Mikä karvaiselle nimeksi?

"Onko maailmassa ollut aina värejä?", kysyi Pikkumies eilisenä harmaana päivänä tullessamme Muskarista Porthaninkadun mäkeä alas. Tuota juuri mietin tänään, sillä olin vastaillut leveästi kertoen, miksi värit eivät näy vanhoissa mustavalkoelokuvissa, että kyllä siellä ne samat värit on, niitä vaan ei osattu ottaa filmille talteen sen ajan tekniikalla."Niin, ne näkyi erilaisina harmaina varmaan."oli viisas toteamus. Tänään oli sitten todella harmaata, ajattelin , että nyt täytyy ottaa kamera ja kuvata tämä kaamos tyttärilleni, jotka tuskin enää muistavat, millaista se valon puute tähän vuoden aikaan kotimaassa on! Synnyinmaassa oikeammin, kakskymppisinähän he jo maata vaihtoivat. Kuva on keskipäivältä sisätiloista, toki ikkunasta katsottuna vastapäinen seinä näyttää ihan valoisalta, mutta taitaa kameran automatiikka senkin valehdella!

Minä olen pimeän ja kaamoksen ystävä ja se pimeys, se ei ole pimeyttä,  sillä todella pimeällä pienikin valo moninkertaistuu. Valo tulee näkyviin, eikä katoa harmaan sävyihin,kuten päiväsaikaan tapahtuu, kuvan terävyys korotuu.Tuota iltapäivän harmaata hetkeä olenkin aina kuvannut tilana, jolloin ei saa silmiä tarpeeksi auki, täyspimeällä ei ole sitäkään ongelmaa. Ainoa kehno juttu tässä marraskuun kaamoksessa olisi, jos ja kun sentään joskus aurinko näyttäytyy, sen alahaalla roikkuvat säteet kimpoavat suoraan silmiin ja häikäisevät, tajunta äkkiväärästä valosta on rikollista ainakin migreenikolle! Onneksi tuo ilmiö on sen verran harvinainen, että sen vähäisen ajan voi suosiolla pysyä kotosalla verhojen takana ja odottaa illan pimeyttä.

 Jouluunkaan ei ole kuin kuukausi aikaa. Muuttaa korona sitten joulun vieton, niin Pikkumiehen jouluun se ei saa pahojaan tehdä! Kyselin kaverilta toivomuksia joululahjoiksi, hän ei ollut vielä ennättänyt moisia ollenkaan miettiäkään! "Ehkä jotain legoja tai sitten jalkapallokortteja!""Jospa kirjoittasit toiveet lapulle ja antaisit lapun Mummille!" "No enhän minä sitä sinulle voi antaa, sehän pitää laittaa ikkunan väliin!" Eipä tuohon muuta voinut kuin nyökkäillä ja toivoa, että jutustelu kääntyy toiseen suuntaan, outoa tämä joulun taika!

 Ja tänään ymmärsin konkrettisesti, miksi lahjatoiveetkaan eivät ole saaneet tuulta purjeisiin! Mummille tuli videopuhelu ja siellä esiteltiin uusia ostoksia! Ei jäänyt epäselväksi, mitä ne koskivat ja kenelle ne oli tarkoitettu! Odotettavissa on joulun aikaan uusi karvainen perheenjäsen ja sillehän täytyi olla hommattuina jo jos vaikka mitä! Kelpasi sentään kotiinhakuun amerikkalaisen kissan lentolaukku, onhan sillä iso historia, siinä lensi valkoinen persialainen New Yorkin kautta LOS:sta Helsinkiin ja Mummin ja Vaarin hoiviin! Eiköhän uusi musta karvainen tulokas voi siinä hyvin automatkan ajan, vaikka syliin Pikkumies on uhannut kaverin ottaa! Äitinsä karvaturrille riitti talouspaperirulla revittäväksi, noin alkuunsa. Nämä uudet koiruuspolvet taitavat olla kehittyneempiä erilaisista aktivointi-ja kehitysleluista päätellen. Innokkaana tulen pennun kehitystä seuraamaan.

Joululauluja pitäisi harjoitella, tarkoitus oli esiintyä Oodissa, mikä sinänsä tuntuu jo upealta! Mutta korona teki tehtävänsä, ei tule Oodia ei ehkä Koskelan kirkkoakaan, mutta jonkilaisen striimauksen Kallion Musiikkikoulu tekee ja siellä minä sitten soitan parikin kappaletta, jos nyt pennun hoidolta onnistun! Mummin piti laittaa tähän ihan musiikki mukaan, mutta eihän se osaa näitä googlen uusia juttuja !Ehkä parempi niin, saan vielä vähän harjoitella, oppi ei suju enää ihan kertakuuntelulla, vaikka nopea olenkin.

