Tunteet pinnassa mansikkakuun aikana

Järkytän joka kerta itseni saadessani kyyneleet silmiin itkun melkein ottaessa vallan tunteistani, ai mistäkö? No lukiessani näitä viihderomaaneja, kuten Maija Kajannon romanttisia juttuja,

miten ne voikaan viedä mennessään! Jossain vaiheessa FACEn kirjaryhmässä joku oli nautiskellut  romaanin ”Korvapuustikesä” tarinoista, minä tuttuun tapaani laitoin kirjan tilaukseen, luin ja jäin kiinni.

Jatkoja taitaa olla viisi kirjaa ja nyt tämä viimeinen, keskellä kesää ”Kardemummajoulu”.

Tämäkin oli kevyttä kerrontaa, pieni kyläpahanen Pyhävirran kylässä, siellä kahvila Koivu, joka oli minulle tuttu jo edellisistä kirjoista. Se jatkumohan on juuri se juttu, millä nämä tarinat pitävät meikäläisen otteessaan. Ja se lämpöinen maalaiselämä. Tämä kyllä on siirretty uudempaan aikaan, joten navetat ja lehmät eivät enää työllistä kylän ahkeria asukkaita, nyt ollaan laskettelun, hotellielämän ja mukavan kahvilan tuntumassa, entisten tuttujen seurassa toki. Joulu on tuloillaan, kylä uinuu ruususen unta valkoisten hankien keskellä, pakkanen paukkuu ja hotelliin saapuu jouluvieraat. Kun juhlapyhät ovat ohi, yksi vieraista jää kylään ja toinenkin tulee myöhemmin, muutoin kylän talvirauhaa ei uudet ihmiset häiritse. ”Kaardemummajoulun” kerrotaan olevan kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja ja sarjan päättyvän tähän, mutta odotus seuraavasta on jo luotu, sillä Kahvila Koivuun odotetaan syntyväksi uutta vauvaa ja mitä sitten ?! Näinhän ne jatkot syntyy, nekin. Ja miksi minä sitten olen niin syvästi liikuttunut kulkiessani näiden ihmisten mukana?! Kylässä on runsaasti ongelmia, runsaasti lämpimiä ihmisiä niitä ratkomaan, runsaasti ihan pelkkää onnellisuutta, hyvyyttä ja toiveikkuutta, kukaan ei tee pahaa toiselle ja jopa vanhat lapsuuden ongelmat pysytään ratkomaan, elämä kylässä on niin tavallista kuin vain tuollaisessa pikkukylässä voisi olla! Paitsi, että tuollaista kaiken harmoniaa ei tässä oikeassa maailmassa ole. Siksi se kai minuun niin vetoaa.

Kesä on alkanut hieman viileänä ja minulle se sopii hyvin. Nykyäänhän olen kaupunkilainen, jonka maalaiselämä on siirtynyt kirjan kansien väliin, mikä sekin sopii, uiminen on jäänyt, en myöskään tarvitse kuokkaa, en kirvestä ja kalaonnestakin huolehtiminen on ulkoistettu koululaiselleni,

hän tosin hoitaa sen puolen paljon paremmin kuin minä aikoinani, joka ulkoistin moisen touhun paikalliselle kalakauppiaalle, perattuna. Tässä kohtaa kerron aina tarinaa omasta kehityksestäni koulun keittiössä. Oli perattava muutama silakka, tartuin veitseen ja ja taisin viiltää vatsaa auki, kun oksensin. Siirryin silitysosastoon. Mutta köksän urotyönä nyljin mateen, enkä oksentanut! Se jäi viimeiseksi perkaamattomaksi kalaksi meidän perheessä. Vielä koululaiseni näyttää ulkoistaneen kalan perkauksen,

mutta ehkä tuokin asia oli odotettavissa, sillä sain luettavakseni hänen ”Työelämään tutustumistodistuksen”. Moista paperia en ole aiemmin nähnytkään ja mukavahan sitä oli lukea, kun ristit oli ruksattu pelkästään kiitettävien ruutuihin ja vahvuudeksikin kerrottiin positiivisesta asenteesta, innokkuudesta ja vastuuntuntoisuudesta. Tutustuminen suoritettiin koulun keittiössä, että kokki olisi tällä kierroksella jalkapallon kanssa yksi mieluinen juttu.

Eilen oli taivaalla mansikkakuu, kesäkuussa on sellainenkin, saanut nimensä kuulemma mansikka-ajasta. Taivaalla sitä ei näkynyt pilvien vuoksi, meillä lisäksi satoi oikein kunnolla. Netistä katselin ja otin pari kuvaakin tähän laitettavaksi, mutta sanoisin, että tuo vaaleampi olisi uskottavampi, mutta tummempi olisi todellinen Tylypahkan kummajainen

 pelottava ja niin mielikuvia lupaavasti hehkuttava. 

Alla olevan lainauksen kopsasin erään tiedenaisen jutusta, minulle se sopi, valvottaahan täyskuu!

Mitä täysikuu tekee ihmiselle?

Lisäksi täydenkuun aikaan moni tuntee olonsa energiseksi. Kansanperinnettä tutkinut ja siitä kymmenen vuotta luennoinut Anne Pöyhönen vahvistaa, että täydellä kuulla ihminen on virkeimmillään. Silloin ei kannata pyöriä sängyssä unettomana, vaan tehdä jotain kivaa. – Täydenkuun aikaan valvominen on hyvä asia.

Se ikkunan pesu!

Kadulle olisi pitkä matka.