Mummi hiihtolomalla

Pikkumiehellä alkoi hiihtoloma.Siten myös Mummikin sai hiihtoloman .Mutta miten viettää

hiihtolomaa kaupungissa , josta lumet ovat sulaneet ja hiekka jäänyt jäljelle? Yökyläläinen toi mukanaan kännykän , niinhän tuon ikäiset kaikki .Hän lataa pelejä kuin ammattilainen , puhuu oudoista "tyypeistä " , joita pitää "saada " , pitää tienata pisteitä  ja laatikoita ja peliähän ei nyt juuri voi katkaista , muuten ne tyypit menetetään !Tässä nyt pieni otos uudesta sanastosta , josta mummi ei ymmärrä yhtään mitään .Kehittävää kuitenkin kuulemma on , tule mummi katsomaan ! Ja mummihan tihustaa pientä ruutua ja näkee ainoastaan , että kovaa siellä vilisee !Tyypit nielevät akkua , on siis paras etsiä paikka pistorasian vierestä... lehdessä luki , että nykylasten käteen kasvaa kännykkä ,mummin huomio on , ettei se riitä , Pikkumies on johdotettu ja paikalleen asetettu .Siis kerrankin rauhallisesti paikallaan ?!
Hiihtoloman päivä aukeni sateisena , vettä ropisi ikkunaan .Siis mitä tehdä ? Siunattu metro , sen varrella on yhtä ja toista  ,kadun yli ja menoksi ! Uusi uljas REDI tarjosi elokuvan  "Ralf breaks the Internet ", ikäraja oli seitsemän , joten lapsille se kai oli suunnattu , piirrettykin oli .Elokuva oli aika mainio kokoelma peleistä ja saduista tunnettuja hahmoja , jotka taistelivat olemassaolostaan vanhanaikaisissa peleissä  internetin uhatessa hyllyttää käytön puutteessa .Samalla siinä oli tietysti sydämen varastava pikkutyttö ja joku iso nimen nyt unohtanut rumilus ystävänä .Ja ystävyydestä elokuva sitten kertoikin , jos nyt Pikkumieskään kaiken sekaisen tiedon keskeltä sen mieleensä nappasi.

Teatterin vieressä oli kiipeilyseinä-parkki .Opastus henkseleiden käytöstä ja käyttäytymisestä salissa yleensäkin alkuun ja sitten lapset irti .Tunnin kiipeily näytti olevan hyvin laskettu riittäväksi , kädet olivat kovilla , vaikkei köydestä kiinni saanut ottaakaan .Siinäkin taidossa nykylapset ovat taitavia , kerran ohjeistettu otti välineet heti haltuunsa. Hyvä vetonaula REDIltä .

 

Yökylän jälkeen koitti sovittu kaveripäivä .Moneen kertaan siunattu Rautatietorin Jääpuisto oli taas kerran ohjelmassa ,vaikka uusi Metrolinja Lauttasaaresta oli pysähdyksissä ja korjauksen alla . Luistelemaan kuitenkin kaverit pääsivät ja mikäs on luistellessa , kun Lennin Mamma laittaa luistimet jalkaansa ja on valmis hippasille ! Tämä Mummi istuu kahviossa kirjan kanssa ja piipahtaa jään reunalle vain kameraa käyttääkseen , nyt sekin oli heikosti mukana , tuuli puhalteli sen verran kylmästi , että  sisätilat vetivät puoleensa. Siinäkin yksi surkea ja huonosti opittu taito, jäälle ei niillä opeilla mennä .

Metrolinja edelleen  ja Kaisaniemeen Kino-palatsiin katsomaan toivottua "Risto Räpääjää ".Epäilykset  elokuvan laadusta ja kiinnostavuudesta katosivat  ja Mummo pyyhki vettä silmäkulmastaan , kun tämä ihana punapää lauloi ystävyydestä ,hellyttäväähän se oli .En tiedä , näinkö kyyneleitä Pikkumiehen silmissä , mutta tiukkaan hän seurasi , mainio oli myös kaverinsa , sillä hän lauloi kaikki laulut lasten mukana , musiikki tarttuu. 

