sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kaamosta ja nostalgiaa



Arkisin keskipäivällä televisio näyttää vanhoja suomalaisia elokuvia .Vietin tosi laiskan päivän , avasin telkkarin ja siirryin nostalgiaan ! Kaikki muistutti menneestä , tosin ajankuva oli neljäkymmenluvun lopulta ,silti vaatetus , hiukset , keittiöpiiat kommentteineen ja ne suuret juhlat tarjottavineen ja puheineen ! Tosin mikään noista ei koskenut meikäläistä missään muussa mielessä kuin kirjojen sivuilta , Aino Räsänen luetutti meikäläistä  ja laittoi meilikuvituksen lentoon !Päätin tutustua uudelleen Räsäseen , menin Kirjaston tilaussivuille ja hämmästyin suuresti ! Helena -kirjoja oli ehkä kolmetoista ,jopa vanhoista oli otettu uusintapainoksia vielä vuosi sitten ! Enkä edes saanut välittömästi kuin kaksi kirjaa , muut olivat lainassa ! Lukukokemus odottaa yöpöydällä  , mietin  koenko nostalgiaa myös kirjan kautta vai hiipuuko innostus , eli pilaanko vanhan  tunnelman  uudelleen lämmittelyllä .Toisaalta  , aika hyvin on aikaa kestänyt , jos siitä edelleen otetaan uusia painoksia. Se jää nyt nähtäväksi .Elokuvia kyllä katson edelleen pilaantumatta ,sukellan maalaismaisemaan ja  upeaan digitoituun mustavalkokuvaan !
Seuraava päivä meni Pikkumiehen kanssa musisoinnissa .Hänellä on mieluinen opettaja ja ainakin tällä kertaa oli läksytkin opeteltu ,kotona se on äidin huolena ja pianotunnilla sitten mummin häpeänä , ellei soitto suju ! Kaveri on tarkka tekemisistään , mitään ohi opettajan "komentoja " ei tehdä ,ei koulussa ei soittotunnilla ! Säännöt ovat tiukassa seurannassa joka suunnassa , meillä on tunnille matkaa ratikalla vain yksi pysäkin väli , kaverilla on oma lippu , mummilla oma .Pieni käsi painaa ratikan kuvaa ja komentaa mummia tekemään samaa , mutta kun pitää yrittää pysyä samaan aikaan pystyssä , pitää huolta potkulaudasta ja toisella kädellä Pikkumiehen kauluksesta .Tahtoo hankaloitua tuo lipun näpyttely ja usein ollaankin jo Karhupuiston pysäkillä ..pidä siinä ovea auki ja näppäile samalla maksusi näyttöön , koko ratikkayleisö kuuntelee kiinnostuneena , onnistuuko se Mummi ja onnistuuhan se , ei olla vielä oven väliin jääty ! Mutta ratikkalipun maksu-uudistus voisi hieman ottaa huomioon nämä yhden pysäkin matkalaiset....
 
Konsertissa  kapellimestari Sakari Oramo heilutti puikkoaan alttoviulisti Brett Deanin oman musiikin tahtiin .Musiikki oli outoa, sekasotkua ja Puikkoa sai heilutella hyvin tiuhaan .Alttoviulu kuulostaa upealta , tällä kertaa sitä rääkättiin ilman ainuttakaan melodista sointua !En siis nauttinut .Mutta puoliajan jälkeen Brahmsin kolmonen sulatti pois kaiken jo kuulleen , niin kaunista .Ihan itketti .
Meidän eläintarha kasvaa .Koira ja kissa ovat eläinten taivaassa , akvaario antaa liikettä katsella ja ihmetellä , nyt siis on näitä lentäviä .Ne pitävät makeasta omenamehusta ja olenkin surutta pyydystänyt moiset otukset lasin pohjalle , sitkeitä ovat , räpyttelvät siipiään vielä aamulla ! Mistä ne tulevat ja minne ovat matkalla , eivät ne kai ole pysyvää asuinsijaa meille tehneet ??!Juttelin juuri Rapakon taakse ja puutarhaintoinen tytär siellä kertoi saaneensa mullan mukana sisälle myös lentäviä ! Minulla on sisällä siis yksi ja ainut kukka ,ulkoa sisään tuotu kukkansa tiputtanut orkidea !Sielläkö asuvat ?!

