Kulttuuria koko viikko..vielä tänäänkin...

Kulttuuriviikon tarjonta alkoi juhlavasti Minna Canthin 175-juhlalla Kansallisteatterissa .Olipa onnellista , että en kuitenkaan antanut lippuani pois , sillä elämä tuntui  jotenkin olevan pelkkää Minnaa ihan kyllästymiseen asti !Juha Hurmeen mainio tyyli tuoda silmien eteen Minnan näytelmiä , osallistuen itsekin , haastatellen menneen ajan Minnaa ihan nykyajassa elävänä Juhana .Johan minustakin tuolla tyylillä tuli harras Minnan ihailija , eikä sitä vähentänyt Jenni Haukion selväsanainen selostus , mitä se Minna oikein aikoinaan teki !Kai minun on uskottava , että seitsemän lasta , lehtikirjoittelu , kirjojen ja näytelmien kirjoittelu , salongin pito ja kauppias , moinen on ollut tälle tädille lasten leikkiä, ajassa , jolloin  itsellistä naista ei käytännössä juuri ollut olemassakaan .... Mutta juhla oli upea.

 

Olen päässyt liittymään Teatterikerhoon , sen vetäjällä näyttää olevan hyvät suhteet , sillä olimme sekä tiistaina että keskiviikkona koeyleisönä .Ensin Kansallisessa , siellä oli Seela Sellan ja Tumppi Valtosen yhteinen junamatka .Seelaa katselisi oli näytelmä mikä hyvänsä , mutta tälläkin kertaa hän oli loistava osassaan , käsittämätön muisti , vuorosanoja oli parin kirjan verran , kahden juttelua kun matka oli .Ainoa , mikä hiukan häiritsi , oli kirosanojen runsas käyttö, jotenkin en osaa niitä tämän hienon leidin suuhun sovittaa ! 

 

Keskiviikon näytelmä oli Ryhmäteatterissa  , Harriet Thesleff oli aiheena  ja kirjoittaja tekee lopputyötään tällä näytelmällä .Hän on Harrietin tyttätyttärentytär .

LUVASSA ei ole perinteistä juoniteatteria eikä Harriet Thesleffin persoonaa valottavaa elämäkertaa, vaan tiukasti ampumavälikohtaukseen tarkentavaa näyttämötaidetta. Ryhmäteatterin näyttelijät Roosa Söderholm, Pyry Nikkilä, Santtu Karvonen, Robin Svartström ja Minna Suuronen heittäytyvät kohtalokkaan illan tapahtumiin 15 kertaa kertoen aina uuden version sen kulusta.

Syyllisyyden ja valheen teemat ovatkin minusta tosi kiinnostavia: mikä on oikeaa syyttömyyttä ja mikä taas jälkipolvien lujaa uskoa siihen, mahdollisen syyllisyyden kieltämistä?” Sarkolan isä Asko Sarkolapuolestaan vinkkasi tyttärelleen toimittaja Martti Backmanin romaanin Harriet ja Olof – Kuolema Viipurissa.

Viisitoista kertaa sama tapahtuma on katsojalle hiukan liian puisevaa , mutta historian näkökulmasta aika kiehtovaa ! Juttu muuttuu sadan vuoden aikana tuon viisitoista kertaa , on kuin leikkisi lapsuuden " vanhan ajan puhelinta "...

Illan kohokohta tänään torstaina olisi pitänyt olla viulu ja Elina Vähälä .Mutta toisin kävi , Bela Bartokin viulukonsertto oli taituruuden mestarinäyte , mutta ei se kaunista soittoa ollut .Mietimme vieressä istujan kanssa , että kun  kerran valitsee soittimekseen viulun , jolla voi soittaa kaunista hivelevää soljuvaa musiikkia , miksi se ei kelpaa  soittajalle ? Kokeeko taituri klassisen kauniin melodisen viulun jotenkin liian helpoksi ? Onko pakko aina valita esityksiin juuri tuollaiset , joita kuvittelisi säveltäjän naureskelevan , että noo , soitapas tuo jos osaat !