Hyppäys kulttuurin sekaan

 Se on kohta taas joulu. Helsingin valomäärä kasvaa joka vuosi, rumaksi haukuttu MAKKARA on yhtä valomerta ja kuka sitä nyt enää haluaisi purettavaksi! Ilman luntakin kaupunki on kaunis ja sellaisena pysyneekin, sillä kesähän vielä on! Parvekkeellani kasvaa krassi ja kukkiikin vielä! 

Mutta vääjäämättä lähetymme talvea , Ogelissa on avattu ensimmäinen tekojäärata ja koronan vuoksi kaikille ilmainen! Ruohokenttä paistoi vielä läpi, kun pieni esittelijä vilisti luistimillaan, joten suuremmat piruetit on syytä siirtää pakkasten tuloon, jos nyt tulee ollenkaan. Rautatietorin Jääpuisto jää kuulemma tänä vuonna jäädyttämättä. Pikkumiehen haaveet talven riemuista siirtynevät  hamaan tulevaisuuteen, taitaa pojasta tulla tosi kaupunkilainen, ei suksia ei luistimia, vain jalkapalloa jäisellä nurmella! 

Kävelin tänään tyttärelle hoitoon Kamppiin, toivoen, että kropan muinoinen notkeus tulisi edes vähänkin takaisin! Kyllähän kroppa kiittää, mutta ei suostu tulemaan entiselleen, omasta mielestä reipas kävely ja kaikki menee ohi! Vanha mikä vanha, tuumaa mies ja kävelee tuntitolkulla Hesan rantoja kiertäen. En vielä tuota ilmaisua huolisi, sillä äitini kolme sisarta ovat liki satavuotiaita jokainen ja sekä pää että jalat kuljettavat mummoja kohtuullisesti. Kropan pitäisi kuljettaa minua vielä yli kaksikymmentä vuotta!Siksi Osteopatia, siksi tytär .https://www.osteopaattinoraseppa.fi/

Elämä on käynyt kapeaksi, harvakseltaan elokuvia, teatteria, konsertteja ei ollenkaan, pidetään koronaetäisyyttä. Tänään sitten repäisin rikki tuon koronaverhon ja uskaltauduin AMOS REXiin. EGYPTI näyttely kaikkine ikivanhoine muumioineen on kallis ja harvinainen, näkemisen arvoinen. Huoletta saattoi katsella, ihmiset pitivät etäisyyttä ja väljääkin oli. Ihmettelemistä riitti , lähinnä se, miten ne ovat voineet säilyä hajoamatta haudoista ylös nostettuina! Historia on sen verran tuttua, että tämän ikäisen silmät eivät ihmetelleet, mutta huomasin nuoremman polven siunailevan vuosilukuja, jotka kieltämättä ovat lähes käsittämättömän etäisiä. Egyptin historia on vanha ja osan ainakin olen nähnyt Lontoossa British Museumissa, siellä kulkiessa tuli tunnelma, että sinne on ryöstetty muun muassa koko Kreikka ja Egypti. Näyttelyesineet tuntuivat tutuilta, vaikka eivät välttämättä sitä olleet. Näkemisen arvoinen näyttely kuitenkin oli ja päätin viedä Pikkumiehen sitä katsomaan, tässä ei nyt Lontooseen mennä niitä katsomaan!

Esineistä alasimen näköinen on herrasväen tyyny!Ei mene tukka sekaisin. Kenkien näköiset ovat sandaalit, joilla ei tainnut olla kovin helppoa kävellä, vaikka eihän Kleopatra tainnut juurikaan kävellä! Pötkylä sandaalien yläpuolella (jonne se lipsahti) on kissan muumio ja sitten on kaksi muumiota, toinen koristeltu helmiverkolla. Näitä esineitä on runsaasti ja ihmetellä täytyy, kuin maalit ja piirrokset ovat säilyttäneet kuvionsa ja värinsä vuosituhansien ajan! Olen kouluajoista lähtein ollut Eguptifani ja näitä ihailen edelleen. Itse Egypti vain taitaa jäädä tältä mummulta näkemättä ja siitä en sentään syytä koronaa!

Tyttäret maailmalla, toinen leikka nurmikkoa helletoppi ja shortsit päällä, toinen käyskentelee keskellä kaupunkia järvenranoja seuraillen. 

