lauantai 26. syyskuuta 2015

Huutomerkkinä punaisessa.

 Seitsemän äkkiväärää naista kokoontui Hakaniemen Meripaviljonkiin  juttelemaan , syömään ja iloitsemaan toistensa näkemisestä ! Ei ole mitenkään itsestään selvyys , että kohtaamme ja näemme ! Osa porukasta on jo siinä kunnossa , että liikkuminen on vaikeaa , mahdotonta tai muistisairaus on vienyt  pois tästä maailmasta ystävien luota, kokonaan omaan maailmaansa . Kuten yksi naisista sanoi   :"Jos vain joku kutsuu , minä lähden aina !" Niin minäkin .

Virka- Galleriassa on Hannes Heikuran valokuvia .Upeita , aikaisen aamun tunnelmaa ja myöhäisen illan valoa.  Heikura kertoi filmissään , että hän ei koskaan sommittele kuviaan , hän vain kuvaa mitä näkee .Ja kun osaa katsoa kameransa läpi , kuvat linssin läpi ovat täydellisesti "sommiteltuja " , niitä ei tarvitse manipuloida , vain joskus korjata hiukan valotusta .Siinä on minun makuiseni kuvaaja .Hannes Heikura kuoli yllättäen  tämän vuoden alussa , hän oli Helsingin Sanomien kuvaaja .


   Pirjo Rissasen "terveisiä Armille " oli sen verran koukuttava luettava , että tilasin muutaman muunkin kirjan . "Muistoja "  oli  muistoja mieliin tuova , hyvällä ja pahalla . Tilanteita , joissa asiat palautuvat  , vaikka niitä ei haluaisi ja tilanteita , jotka tuovat hymyn huulille. Rissanen kirjoittaa arkisesti ihan normaalista elämän kulusta  .

Anna Janssonin " Haudan takaa " tuli kahlattua uudelleen , eipä näköjään ole paljon jäänyt mieleen sisällöstä , kun melkein uutena lukemisena sen aukaisin ! Ihmissuhteet olivat tuttuja , siitä huomasin lukeneeni , mutta tuo "Larppaus " ei vieläkään purrut  , ihmetystä moinen näytteleminen historiallisissa hahmoissa kyllä herättää .  Ainakin vielä jokin aika sitten Helsingissäkin harrastettiin larppausta , kadulla saattoi tulla vastaan mitä oudommin pukeutuneita ja aseistettuja keskiajan kansalaisia !


Ingrid Bergman "Omin sanoin " , sen kävin tänään katsomassa . Hiukan himmeni sädekehä hänen yllään , sillä kovin itsekkäältä hänen elämänsä tuntui ! Näytteleminen oli ykkösasia hänen elämässään , perhe ja lapset saivat sitten tulla toimeen siinä sivussa .Mukava oli lapsia rakastaa -silloin kun se sopi aikatauluun ja se aikataulu saattoi venyä jopa yli puolen vuoden eroon ! Elokuva oli  kasattu enimmin Ingridin omista videopätkistä , hauskoista touhuista lasten kanssa .Materiaali oli kuin kenen tahansa kotivideoista , heikkolaatuista ja  epätarkkaa , se teki katsomisen  jotenkin lämpimäksi . Alussa oli muutama mustavalkoinen upeaakin upeampi kuva  tähdestä !Miksi hänestä tuli tähti ?! Siksi , että hän oli tavattoman ujo, pelkäsi ihmisiä .Joten hän loi ympärilleen hahmoja , perheen , joiden kanssa sitten seurusteli ! Minulla oli lapsena samanlainen "perhe " , ei tullut meikäläisestä näyttelijää !

Syksy tulee , mukavaa. Kävellessä pois elokuvista huomasin , että muutkin ovat syksyn kourissa , olin taatusti ainoa henkilö kesäisissä polvihousuissa ! Suomen kansa pukeutuu allakan mukaan , mustaan ja mustaan .

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viikon varrelta




. Kun Mirella ,jonka elämässä ei mikään tunnu olevan hyvin, katoaa, on Marialla selvitettävänä vielä yksi mysteeri lisää. Ruotsalainen jännityksen mestari Anna Jansson on tullut tunnetuksi Visbyhyn sijoittuvista dekkareistaan, joissa saaren historia ja vanhat myytit kohtaavat nykypäivän. Viidestoista Maria Wern -romaani keskittyy lapsen asemaan ja siihen, kuinka traumaattinen menneisyys varjostaa vieläkin Gotlannin asukkaiden elämää.

