HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017 !

 Miika Nousiaisen "Juurihoito " oli hulvaton lukukokemus holtittomasta isän siemenestä ja mitä siitä seurasi !  Enempää en juonesta kerro , lukekaa itse ! 

Joulukortit lähti ja posti kaiketi kaikesta hankaluudesta huolimatta  toimitti ne perille ympäri maailmaa ! Tänä vuona oli sentään iso aihe kuvattuna korttiin , 102 vuotias ja 5 ja 1/2 vuotias , elämän kaaren molemmista päistä .Ensi vuodestahan ei koskaan tiedä , ikuisesti ei kukaan ole tänne jäänyt .Yllättävän runsaasti oli heitä , joille Naamakirja ja yleensäkin sähköinen media , jopa kännykkäkuvineen , oli vierasta  ja heille se kortti toivottavasti oli postituksen arvoinen , minähän muistelin saajaa siinä kirjoittaessani . Olen auttamattomasti jouluihminen  ja ellen muuna aikana onnistu kirjettä kirjoittamaan , niin jouluna nyt ainakin , ei pitkää , mutta käsin ja ajatusten kera. Niin moni on mennyt pois ympäriltämme , moni on sängyn vankina hoitokodissa , toivon , että sanonta "olisi pitänyt " ei tänä vuonna toteudu , olisiko siinä Uuden Vuoden lupaukseni !?


Joulu tuli , Pukki ja Muori kävivät pusseineen , usko Joulupukin maailmaan säilyi Pikkumiehen mielessä huolimatta meidän vastauksista , että "Onko se Joulupukki olemassa ?!" "Onhan se  mielikuvituksessa  saduissa  "." Niin niin , mutta miten se sitten pääsi lentäen sillä porolla , kun ei sitä lunta ole ? " Siihenpä ei Mummi sitten oikein osannut kertoa mitään , se kun oli kaiken lisäksi esitetty telkkarissa , jotta tokihan se totta on !  Mitäpä Mummi on lapsen  satumaailmaa latistamaan , kyllä sen vielä ennättää .

Punainen on kaunis väri .Sitä tuossa ihmettelin  , jotta miksi sitä ei voi käyttää talvella muulloinkin , miksi riisua kaunis kattaus ja siirtyä  liinattomaan arkeen ? Sitä mietin ja kuitenkin  Loppiaisen jälkeen aamukahvit juodaan  ikivanhalta mäntytasolta , kuten arkeen kuuluukin , meillä ja muualla .

"Viiru ja Pesonen " , lasten elokuva . Hesarissa kehuttiin sen olevan tämän talven kaunein lasten elokuva .Oliko , ei minusta .Kummallisia nuo lastenjutut ovat nykyisin , ajatus on hieno Pesosesta , joka ei halua vaivata kavereitaan ja Viirusta , jolle uhkaa tulla surkea joulu ! Loppu -ihan loppu - hyvin ja naapurit ja ystävät tulevat  viettämään yhteistä joulua Pesosen ja Viirun kotiin . Kaikki siis hyvin ja opetuskin tallella : Ota tarjottu apu ja ystävyys vastaan , äläkä unohda ystäviä muutenkaan ! Lapset sen katsoivat , mutta suuria hihityksiä tai huudahduksia  tai kauhistuksia ei kokemuksesta syntynyt .Tykkäsikö Pikkumies , luultavasti kuitenkin .Tämä Mummi kun tykkää , että saduissa pitää olla ripaus pelkoa ja toinen ripaus kauneutta ja loppu hyvin ! Ehkä sellainenkin leffa vielä tulee .

 

Huomenna on Uuden Vuoden Aatto .Töölönlahti lähettää huimat ilotulitukset taivaalle , me olemme ihan aitiopaikalla katsomassa  .
Valoa tarvitaan , sillä tuskin lumitilanne on näin herkullinen kuin oli kuusi vuotta sitten löydetyssä kuvassa !
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !

Olipa ennen ja nyt on nyt .

Viikko sitten oli konsertti , josta odotin taas paljon , oli Debussyitä ja pianoa .Sitten Sibeliusta .Sekä Rondes de jotain  että Fantasia pianolle olivat kumpikin esitteen mukaan epätavallisia tälle säveltäjälle , minullekin , sillä olen mieltänyt Debussien melodiseksi ja korvia hiveleväksi musiikiksi .  Pianisti oli ranskalinen , kuinkas muuten , sillä nyt on soiteltu ranskalaista koko kausi ! Oli siis todella herkistävää siirtyä kuuntelemaan puoliajan jälkeen Sibeliuksen kolmatta ---aah, kyllä se Sibelius on suomaliselle vaan se ainut ja oikea !  Myöskään yhdistelmä Olari Elts ja ranskalaisuus ei sovi yhteen  , Ets johtaa nyrkit pystyssä ..kuin kyseessä olisi saksalainen  musiikki !

 

Nyt on mukava kuunnella Antti Sarpilan Swing Bandiä ja Johanna Iivanaista  viimeisiä joululahjoja paketoidessa ...Kortit on postissa , paketit jo perillä ( nyt voisi jo vähän kehuskella Postia !) , vuoden kortit on tyhjennetty kupista  , siihen odotellaan joulun toivotuksia , kortti-ihminen kun olen .