Schumannin sinfonia oli sitten hyvinkin ymmärrettävää menoa , tuli mieleen "torimusiikki " ,ei nousuja ei laskuja . Silti --kaiken nurinan jälkeen , elävä musiikki on aina arvokas , he osaavat jotain sellaista ,mitä voi vain kadehtien kuunnella.

Tämän hetken kuuma aihe kirjallisuudessa , ainakin siitä on moni kirjansa tehnyt ."Venetsialaiset " kertoo kolmesta sisaruksesta , jotka menevät selvittämään äitinsä kuoleman jälkeistä tavarataivasta perheen vanhassa kesäpaikassa .Samalla tulee puitua lapsuuden kokemukset , jota ovat jokaisella kovin erilaiset . Niinhän se menee , vanhin muistaa kaiken , seuraava vuosia myöhemmästä ja viimeisen muistot eivät kelpaa kellekään , totuus on etsittävä ja vaikeasti löydettävissä ,eikä se sovi kaikille .   Marklundin "Helmifarmi " oli mielenkiintoinen vierailu Etelämeren pienen kartalla näkymättömän, eristäytyneen saaren elämästä ja tavoista .Siihen se sitten jäikin .

Minna pelasi skruuvia , kuulemma hyvin samanlainen peli kuin Bridge .Olin siis tänään pelaamassa , menen huomenna pelaamaan ja sunnuntaina onkin taas Naisten bridge .Että ihan kivasti tämä viikko vierii...

Taidanpa jatkaa tätä viikon hehkutusta , nyt on lauantai  , ilma on sumusateinen ja pimeä , mutta mieli on valoisa ja kirkas , olen kokenut upean balettielämyksen ! "Sylvia ", viimeinen esityspäivä ja sain liput hyville paikoille parvekkeelle , kannatti satsata pennoset , sillä esitys oli kaunis ! Ensimmäinen puoliaika ei tosin vedonnut minuun ,mies tykkäsi , visuaalisuus oli hukassa , vaikka tanssijat olivat loistavia. Mutta sitten silmille tarjottiin kaunista , niin kaunista esitystä sekä tanssissa , lavastuksessa että puvustuksessa , ihailin , huokailin . Ja se musiikki , siinä oli se eilisen kaipaamani viulu !Se soi ja soolon esitti Jukka Merjanen , kyynel tuli silmään , niin kaunista se oli  , se voitti mennen tullen Elina Vähälän ! Mielestäni .

Pelaamaan mennessä  eilen  käväisin  Taidehallissa , siellä on Paul  Osipowin teoksia näytillä . Epäileväinen olen hänen töidensä suhteen  ollut , kaikenlaista viivaa , laatikkoa ja kummia värejä . Nytpä yllätyin , upeat värit ja viivat , jotka viehättivät  naishahmoissa ! Vitsiksästä kyllä ,yhdellä seinällä oli "Jokerin värikartta "   seitkyluvulta ,  juuri kaikki ne värit suoraan purkista  ja jotka olivat silloisessa kodissani seinissä ja kalusteissa , myös moni Valtion Virastotalo sai seiniinsä moisen  väriloiston , ei minua silloin kukaan estellyt ilottelemasta ! Usein olen miettinyt , että mitä mahtoivat kävijät tykätä ....

Vieläkö joku lukee Käytöksen kultaista kirjaa ...