 Pelkät pop-cornit ja karkit tuskin ravitsivat , joten jonnekin piti päästä syömään . Fiksut mummit ohjasivat  kaverukset Kiasmaan ja siellä ruokapöytään , jossa ruokamenu oli suunniteltu vain aikuisille ja pullat vissiin sitten lapsille .Lohisalaatti aikuisille ja purilainen pataattiranskisten kanssa lapsille.Kuulosti terveelliseltä , huolimatta vastalauseiden mylvinästä jostain lähipöytien nurkilta .Örinä oli selvä merkki nälästä , jota ei sitten sammuteltu näillä annoksilla . Kummallekaan ei kelvannut , vaikka millä konstin rukoilit , kerroit suuresta rahasummastakin , jonka siihen upotit ! "Minä en pyytänyt , joten minä en syö "! Jäät nälkäiseksi, sanoin .Sopii ,oli vastaus . Mitäs siihen voit tehdä ?!
Kiasma sentään innosti , kiemuraisia käytäviä on mukava juosten viilettää , eihän mummit perään ennätä .Kun yläkerrasta aloittaa  ei pojat kovin eksyksiin pääse , lisäksi hyvin kovaääninen selostus ja opastus kerroksien tarjonnasta tuli kyllä selväksi toisillekin katsojille .Meno alkoi olla selvää sokerihumalaa ja nälkää ,että nämä mummit eivät onnistuneet saamaan säällistä kasvatusotetta paimennettavistaan , keinot alkoivat olla vähissä .Pikkumiehen Vaarin luo mieli halasi ,mutta milläs kaverit saadaan Vaarin kestämään kuntoon ?!  Yhteistuumin päätimme , jotta ulkoilma rauhoittaa ja kävelimme Hakaniemeen inhottavassa tuiskussa ja tuulessa .Mummot kyllä rauhoittuivat , ja kaveritkin sen verran , että Vaari otti vastaan .Nenät vastakkain ja pelaamaan , ihan vanhanaikaisesti noppapeliä.
 Tässä kaupunkihiihtoloman virikkeellisyydessä mummo muistelee omien lastensa hiihtolomia, lunta oli ,hiihtolomalla hiihdettiin ,luisteltiin ja laskettiin mäkeä .Muuttunut on ja sitä lunta taitaa kaivata enää täällä yksi mummo .

Läcbergiä kuusi ja puolisataa sivua !! Toki minä Läcbergistä tykkään , mutta nyt taisi Camilla mennä kirjoittamisinnoissaan liiallisuuksiin, tarinasta olisi saanut kolme kirjaa pelkästään materiaalin vuoksi ja ehkä siitä olisi tullut parempikin, nyt kuljettiin pellolla ja reunoilla , eikä murhatkaan oikein istuneet tekijöihinsä. Mutta luinhan sen kuitenkin kolmessa päivässä , koukutti kaikesta huolimatta .

Vaalit tulossa , mummo hukassa

On vuosi 2013 ja Minna Lindgrenin Ehtoolehto -kirja ensimmäinen osa julkaistiin .Ystäväni oli  ollut jo vuoden verran  Espiritin Tilkassa hoidettavana. Omakohtainen kokemus tällaisesta kohtalosta oli olematon , järkytys oli suuri , yritin auttaa .Ensin kävin vierailuaikoina , ulkoiltiin , käytiin kahvilla , kylässä .Vähitellen huomioin epäkohtia ,puutteita sekä hoidossa että hygieniassa. Keskitin käyntini  vierailuaikojen ulkopuolelle . Luin "Ehtoolehto "-kirjat ja kerroin vitsinä , kuinka hauskasti ne oli kirjoitettuja ! Ja kuinka tuttua oli sisältö , kokemuksia kahdesta tunnetusta  Palvelutalosta !
Siitä on nyt noin viisi vuotta ,olisi pitänyt ilmoitella eteenpäin . En ilmoittanut ja kenelle olisin ilmoituksen tehnyt ?Ja olisiko kukaan silloin ottanut siihen kantaa ? Kukaan muu kuin Lindgren, jonka viestit hoidon järkyttävästä tasosta kansa mielsi vitseiksi !Minäkin .

Ja nyt ollaan tässä. Sunnuntain Helsingin Sanomissa oli kolumni , joka kokoaa yhteen tämän hetken todellisen tilanteen vanhustenhoidosta .Tervon hirteishuuomori puree, toivottavasti siellä Eduskunnassa istuviin päättäjiinkin .Tässä olisi malli "Huoneen tauluksi " jokaiselle vaalikamppanjaa käyvälle . Kaksi asiaa ylitse muiden taitaa olla näiden vaalien teemana :vanhukset ja päiväkodit .Omakohtainen kokemus Päiväkodin laadusta on ajalta  , jolloin oli onnekas , jos yleensä sellainen löytyi ! Vakuutusyhtiön tasokas paikka tarjosi ensimmäiselleni hyvän hoidon , -lapsihan viihtyi - ja uhka kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta läpimärkänä ,talvipakkasessa ohitettiin. .Hyvää oli hoito varmaan Pikkumiehen " astuessa palvelukseen ", mutta katsellessa "pingviineiksi "muuttuneita , räkää valuvia kyyneleisiä pikkukasvoja keskellä lumista pihaa mietin , että jotkut asiat eivät ole  paljonkaan muuttuneet .Käsiä ja syliä , niitä tarvitaan, eikä siihen yliopistokoulutus ole tarpeen .

