Sotalelut pannaan

 

 

"Riiassa syntyneen Baiba Skriden lapsuudenperheeessä soi musiikki.Hänen isänsä oli kuoronjohtaja, äitinsä pianisti , sisarensa soitti viulua ja pikkusisko pianoa ." "Näinhän se yleensä menee, tuumasin , ja sitten on perheitä , joissa isä ostaa konekiväärin Pikkumiehelle leikkiin -ja lapsesta tulee terroristi ." Vitsi oli huono , mutta kovin tosi joissain   muslimimaissa , siellä , missä isisin sotilaat värväävät joukkoihinsa pieniä poikia ja tyttöjä ---leikkimään konekivääreillä !

Olin vihainen ja murheellinen , koko konsertin nautinto oli hukassa . En osannut ajatella muuta kuin , että meidän pieni ihana mies leikkii sotaa , kainalossaan metrin mittainen konekivääri , joka syltää muovipatruunoita  ! Kuinka helposti sillä saa aikaan silmävamman , joko itselle tai kaverille ! Suojalasit käytössä , tuumasi isä ja poika , mutta mutta ..kun on hurja temperamentti  ja pikainen luonne, muistaako sitä aina suojalaseja ! Ja onko niitä koko pihan kavereilla ! Ja kun muovipatruunat hukkuu , pihassa on pieniä kiviä piippuun pantavaksi ....No , minä maalailen hurjia kuvia , mutta ennakoiva järki ei liene pahitteeksi . Ase , oikea tai leikki , aina yhtä huono juttu .

 

 

"Kerro minulle jotain hyvää " oli JOJO Moyesin edellinen  lukemani kirja , kaunis tarina rakkaudesta  .Sen jatko-osa  "Jos olisit tässä " kyllä koukutti , mutta ei läheskään samalla tenholla kuin edeltäjänsä . Kirjassa oli hiukan selittämisen maku , se eteni hauskasti , mutta se jokin siitä puuttui .Ehkä syy oli edellisen kirjan lämpö, siihen on vaikea tuoda mitään lisää . Sitä huolimatta , onhan aina hauska kuulla , miten tarina jatkuu....

 

Ostin museokortin .

 Kiasmassa on mainio näyttely , montakin  ja vietimme siellä Pikkumiehen kanssa monta tuntia , välillä kahville ja sitten taas takaisin . Satoi vettä , joten päivä oli kaikin puolin mallikas  käynti museoon tutustumiselle  , varsinkin kun näyttelyssä oli monia juttuja , joihin sai koskea , kulkea sisällä tai piirrellä .

Kun kerran se kortti oli ostettu , pitihän sitä heti alkaa kuolettamaan .Mies istui telkkarin ääressä , snookeria snookeria  , joten Kaupunginmuseo oli ohjelmassa .Se oli näkemättä , olin boikotoinut sitä sen kamalan nimivalinnan vuoksi --HAM---on siinä nimi ! Tennispalatsin  yläkerran vanhoja saleja oli  kunnostettu museon tiloiksi ja upeahan siitä tuli ! Nimestä huolimatta . Näyttelyitä oli Tove Janssonin  freskot ja joitain pieniä maalauksia  , ja Tukkuliike Heinon taidekokoelmasta vain osa , joka sekin käsitti monta salillista . Heinojen saalis oli monimuotoinen, käsittäen esittävästä moderniin , valokuvasta  pehmoleluihin .Oli tunnettua ja tuntematonta ...tässä yksi hauska teos nimeltään "Tanssit Hyvinkäällä ". Kuka maalasi , eipä jäänyt mieleen . Katsellessani kummallisuuksia ja tavanomaisuuksia kehyksissä , viereen osui pari nuorta opettajan alkua : " Kysyin yhdeltä ekaluokkalaiselta , mistä erottaa , että jokin teos on taidetta ?" vastaus oli , että " Kun se on tehty taiteeksi !" Siinä oli avain aika moneen nykytaiteen kummajaiseen ...

