Olisi pitänyt ...kurja lause...

Hienovireisen intensiivinen selviytymistarina, jossa pikkukylän kyräilevä ilmapiiri ei onnistu lannistamaan leskeksi jäänyttä Nora Websteriä.
Kun 40-vuotias Nora Webster jää leskeksi 60-luvun Irlannissa, hänellä on neljä lasta ja mitättömän vähän rahaa. Rakas kesäpaikka on myytävä, mutta pahinta on sittenkin paluu nuoruuden työpaikkaan, jossa kammottava neiti Kavanagh odottaa kuin hämähäkki verkossaan. Mutta kovapäinen Nora ei anna periksi. Ensi kerran elämässään hän saa itse päättää asioistaan, viis siitä mitä pikkusieluiset kyläläiset sanovat. Itsenäisyyden tavoittelulla on kuitenkin hintansa.

Korkea aika on
useammalla aika tasolla liikkuva perhetarina ja sukupolviromaani, joka etenee 1940-luvulta ja tulee 2010-luvulle asti. Tarinan miljöönä on etelähämäläinen kylä.   

Tarinan keskiössä ovat Anna ja Olavi Otson evakkoperhe, naapurin Pihlajan perhe, Saanan perhe sekä elämä itse rajallisuudessaan sekä elämä juhlassa ja arjessa. Otsot saavat Pihlajan tilalta maata sen verran, että he voivat rakentaa oman talon. Pihlajan emännän Heljän mies on vammautunut sodassa ja makaa makuukammarissa toimettomana.

  
Tässä kaksi uskomattoman kaunista luettavaa." Nora Webster" miellytti jo sijoittumisestaan Irlantiin, jostain syystä olen tykästynyt siihen maisemaan . Nora itse eli tasaisen rauhallisen elämän vaikeissa olosuhteissa selviytyen  lopulta voittajana , näin minä sen koin .
"Korkea aika " oli pitkästä aikaa mielestäni todella hyvä kirja , kaunis ja rauhallinen eteneminen neljän polven perherakenteista , murheetkin kääntyvät onneksi -vain yksi kyynelen paikka oli , sekin olisi voitu välttää tarinan kulkua hiukan kääntämällä .Mutta ehkä kaikessa hyvässä tarvitaan yksi paha ...

Päivä , jolloin hautasin ystäväni , oli päivä jolloin " toinen paras lapsuuden ystäväni " joutui Teholle HUS:iin . Nyt hän on jo tavallisella osastolla  ja lupasi toipua ...
Pakokauhu iski , keitä vielä on elossa  ?  Ovikellon soitto kouluaikaisen ystävän ovelle , vieläkö olette hengissä ?!" Toki minä , mutta mies on laitoksessa , Vire-kodissa " " .Ei kai , me tultiin juuri sieltä katsomasta miehen ystävää , joka on siellä toista vuotta nyt !  " Miten elämä näin menee ?! Kotiin tultaessa tehtiin sitten puhelinkierros parille muulle ....varmuuden vuoksi , ettei tarvitse sanoa  "olisi pitänyt ...".

Enemmän kuitenkin on ollut iloisia tapahtumia  . Juhannuksena grillattiin 101-vuotiaan pihassa , hyvin maistui , vaikka hetken hän katsoi epäillen lautastaan.

Pikkumiehen kanssa ruokailtiin 101-vuotiaan pihalla , sekin maistui ja sitten piirrettiin .

Kiskossa käytiin pelaamassa bridgeä , uimassa järvessä  ja ihailemassa jylhiä maisemia ja kesäisen kaunista kukkapuskaa !

Hernesaaren rannassa on avattu uusi sauna , "Löyly " , joka tarjoaa asiakkailleen  ruokaa , juomaa , saunaa ja uintia .Koko rakennelma on kaunis kuin karamelli ja pukee Eiran rannan upeita rakennelmia kauniisti . Ihmiset ovat ottaneet rannan omakseen .