Aurinko paistoi sietämättömästi , suoraan silmiin , heijastui sisään kirotuista lasitetuista parvekkeista naapuritalossa.Täyskuu ja kirkas aurinko ovat huono yhdistelmä , mies tietää sen ja vie ajelulle . Taas kerran löytyi asuinalue , jota emme olleet aiemmin huomanneet ! Myllypurossa "Myllykallio " ,vanhan vesitornin juurelle rakennettu asuinalue . Kaunis kallio oli tiivis , sokkeloinen puutalovaltainen lähiö, sekaisin monenmoista suunnitelmaa. Ahdisti liika tiheys, moinen tuntuu hallitsevan nykysuunnitelmia puolella jos toisella .Vanhat asuinlähiöt tuntuvat hengittävän ihan toisella tavalla kuin nämä uudet , jotka rakennetaan niin tiheään , että lasten leikkipaikatkin on tarkoin suunniteltu , ei jää tilaa mielikuvitukselle saatikka luontokokemuksille puineen kantoineen . Eipä nämä pihat eroa viiskytluvun asfalttikortteleista kuin ehkä siistiydessä... rottajahtia tuskin pääsevät kokemaan ....



Kahvia saa kotonakin ja pullaakin jäi bridge-kerhon kahvittelusta , mutta eihän se kelpaa , on mentävä KAHVILAAN ! Sellainen löytyi pien muistelon jälkeen Vuosaaresta rannalta  ja kaunis pieni mökki se olikin ! On kuulemma ollut tuhatseitsemänsataa luvulla kalastajamökki , ihan asuttuna  ja nyt  tämä "Villa Ullas " on museoviraston suojeluksessa , siellä siis saa kahvit vastakin . Pulla tuoksui jo ulos ,itse leivottua kuulemma .Kokki suri ,ettei suurta leivinuunia voinne ottaa käyttöön , hän jo haaveili monenmoisista ihanista ruuista ! En ole muuten missään tavannut juuri tuota uunimallia , historiikki on seinällä , mutta ei kerro uunista mitään .Erikoinen malli ja katon rajassa leipävartaat , juuri niin kuin minullakin kerran oli maalla , ihan vain nostalgian vuoksi .Jos olisi koira , siellä se saisi oman menuun...


 
Huomenna avataan joulukatu .Sinne tungokseen minäkin Pikkumiehen kanssa uskaltaudun , mies jään katsomaan Formuloita , nehän voivat olla vaikka jännittäviäkin tällä kertaa !Eihän sitä koskaan etukäteen tiedä ja takakäteen ei ainakaan , ellei niitä katso !
Ja nyt Räsäsen kimppuun...vielä ehtii ennekuin aamuaurinko nousee... Kaamoksen keskelle.
 


 

 










perjantai 16. marraskuuta 2018

Systeri raameissa








Sunnuntaina oli Isänpäivä . Monella lapsella ei isää ole , isää , joka olisi rakastava ja läsnä oleva .Mutta Pikkumiehellä on isä , jossei aina läsnä henkisesti ,niin takuuvarmasti kun löydät läppärin , niin löydät isäsikin ! Tiskipöydän äärestä isän löytää huonommin ja niin on tainnut olla ennenkin .  Miehen kaaokseen jättämä tiskipöytä on ollut  aiheena taideteokseen , joka on päässyt Ateneumin  "Arkipäivää " -näyttelyn seinälle ! Oli ilahduttavaa huomata , että arkipäivän "kauneus " on kirvoittanut kuvan , näitä lisää ! Ai ,miksikös se on miehen sotku ?! Tuli vaan sellainen tuntuma....Näyttelyssä silmään osui kuva omasta systeristä , siinä se kiehnasi  sinisessä lakissaan ja leopardissaan  !Mutta -tarkemmin kun katsoi , niin eihän hänellä ikinä ollut punaisia kynsiä !! Ja vuosilukukin oli outo ---että siis mitä ?!