Parin päivän päästä on Vappu . Käytiin Pikkumiehen kanssa ilmapallo-ostoksilla , kaveri valitsi harkiten ja selitti myyjälle  , mitä mikin kuva pallossa tarkoitti ! Tultiin puiston poikki ja pallot siirtyvät Mummin pideltäviksi .Tällä kertaa Mummi ei päästänyt palloa taivaalle , oppia ikä loppukin .

Kävimmehän  kannattamassa suomalaista elokuvaa ," Äkkilähtö ". Tiina Lymi otti oikea aiheen , lapsen kaltoin kohtelu ja heitteille jättö , mutta  käsikirjoitua petti totaalisesti . Ihan elokuvan lopun vaiheet olivat parasta , mutta sekään ei yltänyt hyvään . Tuntuu oudolta , että hyvä näyttelijä ei onnistu kirjoittamaan hyvää käsikirjoitusta , eikä ohjaamaan hyvää elokuvaa !

Omalla luvalla

Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään, jonka arvelee omistavan Albert Edelfeltin taulun Nainen parvekkeella. Nuoren dokumentaristin ja iäkkään taiteenrakastajan välille kehkeytyy vilkas kirjeenvaihto, sillä molemmilla on hyvin henkilökohtainen side tauluun. Dokumenttiprojektia edistääkseen Salome Virta matkustaa Pariisiin mutta saakin huomata, että ranskalaiseen Edelfelt-tutkijaan ja taulun taustoihin liittyy lukemattomia arvoituksia. Pian alkaa tapahtua outoja, vaarallisia asioita.
Pariisi keväällä 1884. Kaupungissa asuva kuuluisa suomalaismaalari Albert Edelfelt työstää maalausta, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla, sillä äiti ja muu perhe painostavat häntä luopumaan elämänkumppanistaan ja mallistaan Virginiestä.
Tämä kirja viehätti mielikuvituksellaan , sillä , että joku ottaa noin vain aiheen ja rakentaa sen ympärille toden ja fiktion , joka sitten lukijan mielessä muuttuu ja tuntuu todelliselta .Ja mielenkiintoista oli arvailla ,mikä osio oli kenenkin kirjoittama , taitavat molemmat kirjoittajat olla Berliinin ja Edelfeltin lumoissa .

Äiti, poika ja isoisä viettävät kesää huvilalla. Merenlahden rannalla suvi on kauneimmillaan. Nuori Kimmo elää sitä kuin päivää, joka toistuu ja on sama ja uusi, kuin aikaa ei olisi. Aikuiset sen sijaan elävät ajan armottomuuden kanssa, kantavat tapahtuneita mukanaan itsessään ja teoissaan; päättyneiden sotien raskaat hahmot kulkevat vehreiden puiden varjoissa. Luopumisen ja luovuttamisen vastavoima on Kimmon kautta kerrottu lapsen maailma täynnä aisteja ja värejä, eikä menneisyyteen voi jäädä tuijottamaan, täytyy "yrittää nähdä edes se vähä, mikä edessä näkyy". Armain aika on romaani lapsuudesta, muistamisesta ja ratkaisuista, jotka määräävät elämän suunnan ja paikan. Lassilan ehjät ja kauniit lauseet pysäyttävät lukijan näkemään ihmisten tekojen jokapäiväisyyden ja pienuuden – niiden vuodenaikojen lailla toistuvan painon.
Tuossa se on sanottu , tämän kirjan lumo , lapsuuden kesä .