Olin juuri lukenut kirjasen Piin pakinoita , kun Laura Kolbe referoi äitinsä tekstiä ! Nauratti ja sehän nyt oli kirjasen nimikin . Annanpa tässä otteen yhdestä itse koetusta :

" Äskettäin nuori , puolisen vuotta sitten äidiksi tullut rouva mietti , kuinka raskasta oli vauvan hoito ! Eikä sillä kuulemma edes rikastu ! ( Tuon saman kommentin kuulin itse ensimmäisessä itsenäisessä työpaikassani , saksalainen arkkitehti kysyi toiselta  vauvan saaneelta , että paljonko vauva tuli maksamaan !  Olin järkyttynyt ...ja olen vieläkin !)

Esikoiseni syntyessä oli äitiyslomaa kahdeksan viikkoa .Entisen äidin oli näprättävä itse (minä ) tai hankittava jotenkin muuten tulevan kansalaisen puvustus . Erityisen tärkeitä olivat harsovaipat , joita oli hyvä olla muutama tusina . Sittemmin käytetyt vaipat huuhdeltiin ja laitettiin Napisanilla höystettyyn vesiämpäriin . Kun ämpäri täyttyi , vaipat pestiin . Käsin , ellei ollut pesukonetta ja usein ei ollut .Sinapinvärisiksi tuhriutuneet kakkavaipat keitettiin hellalla äitiyspakkauksesta saadussa emalivadissa. Omantunnon tarkat vielä silittivät hygienian taatakseen .

Miksi näin ? Siksi , että kertakäyttövaippoja ei ollut vielä keksitty .kerran vuorokaudessa äiti myös kiehautti imeväiselleen vedestä , lehmänmaidosta ja sokerista tuttipullon täytettä . Pullot ja tutit tietenkin keitettiin ennen täyttöä .

Ruuat oli tehtävä itse , valmiita ei ollut .

Kun vauveli oli ylennyt kuukauden , parin ikäiseksi , oli edessä äitimuorin töihin paluu . Jutussa oli kuitenkin mahtava este .Mistä lapselle päivähoito ?Tarhoja ei ollut . Ellei ollut varaa apulaiseen oli tyydyttävä päivähoitopaikkoihin , joita ei valvonut kukaan .Siellä lasta saatettiin nukuttaa maidon sekaan lorautetulla Koskenkorvalla tai muutamalla nuuhkaisulla kaasuhellan kaasua ."

 

Sellaistahan se silloin oli , mutta toivottavasti tuo nukutusjuttu ei sentään ollut esikoiseni kohtalo , sillä enpä minä koskaan käynyt kyseisen hoitopaikan kynnyksen sisäpuolella ! Ojensin vain nappisilmäisen vauvani ja uskoin parasta !

Piin kirjanen kertoo kuuskytluvusta ja sieltä kyllä löytää itsensä muustakin kuin vain vauvan hoidosta !

Nyt eletään vuotta 2016 ja 102 vuotias pääsi hammaslääkäriin . Rappuporras lääkärin oven edessä oli hiukan liian korkea ja mummu lipsahti kevyesti luisuen kädestäni peffalleen asfaltille ! Se kävi niin kevyesti , että minua nauratti , eikä se mummuakaan itkettänyt ...noustiin ylös , eikä tuntunut kuulemma missään ! ( onneksi ...) . Hammaslääkärin tuolista kyllä kuului muutama ulahdus , kun hammaskiveä rapsutettiin , mutta tulos ! Se oli EI REIKIÄ , NÄHDÄÄN TAAS VUODEN PÄÄSTÄ !!  Lujat on luut ...

Lunta ei ole , povataan mustaa joulua . Mutta kaupunki on kaunis miljoonine valoineen ! Tuo led on tuonut ihan uusia  mahdollisuuksia "säästää " sähköä ...kaunista on .

Suomi 99 -juhlat juhlittu

 

Suomi 99 tuli juhlittua .Presidenttiparimme oli edustava , Jenni on saanut hyväksyntäni .Muotitaiteilijoiden upeat luomukset pääsivät oikeuksiinsa kameran edessä punaisella matolla , mutta miten lie pitkien laahusten kanssa tanssilattialla ?! Eipä kamera kertonut . Veteraanien pöydissä Jennin ja Saulin vieraina oli monta satavuotiasta , pari ylti samoihin lukemiin kuin Mummo Pihliksestä !  Hän ei tuohon juhlaan päässyt , mutta haastatteluun kyllä !  Äiti oli koulukortteerissa parhaan , jo pois menneen , ystävänsä kotona Lahdessa ja tästä ystävästä tuli kummitätini .Hänen pojanpoikansa kävi jututtamassa , miten koululaiset elämäänsä silloisessa Tipulassa kävivät !  Hyvin muistui silloiset ajat mieleen ja monta oli asiaa , joka oli totaalisen vierasta haastattelijalle ! Huomasin  taas ,kuinka suunnattomasti tämä maailma on muuttunut sadan vuoden aikana !

 

Joulujuhlaa vietettiin myös Reumaliiton Bridgekerhossa , runsain tarjoamisten kera . Ensin pelattiin , sitten syötiin ja lopuksi vielä pelattiin . Seuraavan kerran tapaamme ensi vuonna .

 

Juhla-ateria nautittiin myös kotona ! Sytytettiin kynttilät , sammutettiin valot ja Itsenäisyysjuhla alkakoon ! Tosin tuo juhlavaatepuoli jää nykyään vain muistoissa elämään , eli olipa kerran osastoon  , eikä aterian monimuotoisuus ja runsaus enää kiehdo kuin ennen , vatsakaan ei vedä , mutta ihan tuo juhlasta kävi ! Ja sitten istuttiin telkkarin ääreen ja aloitettiin tämä "suomalaisten kummallinen Itsenäisyyden vietto "  -eli seuraamaan Linnan vastaanottoa ja ihastelemaan kauniita pukuja .