 Kevään valo saa monet juhlatuulelle, Naisliitossa kun ollaan , niin silloin ovat naiset juhlinnan kohde  ja mikäs nyt naisille sopii paremmin kuin lasillinen hyvää shampanjaa Naisten päivänä ! Bridgekin sujuu sutjakkaasti , muistaakseni jo "Minnan salongissa " tarjottiin pelin tuoksinassa sekä mehevää juttelua että jotain hyvää kristallilasissa .Meheviä tarinoita mehevien eri maiden ruokien kanssa kuulimme myös Kirjalauantaissa , mutta siellä palan painikkeeksi riitti kahvi ja tarinat .Osallistuminen on innokasta ja mieltä virkistävää , bridgessä myös aivoja työstävää , muista ja muista !Niin moni ei enää muista , surullista .

Olipa kerran "Pekka ja susi " , tätä levyä keskimmäinen kuunteli hartaana sohvalla löhöten jalat selkänojan päällä uudelleen ja uudelleen- ja pelkäsi .Tämä sama satu Prokofjevin sävellyksenä hurmasi ja pelotti  taas kerran Musiikkitalossa  täpötäyttä salillista lapsia ja uskomatonta kyllä , salissa oli hetkittäin jopa aivan hiljaista ! Pikkumieskin istui kuin kokenut konsertin kävijä ,rauhallisena seuraten mitä montussa tapahtui.

Yökylässä mummilassa Pikkumies rakenteli telttaa sänkynsä ympärille ja sen pitää onnistua juuri samoin kuin silloin ennen ..rutiinit ovat tuikitärkeitä kaikessa , mitä pienen miehen tämänhetkisessä elämässä tapahtuu .Missä järjestyksessä on koulun jälkeen "kahvi " -siis mansikkakiisseli ja joko pulla tai vaihtoisesti perunalastut oman valinnan mukaan. Jos sattuu niin , että Vaari hakee koulusta ja Vaarin mielestä juuri se aika on ruoka-aika , se ei käy ," ensin kahvit ja sitten  ruoka ,niin se on aina ollut ."Ja niinhän se tapahtuu , kellonajoista viis , ensin kahvit .

 

Lauantaina rutiineita tuli sekoittamaan  odotettu ystävä Halikosta , mammansa haki pojan aamulla ja tapasimme Jääpuistossa puolen päivän aikaan .Aamuinen sade oli pelotellut kävijät ja meillä oli melkein yksityinen oma luistinrata , juuri jäädytetty kuin meitä varten ! Puiston ylläpito loppuu kevään aurinkoon , tosin kevään tulosta ei kerro enempää tämän päiväinen lumituisku kuin kuraiset kadut ja puistot , jotka ovat muuttuneet kuraisiksi kentiksi ,kai niillä jalkapalloa yritetään potkiskella. Tämä mummu oli varannut toimintaa koko päivälle , mutta vähempikin olisi tällä kertaa riittänyt , Jääpuistossa oli "Perhepäivä " ja sitä osallistujaa edusti sitten meidän pikkuluistelijat .Nyt olisi ollut oppia tekniikassa , johon meidän Pikkumies innokkaana osallistui , rutiineja siis.Toinen pieni mies viis veisasi opeista ja viiletti pitkin kenttää omaa tyyliään kehittäen .

Elokuva kuitenkin odotti REDIssä ja sinne päästiin metrolla . Se oli se reissun helppo osuus , REDIssä sitten oli luotettava Pikkumiehen suuntavaistoon, joka ei tälläkään kerralla pettänyt , teatteri löytyi ja pääsimme mummien hermoja raastavaan osaan eli karkkihyllyyn . 200 grammaa pussiin on äiti luvannut ,se ei ole mikään helppo juttu , aina on vähän yli tai sitten ali ja kumpikaan ei käy mummeille , itselle kyllä käy se vähän yli .Metelin kanssa sitten päästään sopuun ja saliin ,pojat pannaan istumaan mummujen väliin ja keskitytään elokuvaan :"How to train your Dragon:the hidden world ". Upeasti piirretty , kauniit värit ja mikä hienointa , koko ajan soi klassinen kaunis orkesterimusiikki! Meno oli reipasta ,jännittävääkin -ja sitten äkkiä keskellä satumaisen kaunis maailma "maailman reunalta " ja Pikkumies huokasi haltioituneena  ,että "Wau "!Kyllä tekijät tietävät kuinka lapsia viihdytetään , tällä kertaa myös tätä mummua.