On vuosi 1934, ja pimeys laskeutuu Euroopan ylle. Saksassa natsit ovat nousseet valtaan ja Ruotsissa nuijitaan läpi tiukka sterilisaatiolaki.
Uppsalan yliopiston anatomian instituutin kellarista löydetään huomattava tutkija kammottavasti murhattuna. Ruumisaltaaseen nakatun vainajan kallossa on merkillisiä jälkiä. Murhatutkimuksia johtaa omapäinen komisario Carl Hell apunaan radikaali poliisisisar Maria Gustavsson. Murhaajaa jäljittäessään kaksikko joutuu astumaan yhteiskunnan ylimpiin piireihin, joissa kumpikaan ei ole kotonaan.
Huh , minkä kuvan kirja antaa Ruotsin kansankodista !  Anna Lihammer on arkeologi  ja tutkii Rotubiologian  ja sterilisaatiolain julmuuksia luultavasti aika toden tuntuisesti , vaikkakin suoranaiset murhajutut ovat hänen sanojensa mukaan fiktiota .Kylmän kalsealla tyylillä kirjoitettu , silti mielenkiintoinen , jonka aihe ei salli uskoa  sitä fiktioksi .

Viikon suurin uutinen on Pikkumiehen uusi pyörä . Sillä hän suhahtaa Taika-ystävänsä kanssa ympäri kotitalojen pihoja , alamäetkin lujaa polkien .Hiukan Mummia hirvittää hurja vauhti , sillä jos jotain sattuu , se kyllä sattuu sitten aika kovaa !Toistaiseksi kaveri on pyöränsä hallinnut .Veikeä juttu muuten , että uutisissa sanottiin , että tiedemiehet eivät ole vieläkään keksineet , kuinka ihminen oppii tämän jalon taidon ja pysyy kahdella pyörällä !
Viikon Pikkumies-vitsi : Oltiin lähdössä Rokkimuskariin , kun kaveri säntäsi kylppäriin ja sanoi , että  " hampaat pitää pestä , ettei henki haise !" Asia tuli hoidettua ja sitten lähdettiin .

Mitä minä äsken tein ?! Pullotin simaa ...Vappu tulossa ja nuorin täyttää neljäkymmentä !
Ja missä me äsken olimmekaan ?! Kuuntelemassa  seitsenkymppisen systerin lauluesitystä ! Siinä  on malliesimerkki  , että ikä ei haittaa , jos jotain oikein haluaa ! 

Tottelematon kone.

"Itä-Helsingin musiikkiopiston varhaisiän musiikkikasvatuksen juhlakonsertti  -JUHLATUULELLA , Helsingin Kulttuuritalossa .Siellä oli talo täynnä  vauvasta vaariin , voi sanoa  ! Siellä mekin ihastelimme Pikkumiehen lauluesitystä , hyvin meni .Ja paikkahan oli upea ja historiallinen.