 

Hilja Ilveskero  ---Lehtolaisen jo neljännen Ilveskero-kirjan henkivartija .Luin tämän Tiikerinsilmän  enkä kykene ymmärtämään , miten hän on luonut tuollaisen hahmon , naispuolisen Philip Marlowen ! Ainut , mistä siinä pidän , on Hiljan siskopuoli  , jonka nimi on Vanamo ! Sehän on hienosti valittu !

 
 

Voi mitä kukkia !

Juhlat on juhlittu ja malja nostettiin hurjalle vuosiluvulle  , vuodelle 102 ! Juhlittava jaksoi  hyvin yli viisituntisen hälyn , jonka  yllättävän suuri vierasjoukko sai aikaan , Juhlakalun suureksi iloksi ! Varsinkin naapurusto oli yliedustettuna  , "tunne naapurisi " on mennyt hyvin perille ! Pikkumies oli ainoa ikäpolvensa edustaja ja sai tietysti kaiken ansaitsemansa huomion . Omat leikit rappujen alla ,mukana Isomummin vahaliidut  taiteiluun.

Vanskin silmät tuli leikattua , joko kerroin ?! Lopputarkastuksessa lääkäri totesi ,että näkö on sataprosenttinen ! Ei siis laseja enää ikinä ...ellei nyt todella pikkutarkkaa halua katsella ! Aurinkolaseihin kyllä taytynee panosta , sillä silmiin kuulemma tulee nyt hyvin paljon valoa ! En muistanut kysellä , että eikö silmä toimi kuten ennen  eli onko se aina niin kuin "auki " ...no kai se sitä ajan kanssa sopeutuu . Mutta ihmeellisiä ovat lääkärin teot , nyt näkee ! Seitsemät lasit löytyvät , kun niitä kassiin keräilin , kaikilla olin katsellut , millä telkkaria , millä tietokonetta  , millä lukenut ja millä  autoa ajanut .Kaiken tuon katselen nyt yksillä ja samoilla silmillä ,ikuisesti ja amen !

 

Syöpälääkärin vastaanotolla sain terveen paperit , mikä tietysti ilahdutti , kai minä sitten uskon , että se on pois ajettu ! Lääkityksen saan lopettaa vuoden vaihteessa ja siitä odotan ketteriä jalkoja ja pienentyvää massua --vaikka tuskinpa toteutuvat ! Mutta odottaahan aina saa ..

 

Konsertti torstaina oli taas jonkinmoinen koettelemus .Otsikkona oli "Kolme venäläistä " ja se yleensä ennustaa hyvää kuunneltavaa. Pieni "Sinfonia puhaltimille" antoi olettaa , että nyt kuunnellaan jotain kaunista .Ei kuunneltu. Oli pärähdyksiä  , räsähdyksiä ja sitten siinä välissä muutama kaunis pieni soolo jollain puhaltimella , sentään se .Sitten seurasi sellokonsertto , tekniikan ihmekaveri , mutta  kaunista sellon soittoa se ei ollut . Puoliajan jälkeen Sostakovitsia , mukana sooloilevaa kaunista ja sitten äkkiä korvia rääkkäävää "kaikki -yhtä-aikaa -ja -lujaa " . Nämä ovat vissiin niitä Mälkin valintoja , vaikka hän ei nyt puikoissa ollutkaan . Nurisen , silti aina silmin nähtävä , korvin kuultava musiikki radion voittaa...

 

 Luen Pirjo Tuomisen tarinaa  1900 -luvun Tampereen teollistuvasta elämästä ja Näsijärven ympäristön kauppiassuvuista .Olen puolessa välissä ja tutustunut Tampereen silloiseen kaupunkiin ja ihmetellyt sen suuruutta ja vilkkautta ! Ikään kuin meno siellä olisi monin verroin mahtavampaa kuin silloisessa Helsingissä , muoti , vieraiden kielten osaaminen , suuret kylän kokoset kauppiastalot , monet puodit ja ravintolat pääkadun varrella ...kai se on uskottava , kun Tuominen kertoo !Onhan hän historioitsija ...Ilmankos Tampere isottelee , haluaa ratikankin kaduilleen !

Taas yksi ystävä on sairastunut rintasyöpään . Hoidot ovat kesken ja hakusessa , hän saa asua kotona vielä . Kävin kahvilla ja juttelemassa . Pelkäsin huonoa , mutta sain ilokseni nähdä hymyilevän ja hyvinvoivan näköisen , elämässä tiukasti kiinni olevan ystävän ! Monisairaus on tehnyt omat tekonsa , rollaattori on käytössä ja lääkearsenaali kohtuullinen , silti siinä lasipöydän ääressä kahvitellessa juttu lapsista ja heidän elämästään kulki kuin ennenkin . Oli hyvä käydä ja on hyvä käydä .

Kun vuosia on 102 .

Inkeri Markkulan esikoisromaani oli tasaisen miellyttävää luettavaa pohjois -Thaimaan sademetsien elämästä tappavan malariamoskiiton kourissa . Suomalainen tutkija ja lääkäri koettivat löytää uuden lääkkeen malariahyttysen nujertamiseksi , toivo oli läsnä , silti myös kuolema . Kaunis , hitaasti luettava kirja.