On kuin palaisi kotiin .Gotlanti ja Maria Wern ,aina ne koukuttavat .Kiinnostava ja hiukan surullinen kuvaus muinoisesta sodan vaikutuksesta vanhoissa ukoissa , peloista ja rasismista .

Rissasen "Terveisiä Armi " , mitä sanoisin ? Ensin ihmettelin . Teksti kulkee pakinatyylisesti ja tutusti , näinhän se monen ikäiseni elämä kulkee. Itseironia ,itsepetos , tuttuja monelle .Rissanen kyllä kuvaa Armiaan ja hänen  elämäänsä tyylillä , joka on sekä traaginen , koominen ja todellinen .Kyllä sieltä itsensä löytää monissa kohdissa .Kirjoja hänellä näyttää olevan runsaasti , huomasin lukeneeni ehkä pari , joita en muista, ehkä pitäisi lisätä hakuun . Muuten , tästä on tullut nyt kesän aikana uusin juttu , sarjoista ja jatkumoista kun tykkään , välistä lukematta jääneet ovat nyt tilauslistalla , kuten pari Maria Werniäkin ja Liza Marklundia , jonka lukemisen lopetin  liian raakuuden vuoksi .Nyt tuli uusi Marklund , pitäähän ne välijutut sitten lukea  ennen uusinta , jonka tietysti luen pelkästä uteliaisuudesta  ! Näin sitä koukutetaan !




Konserttiohjelmassa oli ensin Sibeliusta ja sitten SUNLEIF RASMUSSEN , FÄR-saarelainen säveltäjä . Kovin pitkin hampain esitystä odottelin , luinhan selostuksen ,outoa ja kummaa, hiukan jatsahtavaa. Mikä upea yllätys , sillä  "The Earth Anew 2  kiehtoi jopa miestä !  " Siinä tunsi olevansa kuin sumuisessa metsässä vuoren rinteellä  " ,sanoi mies ja niinhän se oli , satua ja metsän ääniä . Baritonikin oli , mutta se äänilaji ei minua kosketa , mutta se sopraano ! Cyndia Sieden , mikä kirkas ja kuulas ääni ! Ja taitavaa luritusta , koloratuurisopraano ! Todella nautittava ilta .
 
Näitä muusikoita on sitten enemmänkin .Pikkumies kokeili jo kitaraa , bassoa ja kaikenlaisia kalistimia , joiden nimeä mumminsa ei edes muista  .Silti se piano veti suurimman mielenkiinnon .Olisiko syy sama kuin keskimmäisellä , hän kun aikoinaan kesken viuluopintojen tuumasi siskolleen :" Sinä olet onnellinen , kun soitat pianoa ! Kun painat kosketinta , sieltä tulee juuri se ääni , mikä on tarkoitettu , eikä vähän sinne päin !" No , ehkä ei vielä olla noin tarkkoja. Käyttäytyminen oli kuitenkin 9+.
 
On se hyvä , että ostin uuden kameran ...ja jätän sen sitten kotiin , jotta voin kuvata kännykällä !  Ennen en olisi moisia otoksia edes kehdannut tallentaa , saati esitellä , mutta näin on maailma ja tekniikka edennyt , että Vanski lataa huonolaatuista kuvaa katsottavaksi ! Kun et tilannetta takaisin saa.
 
Eilen sain tarpeekseni miehen ikuisesta urheilun katsomisesta , vaikka enhän minä sitä katso .Silti . Hyppäsin autoon , ajoin Pihlikseen , herätin Satavuotiaan ruokalevolta , kampasin tukan , etsin kaulakorun ja korvikset ja ilmoitin , että nyt mennään .Taisi Satavuotias istua autossa ennenkuin tajusi tilanteen ja sittenhän ei enää mitään voinut . Yli yhdeksänkymppinen sisar asuu Hämeenlinnassa ja toinen Riihimäellä . Ensin Hämeenlinnaan sisko hakemaan , sitten Riihimäelle kahville  ,takaisin Hämeenlinnaan viemään sisko kotiin ja suunta Hesaan ja Pihlikseen .Ja kertaakaan ei mummu nukkunut ! Taitaa elämän uteliaisuus tuoda tuot pitkää ikää....
 