Kun ei selvinnyt , niin katselinpa muita naiskuvia .Ei ollut naiskuva siihen aikaan kovinkaan mairitteleva, oli hyllyvää pyllyä ja makkaramahoja , mutta asennot , ne vasta houkuttelivat kuvaamaan, siihenkin aikaan .

Taidetta syntyi Mummilassakin , tosin Isänpäivä kortti oli jo tehty koulussa , siitä ei saanut hiiskahtaakaan , yllätyshän se olisi ! Kortti oli espanjan kielellä ja pikkumies oli kortistaan kovinkin onnellinen ,heillä on Liikkiksessä  avustajana Bobby , vanha espanjan kielinen tuttava .Itse espanjan kieli on nyt pienellä katkolla, painostus oppitunteihin kotikielenään espanjaa puhuvien joukkoon oli väärä valinta .Ensin pitää oppia kotiespanja kunnolla ja sitten ne oppitunnit .ja oppihan sen , kun vain Papa jaksaa omaa kieltään Pikkumiehen kanssa puhua ! Vastaus tulee tällä hetkellä melko varmasti meidän kotimaisella kielellä , sitä kaveri pulputtaa  solkenaan ja oikein päätteiden kanssa ! Koulussakin "liikennevalo " näyttää "koko ajan keltaista , siitä ei mene viestiä kotiin ..."!
 



Joka vuotinen Juniorkonsertti Musiikkitalossa oli taas kerran viimeistä paikkaa myöten täynnä .Tunnin kestävä musiikkiesitys oli  oletettua korkeampitasoinen , kymmenvuotiaat esiintyjät tuntuivat jo valmiilta muusikoilta viulu ja piano sooloineen , käsittämätöntä osaamista .Ellei konsertin puolivälissä olisi ollut kevennyksenä musiikkiluokkien ja orkesterin yhteisesityksenä "Jänis istui maassa " , olisi voinut monelle pikkukatsojalle tulla nukkumatti kesken kaiken .Tällä tutulla herättelyllä Pikkumieskin jaksoi seurata koko tunnin ajan .Kuvaa en ennättänyt ottaa ,kaveri kuuli kuulutuksen , että kännykät pois ja huitaisi kameraani .Hieno kuvahan siitä tuli , ihan musikaalinen juttu !Tiukasti sääntöjä noudattava Pikkumies , mistä lie perinyt , isältään ei ainakaan...
 
Koppeja rakennetaan Tanskassakin .Kampissa vanhassa linja-autoasemassa (uutta nimeä en nyt muista ) on näyttely Kööppenhaminan hienosta kaupunkisuunnittelusta  .Nuo pikkulaatikot limittäin ovat uusinta uutta päiväkotisuunnittelussa !Tulee paljon nurkkia ja koloja , mutta sisätila on yhtenäinen  . Ja sitten ---oli kuva lapsista päiväkodin pihakannella  !! Tuliko mieleen keskitysleirit ?! Minulle tuli. Vaikka siinä kerrottiin , miten mukavaa on kiipeillä ja olla putoamatta ...
No , meidän "leikkimökki-pergola-pihaan  " voi vissiin surutta pudottaa kaikki , jotka eivät ole tyytyväisiä pihasuunnitteluun ---entinen SilvoPleen keittiön luukku ammottaa valoa pihan pinnassa ---toimineeko lamppuna tuleville asukeille !




Mitäpä muoti tekee taas kerran housunlahkeille !? Seitkytluvun leveät lahkeet ovat jo täällä , tosin ei vielä joka pojan jalassa , Kaupunginorkesterin soittajien ja järjestäjien piukat housut näyttävät jo vanahan aikaikisilta , mutta trumpettilahkeet ?! Vieläkö osaisin niitä uusina katsella..liehuvia jo näkee katukuvassa .Kun tarpeeksi kauan elää , kaikki tulee takaisin . Paitsi se vyötärö .
Vera on luettu ja sotaanhan sekin minut vei . California palaa edelleen , ei tainnut Trumppi saada ajatustaan metsien totaalihakkuusta toimeen, fiksu mies , kun ei ole mitään , mikä voisi palaa, niin silloin ei mikään pala ! Ja meidän Pressa komppasi mukana , että "meillä Suomessa metsät hoidetaan hyvin !"Lause , johon kumma kyllä , lehdistö ei ole tarttunut .... keskimmäinen on Sveitsissä ja vanhinkin turvassa tulipaloilta ...olen helpottunut .


