuulella . Nyt on siis hyvä , että on jotain , mitä haukkua.

Tänään esiteltiin Narinkkatorilla tulevan Musiikitalon palkitut taideteokset .Ensimmäisen palkinnon voitti teos , jonka näette tuossa oikealla , suhteessa tulevaan tilaan .Lähin mieleen tuleva oli halpa joulukoriste .

Vasemmalla on taiteilija leikkinyt palloilla .Niitä tulisi kaksin kappalein Musiikitalon pääaulan kattoon .Tuo on ehkä -sen heijastavuuden vuoksi .Mutta se ei voittanut , tuli toiseksi .

Sitten on töpätty purkkaa vanhalle vanerille , sekaan hiukan helmiä ja rinkuloita .Lapset tykkäis. Minä en .

Mutta seuraavasta minä pidän !Siinähän on koiran teräksisiä ruokakuppeja pallona pyörimässä ! Kiiltää ja on käytännöllinen , helteellä saa Mustikin ihan oman vesiastian Kansalaistorille.

Ulos oli Pajupilliä ja siitähän on teille turha kuvaa näyttää , kyllähän kaikki pajupillin tuntevat. Voittaja oli sitten tämä Hauki .Tekijä kertoi Hesarissa , että naapuri sahailee halkoja , mutta ei vielä tiedä miksi .Nyt ehkä tietää , taitavat päätyä Kansalaistorilla Uuden Musiikkitalon nurkalle. Ekologista ja vihreää .Sopii yhteen Makasiinien kanssa .Ihan kaikesta huolimatta -tämä voisi olla paikallaan kauniskin .

Ja sitten täällä alhaalla on yksi kuva palloista , jota yritin tuhota , siinä kuitenkaan kokonaan onnistumatta.

Aina se vähän auttaa , kun saa purnata .Voisin siis näyttää kuvaa edelleen upeasta Helsingin talvesta , mutta niin paljon en ole leppynyt , että sen tekisin .Katselkaa nyt vaan Suurta Taidetta.

Niin , ja miksikäs olen huonolla tuulella ?! On mieheni pohjalainen ja pohjalainen syö mitä tykkää ja milloin tykkää .Ja jos ei tykkää , ei syö. Ja jos ei syö , laihtuu .Ja sitten on lorun loppu.

Puhdasta musiikkia

Straussin koominen rakkautta ja juonitteluja käsittelevä mestariteos tapahtuu 1700-luvun Wienissä. Renée Fleming laulaa Marsalkattaren roolin ja Susan Graham esiintyy housuroolissa hänen nuorena rakastajanaan. Musiikillinen johtaja James Levine johtaa orkesteria. Muissa rooleissa kuullaan mm. Kristinn Sigmundssonia ja Thomas Allenia.
Kapellimestari: Edo de Waart

Leffaooppera -Metropolitan - "Ruusuritari" , Straussia .Valssin säveliä , vaan ei valssin askeleita. Teos on Reneen kertoman mukaan sävelletty kolmelle sopraanolle , kahdelle naiselle ja yhdelle miehelle , loistavia laulajia kaikki , erityisesti Renee Fleming on suosikkini. Yllätävän hidastempoista meno kuitenkin oli , ajatellen tapahtumien vauhdikkuutta .Musiikki oli tasaisen soljuvaa ja kaunista , nousematta yhdenkään laulun kohdalla toista korkeammalle , ellei sitten ihan lopun kauniit yhteisaariat.Esityksen kesto oli huikeat melkein viisi tuntia , tosin kahdella väliajalla .Ysivitonen istui tarkkana kuuntelemassa , kun ensin sain kammettua hänet portaita ylös penkilleen .Maxim on kaunis vanha teatteri , ilman hissiä.