 

Tänään on 102 vuotta siitä kun , äitini syntyi . Usein tulee juteltua ystävien kanssa , millainen elämänkaari on tuon ikäisellä ! Päreestä tietokoneeseen! Ja kuinka edistyksellisiä olivat hänen kasvatusvanhempansa ( Mummoni ja Vaarini ) , sillä tyttö laitettiin koulutielle pienestä kylästä keskellä maaseutua , sitä ei joka perheestä siihen aikaan tehty !Opettaja oli se ammatti , joka oli tytölle sopiva , ei arkkitehti ,jota hän itse olisi halunnut .Mutta hyvin kai tuokin ammatti asiansa eli , sillä hänen käsistään on sentään lähtöisin jokunen taiteen tekijä !

Ja mitä pieni mies ?! Lumet meni , lapsi konttasi lätäkössä , kun Mummi haki hänet Päiväkodista .Istuttuaan autoon , lapsi halusi kuunnella laulun kun : "Sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen . ..." .Cd soimaan ...ja lapsi repesi kerralla kahtia ! "Ei sitä ei sitä , mikset sinä muista , mikä sen numero on ??!!" Ja ennen kuin Mummi oli löytänyt laulun , joka oli muuten numero 16 eli keskellä levyä , meteli oli hirmuinen , loppuakseen kerralla , kun laulun ensi tahdit alkoivat ! Ja sitten sitä laulua veivattiin ees taas , kunnes lapsi oppi koko laulun . Siis musiikkitunti autossa. Parkkipaikalle tultaessa lapsi pysähtyi niille sijoilleen ja huokaisi syvään :" Katso Mummi , miten ihania valoja !" Ja naapurin parvekkeella loisti sähkönsiniset jouluvalot , siinä niitä sitten ihailtiin hyvin hartaasti ja pitkään . Kotona kiukku tuli vaihtelevasti Pikkukakkosen ja ruuan välillä ,loppuen tyystin ruokalautasen puoleen väliin :"Onko syötävä kaikki ?" On , sanoi mummi -ja lapsi pisteli lautasensa tyhjäksi .Siihen se kiukku loppui . Hiukan askartelua , huomautusta Mummin "aina samoista vaatteista , kyllä sinä voisit joskus vaihtaakin " , kylvyn kautta sänkyyn ja kuuntelemaan , kun Mummi lukee uutta kirjaa "Nalle Karvatassua " .Melkein tunti siinä pyörähti , on ilo lukea lapselle , joka kuuntelee.

 

Sunnuntaina nostetaan malja 102 -vuotiaalle .

 

 

Uusi Pressa

 Vaikka istuin telkkarin ääressä koko yön seuraamassa presidentin valintaa Rapakon takana  ja toivomalla , että valinta osuisi älykkääseen ja kokeneeseen naiseen , en silti nyt ihan tarkoituksella ole pienentänyt tuota valittua presidenttiä  postimerkin kokoiseksi ! Valinta kahdesta pahasta -kuten tytär  kertoili - on nyt suoritettu ja siihen on tyytyminen , täälläkin  suuren Venäjän naapurissa . Kai nuo " kaverukset" laittavat maailman nyt kuntoon sulkemalla suut ainakin tämän maan päättäjiltä --mitä en edes pahalla ajattele.  No , tehty , mikä tehty , siihen sopeudumme .

Viikko sitten sain loppuun Hassisen kirjan "Kalmari " .Se oli kuin leikkaus tästä ajasta , ilkeää, vihaa, populistista ja Persujen valtaa.Politiikan nimi tuntuu tänä päivänä olevan lika . Kirja oli raskas luettava   , varsinkin "Ruokarouvan " jälkeen , joka oli valoisa kuvaus sodan synkistämästä kakskytluvun Suomesta ! Siinä mietin , miten erilailla ihmiset voivat kokea ja ajatella . Hassisen jälkeen tuli niin likainen olo , että vein kirjastoon takaisin lukematta muutaman uutuuden ja otin käsiini taatusti ajatukset mukaviin murhiin vievän kirjan, Maria Langin  "Murhaajan kirja "  vuodelta 1971.  Käsissä illalla kirja kiinnitti miehen huomion  : Hei ! Pantte  on näköjään myös lukenut tuon !"
Pantte oli ihana suuri Nöffe-koira , joka pentuna tuhosi suuren määrän ja monenlaista , mutta aina laatutavaraa ! Tätä kirjaa ei voi nyt viedä kiertoon , historiallinen teos !  Olen loppusuoralla , murhaaja on vielä hakusessa , mutta miten rauhoittavaa onkaan keskittyä Christer Wijkin , Camillan ja Almi Graanin  Tukholman Riddarholmenissa .

Jouluvalmistelut on aloitettu , kortit tehty omilla kuvilla , kirjeet vielä kirjoittamatta . Vaikka Naamakirja tarjoaa helpon ja ilmaisen tavan muistaa , se ei ole ihan minun juttuni , sillä moni ystävä ei siellä ole , joten posti hoitaa .Toivottavasti .

Otin äsken kuvan talvisesta kaupungista , olisi pitänyt keskittyä tähän hetkeen , siellä nyt siellä pyryttää poikittain ! Se varmistaa suttuisen ajokelin iltapäivälle , mutta lapsille suuren lumiriemun !