Se oli lauantaina .Maanantaina oli Bridge , tiistaina Pikkumies ,lettukestit Markkinatorilla ja Rokkimuskari ...ja Mumminsa sai oksennustaudin ! Sitten vietin kaksi päivää petissä ja voin todella huonosti , onneksi iso Jaffa oli tarjouksessa , sain sairastaa edullisesti ! Keskiviikkona olisi vanhan suunnitelman mukaan pitänyt ajella junalla Turkuun , onneksi se peruuntui , ei olisi tuolla kunnolla sinne asti päässyt ! Torstaina oli liput balettiin ,"Pieni merenneito " ja siihen piti parantua ainakin sen verran , ettei vieressä istuja huomaa saavansa vatsatautia !Onnistuihan se -meidän osaltamme hyvin ja esitys oli luultavasti kallein , minkä olen Oopperan tiloissa nähnyt .Visuaalisesti upea , tanssillisesti ehkä vähemmän .Perjantaina oli bridge yhden pelaajan kotona , koska Naisliiton Naiset pitivät kokousta , eivätkä katso hyvällä silmällä meitä laiskoja aivojen rassaajia . Mukavaa oli  sekä pelit että katsella kaunista kotia , jonka vissiin jokainen tavara ja huonekalu kertovat historiaa yli sadan vuoden takaa. Lauantai meni Pihliksessä 101 -vuotiaan asialla, sillä  systeri viettää rattoisia hetkiä Krakovassa .oli keväisen lämmin ja 101-vuotias istuskeli ulkona tuolissaan peitteiden alla, peitteen , jonka lahjoittaja on kovan sairauden kourissa.Syöpä on kurja kaveri .
 Siinä se livahti lauantai  ja suomalaiseen tapaan livahti mielestäni myös syy Lähettää onnittelut Rapakon taakse 9.4. johdosta 17 vuotta sitten ! Onnittelen nyt , olinhan minäkin siellä mukana ,kun valat vannottiin ! Päivän kunniaksi pari kävi tervehtimässä uutta tyttövauvaa , Madeleneä ja söivät kuulemma kanaa ja PERUNAMUUSIA ! Kukkia on sitten amerikkalaiseen tyyliin kaikki paikat täynnä . Kyllä huhtikuu laittaa aivot solmuun , joka päivälle on jokin muistettava...
 Tänään on sitten sunnuntai , lämmin aurinkoinen kevätpäivä .Ulos kävelemään , selvä , minäpä katselen netin reittioppaasta , millä mennä Pitkäkoskelle , ulkoilualueelle siis. Ajetaan bussilla sinne ja kävellään takaisin . Sain bussin numeron ja klikkasin ihan viisi eri kertaa saman  kellonaikoja varten . Lähtöpaikka torilta . Bussi tuli , kuski puhui hoono-suomi, Ai-Vantaa ja laskutti ylimääräistä .Istuimme päätepysäkille kyydissä , hiukan ihmetellen suuntaa. Eipä tuolla väliä , kävelemäänhän tultiin . Bussi pysähtyi teollisuusalueelle , joka jatkui ja jatkui ja jatkui , vaikka olihan siinä välissä Hautausmaa ja taas teollisuutta . Pitää niitäkin kuulemma katsastaa , tuumasi mies purnaukseeni reitin kauneudesta .Onnistuimme Tikkurilan uudelle  asemalle , ei ole ennen nähty .Kaupunkilaistollo ei kyllä ymmärtänyt yhtikäs mitään raiteista , reiteistä ja numeroista , joten päätimme käväistä syömässä , mikä olikin hyvä vaihtoehto, sillä soppa oli todella hyvää ! Ja sitten voikin taas kävellä .Ei ole mikään kaunis paikka tuo Tikkurila , mutta tulipahan nähtyä ,kohennettuna ja uusittuna. Vantaan rantaa sikin sokin ja lopulta Siltamäkeen ja -AH -bussilla kotiin . Seuraavan kävelyretken miehen kanssa teen korkeintaan viikon päästä ...

Nyt on yö ja ensi viikko , täynnä on senkin kalenteri .Miten sitä ennättäisi töihin tällä kiireellä ?!

 
Kalevi Arosuo on entinen poliiisi, nykyinen yksityisetsivä. Hän pyytää sisarenpoikaansa Juho Tulikoskea avukseen erittäin ikävässä murhatutkimuksessa. Juhon isä, kuuluisa kuvataiteilija Johannes Tulikoski on murhattu.

Ikuinen opiskelija Juho tulee vastentahtoisesti Helsingistä Hämeenlinnaan avustamaan enoaan. Arosuo uskoo, että Johanneksen ystävän vaimon katoaminen yksitoista vuotta aikaisemmin liittyy Johanneksen isän murhaan. Suurten arvoitusten ystävänä Arosuo johdattelee Juhoa rikostutkinnan saloihin pitkään selvittelemiensä Bodominjärven murhien kautta. Murhaajaa metsästäessään Juho tapaa taas sukunsa ja vanhat ystävänsä. Menneisyys on pakko kohdata, jotta uusi elämä voi alkaa.

Tuollaisen kirjan luin .Tämä kuuluu niiden kirjojen sarjaan , joiden kirjoittamisen syytä , aihetta  ja miten moinen on päähän pälkähtänytkin ihmettelen ?!Jatkoa tulee kuulemma , jätän väliin ."Älykkäät kuin käärmeet , viattomat kuin kyyhkyset " , kirjottanut Lauri Mäkinen (1978 ). Mies tykkäsi , minä niputan sen tuohon äskeiseen sarjaan .Yhteiskuntasuhdekonsultti, miten hän on onnistunut hulahtamaan 1800 luvun Afrikkaan Ambomaalle !!? Lukekaa ja ihmetelkää...joku voi pitääkin .