 


perjantai 9. marraskuuta 2018

Nostalgiamatka



Tänään oli konsertti , josta tuli hyvälle tuulelle .Uusi tuttavuus ,nuori 22 vuotias kapellimestari Klaus Mäkelä oli tutustumisen arvoinen kaveri, näemme hänet varmasti uudelleen .Hän johti runsain elein ensin outoa ruotsalaista nykymusiikkia ,joka nostatti karvat pystyyn ja sai hampaat vihlomaan , joskin on myönnettävä , että oli siinä pari kaunistakin kohtaa. Sitten oli Einojuhani Rautavaaran kuulemma viimeinen orkesterisävellys  sellolle , siinä Marko Ylönen , Towards th Horizon .Ikä toi hänelle seesteisyyttä sävellykseen , sitä kuunteli mielellään . Väliajan jälkeen tuli sitten islantilaisen säveltäjän vuoro , tämä teos sai kantaesityksen Los Angelesin Disney-hallissa , paikassa , jossa minäkin olen ollut ja sitä silloin suuresti ihaillut .Tämäkin teos miellytti korvaa ,kevyesti leijuvana . Mutta sitten tärähti ! Kaveri Jimmy Lopez !Perulainen , selvästi inka-musiikin vaikutteinen soittimien ilottelu , mahtava vauhti ja äänimaailma ! Ja mitkä rummut ! Kyllä olisi Pikkumies ollut innoissaan, joskin korvatulpat olisivat olleet tarpeen , sen verran hurjaa oli meno ! Yleisö hakkasi kädet hajalle ja minä mukana ! Olin oikein iloinen orkesterin puolesta , saivat kerrankin oikein revitellä , kun Mälkki ei ollut puikoissa !
 Minua pyydettiin etsimään kuvieni kätköistä kuvaa edesmenneestä  Naisliittohelsingin jäsenestä  , Leenasta . Leena oli pelaajana  kahdessakin paikassa  ja kuvia on yli kymmenen vuoden ajalta , lähinnä ryhmäkuvaa joulusyömingeistä ja kevätjuhlinnoista ,siis tilannekuvia , joissa laatu oli vähemmän tärkeä . Mutta olipa onni , että olen toivoton tallentaja  ,kaikki on tallella ! laitanpa tässä yhden onnistumisnäytteen , jonka tein jouluna 2011 !Siinä on meidän silloinen Bridgeporukka , meitä oli paljon ! Minne lie kadonneet , osa on poistunut tästä maailmasta , osa vanhentunut ja lopettanut pelaamisen , osa pelaa muualla. Pitäisikö tässä kohtaa sanoa , että mitä olemme tehneet väärin , kun porukka vähenee ?! Mies sanoisi , että osaamisessa se salaisuus on , ette ole olleet houkutteleva yhdistys ! Oli miten vain , mutta olipa todella nostalginen matka menneeseen !