Mies haki ja vei Anopin Pihlikseen , satumaahan sokerihuurrettuine puineen . Ajelimme entisiä asuinpaikkoja , Helsingin lähiöitä , yöllä , valojen antaessa ihan oman ilmeensä tykkilumesta notkuville puille ja pensaille .On niin kaunista , turha ottaa edes kameraa , en pysty kuitenkaan ikuistamaan filmille kaikkea tuota , ikuistan sen sieluuni ja pidän siellä.

Arki ja järjestys

"Ihanaa , kun aloitettiin Bridge näin pian joulun jälkeen ! Lähtee elämä taas ladulleen ."Niinpä , jokin järjestys sitä pitää eläkeläiselläkin olla ja pari pelipäivää viikossa kummasti järkeistää koko viikon .Ja aivot . Ne pysyvät kunnossa uusimman tiedon mukaan kännykän säteilyn avulla !Samaa tekee television katselu , ääni vain on säädettävä hiljaiselle , silloin keskittyminen paranee !Ja tietokone -vaikka pelkästään surffailu netissä - auttaa pitämään dementian loitolla .Nyt kun otetaan mukaan kaikki vanhat konstit näiden uusien kanssa , niin eihän tähän peliporukkaan mikään tauti pysty .Hyvä näin ja kun vielä saisi muutaman uuden jäsenen mukaan , aina mukavammaksi iltapäivät muodostuisivat .

Talvinen Helsinki kärvistelee ennätyspakkasten kourissa .Koko kaupunki on sanomattoman kaunis , harvoin meillä on puhtaan valkoiset ajoradat , kengän alla narskuva lumi. Huvittava ilmiö on naisväen uusi muoti ! Ihmiset ovat kaivelleet komeroitaan ja löytäneet unohdetut turkit ja lakit , katumuoti on tipahtanut seitkytluvulle . Itse kullakin .Eläinaktivistit lämmittelevät kotona .

Helsingissä

Juuri perustetun Kaivopuiston kylpylä on tuhoutunut aikojen myllerryksessä, mutta Kaivohuone todistaa vielä monista hauskoista hetkistä ja kylpylävieraiden iloista. Olen aina pitänyt Ruotsista, jonka historiaan teosteni usein kuvaama läntinen Suomi niin kiinteästi liittyy. Nyt sain vierailla Upsalassa ja sukeltaa sen kulttuurin kyllästämään 1800-lukuun , kertoo kirjailija Pirjo Tuominen.

"Naistenvalssi "jatkaa "Kotiopettajan" tarinaa .Tuomisen kerronta kuljettaa mukaansa tempaavasti lukijaa pitkin Helsingin niemeä , jossa elämä on aikalailla vauhdikasta , tosin paremmalle säädylle .Vaikka tuohan se vauhdin myös palveluskunnalle , sillä herrasväkeä on hoideltava milloin Upsalassa , milloin rantakaupungeissa .Promootiojuhlat Helsingissä toivat oman lisänsä kestitykseen sekä vaatetukseen , rahaa tarvittiin. Ja kuntoa , sillä kerrotaan poloneesin kestäneen tunnin ja varsinaisen juhla-aterian nautinta-aika oli kello puoli kolme yöllä ! Juhlinta kesti viikon .Ei voi muuta kuin hattua nostaa herrasväen viinapäälle ja fysiikalle !Niin mielelleni mieluisaksi kuin moinen aikataulu olisikin , täytyy myöntää , että viikon rupeama olisi liikaa jopa nuoruusajan minälle.

Ollaan Helsingissä .Myllypuron lähiössä .Ei uskoisi , että sielläkin on onnistuttu säästämään luontoa ihmisen onneksi .Kävin ulkoiluttamassa ystävääni , joka hiukan purnaten tallusti kanssani paksun lumihangen keskellä . Olipa kaunista !