 

Teatterin vieressä on kiipeilyhuone , siellä Pikkumies on käynyt ennenkin , mutta kaverinsa ei .Siis sinne purkamaan energiaa. Tunti on maksettu ja se riittää hyvin parille nälkäiselle kaverille , kana-avokadoleipien tukemina siirryttiin metroon , joka vei sitten toisen pienen miehen Lauttasaareen ja toinen jäi pois Hakaniemessä . Kameran edessä poseeraaminen oli tyystin loppu  ,samoin käytöksen kultaisen kirjan opit kerralla hukassa .Mutta olihan päiväkin pitkä ja toimelias ,joten  kun mummi unohtaa käytöksen virheet , niin kai Pikkumieskin tekee samoin Mummin kohdalla ...tuli sanottua pari kiukkuista sanaa...

 

Kotona odotti serkkupoika kolmine lapsineen ja yksine vaimoineen, kiva yllätys  ! Valmistin Pikkumiestä , että "nämä lapset on sitten hyvin käyttäytyviä ja sanovat kädestä päivää , joten teeppä sinäkin niin , kun kerran olet sellaisen oppinut !""Jaa , minä kuitenkin sanon vain MOI , se riittää ." Ja sisään tullessa eteisessä kuultiin MOI , se näytti riittävän myös näille hyvin kasvatetuille .Yhdessä sitten liimauduttiin sohvalle katsomaan "Putousta ", jonka kaikki näyttivät tuntevan hyvin .

 

"Ben is back " ja siinä äitinä Julia Roberts .Koskettava elokuva , joka monen kohdalla on tälläkin hetkellä niin suuresti totta .Ennen elokuvaa , joka myös oli REDIssä , piipahdin "Rotukisanäyttelyyn "!Miksikäs ei kissatkin , kun kerran koiratkin , mutta hullulta se tuntui !Kissat makoilivat kopissaan kuin vanhat villasukat , kukaan ei naukunut , sähissyt tai näytellyt kynsiään , aivan epäkissamaista elämää!

Vuosia monta

 Syntymäpäivä , laiskanpäivä , lorvin sängyssä pitkään tylsän kirjan kanssa , nautin aamuteen puolen päivän aikaan Hesaria lukien ja istahdin telkkarin ääreen .Suomi-filmi vuodelta 1935 , Minna Canth ja "Roinilan talossa"! Ei laiskan hommaa ollenkaan , sivistävää näin Minnan 175-juhlavuonna !Mustavalkokuva viehättää aina , tässäkin elokuvassa maisemat ja maaseudun elämä oli upeasti kuvattua , mutta näytteleminen oli jäykkää ,  Rauni Luomaa myöten .Muistot lapsuudesta karkaa mieleen , tuo keinu , sellainen oli lapsuudenkodissa Järvilinnassa ! Tuskin minä siinä siellä asuessa olen keinunut , vuosia kun oli vajaa neljä , silti se on vahvana mielessä , kuten koko elämä siellä . Olen joutunut keräämään kuvia muistoineen tuolta ajalta  , sillä Järvilinnasta tehdään kirjaa , siellä myös pidetään juhlat Linnan maisemissa  ennen asuneelle porukalle , johon kaartiin minäkin kuulun .Myös liittyminen "Jyväskylän vanhoihin valokuviin " on tuonut pintaan monenmoista tunnetta , hyvää ja ikävää muistoa , asioita , joita en olisi välttämättä halunnut koluta uudelleen läpi .Olen hämmästyttänyt itseni huomaamalla , kuinka vahvasti lapsuus on elämässäni mukana ja kuinka vahvana  tuo muutaman vuoden episodi Järvilinnassa on elämääni koskettanut .Niitä tunteita elän vielä pitkään , sillä muistelotyö on pahasti kesken , se vaivaa ja kiehtoo , kuin sadun maailma ,outo ikävä kaihtaa mieltä .  Todellisuus on sitten tuossa kahvipöydässä , pullat ja kahvit miehen laittamana , voisi se olla toisinkin , niin monella on .

