Mitä minä muistan ...

Muistot , mitä ne ovat ? Tarvitaanko niitä ? Millaisia muistoja jää tälle digipolvelle , jolla kaikki on netissä , jonossa ja pinossa ? Kuka niitä katselee , muistelee ja kelle niitä näytetään ? Pikkumiehen muistot  ovat paljolti tämän Mummin albumin kansissa , haluaa hän sitten tietää isovanhemmistaan, suvustaan tai tapahtumista kotinurkilla tai maailmalla .Monen kaverin tiedonhalu voi tyssätä nettitarjonnan laajuuteen , jos siellä nyt yleensä enää parinkymmenen vuoden päästä on mitään tarjolla , voi olla että nyt tallennettu tieto on kaatunut , hukkunut ,tullut mahdottomaksi etsiä tekniikan  muuttuessa . Mutta paperinen kuva pysyy , kansioita on helppo selailla ja siirtyä ajatuksissa menneeseen . Jos se nyt enää kellekään on mieluisaa. Tälle Mummille ja Vaarille se on retki menneeseen , tapaamaan heitä , joita ei enää ole . Kohta on taas aika muistella ystävääni , ensi viikolla olisin voinut juhlia hänen kanssaan syntymäpäivää , nyt ehkä etsin kansiosta jonkun tapahtuman , jonka vietimme yhdessä . Ja muistelen .Suru alkaa muuttua muistoiksi .

 

Muistoja tuli rakennettua viime sunnuntainakin , kun muuan serkkutyttö esitteli  opiskeluasuntonsa ja piti oikeat tupaantuliaiset piirakoineen ja kakkuineen .Hyvin lähti käyntiin uusi oppi Aalto Yliopistossa  , tytöstä kehittynee ehkä ravintoasiantuntija , ehkä joku muu , sillä mahdollistaahan tuo opintopaikka nykyään suunnan jos toisen .Mukavaa .Muistot tuostakin hetkestä on tallessa , ehkä niitä joskus muistellaan .

 

Aurorankadulla Naisliitossa oli jäsenilta , jossa puhuja kertoi  Seniori-infosta .Jutella ja kysellä voi mistä vain , neuvoja annetaan kuulemma vaikka linnunpoikasen nostamiseen pesäänsä !Mutta ihan oikeita asioitakin siellä neuvotaan , annat asian pään ja loppu hoituu sitten tuolta!

 

Tapiolan Emmassa on näyttely nimeltä " Michael Jackson ". Jos oli Michael erikoinen eläessään , niin oli tämä näyttelykin - kuvat olivat Michaelin itsensä asettamia erilaisiin raameihin , usein hyvinkin jumalan asemaan . Jotenkin tuli mieleen "meidän Matti " , myös hänet oli julkisuus pilannut , Michael ei normaalia lapsuutta nähnyt , hänet nostettiin jalustalle jo hyvin varhain , ja se jalusta oli ankaran isän palkkapussi.

Konsertissa esiintyi amerikkalainen ihmeviulisti Stefan Jackiw , hän soitti Igor Stravinskyn viulukonsertin ulkoa sellaisella vauhdilla , että kuulijan oli vaikea olla mukana .Tosin tuohon vauhtiin ei nuotit olisi mukaan ennättäneetkään ...oliko kaunista , eipä juuri , taiturimaista kyllä . Kiitokseksi hän soitti jotain melodista Bachia , se oli kaunista . Loppuaika oltiinkin Roomassa sirkuksessa ja meno oli sen vertaista. Yhden osion kohdalla sirkuslaiset hellittivät ja valuin  musiikkiin , viuluun, klarinettiin ja huiluihin , kaunista . Ja juuri kun olin oikein lumoissani , rävähti ! No , oltiinhan sirkuksessa .

 

Sain mahdollisuuden päästä harjoituksiin Rosa Liksomin näytelmään "Everstinna ". Olin lukenut kirjan , joten minun oli helppo seurata näytelmän tapahtumia ja mäenkieltä, joka paikoin oli veikeän kuuloista . Everstinnaa esittää Heidi Herala , hän on todella loistava roolissaan ! Pitkästä aikaa voin hyvällä omalla tunnolla suosittaa tätä esitystä , tosin kuitenkin vain heille , joille Rosan kieli ei ole liian rajua ! Sillä sitähän se on .Katsomossa oli nuoria  ja mietin , mitä he  mahtoivat saada irti esityksestä , sillä ellei ole lukenut kirjaa tai omaa historiaansa , teksti ei aukene !Silloin näytelmä on vain hyvin näytelty vanhan rumia puhuvan naisen kohtalo ! Ja se olisi sääli.