Pikkumiehen kanssa tuli käytyä taidemuseossa , jossa hän otti ns " Juhlailmeen " punaisten pallojen edessä  . Mies vieraili Kaupunginmuseossa pojan kanssa , kuvat jäi ottamatta , sääli , sillä siellä vierähti kolmisen tuntia kuulemma ihan huomaamatta ! Oli paljon koettavaa ! Kuvat jäi myös kuvaamatta visiitistä vuosien takaisen työtoverin kodissa , paljon jäi myös tarinaa keromatta  , kerralla ei kaikkea ennätä muistella .Kiitos , oli mukavaa ja otetaan uusiksi !

Nyt pitäisi hakea sukset -joita ei enää ole - että haku lapsen päiväkodista onnistuisi kunniallisesti , lunta tosiaan tulee !

Hymyilevä mies -upea elokuva .

Torstain konsertin jälkeen sanoin miehelle , että nyt ei ollut ihan minun makuinen ilta ! Huolimatta , vaikka HKO:n konserttimestari soitti Brahmsin viulukonserton soolon .Suoritus oli teknisesti taitava , mutta siitä puuttui intohimo , henki , joka kuullaan taitavan viulistin esityksessä yleensä. Upea esitys , mutta hiukan lattea , ehkä hän oli sitä odottanut liian kauan , mene ja tiedä miksi . No , Susanna Mälkki ja tuo ranskalainen ohjelmisto ...taas oli opetushetki . Mälkki rakastaa kalustamista , hän poisti lattialta kaikki viulut ja altot ja kalusteli sellot ympyrään keskelle. Kyllä se minulle sopi , mutta soitannon tulos oli taas meteliä ja sekamelskaa ...toki jotain kaunistakin oli paikoin luotu , mutta enin kokemus oli kova-ääninen sekamelska. Ei siis minun makuuni .Ja kansa on hauska, se tapuuttelee varovaisesti ,  kävellään pois , tapuutus hiukan kovempaa , kävellään vielä pois , saadaan kukat ja Mälkki nostattaa soittajia ylös .Sitten taputetaan ja oikein kunnolla .No , Pekka tietty sai kotiyleisöltään roimat aploodit  ja olihan se aploodien arvoinen keikka , osaaminen on suurta kuitenkin .


Silmien leikkaus onnistui hienosti , on mukava nähdä maailma kirkkaana ja tarkkana ! Tarkkuutta tarvittiin tänään , kun mentiin katsomaan palkittua elokuvaa "Hymyilevä mies " ! Siinä oli minun makuinen elokuva ! Kauniisti kuvattua mustavalkoista kerrontaa  . Kamera viipyi kasvoissa ja valoissa pimeän keskellä , todella kaunista kuvaa ! Pääosan esittäjätkin olivat sympaattisia , Jarkko Lahti  Olli Mäkenä ja Oona Airola hänen tulevana vaimonaan  . Tapahtumat sijoittuivat vuoteen 1962 ...tuli mieleen , jotta olipa muutto siihen aikaan helppoa , tavaraa ei ollut !


Ackte on luettu  ja siihenkin olin hiukan pettynyt ! Oranen kirjoittaa yleensä hyvin , historialliset seikat ovat kohdallaan ja juoni kulkee jouheasti . Nyt oli tuntu , että kirja olisi kirjoitettu vähän hutiloiden kiireessä tai sitten tilan vei liian suuri luettelo Ainon roolisuorituksista , itse Ainolle jäi liian vähän aikaa. Täytynee etsiä käsiin jokin kirjan lähdeteoksista , sillä Ainon persoona kiehtoo  , ja se jäin vajaaksi .

Tätä valitusta on sitten mukava parannella tiedoilla , että systeri on saanut mukavan tiedon ja toisen systerin avokas on ollut viikonloppulomilla kotona  ! Nuorimmainen sai Nokiansa mykäksi ja omani ilmoittelee  "ettei tue Whats Appia vuoden vaihteen jälkeen "!Keskimmäinen nautiskelee elostaan Afrikassa ja vanhin on hankkinut kaksi uutta koiraa .Huomenna on Ladies bridge ja uskaltaudun pelaamaan hyvien joukkoon .Ja ensi viikolla operoidaan toinen silmä ja sitten se onkin pelkkää tippaa pitkin päivää parin kuukauden ajan , päivä tulee aikataulutettua tipottain ! Ja nyt on jo yö , menen lukemaan  Enni Mustosen "Ruokarouvaa " ...olkoon yönne levollinen !

Roosa-nauhaa ja ajanvarauksia

 

 

Rosa-nauha  on ennestään takin kauluksessa , mutta etsin uutta toiseen takkiin . Enpä löytänyt mitään tahoa kävelyreittini varrella , joka sitä olisi myynyt  . Pelattiin bridgeä , hain kahvikupin ja siinä oli tarjolla "Roosa-nauha-korvapuustit  " !Ostin paketin miehelle kotiin vietäväksi ja toisesta nautin pullan kahvini kanssa , hyvältä  maistui .

Kävelin kotiin . Alakerran kaupasta keräsin salaatin syötäväksi kahdelle  ja eilisen Roosa-nauhan puutteen kauppias oli korvannut upealla "Roosa-nauha-kukkakimpulla "! Kotiin tullessa pöydällä oli avattu kirje HUSsista  .Kutsu viisivuotistarkastukseen .Olinhan sitä jo odottanut tulevaksi , silti se pienoisesti hätkähdytti . Sitten katselin pullaostoksiani ja kukkakimppuani ja mietin , että ehkä tämä kohtalon lahjominen nyt tuottaa hyvän tuloksen  ja saan lopulliset terveen paperit .