Vatsa ei tykkää pitkästä istumisesta , kiertää ja korventaa .Kuvatkaan eivät taas liiku, eivätkä pienene, vaikka ne varta vasten pienensin ! No , katsokaa sitten huonoa kuvaa albiinosorsasta , joka uiskentelee Töölönlahdella ! Muuten , siellä hautuumaalla laulaa luritti peipponen !!

Ja kun en tuota muodostelmaluistelun kuvaa saa poiskaan, siinä se joukkue luistelee itsenä hopealle , hieno suoritus .

Konserttikokemus kerrakseen

Hän on konsertin kapellimestari , Matthias Pintscher , jostain luin maininnan : "palavasilmäinen nuori mies "! Tämä kuva silmissäni ja mielessäni tulisesta johtamisesta sai kovan kolauksen , sillä korokkeelle astui pitkä , hieman kumarainen natsityypinen  heinäseiväs , joka oli tukkansakin leikkauttanut jossain perähikiällä vanhaan hyvään miesten malliin !Siinä meni se musiikkinautinto kerralla , vaikka eihän ulkonäöllä konserttia johdeta , mutta tunnelma latistui .Yritin sitä kohotella , mutta kun Wagnerkaan ei juuri herätellyt , niin toivoin konsertin solistista apua tunnelmaan .Alttoviulua ja Berliozia oli luvassa . Eipä pojassa mitään vikaa ollutkaan .Mutta jos oli tarkoitus , että solistia myös kuullaan , niin siinä orkesteri meni enimmän ajan hakoteille , se soitti solistin yli . tai sitten me istuimme akustisesti huonossa kohdassa , hän tosin kiemurteli soittaessaan . Oli miten oli , "Harold Italiassa " sai nolon lopun , sillä solisti nappasi viulun kainaloon ja livisti juosten pois lavalta ! Mitä tapahtui ?! Luulin , että viululle sattui jotain ja odottelin kaveria takaisin , ei tullut ,. Sitten seurasin mielenkiinnolla , kuin kapellimestari selviää orkesterin kanssa , kun solisti häipyi ! No , hyvin selvisi , vauhdilla eteenpäin hänkin .Silmäkulmasta näin , että jokin liikkui katonrajassa vastapäätä , solisti siellä loikki .Hissijonossa sitten ihmeteltiin kuorossa kaverin edesottamuksia , joku luuli ripulin yllättäneen , toinen povasi vatsakipuja , lopputulos oli , että kaveri soitti viuluaan yläkerrassa orkesterin mukana , suurin osa meistä ei moista ollut huomannutkaan ,kuten en minäkään .

 

Häiritsevästi kaikenlaista kummallisuutta ei luonut hyvää kuuntelupohjaa Beethovenin seitsemännelle , sitä oli lisäksi lujasti kehuttu upeaksi musiikiksi , niin näinhän siinä kävi , että liika on liikaa , pitäisi olla kehumatta ja antaa kuulijan kokea viimeinen nuotti .

 

Pääsiäinen oli keväinen ja me kävimme juomassa kevään ensimmäiset ulkokahvit Espoon Kahvituvassa , paikassa , joka on toiminut muonittajana jo 1600 luvulta asti , kertoi joku .Tuttu se on meillekin , siellä on lasten kanssa käyty munkkikahvilla muinoin .

 

Upeita upeita luistelusuorituksia Bostonin MM-kisoissa ! Kokeilin uuden kameran toimivuutta , muun muassa urheiluohjelmaa ....hieno kuva -ilman päätä ! Ei pysy kamerakaan tuossa vauhdissa mukana ! Haikein nostalgisin muistoin katselin kukkaistyttöjen kirmailua jäällä , nuorin oli luistelukavereineen kukkaistyttönä MM-kisoissa , kun ne olivat Helsingissä .Oli se äidillekin suurta juhlaa !

 

Sinne rapakon taakse ilmoitus , että tämä kasvi kukkii edelleen .....