Tänään , urheilun loputtua , oli elokuvan vuoro. "Kätilö " , jota on suuresti mainostettu ja minkä kirjan olen jo aikaa sitten lukenut . En suuremmin pitänyt kirjasta , se oli synkkä ja kuvasi kurjaa elämää kurjasti . Niin oli myös elokuva , synkkä ja se tuotiin esiin hyvin suurella paukkeella ja metelillä . Paikoin kuvaus oli kaunista , Krista ehkä liian siloinen sodan keskelle .Kirjan lukeneena juonen kulkua oli helppo seurata , mies ei ollut lukenut ja sanoi juonen olleen poukkoileva ja katkeileva. Nykivä on ehkä sana , jonka sanoisin elokuvan kulkuun .Ei ollut minun suosikkini , mutta onhan se nähtävä , jotta tietää ,mistä puhuu.
 
 






tiistai 8. syyskuuta 2015

Viilenee


Mummi pääsi siis Pikkumiehen kanssa Rokkimuskariin. Opettaja salli vanhempien olla paikalla .Ensimmäinen tunti meni suhteellisen mukavasti , kaikkia soittimia kokeiltiin ja Pikkumiehen valinnat oli tietysti rummut ! Toki pianokin kiinnosti , mutta ei siten kuin opettaja sen oli ajatellut , eli soitella vain muutamaa kosketinta ! Pikkumies laittoi jutun hiukan paremmaksi , kun " oli ennenkin pianoa soitellut "! Seuraava tunti meni joka oppilaalta omiin juttuihin , hiukan kitaraan , pianoon , kapuloihin ja lattialla liukuilemiseen . Mummilla (ja isillä ja  äideillä ) oli hiukan kiemurteleva olo , kun opettaja ei saanut jälkikasvuun otetta ja jopa hiukan hermostui ! Huomenna on uusi yritys , ehkä autan opettajaa poistumalla eteiseen tunnin ajaksi  ja kuuntelen oven takana mahdollisia esityksiä , sillä nyt ei enää kuulemma kysytä vaan määrätään !


Pikkumies toivoi ratikkaretkeä ja sehän tehtiin . Suunnattiin Eläinmuseoon , jossa heti ovella valtaisa elefantti jäykisti kaverin hetkeksi .Rappuset taisivat olla mieluisimmat koko Museossa , vaikkakin Pikkumies kiinnostui linnuista .Jostain syystä kaveri tuntee kaikki pöllöt ja osasi erotella ne vitriinistä ja sehän innosti vahdin soittamaan näytöltä kaikki huhuilut , kun Pikkumies näytti , mikä pöllö nyt olisi kyseessä . Keittiön kaapeista löytyivät tutut kaverit Kuubasta  ! Kirkkaalla äänellä hän kajautti ,että "Minulla oli torakka kengässä Kuubassa !" Liekö koko ollut samaa luokkaa kuin tämä torakka , joka oli hurja suurennos meikäläisestä lajista ! Muutkin otukset kiinnostivat , luteet ja toukat .Sitten kiinnostikin enää alakerran baari , tuli nälkä . Tuliaisiksi ostettiin suurennuslasi ja sillä hän tutki mennen tullen josko löytyisi muutama nilviäinen jostain !  Mummi kuvitteli , että hiljainen poika ei juuri ympärilleen katsellut , mutta väärässä oli . Äitinsä kertoi , kuinka seuraavana päivänä puhe pulppusi tarinaa dinosauruksista ja hirmuliskoista . Olisiko tiedemiesainesta ..

 Töölönlahti on saanut uuden elämän , siellä supataan ! Rannoille on rakennettu laitureita ja suppauslautoja vuokrataan Linnunlaulun entisestä punaisesta Kahvimökistä , kiva kun sekin on herännyt henkiin .Suppaus  on kuulemma peruja Hawajilta  ja vaatii suurta tasapainoa  ja jonkin verran voimaakin , kertoi Yrittäjä laiturin vieressä .Sisarentyttökin tuota harrasti ennen muuttoaan Käpykylään  , ehkä sielläkin supataan , vettä ainakin riittää .
Kiasmakin on saanut uuden vesialtaan   Ravintolansa vierelle , näytti mukavalta .Keskimmäinen lähetti kännykuvia työmatkansa varrelta , vettä sielläkin .Kaunista .


Satavuotias unohtelee syömisiä  .Tytär käy komentamassa ja pakkosyöttämässä "pahaa proteiinirahkaa ja marjoja " , mutta meneehän se , kun vieressä istuu . Kysyttiin ,mitä sinä olet syönyt iltaisin , kun kaapissa on tallella kaikki entiset ?! "Kyllä minä olen syönyt ! Herneitä joka ilta koko viikon !" Harmittaa , kun en kuvannut kupissa olevia herneitä , joita ei saanut heittää pois , ne kun ovat vielä ihan hyviä ! Yli viikon vanhat herneet näkyivät läpi homeineen ..että sellaista hoitoa .