Olen pitemmän aikaa  venkuroinut silmieni kanssa , lähinnä telkkaria katsoessa . Jokunen viikko sitten seisoin parvekkeella ja katselin naapuritalon valoja . Mietin ja ihmettelin , että onpas ne laittaneet kirkkaita ja uusia lamppuja ! Valoa oli kolminkertaisesti , lamput muistuttivat mersun merkkiä , yhdestä valosta tuli kolme ! kirkkaus tuntui oudolta , joten tilasin ajan omalle silmälääkärilleni Ympyrätaloon . Aamulla puhelin klikkasi ja aika peruuntui , mutta soitettuani sain uuden ajan toiselle silmälääkärille . Hän siinä kurkisteli ja katseli , selitti sitten että nyt hän antaa lähetteen jonnekin , minne haluan . Antoi kaski vaihtoehtoa , mielestään hyviä , niistä valitsin Makkaratalossa olevan Silmäaseman .Ongelma oli  nopeasti kehittyvä kaihi , jolla oli outo nimi , mutta tulos oli "prismanäkö " , eli jokin kokkare keskellä näkökenttää joka hajotti valon .Nyt selvisi uudet kauniit lamput maisemassa ! Oli upea syysilma , joten lähdimme kävellen miehen kanssa tilaamaan aikaa lääkärille . Tuttu paikka , sanoi mies  ja siellä se tuttu lääkäri , joka onnistuneesti on hänen silmiään operoinut muutaman kerran . "Oliskos aikaa Suloselle "? "Löytyy , jos tulette puolen tunnin kuluttua uudelleen "! Ja siitä se lähti .Silmät esitutkittiin, lääkäri katseli ja tutki , kysyi dominanttisilmää ! Enpä ollut moisesta kuullutkaan , mutta sanottuani ensin väärän silmän , tulin kotiin , huomasin katselevani kameran läpi sillä toisella silmällä , soitin perään  , sillä ensin leikataan tuo dominanttisilmä ! Koska  haluat , että leikataan ? , kysyi lääkäri  ja minä siihen , että pian . No , sanohan sitten tytöille , että ottavat ajan  ensi keskiviikkoon ja toisen silmän ajan seuraan  .Eli viikon päästä pitäisi mersun merkit olla kadonneet ja ajokortti varmistettu silmien puolesta !

Sisareni avo  sai jonkin sortin stroken , kasvot putosivat, puhe puuroutui ja käsi ei toiminut .Sisko tilasi ambulanssin , joka kuskasi miehen Hartmanniin ensiapuun . Siellä vierähti ilta tutkien ja tulos oli , että kotiin ja ulos .... kello kaksitoista keskiyöllä  systeri soitti , että "nyt se tuli kotiin !" Parin päivän päästä  tapettiin miehen 75-kakku ja avokas oli yhä samassa kunnossa .Kun kerran kotiin passittivat , niin kai se sitä kuntoutuu ... ei kuntoutunut , uusi lähtö ja nyt avo  on makoillut sairaalassa  toista viikkoa ja odottelee pääsyä kuntoutukseen . Kallista pallottelua ! Samana päivänä pikkusysteri leikattiin , Roosa-nauhan hänkin on nyt saanut  ja paljon "kauniimman arven " kuin systerillään ..
Tähän syssyyn vielä hammaslääkärin puolivuotiskäynti kuun lopussa , yleensä se kuitenkin ilman paikattavia reikiä ...niin sitten pitäisi olla keho ja kunto hyvässä jamassa odottamassa talven tuloa !
Jotenkin allakka näyttää aika täydeltä ....
 Pikkumiehen uimakoulu on ollut se ykkönen  ja Isomummi se kakkonen . Pikkumies ui , kun Mummi on altaan reunalla  ja Isomummi syö lautasellisen tyhjäksi , kun tytär istuu vieressä .

Oliko se niin , että tässä Vanhustenhoidon keskustelussa oli todettu , että  " ruuan laittaminen lautaselle " ei ole hoitoa  ??! Kaikkea ne osaa....

Luen paraikaa Orasen "Ackte " -kirjaa . Siinä Aino on kertojan äänenä , nuori lapsellinen tyttö Pariisissa , kasvaa varmaan kirjan loppua kohden . Äiti on järkyttävän tiukka , hän vaatii ja haluaa Ainosta Pariisin Oopperan primadonnan ! Aino ei saa laulaa koulussa , ei Musiikkiopistossa ,  he eivät osaa kouluttaa ääntä oikein , vain äiti osasi .Ihme jos Aino voi hyvin kirjan edetessä , kuuluisaksi ja ihailluksi  hän kuitenkin tuli , kaikkihan hänet Suomessa tunsivat . 1890-luvun maailma oli käsittämättömän kansainvälinen , meidänkin kaikki taiteilijat , kirjailijoista taidemaalareihin elivät Pariisissa .

ken onkaan tuo ...

Tänään konserrti  ja Rahmaninov ja piano . Kirill Gernstein , Venäjällä syntynyt  ja oppinsa Madridissa saanut huiman nopeakätinen pianisti  ja tietysti muusikkoperheestä , kuten nuo loistavat taiteilijat aina . Konsertin aloitti Malkin ranskalaisen syksyn minulle täysin tuntematon teos , joka -huono sanoa -toi lähinnä mieleen musiikkiluokan yläasteen orkesterin ! Desibelit olivat korvia kiusaavat , mutta olihan siinä taas yksi kasvatuksen paikka !