Kuvia ja tunnelmaa lapsuuden maisemissa

Konserttikausi alkoi.Lotta Wennäkosken musiikin jujuna (?) oli inspiraation lähde jokin ennen vuotta 1945 sävelletty suomalaisteos !Ja sieltä hän sitten oli ottanut kohtauksen , jossa tuleva Buddha kaihoaa palatsin puutarhasta todelliseen maailmaan . No , enpä olisi tuotakaan tiennyt , ellen olisi Hesariani lukenut  ! Tulee väistämättä mieleen , jotta mitä ajattelee pikku-Lotta  laittaessaan nuotteja paperille ...ei taida olla kovin järjestyksen nainen tämä , joka kylläkään ei enää ole mikään tyttö , vaikka kiitokset kumarsi pikkumekossa ujoilevana tyttösenä !Karkkina oli konsertin etuosaan houkuteltu  brasilialainen pianisti , jonka korkea ikä näkyi vaikeassa kävelyssä , mutta jonka sormet liikkuivat koskettimilla kadehdittavalla vauhdilla ! Sitten sitä putosikin tunnelmasta puoliajan jälkeen ...Mälkki sivistää kuulijaa edelleen . Ja mikäs siinä, enpä ilman tuota kausikorttia olisi tietäni löytänyt  tuon sivistyksen pariin .

 Laukaalainen Risto Urrio kirjoittaa kirjaa Järvilinnan historiasta . Kirja ei vieläkään ollut valmis , mutta hienon valokuvanäyttelyn hän oli saanut aikaan Järvilinnassa ! Järvilinna on nykyään Sorjosen säätiön ylläpitämä ja sen historia on mielenkiintoinen , jo pelkästään minulle sillä perusteella , että olen syntynyt siellä !  Risto on kerännyt vanhoja valokuvia siellä vaikuttaneilta ja aina minä ihmettelen , kuinka upeita  vanhat mustavalkoiset kuvat ovat ! Ne kestävät kummasti suurennokset , täällähän sen huomasi , tuokin kuva heppa-ajelusta on liki postimerkin kokoinen albumissani ! Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjan valmistumista ...kyllä se sieltä tulee , sanoo tekijä !Entisöidäänkö taloa , ehkä , sillä huomasin muun muassa yhden vanhanvärisen oven , jota upeasti puki komea letti naisen niskassa huopanauhoineen !Oli kuin hän olisi tarkoituksella settunut juuri tuohon kohtaan ! Pihapiirissä toimii myös taitelija  (nimeä en nyt muista ) , hän on veistänyt puupojat , joille kävijät saivat ehdotella nimiä .Minäkin annoin : kaikki Vuolteen veljekset , heitä oli juuri sopiva määrä . Nimien arvonta on vielä kesken , saas nähdä , olenko suosiossa .

Hotelli Yöpuu Jyväskylässä on kaunis pieni yöpaikka , josta on hiukan monimielinen , mutta nostalginen ikkunanäkymä entiseen kouluuni . Siellä kävin keskikoulun , usein suurennuslasin alla , sillä äitini oli opettajana samassa koulussa , joten koko opettajkunta oli hyvin tuttu , kasvatti meikäläistä mennen tullen . Tuon koulun seinärappauksen vieressä muuten opettelin hämähäkkisiedätystä , keväisin siellä hääri miljoonia pitkäjalkaisia otuksia !Niitä sitten poikajunnut heittelivät niskaani ja hiuksiini , liekö rakkaudesta minuun ---vai hämähäkkeihin !Kaksi kesää seisoin mummolan marjapuskissa ja kun syksy tuli , olin immuuni hämähäkeille .

Käynti Jyväskylässä tarkoittaa myös käyntiä hatausmailla . Maksetut kukat kukkivat vielä viikon pari , mutta sitten sielläkin koittaa syksy ja kukat poistetaan. Laitoimme kanervat sillä ajatuksella , että jospa ne säilyisivät talven yli, laittajat ovat kaikki pois muuttaneita .Vaikka eipä nuo siellä lepääjät kukattomuudesta valita ....