 Leonin "Myrskyjen meri " oli hurja kuvaus Adrianmeren myrskyistä ja Venetsian tulvista . Enpä ollut tiennyt , että ukkoset saattavat raivota sellaisella voimalla , olisin pikemminkin luullut , että koko kaupunki hajoaa moiseen ilmojen käsittelyyn ! Tämä kirja oli kyllä sellainen selvitys Italian mafiasta ja Venetsiassa riehuvasta korruptiosta , että monta sukupolvea saa kasvaa , ennen kuin nuo käytännöt poistuvat käytöstä !Kirja on uusintapainos kaukaisemmilta vuosilta  ja jutut ovat ihan tätä päivää.

McEwanin tuotannosta en ole suuremmin pitänyt , moni on jäänyt kahlailemisen asteelle. Tämä "Lapsen oikeus " yllätti .Ehkä sen omakohtaisuus kosketti , sillä aikoinaan meillä oli naapurina Jehovan todistan perhe ja siellä keskimmäisellä  ystävä. Tutustuin silloin heidän maailmaansa ja olen todella miettinyt moneen kertaan, mitä olisin oikeasti tehnyt , jos tyttö olisi meillä loukannut itsensä ja tarvinnut leikkausta ja verta ! Siitä  kiisteltiin ja kerroin kyllä noudattavani hoitavan lääkärin hoitoa .Perhe kielsi verensiirron silloin .Onneksi mitään suurempia ei sattunut .Tässä kirjassa Tuomari joutuu tuon ongelman eteen ja seuraukset oat traagiset .Koskettava kirja.

Tuli syksy . Ihanaa vetää yllensä vanha , vuosia palvellut , mutta vielä ihan hyväkuntoinen maihari ! Tuntuu niin kotoisalta , syksy on minulle mieluinen vuodenaika .



tiistai 1. syyskuuta 2015

Syyskuu alkoi

 Gotlanti tuntuu ihan kodilta , tosin kovasti ruotsalaiselta sellaiselta . Jungstetin "Viimeinen näytös " johdatti  minut taas vanhojen ystävien  Pian ,Johanin ,Emman , Knutaksen ja Karinin kotoisaan ruotsalaiseen kansankotiin , jossa ongelmat ovat juuri tätä päivää rasismineen ja turvapaikanhakijoineen , vaikka kirja oli kirjoitettu kolme vuotta sitten ! Teksti ei ole mitään suurta kirjallisuutta , mutta mukaansa se tempaa  .
Leonin " Myrskyjen meri " oli sitten sellainen kuvaus Venetsiasta ja sitä ympäröiviltä saarilta jota en olisi koskaan niihin maisemiin voinut kuvitellakaan !Yhdistelmä  kondoolit ja myrskyävä meri eivät ole turistioppaissa  ja nousuvesikin tuntuu näin kävijän mielestä vain romattiselta ja kiehtovalta erikoisuudelta , mitä se ei Leonin kokemuksien mukaan sitä todellakaan ole ! Adrianmeri oli hirmuinen peto , monen kalastajan hauta . Ja korruptio jatkuu .


"Sata ja puoli-vuotias " pääsi kampaajalle . Esiin tuli taas ihan uusi Mummo upeine hiuksineen , mistä lie moiset kutrit perinyt ...Käynti hidastuu , mutta jaksoi vielä lähteä kyläilemään entisille kotinurkillemme  Nallenmäkeen , utelias kun on .


Helsinki on ollut tänä kesänä pullollaan tapahtumia , joihin olisi pitänyt osallistua ja jotka jäivät väliin . Yksi mikä jäi väliin oli Hämeenlinnan Taidemuseossa oleva  "Martta Wendelinin " näyttely .Wendelinin kuvat kuuluvat lapsuuteeni , elin niiden satumaailmassa ja elän vieläkin , kuvat ovat minulle tärkeitä . Niiden kauneus innoittaa , usein mietin , jotta kuinka on mahdollista , että joku osaa piirtää noin sulokkaasti , sillä sulokkaita ne kuvat on . Ja se satu , joka niissä elää , jos sen saisin annettua Pikkumiehelle , tyttärille sen aikoinani jaoin , ehkä muistavat , kun kuvia katsovat . " Ulla ja Mark " on vieläkin hyllyssäni .


Huomenna Pikkumiehen kanssa Rokkimuskariin ! Mahtavaa !