 Nuorin  ( kaksihan on maailmalla )tarjosi ruuan  ,ravitsevan ja terveellisen .Pikkumies ylpeili saavutuksellaan , hän oli saanut tulla yksin koulusta kotiin !Moinen koetus taisi väsyttää , sillä lepohetki kännykän ja pelin ääressä sohvalla laittoi Vaarin kokeilemaan kaverin otsaa , naurattihan se pientä miestä . Jotain pehmeitä lättyjä lautasella ja sinne erilaista sisusta , kääräise lätty rullalle ja syö ! No eihän se nyt ihan niin suju , kun haukkaat toisesta päästä , sisus pursuaa ulos toisesta päästä ! Pikkumies oli mestari toimessaan ja opetti Mummille , miten tehdään pitävä "wräppi" ja mistä se haukataan , oppi se Mummikin  ja sai vatsansa täyteen .

Soittotaito on tehnyt ison loikan ja molemmat kädet soittavat , sitä piti tietysti esittää. Vaarillekin ."Pane hiljemmälle , sitä vartenhan se piano ostettiin !Naapurit ei tykkää ...!" Onneksi  minulla on tuota ikää karttunut ja sen mukana tyyneyttä ja itsehillintää , kiukun kurttu kuitenkin ! Sillä ikinä , en siis ikinä  , ole sanonut :"Pane hiljemmalle !" Opettajaperheessä kasvaneena tuo sanonta oli alituinen seuralainen , jos koskit sen kirotun harmonin koskettimiin , siitähän lähti ääni jos piti soittaa ! "Kun minä olen koulussa joutunut kuuntelemaan meteliä , en jaksa enää kotona , pane siis hiljemmalle !"Ei tullut meikäläisestä soittajaa , mutta tuo lause jäi mieleeni kirosanan lailla ja siitä tulen ylen kiukkuiseksi vieläkin ...Olkaapa vanhemmat siis tarkkoja sanomisissanne, lapsi painaa mieleensä kummallisia asioita !
Pikkumies koristeli äidin tekemän juustokakun mustikoilla ja vadelmilla , hyvää oli ,kiitos !
Päivän kruunasi kaunis kukkapaketti ja tyttären onnittelu Rapakon takaa. Paketti on kuulemma tulossa , ehkä Vapuksi , sillä ystävänpäiväkortti oli juuri tipahtanut postlaatikkoon ollen matkalla kuukauden ! Suomen posti , sekö on syyllinen ??? Muisti se toinenkin tytär tekstarilla ,äiti vanhenee ja entäs sitten ? Joka vuosi .

Pikkumies : Kun sinä mummi sanoit , että "kun minä teen jotain hyvää sinulle , niin sinun pitää tehdä jotain hyvää minulle "-"-niin kävisikö , jos minä harjaan tukkani , niin sinä annat minun syödä tuon berliininmunkin ?" "No , jos harjaat oikein kunnolla kolmekymmentä kertaa , niin munkki on sinun !" Ja niin taas höykytettiin Mummia--mutta toki myös Pikkumiestä , tukka tuli harjattua ...

Tällä upealla kukkapuskalla onnittelisin nyt myös siskontyttö Tarua ,Vaken Sisu-poikaa , serkkuani Kaija Liehua, tätiäni Maijaa Hämeenlinnassa ,Tannaa Brysselissä , Vakea Jyväskylässä , Tineä Vantaalla, kummipoika-mies Tapani viikko sitten -oliko muita ? Sirkkua muistan ...me juhlittiin usein samana päivänä...