Jyväskylän maamerkki on Harjulla seisova vesitorni . Asuin harjun alapuolella ja muistan kun tornia rakennettiin .Ulkosieiniä ei vielä ollut olemassa , tiilet odottivat  kentällä , mutta miehet työskentelivät ylhäällä tornissa . Sinne vei rakennusaikaiset puuportaat , yksi lauta pystyyn ja yksi vaakaan ! Tokko niin keposia enää on misään , mutta minua ja tyttökaveriani ne kiehtoivat ! Kiipesimme portaat ylös  miesten kauhuksi , päädyimme tiukkaan syliin    ja miten lie meidät sieltä alas saatiin ehjinä ,  ehkä vähän säikähtäneinä , koska tapahtuma on jäänyt niin hyvin mieleen !Nyt Vesitorni on ajannäyttäjä , museo , kahvila ja juhlapaikka , jota se on ollut aina  vanhoista kuvista päätellen .

 Kaunis syyspäivä muuttui hiukeaksi näytelmäksi ajellessa kotiin päin !Vuoroin tuli vettä kuin ämpärillä  heittäen , vuoroin aurinko kimalteli antaen satumaisen tunnelman ...toki ajajalle tunnelma olisi voinut olla vähemmän sadunomainen , kotiin kuitenkin päästiin .

Kulttuuria sateessa

Rumaa parvekettani kaunistaa valtaisaksi äitynyt äitienpäiväruusu ! Sitä ihaillessa lähetin kuvan keskimmäiselle Sveitsiin ja paluupostissa sieltä tuli takaisin komea sipuliviljelmä keittiön pöydällä ! Väriskaalassa ollaan  ja sitä jatkettiin ihailemalla komeita Echinan -kukkasia Linnunlaulun terassilla ja toteamalla , että vaikka en millään haluaisi uskoa , mutta totta se on , kännykamera on oikeassa valaistuksessa ihan mainio kumppani, tarkka, valovoimainen ja keveä kuljettaa. Siis näppärä , sanoisin .

Helsingin juhlaviikot meni aikuisen osalta ohi , vaikka monenmoista tapahtumaa olisi ollut ihan kotiovelta , kuten tuo Huvilateltta !Mietin , jotta loppuuko taiteilijat , kun joskus on ihan pakko tuottaa esiintymään ihminen , joka ei enää hallitse instrumenttiaan, kuten tuntui käyneen kuubalaiselle kuuluisuudelle, Hesari arvosteli hänet todella pohjalukemiin ,sääli , sillä syy tuntui löytyvän iästä , oli unohduksia ja epätarkkuuksia , jopa dementiasta puhuttiin . Miksi , rahan vuoksi -kai . Sama juttu oli , kun Yoko Ono kävi niin sanotusti musisoimassa jokunen kesä sitten , häntä kuuntelin ja meno oli älytöntä huutoa , kaukana musiikista !Sekin esitys arvosteltiin onneksi lattianrakoon ,eli toiko hän rahan vai vei?! Joskus tuntuu , etteivät ohjelman laatijat kuuntele , mitä tuovat , kuten nytkin tuo viimeinen sunnuntain esitys ! Jäin sitä kuuntelemaan hetken , räppäri ja räppäri , ehkä sen ei tarvitse ollakaan taidetta , kunhan kerää maksavat kuulijat teltat täyteen ? Siltäpä tuo tuntui , sillä esityksiä oli kaksi ja molemmat oli myyty loppuun ! Voi minua , vanhaa ja ymmärtämätöntä !

Kulttuurikokemukset jatkuu , pääsimme KOMiin seuraamaan viimeistä harjoitusta . "Valehtelijan peruukki " oli Pirkko Saision ja Marja Packkalen itsetilitykset elämiensä taipaleelta .Hyviä näyttelijöitä on aina upeaa katsella , mutta ei tästä kassamenestystä tule , sen verran katkonaista teksti oli , että meno oli joltisenkin raskasta . Kun ratikka tuo melkein ovelle , kansaa oli näytöstä seuraamassa yllättävän runsaasti , mies vieressä käveli , kastui ja istui märkänä koko esityksen ajan . Ratikkalla palattiin , sitä moitin liian kirkkaista valoista , ulos ei nähnyt mitään , ikkunasta kurkisti vain oma naama ! Pitää ohjata turistit "vanhaan ratikkaan " illalla , eihän ne muuten osaa jäädä oikealla pysäkillä pois , kun suomen kieli ei ole hallussa ja ulos ei näe ! On siinäkin suunnitteluvirhe !