Tänään sain pyyhkeitä  valokuvauksestani , ehkä sietikin , kun surutta julkaisen , pitänee pyytää anteeksi asianosaisilta . Kummasti sitä katsoo kuvia oudolla silmällä , ei ainakaan sillä toisella ! No , ehkä on turvallisempaa liittyä tuohon ruokakuppikuntaan , käytiin syömässä Piritassa porukan kanssa  ja minä siis söin lettuja ! Pari päivää sitten olimme ystävien kanssa Mama Rosassa ja siellä söimme myös ruokaa , tuossa tuo alkupala .

 

Uudistettu Kaupunginmuseo oli sokkeloinen kuljettava , kaunis ja tietoa kyllä löytyy , valokuvaa  ja dokumenttia  mistä ikinä kiinnostutkin  .

Mitä opimme Tartuffestä ?!

Tartuffe on komedia, jossa uskonnollinen kiihkoilija pesiytyy perheeseen. Komedia satirisoi uskonnollista tekopyhyyttä.

Henkilöhahmona Tartuffe on uskonnollinen keinottelija, joka näyttävillä rukouksillaan ja nöyryyttä esittämällä on päässyt talon isännän suosioon.   Hän ajaa poikansa pois talosta ja aikoo testamentata koko omaisuutensa Tartuffelle ja antaa tälle myös tyttärensä.

Juoni kääntyy onnelliseen suuntaan vain siksi, että Tartuffe käy liian varmaksi voitostaan. Hän ei jaksa odottaa tytärtä eikä perintöä, vaan käy liehittelemään myös Orgonin vaimoa. Lopulta vaimo liehittelee häntä. Orgon tulkitsee liehittelyn vain uskonnollisena puheena, ja havahtuu vasta, kun Tartuffe alkaa halveksia häntä itseään. Mutta huiputus paljastuu liian myöhään, talon varat on jo siirtyneet Tartuffelle.
Loppuratkaisu varmaan miellytti kuningasta. Kun Orgonia perheineen häädetään kodista, niin  oikeuden palvelija tuleekin pidättämään Tartuffen. Itse hallitsija oli antanut tarkkailla Tartuffea, ja nyt huijari pidätetään. Orgon saa pitää talonsa ja nuoret saavat toivovansa aivopuolisot.

Eilen oltiin Lillanissa katsomassa tuota näytelmää , jossa Tartuffea näytteli Asko  Sarkomaa ja loistavasti näyttelikin ! Minähän olen Jyväskylän kasvatteja , kaupungin , jossa ei kouluaikanani näkynyt ainuttakaan ruotsinkielistä , joten voin todella onnitella itseäni , että ymmärsin suurimman osan puheista ja tajusin myös juonen  , vaikka näytelmä olikin siirretty nykyaikaan , jolloin kuvittelin myös sisällön muuttuneen vuosien saatossa .Eipä ollut , tarkistin ymmärrykseni  ja samat ongelmathan siinä pyörivät , uskonto , joka ei suinkaan aina ole hyvillä ajatuksilla varustettu ! Hieno ilta Sirkun  ja hänen ystävänsä kanssa .

Torstaina oli Konsertti ja Susanna Mälkki . Kuulijoita opetettiin , tehtävä lienee hänelle nyt ihan pakkomielle .Vuorossa oli Harppu  , eikä mikä tahansa harppu , vaan soitin , jonka sisään oli piilotettu monenmoista tekniikkaa, hyvä , että järjestäjät osasivat koneensa koota ! Musiikki , joka siitä lähti, oli korvilleni sekameteliä , vinkumista ja vonkumista . Tuli mieleen , että nyt Sote-juttujen tiimellyksessä  sitä voisi soitella odotustiloissa , migreenilääkäri ainakin saisi lisää asiakkaita !  En tykännyt . Lopun Berlioz oli kaunis ,klarinetti sooloili upeasti , nautin .

Katja ketun ensimmäinen , "Surujen kerääjä " oli mielenkiintoinen luettava, en varsinaisesti siitä pitänyt , aihe ja henkilöt olivat laitapuolen kulkijoita  ja ne sakki ei minua kiinnosta missään muodossa . Lähinnä luin ja ihmettelin nuorta tyttöä , joka kertoo tarinaa suvusta (omastaan ?) ,itsestään  (tuskin ?) ja kaiken sorttisten huumeiden väärinkäytöstä . Sukeltaa näiden ihmisten päähän , sitä mietin , mistä se tuntemus tulee ! Kauniisti käytti kieltä , se sai lukemaan loppuun .


Kun viitsii  asettaa kännykkäänsä tilanteen vaatimat toiminnot , on mahdollista saada ihan laadukkaitakin kuvia  ! Tässä pari esimerkkiä ikivanhan Nokian otoksista  !

Vielä kesää...