Jossain on menty pieleen .Empatia on kadonnut, toisen ihmisen hätä on todellisuutta vain paperilla .Kyllä me avustamme ,laitamme rahojamme monenmoisiin hyviin asioihin , mutta itse ihmisen kohtaaminen tuntuu joskus olevan hukassa . https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006003001.html
Sunnuntaina oli juttu nigerialaisesta naisesta , jonka kohtalon luulisi koskettevan jokaista suomalaista äitiä ja isää .Vaan viranomaisia ei koskettanut , järkyttävän kokemuksen jälkeen Suomeen onnistuneesti päässyt, pienen, Suomessa syntyneen pojan äiti ,ei saanut oleskelulupaa ;hänet karkotettiin Italiaan ,maahan , jossa juuri nämä kauheudet olivat tapahtuneet !Toivottavasti MIGRI huomaa ,että joskus voi käyttää hyvää omaatuntoakin arvioidessaan käännytyksiä! Minulle juttu tuli uniin , toivottavasti MIGRIllekin .

Minna Canthia juhlitaan , kerrotaan , kuinka hän on ottanut kantaa naisten asemasta , puolustanut oikeudesta naisen omaan itseen .Kaikki asiat ovat oikein , mutta Minnan varsinainen taistelu asioiden vääristymistä alkoi vasta aviomiehen kuoltua , siihen asti Minnan elämä kulki perhettä hoidellen , toki huomioita silloin tehden . Samaan tarinaan törmään monissa lukemissani kirjoissa, asia on hyvin ajnakohtainen . Kävelin Kino-Engeliin kaupunkia kulkiessani , siellä oli meneillään elokuva "Wife" , jostain syystä sen esitysaika on normaaliteattereissa siirretty myöhäisiltaan .Elokuva oli juuri alkanut ja pimeässä teatterissa silmät olivat jääneet ulos , vapaan penkin löytäminen onnistui lähellä istuva eläkeläisen auttavan käden avulla .Yhdessä tuumimme , että ennen tuokin asia oli paremmin, lipun näyttäjä osoitti vapaan paikan lampullaan . Kun Glenn Closelta kysyttin elokuvassa , mikä oli hänen ammattinsa , vastaus oli hetken mietinnän jälkeen ,että hän on "Kuninkaan tekijä ". Siinäkin olisi ollut Minnalla töitä. .haamukirjoittajaa ei taideta vieläkään ilmoittaa ?!


"Making of Lea kuvaa kevättä 1869, jolloin joukko kulttuuriväkeä päätti suomalaisuusaatteen ja hirvittävän rahapulan ajamana toteuttaa ensimmäisen suomenkielisen teatteriesityksen, Aleksis Kiven Lean."
Pääsimme katsomaan esitystä ennakkoon ja olihan se kielellistä taituruutta !Siinä selviää kuinka vaikeaa oli tuottaa näytelmä suomen kielellä ja miten mahdotonta ylipäätäänkään kummunikointi  kielten sekamelskassa varsinkin kulttuuripiireissä oli ! Mieleen nousee välittömästi maahanmuuttajat ja pakolaiset , millaisia vaikeuksia kielellisesti heillä on ymmärryksessä ja sitä myöten käytännössä . Ehkä tämäkin näytelmä avaa totuuksia nykyihmisellekin ,ellei ole omakohtaista kokemusta ,ei voi arvostella .

Viikko sitten katunäkymä oli toinen ja eilen se oli näin ! Oli miellyttävä kävellä kaduilla , joilla ei kengän alla hiekka enää rahise , kaupungin puhtaanpito on toiveikas kevään tulolle ja siivoaa kadut . Varma kevään merkki on Suurkirkon portaat ja siellä istuvat auringon palvojat , kyllä se jo vähän lämmitti .

.

Rumaa ja kaunista

Konsertissa Musiikkitalossa viikko sitten soi "Englannintorvi " -ja miten se soikaan ! Antonin Dvorakin "Sinfonia nro 9 e-molli " ja siinä keskimmäisen osan sooloilu , se oli niin kaunista , että jo pelkkä sen ajatteleminen riittää täyttämään musiikkinautinnon pitkälle kevääseen !  Sello oli varsinainen kuunteluhoukutin ,joka täytti koko suuren salin ääriä myöten .Taputukset olivat runsaat , mutta Dvorakin sävelet tuottivat ylenmääräisen taputusten vyöryn ja syystäkin .Osmo Vänskä sai kumarrella suuntaan ja toiseen  ja hän vei oikeutetusti kukkapuskansa tämän kauniin melodian soittajalle .Nautinnollinen ilta.

