sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu on ohi .






Pikkumiehen joulunodotus alkoi lastensairaalan osastolla  ja juuri samana päivänä , kun tätinsä vietti Seitkytvuotisjuhliaan .Sinne en siis päässyt .Eikä päässyt perheenikään , sillä  he vuorottelivat seuraani osastolla . "Minulta otetaan PORTTI pois !" ..ja suurella komealla rrrrr:llä ! Nyt pitäisi sitten onnistua lääkkeen kanssa suoraan suoneen , mutta kun ne kädet on niin pienet , missä ne suonet on !
Seuraava joulunodotus Mummilla ja Vaarilla oli PV:n hautajaiset .Hänen uurnansa siunattiin Vanhassa Kappelissa  , laskettiin  perhehautaan, nostettiin malja PV:n kunniaksi ja laskettiin kukat . Kummusta tuli kaunis  . Yhdessä sitten muisteltiin ,syötin lohikeittoa, katseltiin kuvia , lapset musisoivat ja kaikki lauloivat . Kovin oli PV:N näköinen muistotilaisuus.Yksi ystävä on poissa.

Joulusiivous ei juuri kuulu tapoihini , mutta nyt tuli käytyä laatikoita ja komeroita läpi , kun pakkasin laukkua Joulupataan .Kaikenlaista , jota itsekin vielä käyttäisin , lapsille jotain ja suuta makeaksi .Laukuista tuli painavat , kaapit ja laatikot tuli pestyä (kaupunki on toooosi likainen .kuten pikkumies sanoo ), tilaa ei tullut yhtään enempää kuin ennenkään ! On se kumma , minä annan ja annan  ja silti joka paikka tursuaa tavaraa ! Tänään oli Hesarissa ihan isolla otsikolla , että " Mies lahjoitti kotinsa tavarat ilmaiseksi  ja kaikki meni !" Minkähänlaista tavaraa siellä lienee ollut , kun kelpasi ! Tori.fi taitaa olla kyllä varsinainen tavarataivas , jossa kuulemma tavara myös vaihtaa omistajaansa. Siskontyttö on kalustanut kotinsa laatutavaroilla , muu ei kelpaakaan taiteen maisterille  , Ahti Taskista ja artekia. ja kaikki vähäiseen tingittyyn hintaan ! Taito se on sekin , taito , joka minulta puuttuu täysin .

Jouluaatto tuli sitten kuitenkin onnistuneesti , vaikka Joulupukin kanssa meinasi käydä huonosti ! Luulin saavamme kuubalaisen pukin , mutta se linkki petti , joten olin auttamatta myöhässä ! Rohkeasti vain nettiin ja sieltä Joulupukkipalveluun ! Ja saimme oikein kivan Pukin ja Muorin ilahduttamaan Pikkumiestä , jonka odotus oli äkkinäistä juoksua kellon luo , " Onko pikkuviisari jo alhaalla ja tuleeko se Pukki kohta  ?" Jännitys  ja pitkä odotus saivat aikaan ujouden puuskan , kuvaa Joulupukin sylistä ei nyt tullut , Pikkumies pysytteli varmimmin käsietäisyyden päässä. Mutta tärkeä se käynti oli ! Meitä oli joulupöydässä 13 syöjää , ruoka maistui ja juttu kulki korkealla äänentasolla ja päällekkäin .Ainoa , mikä jäi harmittamaan , oli , että kuvaaja ei muistanut ottaa videota , jolla äänentason ja laadun olisi voinut tallentaa ja uudelleen kokea , sitten joskus . 101 vuotiaskin oli nautti ruuastaan , lautaselle ladattiin suuri määrä kinkkua ja laatikoita , kaikki meni .

Tapaninpäivä meni vieraillessa Sipoon kauniissa kodissa hyvän ruuan ääressä ja seurustellessa aikuisten kanssa .Tytti -hauvakin on jo ikähauvaa .Kodissa haetaan kuusi itse lähimetsästä ja siihen sytytetään aidot kynttilät.


Laiskat pyhät loppuivat tänään mieluisaan iltakävelyyn katselemaan jouluvaloja , jotka tänä vuonna ylittävät kaikki muut vuodet loistollaan .  Lisäkimallusta antaa pieni lumipeite , joka oli yöllä antanut vakoisen ilmeen kaupungille lasten ja kulkijan riemuksi .