Pakkasta pakkasta

Tässä tämä Museoviraston suojelema esimerkki betonirakentamisesta , tilaa, luontoa ja lunta .Kjell Wesstö käyttää viimeisimmässä kirjassaan tätä kaupunginosaa "sinä hieman parempana paikkana ".En ole vielä lukenut ,oikeassa hän on , tila on suurta ylellisyyttä Helsingin lähiöissä nykyisin , joissa tontit pilkotaan rahan vuoksi olemattomiksi postimerkeiksi. Toivon Museovirastolle onnea ja menestystä yrityksessään säilyttää Pihlajamäki alkuperäisenä , viraston yrityksethän ovat useasti kariutuneet .Muistissa on Makasiinien surkea kohtalo.

Pakkasta ja lunta , ihana talvi .Mies narisee kylmyyttä , vaikka hän kokee sitä vain pakkasmittarin kautta , minä nautin , suuresti. Varsinkin illat kaupungin valoissa puhtaan lumen keskellä tuottavat suorastaan tuskaa katsella ja kokea , kaikki on sanomattoman kaunista !
Kylmyyskin on puhtaasti vaateasia : eilen , kun suuntasin kaupunkiin päin , sorruin turhamaisuuteen ja sitä myöten heppoiseen nuttuun .Viuhu puhalsi pään läpi , palelin -jo pelkästään katsellessa miehen päätä kesälippiksineen.Voi turhamaisuutta ! Tänään jätin hölmöyden naulakkoon , varustauduin toppahousuihin ja karvalakkiin -siihen , joka oli Skidi-kissan nukkuma-alusta parvekkeella .Se taisi lämmittää kahdella tavalla , pakkanen oli pelkästään nautinnollinen juttu .

Taidan sortua samaisiin ylisanoihin kuin Kähkönen -talvi on "mun juttu "!

Kilojen vanki

Neidonkenkä on verevä ja vaikuttava kertomus. Kielellisesti romaani on täyteläinen ja sävykäs.
Kähkönen kehitti jo sarjan edellisissä osissa hillityn taidokkaan savon kielen kirjallisesti hyvän ilmaisun ja se toimii edelleen.

Luin kirjan ja luultavasti minun on luettava se uudelleen .Savon kieli ei tuottanut vaikeuksia , mutta kirjailijattaren käyttämä mieletön ylisanasto sen sijaan tuotti ! Sanoja oli peräkkäin ja poikittain , uutta keksittyä ja vanhaa tuttua , joskus tuli ihan hiki , kun piti etsiä kaiken sen seasta tarinan juonta !Minulle jäi tuntuma , että Kähkönen innostui edellisten kirjojen saamasta palautteesta kielen suhteen ja yksinkertaisesti "ylitti" itsensä .Ehkä kertaus sallii eläytyä Hildan , Annan ja Helvin mukana Kuopion nälkätalveen , joka kurjuudesta huolimatta näyttäytyy tulevaisuuteen uskovalta .Odotin kyllä kirjalta enemmän .

Ale ale ale , kirkuvat kauppojen ikkunat ! Sinne minäkin tyttären ostosten innostamana , mutta karu totuus tuli vastaan !Minä , kilot ja uusi muoti , me emme sovi yhteen .Hain siis varastosta jo kerran hyllytetyn puseron ; samaa ikäluokkaa molemmat .

Oikea talvi

Tammikuu paukkuu pakkasissa ja lunta on kuin ennen ! Kaunis upea talvi .Minun makuinen . Sen verran on kylmä pureksinut miestäkin , että on vetäissyt hupun päähänsä , mikä on yhtä merkittävä askel vanhuuteen kuin pitkät kalsarit ja talvikengät ! Tosi mieshän - ja pohjalainen erityisesti - kulkee korvat punaisina nahkapohjissa nilkat paljaana vilkkuen läpi hyisen pääkaupungin talven !Miten se oli - viisastuu ja vanhenee kuin vuosikertaviini ...

Talvipuutarhassa kukkivat joulun ajan kukat .Kuppi kuumaa kukkien keskellä ja rauhallinen talvimaisema .Kaunista .