Pelipäivä Hangossa , pieni kesäkoti vanhassa pesulassa , hiljaisuutta ja kauniita maisemia , hyvää ruokaa ja uusia ystäviä ..joista pitää kiinni.

Kotona kaikki hyvin , voiko enää muuta pyytää ....

 

 

Jäähyväisten päivä

Siitä on jo kuukausi , ystäväni pois menosta . Tänään hänet siunattiin ja silloin se suru tuli ! Nyt tajuan , miksi on välttämätöntä pitää hautajaiset , siinä vasta tulee se ymmärrys , että joku on mennyt pois , häntä ei enää näe. Kuten pieni tyttärentytär sanoi kuvaa katsellessaan :"Mummua ei voi enää tavata ."Tein surutyön kirjan muodossa ..katselin kaikki kuvakansiot läpi , valokuvasin yhteiset hetket vuosi vuodelta .Vein kirjan siunaustilaisuuteen , siellä sitä katseltiin , muistoja ensin viidenkymmenen viiden takaisia  tähän päivään .Valokuvan parantavasta voimasta puhutaan , minulle se on juuri sitä .

Mitähän olen tämän kuukauden aikana tehnyt ? Hoitanut Pikkumiestä , 101-vuotiasta ja omaa miestäni .Lukenut muutaman kirjan , joista Emmi Itärannan satuilu ei ollut mieleeni , kahlasin sen läpi . Maeve Binchystä pidän , tämä kirja oli kooste pienistä kertomuksista  Kastanajakadun varrelta , en ole novellien suuri kuluttaja. Suuri yllättäjä oli Gerritsen ! Tavallisesti raakojen rikosten kirjoittaja , nyt hän oli tarttunut tapahtumiin , jotka oikeasti tapahtuivat Venetsiassa sotien aikana . Kirja oli sietämätön  kuvaus ihmisten uskosta hyvään ja epäuskosta raakalaisuuteen , jota juutalaisia kohtaan harjoitettiin . Lukiessa paha olo lisääntyi sivu sivulta , silti se oli pakko lukea .Hyvä kirja.

Toukokuun lopun vietin Zürichissä keskimmäisen hoivissa .Kyläilimme  ja menimme laivalla Zurich järven  ( 40 km ) toiseen päähän pieneen todelliseen , muurien ympäröimään piparkakkukaupunkiin ,Trapperswilliin . Juutalaisista ja heidän kohtaloistaan ei sielläkään päässyt ohi , vanhassa linnassa oli Juutalaismuseo , joka kertoi  Sveitsin juutalaisten karkotuksen ja päätymisen kaasukammioon .

Lensimme keskimmäisen kanssa Suomeen ja elämä täällä rullasi kuten ennenkin . Pikkumies pari kertaa viikossa , 101vuotias samoin . Kaupunkiasuminen  tuottaa pientä päävaivaa keksiä säällistä toimintaa , joka kiinnostaisi sekä mummia että pientä kaveria . Kun nyt omistan tuon museokortin , sille on keksittävä käyttöä   ja Helsingissähän museoita riittää ! Ajoimme ratikalla Rautatientorille ja tulimme Kiasman kulmille , johon Pikkumies :"Tuolla me olemme jo käyneet . Mihin museoon me nyt menemme ?!" Kansallismuseoon oli suunta , sinne saapui Vaarikin ja näytti kolmannessa lasten kerroksessa  kuinka ennen muinoin kirjoitettiin koneella ! Tutkimusta riitti toisissakin kerroksissa , mutta se kahvilakerros oli se , jonne sitten taas lopulta päädyimme .Kovasti siellä mainostetaan sydän-hyväntekeväisyyttä , mutta tarjonta ei ainakaan pienen syöjän terveellisyydestä ole huolissaan,tikkari ei ole mummin mielestä kovin ravitsevaa...

Ylioppilaatkin on juhlittu , heitä oli tänä vuonna neljä lakitettua ! Kauniita ovat nuoret , meinasi siinä tyttöjen juhliin lähtöä seuratessa vanhankin miehen silmät mennä nurin !