 
Nämä on luettu . "Käärmeitten kesä " oli vanhanajan dekkaria 1800 luvun Helsingissä  . Kirja on jatko kirjalle "Yön sydän on jäätä " , jonka luin aiemmin ja siksi tämäkin kirja pääsi lukulistalle .Uteliaisuus on pahe , joka tekee näitäkin temppuja . Silti , olihan tavallaan hauskaa kuljeskella sen ajan tuttuja nurkkia .  Pirjo Tuomisen "Mailis Sarka " sarjaa olen seurannut jo neljässä kirjassa , tämä oli viides.Masentavaa luettavaa meistä ikäihmisistä , meidän ongelmista nyt ja tulevaisuudessa  Palvelutaloissa  murhahenkisten hoitajien armoilla .



maanantai 14. joulukuuta 2015

valoa pimeässä



 Luin tuo Submarinon  ja en tiedä , mikä siinä oikein minua liikutti , järkytti , mutta olin ihan pienoisessa paniikissa illalla , kun otin kirjan käteeni ! Luenko vai en , jaksanko seurata veljesten kovaa lapsuutta huumehöyryisen äidin  hylkääminä , äidin , joka jätti pienen vauvan pienten poikiensa kanssa kotiin  ilman ruokaa , ohjeita , vaippoja ja yleensä mitään tietoa , miten vauvaa hoidellaan . Ja sitten vauva kuoli . Tuli uusi mies ja uusi vauva ja uudesta vauvasta vajaa, jota veljet hoitelivat . Pojat kasvoivat , yksi joutui vankilaan , vajaa tappoi  vahingossa naisen ja kolmas oli sitten sietämättömän hyvä ihminen ! Hän oli leski ja pienen pojan isä , myi huumeita , piti lapsesta hyvää huolta , käytti itse huumeita ja oli hyvä rakastava isä pienelle päiväkoti-ikäiselle pojalleen . Sitä hyvyyttä surkeuden keskellä oli vaikea niellä ja huonostihan se sitten päättyikin . Kai minä samaistuin  Pikkumieheen , olen nykyisin niin herkillä lapsien suhteen.

Pikkumies  teki Vaarille  torttuja ja pipareita Äidille .Ystäväni soitti kyselläkseen joululahjaostoksiani .Jos pikkumiehen viihtyvyyttä ajattelen , niin eipä tuo tarvitse kuin muutaman pahvilaatikon , kasan legoja ja tyttöjen vanhat ponit . Hyvin on leikit sujuneet .

Keskimmäinen lähetti Sveitsistä oudon luonnonilmiön ...vaaleanpunaisena kukkivan puun ! Laatua emme kumpikaan tienneet , mutta ilmaston sekoilun myötä lienee puukin sekoillut kukkaan !

Meillä Helsingissä vesisade ja harmaa päivä on saanut  Esplanadin puiston puut tuikkimaan tuhansin valoin ! Jos vielä saadaan lunta , niin kelpaa siellä joulukävelyllä iltaa viettää , 101-vuotiaskin on vielä kerran vietävä moista kauneutta katsomaan , ehkä perjantaina , kun  hän pääsee korvalääkärille korvien puhdistukseen  , toiveena parempi kuulo tyttärensä 70-vuotisjuhlissa seuraavana päivänä .
 Olen pimeän lapsi .Minusta kaupunki on kaunis illalla , kun ihmiset ovat kotona ja ikkunoissa on valot .

Tuo alin kuva  ! Se on Helsingin Tuomiokirkon ovelta , siellä oli lastenhartaus ja vaunuarmeija oli mieltä kohottava , oliko seremonia samoin , mene ja tiedä , ainakin lapset näyttivät tervehtivän suurella äänellä naapuripenkeissä istujia. Uutta tämäkin , ei viety meidän lapsia kirkkoon mesuamaan ...





Pipari sulle , ole hyvä !

torstai 10. joulukuuta 2015

Yksi on poissa

 
Akvaarioparkani kärsii suuresta ongelmasta , vedessä on nitraattia ja nitriittiä ,ja niitä ei saisi olla .Uudet kalat on jo tapettu ja luultavasti sama kohtalo koituu vanhojenkin kohdalle , kunhan ne älyävät , että minä myrkytän niitä  (huomaa : ei heitä !) oikein kunnon myrkyillä, jota hain akvaarioliikkeestä .Toivottavasti kalojeni ymmärrys hipoo imbesiliä  ( kaksi l:lää vai yksi   ?)ja ne säilyvät hengissä niin kuin ovat tehneet kurjasta hoidosta huolimatta jo neljakymmentä vuotta ! Nyt huijasin , niin kuin Pikkumies sanoo ja tekee ...ei ne samoja ole ..
 