Liukastelin Kirjastoon ja ovella seisoi kuvattavana juhlava näky , tyttö Lapista Saamelaismekossa !Oli saamelaisten päivä , haastattelin neitoa ja hän kertoi puvun olevan kesäpuku , jota myös käytetään juhla-asuna , jonka kyllä ymmärsinkin , sillä heppasessa silkissä ei juuri Lapin pakkasissa tarkene !Kaunis puku upeine koruineen, tyttokin nätti pikimustine silmineen .

Luettua on tullut monenlaista , hyvää ja ei niin hyvää. Anja Snellmannin "Antautuminen " oli yllätys , käsitin , että hän kirjoitti siinä itsestään .Ujosta, ihmisiä karttavasta lapsesta on vaikeuksien kautta tullut kuitenkin ihminen , joka hoitaa ja terapoi nykyisin toisia itseään pelkääviä .Ja kirjoittaa tuntonsa ja ahdistuksensa kansien väliin minunkin luettavakseni . Oli hyvinkin tuttua tuo hänen lapsuuden kokemisensa ,samaistuin moneen ,mielikuvitus ohjasi minunkin elämääni lapsuudessa , sinne oli helppo paeta arkipäivää , joka ei aina ollut niin kovin auvoista .

Jari Järvelän kaksi mummolaa oli myös kateuden kohde , pojalla oli hyvä suhde molempiin ja hän sai pitää mummolansa pitkälle aikuisikään , mikäli nyt oikein kirjani luin .Punainen mummola ja valkoinen mummola , lapsen silmin eroa ei ollut kuin sillan kohdalla -miksi mummot ei mennet yli ?!

 Kura lentää , kaunis valkoinen talvi on muisto vain . Vesisade on tehnyt hyvää jalankulkijalle , liukastelematta onnistuttiin kävelemään kaupunkiin päämääränä Sinebrykoffin museo ja siellä oleva näyttely .Yliopiston kohdalla osuttiin paikkaan , jossa en ollut vielä käynyt , nimikin sillä oli , mutta taisin olla niin pökerryksissä upeasta arkkitehtuurista , että unohdin ! Suunnittelija on kuulemma sama kuin Amos Rexin, ei siis ihme , kaunista on ! Paikka on opiskelijoille tarkoitettu ,koloja, tyynyjä ja läppäripaikkoja on runsaasti , senkun valitset ! Kyllä nykyopiskelijan kelpaa !

 Näyttely taisi olla nimeltään jotain "Tunteiden tunnelmaa  näyttämöllä " .Ida Ahlbergihan siinä on minulle se ykkönen , lapsuudesta asti olen tuota kuvaa ihaillut , asentoa siinä , eipä juuri kauniimmin voi nainen seista ! Mutta liika tieto pilasi tuonkin , Idan kuvassa joku toinen nainen poseeraa vartaloa ja vain pää on Idan ja sekin liitetty siihen myöhemmin ! Minä näen sen nykyisin AINA  irrallaan , pilalle siis meni .  Kauniita olivat varhaisen balettitanssijan punaiset tossut , hiilellä ja kynällä piirretyt Aino Ackteen  kasvot , joita piti oikein mennä lähelle tarkastamaan ,niin valokuvan tarkkaa piirtämistä ei usein näe , taitavaa, mietin olisiko valokuvan pohjalta tehty ?!Todella taitavaa työtä . Ihailin myös muinaisessa kerubitaulussa olevan naisen ihoa ! Mahdotonta ajetlla , että joku osaa maalata öljyllä ihon , joka ihan läheltä katsottunakin on kuin alabsteria , patsasta hän esittikin .

Yhdeltä seinältä löytyi taulu , jota en tunnistanut ennen nähneeni ! Albert Edefeltin " Poltettu kylä " kuuluu kyllä Ateneumin kokoelmiin , mutta siellä se ei ole koskaan ollut esillä . Syykin selvisi kysymällä , maalaus on Cygnaeuksen museon kokoelmia ja mitä nyt sillekin museolle kuuluu ?! Käykää katsomassa , upea taulu .
Pikkumiehellä oli uimakoulu ja Mummi oli valjastettu mukaan . Märkää oli , suihkua ja poretta , mutta pääasia on , että uimataito karttuu, vaikka omasta mielestään hän osaa jo ihan tarpeeksi .Rutiineihin  ,jotka ovat tärkeitä joka ikisessä asiassa , kuuluu "kahvit , aina sen jälkeen kun tulet hakemaan minut koulusta "! Ja siinä en onnistu poikkeamaan millään järkisyyllä, en edes uhkauksella , että lähetetään kuva kahvipöydästä äidille ! "Joo , lähetä vaan !" ja kaveri virnistää.Ja mummi söi tekemänsä eväät ja Pikkumies berliininmunkin.