Sveitsi - California  - ja Helsinki

Aurinkoa - Aurinkoa -  ei Aurinkoa

Näin se tähän vuoden aikaan menee. 

Historian havinaa Rapakon takana

 Googlen harmillisten muutoksien vuoksi nyt täytyy tarkoin harkita, minkä kuvan postaa ensimmäisenä. Silloin sillä on pieni mahdollisuus näyttäytyä myös tarinani mainoksena, houkuttimena mahdollisille lukijoille ja miellyttää omaa silmää. Miellyttääkö tämä nyt ?! Onpa miten lie, kuva on kaappaus historiallisesta ajojahdista rapakon takana, jota seurasin läpi yön. Ihan turhaa, maa niin suuri, että kaksikko voi viettää toiveunisia öitä vielä muutaman päivän ajan ainakin. Joulukin on lähellä ja oishan se komea lahja amerikkalaisille saada punapiponen pitkäpartainen kyselemään kansalta, että "Onkos nyt oltu kilttejä?"Risto J. Penttilältä kysyttiin, mistä historia tulee muistamaan nämä vaalit! Hän vastasi pilke silmässä, että" muistetaan, kun vanhat valkoiset miehet pitävät vallan kahvasta kiinni!"Jännittävät ja historialliset vaalit joka tapauksessa, olen silmä kovana seurannut kommentteja ja odotuksia puoleen ja toiseen. Ei taida minun elinaikanani tällaista kukkomittelyä noin iäkkäiden ehdokkaiden välille tulla. Miksikö olen kiinnostunut? Vanhimman elämään vaalien tulos ehkä vaikuttaa ja pohdituttaahan se myös Pikkumiestä, hän kyseli eilen Mummiltaan, jotta "miksi Amerikassa on vain kaksi miestä, joista täytyy valita?! Onhan siellä paljon muitakin..."Valistuneita ja viisaita nämä nykyajan lapsukaiset. Mumminsa ei osannut kertoa, jätetään kertominen Amerikan tädille...

Parin tunnin aamupäiväunen jälkeinen tila ei ollut kehuttava, mutta pieni kävely Hotelli Arthuriin mukavassa marraskuun ilmassa piristi juuri sen verran, että osallistuminen Naisliiton kokoukseen oli mahdollinen. Paikka oli minulle uusi, sopivasti hissitön myös muutamalle osallistujalle. Kierreportaat osoittautuivat kuitenkin eräänlaiseksi reippauskokeeksi ja kaikki osallistujat onnistuivat löytämään paikkansa koululaispöytien ääreen, väljästi ja naamarit kasvoilla. Puolinukuksissa seurailin asioiden edistymistä ja hyvinhän kaikki sujui, ei ollut riitoja ei kähinää. Olin pois lähdössä, kun kuulin musiikkia, availin ovia ja löysin itseni parvkkeelta keskeltä kaunista klassista orkesterisoitantaa! Oli parveke ja alakerrassa kaunis sali, siellä jousisoittimet, pari käyrätorvea ja klarinettia ja kapellimestari. Jäin kuuntelemaan illan konsertin harjoitusta. Miten vapauttavalta tuntuikaan uppoutua elävään musiikkiin, edellisestä kerrasta on puoli vuotta! Kysymällä olisi selvinnyt konsertin aika, mutta pöhelö olotila vaati kävelyä kotiin. Mukavan sumusateinen ilta ja Tokoinlahti hiveli katsetta veteen heijsastuvine valoineen. Kaupunki on kaunis sateisena iltana. 

Netistä etsin tuon hotellin sivut ja hämmästyin, että talo on raennettu samana vuonna kuin Suomalainen Naisliitto on perustettu,siis 1907. Olimme siis  historian ytimessä kokouksinemme. Sali, jossa orkesteri soitti, on hotellin kirkko! Yllätyksiä löytyy vanhoista rakennuksista aina silloin tällöin, mainostamatta uteliasta kulkijaa, kuten ei tuota konserttiakaan! Ja aina löytyy uusia paikkoja tutkia ja ihmetellä, pitää vain törmätä sisään ja kysyä, saako katsella! Tämäkin talo näytti nettikuvissa olevan tutustumisen arvoinen, vanhaa ja kaunista löytyy. Tähänkin pitänee sanoa, että "kunhan nyt korona hellittää, niin sitten..." 

Mutta nyt unten maille. Niin valvoja kuin olenkin, näköjään jossain vaiheessa se minunkin unettomuus muistuttaa nukkumatin olemassaolosta! Hyvää yötä.