 Kulttuuriksi voisi nimetä myös Töölönlahdella filmauksen , minne ja miksi , en tiedä , mutta hyvin kiinalainen olo tuli sitä katsellessa !Tässä ei nyt kännykkä esiintynyt edukseen terävyydessä , mutta maalauksellisuudessa kyllä !

Lasten RING

 

Tänään oli Suomen Luonnonpäivä .Vietimme sitä ajelemalla katselemaan uusia asuinalueita , niitä nousee nykyisin sellaisella vauhdilla , että joka ajelukerta  löytyy uusia talomassoja . Kuten nyt Kivistö .On aivan käsittämätöntä , millaista kaupunkia sinne rakennetaan ! Kivikaupunki  ylisuurine  talokomplekseineen , se on jo nyt valmiiksi rakennettu slummi !Se on ruma, täyteen ahdettu ,ahdistava. Ja sinne sitten odotellaan lapsiperheitä ! Eipä tarvitse ongelmia etsiä kauempaa , ne on valmiiksi sisäänrakennettu ,suunniteltu oikein arkkitehdin pöydällä . Noiden kauhukuvien jälkeen oli kuin raikas tuulahdus olisi kulkenut mukana , kun suuntasimme vanhaan Tikkurilaan, Tapaninvainioon ja muihin ennen muka niin ahtaihin ja tylsiin asuinalueisiin !Nyt ne olivat vihreitä väljiä ja ilmavia , ihmisen makuisia  .
Vaikka luontokuvaaja radioäänessä kehui , että kyllä kaupunkiympäristössäkin saa luontokokemuksen , niin tuon hirviökaupungin jälkeen se kokemus oli yllä etsittävä muualta ! Muistui mieleen  Tullisaari , joka syystä tai toisesta on jäänyt tarkistamatta .Metsään ja ihan oikeaan sellaiseen vei kapea polku parkkipaikan läheltä , alueeltaan suurihan se ei ollut , mutta syksyn tuoksun ja sammaleet , pihlajan marjat ja linnun laulut , ne siellä sai hetkeksi kokea !

Yllättäen saaren kärjessä oli pieni puinen rakennus , siellä kahvila ja upeat näkymät Herttoniemen suuntaan . Päivä oli kaunis ja se tuli vietettyä hyvin .

Kaiken kruununa  sain kuulla haarapääskypesän sirkutusta , kun emo toi ruokaa poikasilleen , pesä, kaksikin ,oli sillan palkin alla .Yksi pesällinen istui jo langalla , siinä emo niitä vielä ruokki . Tuli ikävä kunnon kameraa --ja "omia pääskysiä " , kukahan niidenkin pesiä valvoo!Tuskin kukaan...

Hiukan jännitti , millainen esitys Musiikkitaloon on saatu , ohjelmassa on nimittäin "Lasten Ring " , mukaelama Wagnerin neliosaisesta ooperasta  .Liput lasten musiikkiesityksiin myydään nopeasti loppuun  ,eikä niitä ole kaudessa kuin yksi , joten miettimistä ei tarvita .Kaksituntinen -väliajan kanssa - meni yllättävän upeasti !Pojat jaksoivat katsoa ja kuunnella , vaikka meistä aikuisista musiikillinen näytelmä oli joltisenkin pitkävetinen ja huonosti toteutettu , sanoisin lapsia aliarvioiden .Laulajia kuunteli mielellään , musiikkiosuus oli lähinnä taustamusiikkia , eikä ainuttakaan kaunista sooloilua ,viulua tai klarinettia olisi kaivannut Silti, aina elävä esitys on katsomisen ja kuulemisen arvoinen ja pääasiahan oli , että lapsiyleisö oli tyytyväinen .Tosin ainoa naurunhörähdys kuultiin , kun joku hahmoista heitti , jotta "se löytyi kehä kolmosen toiselta puolen " ,siis huumori "Uuno Turhapuro -huumoria.."  sanoi joku ...


 Kamerapöllöilyyn on jutut kuvauskielloista tehonneet ainakin meidän sankariin ! Millainenkohan luokkakuva sieltä tänä vuonna tulee , vai liekö koulukuvaajalla hallussa se kuuluisa auktoriteetti , joka Mummilta taitaa puuttua !