Johanna Tuomola kirjoittaa aika mukavasti .Jotenkin hän on minusta hyvin epätyypillinen dekkaristi ,ei tekstin vuoksi , vaan ihan sen olemuksen , joka kannessa annetaan . Ihan tavallisen oloinen nainen ja kirjoittaa aika epätavallisia juttuja , joissa nytkin tässä "Vielä kerran " kirjassa päädytään  oikeudenmukaiseen , mutta epätavalliseen  loppuun .
Mies luki "Submarinon " ( joka tarkoittaa kuulemma kidutusmenetelmää , pää veden alle ja  ei ihan henki pois )  ja huokaili vähän väliä , miten kamala kohtalo ja miksi hän näin surkeaa lukee ! Luki kuitenkin . Nyt se on yöpöydälläni , olen sen aloittanut ja luultavasti luen loppuun . Hiukan ihmettelen , kuinka surkeaksi maailma on kirjailijoilla käynyt , kun listoilla näkyy runsaasti pelkkää huumerikollisuutta  , prostituutiota , perhehelvettiä ja sossunasiakkuutta käsitteleviä synkkyyksiä ja nekin vielä  tiiliskiven paksuisina ! Alan olla lukijani kanssa samaa mieltä , että miksi sellaisesta maailmasta tarvitsee vielä lukea , kun tämä maailma jo itsessään tuntuu tuovan samat asiat silmiesi eteen.
Hän ,joka syntyi Vappuna , poistui tästä maailmasta Itsenäisyyspäivänä . Komea on lähtö  , molempina liputetaan . Meistä on nyt yksi poissa .


 
Pikkumies oli eilen ja tulee taas huomenna . Tämä runsasvetinen talvimyrsky pitää pienet sisätiloissa ja olo on sen mukainen  sekä mummilla että Pikkumiehellä . Piirrettiin , juotiin kahvia , syötiin , katsottiin hetki Pikkukakkosta  , askarreltiin . Ei musiikkia , hän halusi olla ihan hiljaa. Lähdettiin Rokkimuskariin , autolla ."Pane Mummi se HÖYHENSAARILLE  ja ihan hiljaa , minä haluan nukkua ! " Ja kaveri uupui ja nukahti . Mummi sitten herätti harrastamaan .. hyvin harrasti , rummutti ja soitti pianoa , sai vauhtihiiren mukaansa ja meno oli koulun käytävällä lujaa ja kovaäänistä  Minityttö -kaverin kanssa . Vaatteet päälle ja ulos , tunnin siinä jaksoi mummi ulkoilla ja kerätä käpyjä kasaan .Heti helpotti . Kolme kirjaa meni iltalukemisena , mikä kovasti ilahduttaa mummiansa.
 
Bridgeä ja Pikkujouluja ,  Reumaliitossa ja nyt perjantaina Naisliitossa .Mukavan porukan kanssa on miellyttävä pelata .



perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulukuu ja vesisade



Aloitin  Nesbon  , keskeytin ja luin väliin Pakkasen "Helteen " . Minähän olen Pakkasfani  ja Anna Laineen keitoksista saan suun makeaksi , vaikken mikään kokki olekaan .On mukava liikkua tutuissa paikoissa sekä Töölössä että Punavuoressa , käväistä kuuluisissa kulmakuppiloissa , kuten Elitessä , mikä nyt sattui olemaan Annan lähin kohtaamispaikka .Jotenkin se vaan on niin tuttua , että siihen uppoaa , siellä liikkuisi kauemminkin , mutta minähän nopealukuisena  olen ulkona Hakaniemessä ...mikä nyt ei ollutkaan mikään huono juttu ! Enni Mustosen "Emännöitsijä " liikkuu samoilla nurkilla kuin minä , Kaisaniemestä Sörnäisiin , toki kyllä herrasväen kanssa Leppävaaraan Kartanoon  tai Yhteisveneellä Porvooseen ja Haikoon . Albert  Edelfelt on nyt passattavana .Todella passattavana , sillä parikymppinen tyttönen juoksee ja palvelee niin , että hiki tulee jo lukiessa ! On se kumma , kun sen ajan herrasväki ei edes nappejaan osannut napittaa !Kirja on kolmas osa "Syrjästäkatsojan tarinoita " , ovat kuulemma jollain lailla Naamakirjassakin edustettuina .Nuo kaksi kirjaa olisi pitänyt jättää joululukemisiksi , ne veivät ajatukset täysin kirjan maailmaan .Pimeässä , takan ääressä ja kirja kädessä , sehän se on se jouluhaave , joka tosin ei enää täysin toteudu , takka puuttuu . Ja jos totta puhutaan , myös talvi on kadonnut , se on muuttanut Lappiin asti . Tänään on ollut Pikkumiehen tarhassa "Joulupolku " ! Taitaa tämän ajan lapsille se oikea joulun ilma olla vesisade ja pimeys , sitä sitten kaiholla muistellaan keinustuolissa !
Ihan vaan yölukemiseksi otin "Meikkipussin pohjalta " , jotenkin se Hesarin uutuuksien joukkoon oli tuokin kirja joutunut , kun sen tilasin .Ei ollut pussin pohjalla paljon tavaraa , nopeaan kahlasin .Kaikkea sitä tulee luettua , että voi sanoa tuon lukeneensa.

Naisliiton Bridgeporukka  on saanut muutaman uuden pelaajan , mikä on hieno juttu , sillä pelipaikkoja alkaa Helsingissä olla vähän joka nurkalla ! Enää ei pelkkä seurustelu ja sen myötä pelaaminen ole sitä , mitä porukka hakee , nyt pelataan tosissaan ja etsitään paikkoja , joissa se onnistuu .Käväisin taas kerran katsomassa , millaista olisi pelata kovien pelaajien kanssa ja mukavaltahan tuo tuntui , ihan hyvin pärjäsin . Vierailu joskus on paikallaan , käydä testaamassa pelitaito ja palata sitten tuttuun porukkaan pelaamaan - ja seurustelemaan .
Rokkimuskari oli katkolla , joten meille jäi Pikkumiehen kanssa aikaa tehdä muutakin kivaa. Ratkka on kova sana ja sillä hurautettiin Eläinmuseoon , joka on jo tuttu paikka ja ihan naurattaa jo ovelle , kun Pikkumies porhaltaa sinne kuin kotiinsa ! Hän tietää , mitä haluaa nyt nähdä  ja sinne sitten !  Ensin pitää katsastaa keittiön ötökät. "Kuubassa minulla oli iso torakka kengässä , kun meinasin laittaa sen jalkaan "! Sitä torakkaa käytiin taas katsomassa , tosin kaapin hyllyllä se taisi olla kasvanut kokoa aika  reippaasti ! Ja metsän eläinten kakkanäytteet olivat tämän reissun parasta antia. Joulupolkukin oli , mutta tonttu sen päässä oli liian pieni , tuskin erottui lumiselta oksalta , mutta karhunluola ja siellä kolossa , jonne sai koskea oli , karhun karvaa , se pelotti -ja niin oli tarkoituskin .

Stockmannin perinteinen Jouluikkuna katsastettiin , ihan kiva , sanoi Pikkumies , mutta pysähtyi kuitenkin legoikkunan eteen , mutta ei kommentoinut .Taisi olla isommille se ikkuna. Suklaaikkuna ihmetytti , mutta nurkan takan oleva leluikkuna kyllä sitten sain tämänkin kaverin pysähtymään .Satumetsä eläimineen ja koloineen -ja ikuisesti samoine ongelmineen  : hieno tekniikka näkyy vaan ei toimi .

Sibelius -viulukilpailu sai sitten voittajansa Amerikoista  , toki soitti hienosti , vaikka jopa minä löysin pari väärää ääntä !Totinen soittaja , kun taas ainoa miespuolinen näissä loppukisoissa oli iloinen nuori Emmanuel ,- sukunimeä en edes yritä - , hän oli suosikkini .ja ehkä monen muunkin , sillä hän tuli toiseksi .Osaaminen on tavalliselle tallaajalle käsittämätöntä joka kilpailijalla !