Pikkumies on pianonsa saanut kotiin , kokeilu alkoi välittömästi , nappulat kiinnostavat .Ja sieltä sitten löytyi aaltojen loisketta , ukkosen jyrinää ja monenmoisia ihmeääniä, joilla voi sitten joko härnätä mummia  , soitella  omat läksyt väärillä äänillä , liittää ukkoseen omat pianoläksyt , mutta onneksi soittaa myös ihan normaalia pianoa ! Äitiä siihen tarvitaan mukaan, ainakin sen verran , että neljän ristin nuotit tulevat oikein soitetuiksi , mummi ei älynnyt katsoa koko ristejä , osoitti sormellaan vaan viivastolla olevia  ja hetihän sieltä tuli huomautus , että " sinä et sitten tajua yhtään mitään , kato nyt , ei se noin mene !" No , en kyllä tajunnut , vaikka opetusta olin seuraamassa , ohitin suosiolla neljä ristiä ja pari beetä, eihän niitä ennen Aaronin aikaan nähnyt kuin monta vihkoa myöhemmin ! On opetus muuttunut , tämä mummi ei enää opi ...äitiä toivotaan kotona apuun , jos toivotaan , voi olla , että kaveri ei apua tarvitse .Mutta nyt on ainakin istuma-asento kohdallaan ja kädet oikeassa kulmassa , ne minulle näytettiin , kun penkkiä korottelin !
Postiluukusta kolahti Joulun lelumainos. " Pelkkiä tyttöjen tavaroita ! Mitä varten tytöt tarvitsevat niin paljon kaikkea ? Meikkejä ja muuta ?!" Jotain siihen yritin selittää , kaveri kuunteli ja kommentoi sitten että " Sinäkin meikkaat aina .Miksi ?" Selitä siinä sitten , jotta jospa näyttäisi nätimmältä , nuoremmalta ..?!
Televisiosta tuli italialainen ohjelma Laventelin viljelystä .Pellot ihastuttivat Pikkumiestä värillään ja hän päätti ruveta ison maanviljelijäksi Italiaan .Kummalliset asiat kiinnostavat nykymuksuja , hän halusi minun lukevan ruudulla näkyvän tekstin ( lukeminen sujuu vielä hitaasti ) ja selittävän koko tuotantoprosessin , tuoksut , värit  , miksi ja miten , mihin käytetään ja onhan äidilläkin tuommoinen pussi komerossa ...
Isänpäiväkortti on tehty koulussa  , siitä piti olla hiirenhiljaa . Ehdotin , jotta jospa askartelisit mummilassa isänpäiväkortin Vaarille , onhan hän yhtä kuin isoisä ." Ei sovi , Vaari on äidin isä !" Eikä Vaari taida saada nyt korttia...
 



lauantai 3. marraskuuta 2018

Luurankoja ja muita vainajia

 Entiseen hyvään aikaan tänä viikonloppuna oli talvi, pakkanen ja lumimyräkkä . Se oli se viikonloppu , jolloin ajeltiin huonolla autolla Jyväskylään Mummilaan .Ei turvavöitä , mutta lapsia oli ja heidät istutettiin takapenkille , kaikki laukut ja kimpsut lattialle turvaksi putoamisen varalta .Haudalla käytiin , jos kerettiin .Ihmeteltiin vanhuksien intoa käydä sytyttämässä kynttilöitä, eihän ne vainajat sieltä mihinkään juuri tänä viikonloppuna karkaa ! Nyt on toisin , olemme itse noiden vanhuksien ikäisiä , nyt käymme haudoilla.Muisteltavaa riittää .Maijan mies , Kauko nukkui pois samana iltana , kun tämä mummi juhli Pikkumiehen kanssa Halloweeniä  kaverin koululla .Jotenkin Kaukon ilkikuriselle huumorille sopiva hetki poistua tästä maailmasta , hänelle kynttilä .Samoin äidilleni , jonka muistokivi on Jyväskylässä.Ehkä sinne joku laittoi kynttilän , ellei , niin eipä äiti siitä murhetta kanna, me muistetaan hänet ilmankin .

Hietaniemen hautausmaalla on miehelle sukua , sinne kynttilä ja pieni havuseppele , jonka ostimme kadun kulmassa seppeleitä sitovalta pakolaiselta vai miksikä häntä on kutsuttava , kerjäläinen on huono sana sellaiselle , joka tekee lanttinsa eteen jotain .Tämä mummo sitoo kauniita seppeleitä,mielelläni ostin.Kynttilää oli tuomassa myös Tanskan maalta piipahtanut Viima  Italiasta käymään tulleen isänsä kanssa, hauska sattuma , joka paransi mielipahaani ison verran lisää .Sukurakkaana ei voi olla miettimättä sisaruspiirin löyhentymistä yhden kokoajan poistumisen jälkeen .Äiti pitää lapsensa lähellä ,seuraava polvi leviää ,yhdestä tulee kaksi,kolme tuoden mukanaan anoppeja ja vaareja,uusia serkkuja , ystäviä .Piiri leviää , usein on vain se yksi , joka pitää lankoja käsissä, pitää yhteyttä .Kun hänkään ei enää jaksa , hajoaa koko korttitalo .Kotiin ei kutsuta ,ennen oli kesämökit ,sinne mahtui , nykyisin nekin ovat "latauspaikkoja " jonne ei vieraita haluta. Sääli , maailma muuttuu .Tullaan sitten kuitenkin sinne hoivakotiin tuomaan se kukkapuska , joka jäi tuomatta silloin , kun hän vielä eli ja asui kotonaan....