Tehtiin Suomi-kierros , ensimmäinen kohde oli Joensuun Kartano  Halikossa , se kuuluisa Nallen koti. Kaunis oli , paljon  tilaa , monia rakennuksia ja kaikki m hyvässä kunnossa . Puistossa saa kävellä ja tutkailla , kuviakin saa ottaa , mutta itse päärakennuksesta ei . No , ennätinhän minä niitä napsia , mutta enpä kehtaa esille laittaa . Vaikka turhaa moinen varovaisuus on , johan lehdet ovat kuvat tuosta kodista levitelleet . Pihapiirissä asuu vuokralla kymmenen perhettä ! Pakko myöntää , että kartanon pito elävänä , viljeltynä ja asuttuna on todellinen kulttuuriteko ! Mutta pojalleen ennakkoperintönä luovutettu tila , voisiko sanoa , että kiusalla ?-sillä  tätä kultakaivosta ei kukaan pysty muuttamaan rahaksi  ja tuskinpa se itse itseään kustantaa , mutta ehkä sillä ei ole väliä , rahaahan taitaa perheeltä löytyä . Kaunis paikka joka tapauksessa .
Yksi  kouluajan hyvä ystävä asustaa Turun "punaisten lyhtyjen kadulla "! Soitto ja onnistunut tapaaminen "Laivoilla " , kuten he asian ilmaisivat . Harvinainen kesälämpö innosti istumaan iltaa kannella  , jossa nautittiin makoisat paistetut silakat . Aurajoki on kaunis ja kovin liikennöity , monenkinlaiseen paattiin olisi ollut mahdollisuus mennä kumoamaan tuoppi kaljaa ! Illan päätteeksi meille näytettiin turkulaisten salaisuus - Crusellin kappeli maan alla , jonne avain on haettava yläkerran ravintolasta. Kappelin seinille kallioon on haudattu  paikalta löydetyt 5000 (ellen valehtele ...) luurankoa ja kertovat , että  niitä tullaan löytämään moinen lisää , kun torin alus kaivetaan parkkitaloksi ! Turussa on vanhaa historiaa , hautojakin siellä ja täällä .kallioseinällä oli kaunis Kristus ristillä , piikkilangasta , nyt se valitettavasti makaa kyljellän , mutta ihan pystyasennossa se seinällä oli ! Yö  nukuttiin Aurajoen varrella hyvässä sängyssä .Ajeltiin Rauman kautta kotiin  , taisin kyllä väsyttää miehen reissullani ...

Meryll Streepin ja Huge Grantin tähdittämä elokuva "väärän laulamisen mestarista " oli varsinainen koetus korvalle ! Minä sentään olin lukenut , mistä oli kyse, mutta mies ei ja hän meinasi livahtaa ulos salista !! Rahalla on aina saanut , kuulijoita ja mainetta . Mutta ihmeellisintä on , että hänen levytyksensä ovat eniten  myytyjä tuotteita Metropolitanissa ! Sääliksihän häntä kävi , mutta elämänsä ajan hän onnistui laulamaan  ja olemaan onnellinen laulannastaan , miten se ihan oikeasti onnistui , on kyllä suuri arvoitus  minulle ...mutta näin se nyt meni . Näyttelijät olivat tietysti upeita .

Siivoilen kirjahyllyjäni . Olen vienyt liki sata kirjaa Kirjastoon  ja joka kerta , kun tulen viikon päästä tuomaan uuden matkalaukullisen lisää , kirjani ovat kadonneet ! Tänäänkin heti yksi mies nappasi käsiinsä viisi kirjaa ja jäi vielä tutkimaan hyllyä ! Enpä tästä voi muuta päätellä kuin että hyllyssäni on ollut  hyvä kokoelma kirjallisuutta , kun se näin kelpaa uudelleen luettavaksi . Olen hiukan ylpeä ..Vielä tuonne hyllyyn jää luettavaa , kaikkea en millään raaski pois antaa .Lastenkirjat surettaa eniten , jos niitä ei kukaan lue , tosin tänään juuri vein Pikkumiehelle "Ronjan " , jonka aion hänelle lukea !Viimeisimmistä lukemisista "Niin suuri on rakkaus " oli kaunis kokemus , huolimatta surkeasta aiheesta . Kirja kertoi juoposta isästä , joka oli hoidossa Ruotsissa mielisairaalassa , siellä tytär kävi häntä päivittäin katsomassa .Sairaalasta tuli tyttärelle toinen koti .Kirja on puolet fiktiota ja puolet totta , se kertoo dokumentteja Ruotsin mielisairaalatilastoista noin kuuskytluvulla , niitä oli muuten mieletön määrä ja potilaista niissä hurja luku .
Jungstedtin viimeisin "Kullan kallis " oli pettymys . Kirjan piti olla jatkoa Gotlannin saaren tapahtumille , toki sijoitettu paikkakunnalle , mutta muuta yhteistä ei juuri ollut .Näitä tarinoita olen nyt lukenut monia , alkavat toistaa itseään . Sääli . Gotlannin  elämää oli kiva seurata , nyt se varmaan on kuopattava.

Kun nyt olen siivoilun makuun päässyt , otinpa käsiini ompelulaatikon .Sen punaisessa kannessa on kirjoitus  , jonka vanhin tytär on äidilleen muinoin siihen latonut ! Se on nyt siivottu , taas.

 Tänään oli uimakoulupäivä . Hyvin meni  , Mummi laittoi uimapuvun päälle ja istuskelin katsomassa , kun Pikkumies puljasi altaassa kavereiden kanssa melkein kaksi tuntia ! Eiköhän uni maistunut illalla ! Toivottavasti kuitenkin ilman painajaisia , sillä iltalukemisena Pieni mies tarjosi "Punahilkan " , ihan vanhanaikaisesti  .