Baanaa pitkin kävellessä edessä on uuden Kirjaston työmaa , keiden lie toteuttama työmaa-aita on heti Kiasman alapuolella  ! Ilahduttava värikooste marraskuun harmaudessa. myös Sanomatalossa sisällä värileikki ilahdutti , samoin Kirjaston upea kuvastuminen lasisienän takaa, se on melkein paremman näköinen tästä katsottuna kuin ulkona suoraan kuvattuna ! Kaipasin kuvia aulan galleriatilaan , mutta eipä niitä juuri tarvinnut , kirjasto-näkymä lasin läpi oli kuin paraskin maalaus , niin tietysti tarkoitettukin .

Halloweenjuhla vilisi luurankoja , yksi heistä minun Pikkumieheni ! Muutaman katoamisen viisastamana istahdin keskikerroken penkille ja kerroin istuvani paikallani ja toivovani ilmoittautumista pienin ajoin .Hyvin ilta sujui , huolimatta juhlijoiden todella suuresta määrästä , muuta eipä siellä kai mitään suurempia murhia sattunut , opettajat osasivat asiansa.

Puvuista muistui  mieleen Pikkumiehen äiti 12-kesäisenä neitona LA;n mekkokaupassa .Olin ostamassa pikkutytön mekkoa Uuden vuoden juhliin , roikotin käsissäni rimpsuja ja hetaleita , joita ei siihen aikaan vielä Suomessa ollut .Mihin tarkoitukseen mekko tulee , kysyi myyjä .Kerrottuamme hän piipahti takhuoneessa ja toi mukanaan kiiltävän, miniaikuisen iltapuvun numeroa 4, sillä  kiinalaiset naiset ovat pieniä ja heitä on Kaliforniassa paljon !Tytön silmät välähtivät ja olkaimeton mekko lähti mukaan , siinä ei mikään auttanut .Kotiin tultaessa tyttö kokeili ja ihmetteli , kun olivat jättäneet "tikkuja " mekon etumukseen....tulihan sekin sitten selville , ettei se vaate muuten olisi päällä pysynytkään ! Nyt sitten kävelimme Aleksanterinkatua ja silmään osui lastenvaateikkuna ! Sen pikkutyttöjen  päällä oli pienen aikuisen juhla-asut !

Lastenvaatteissa kulkeva Pikkumies sai haluamansa . Hyvin asiantuntevasti hän keskusteli myyjän kanssa pianon nappuloista ja muista mahdollisuuksista ,joista mummi ei ymmärtänyt isojakaan , mummille oli tärkein vain se piano-osuus, joka kyllä myös selvitettin .Kaupasta löytyi myös sähkörummut , ne kinnostivat suuresti !Kaveri olisi istunut hakkaamassa kapuloita vaikka tunnin , mutta lähti sovinnolla pois, kun lupasin , jotta SITTEN kun osaat soittaa pianoa oikein hyvin ja osaat nuotit , niin sitten voidaan katsella tuotakin soittopeliä...Kaikki on nyt sitten kiinni opettajasta , miten hyvin hän onnistuu tehtävässään !

 Minna Rytisalon "lempi " oli alussa leppeä , keskellä ilkeä ja inho, lopussa lämmin muistelu .Taas kerran mietin , että mistä kirjailija saa moiset aiheet ja tyylin miten kirjoittaa !Sanojen asettelu peräjälkeen oli joskus hyvinkin erikoista...pidin alusta ja lopusta .Kirjan Lempi oli kauppiaan tytär ja toi mukanaan miehensä mökkiin monta rullaa lakanoita , joissa oli  leveät välipitsit .Muistui mieleen omat kapioni ...pohjalainen anoppi kysyi , paljonko tuleva miniä on lakanoita laittanut ...Puolikas kapeaa lakananpitsiä , sanoi miniäehdokas .Olisittepa nähneet silloin anopin katseen...