sadekesän juttuja ja sivistystä

Evakkoaikansa jälkeen yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit palaavat remontoituun, upouuteen palvelutalo Ehtoolehtoon. Se on nyt tulevaisuuden palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää tarvita. Lattia-anturit hälyttävät kaatuvasta vanhuksesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa, ja ruoka tulee tulostimesta.

Tekisi mieli kopioida tähän otteita kirjasta , sillä ne ovat herkullisen vuolaita sanastoltaan , jollaista nykyisin mediassa ( siis uutisoinnissa vanhanaikaisesti ) viljellään . Pahalta  kuulostaa oma ikääntyminen , jos tuota tahtia edetään , tekoälyä joka paikassa , lattia, seinä , vaatteet, ruoka ( 3 D )  , ystävärobotti ja älyhalinalle. Eikä yhtään muuta ihmistä ympärillä kuin uskonlahkolaiset  ja hekin keräämässä vanhusten rahat talteen . Tuhohan siitä tuli .

"Jäähyväisiä Hanhivaaralle " en tiennyt lukevani eräänlaista historiallista kirjaa , sillä edellinen dekkari on Hesarin mukaan liki kahdenkymmenen vuoden takaa ! Miten lie tuntenutkin hahmon "Hanhivaara " ?!  Yllätyin kuitenkin tarinasta ja sen henkilöistä , luin kirjan mielelläni .

Elina Hirvosen "Kun aika loppuu " on myös kuvaus tulevaisuudesta kahdenkymmenen vuoden päästä . Äiti , tytär ja poika kertovat tarinaansa , joka kasvaa epämieluisasti taaksepäin tähän aikaan . Joukkomurhat , koululaisampumiset , ne kaikki selitetään netin arvaamattomalla vaikutuksella nuoren herkkään mieleen .Linkitys on epämiellyttävän loogisen tuntuinen , kirjasta jäi paha maku suuhun .




 Sataa , paistaa ja taas sataa. Mutta eipä haittaa Pikkumiestä ! On kesä , puistossa vettä  ja penkillä vieressä vaaleanpunaisiin sonnustautunut prinsessa , eväät jaetaan ja hauskaa on .











 Sadetta uhmaten kävelimme Musiikkitalon kautta Baanalle , joka yhdistää keskustan Jätkäsaareen .Töölönlahden puistoa remontoidaan , Musiikkitalon puistossa ( onkohan sillä jokin oma nimi ?) kaupunki on kukittanut teiden varret värikkäästi ja tuonut neljä aurinkoakin kävelijöiden iloksi ! Tänä vuonna niitä on tarvittu , sillä aurinko on muuttanut Rapakon taakse palauttamaan kohta koko Kalifornian takaisin erämaaksi  , vettä kaivataan ! En enää oikein kehtaa kertoa , että " meillä taas sataa "!  Baana on yksi Helsingin älynväläytyksistä , sitä käytetään todella paljon .  Upeasti suunniteltu ja istutuksin koristeltu väylä  kuitenkin yllättää hetkittäin ! Joku on päässyt suunnittelemaan rumia talokolosseumia aivan Baanan katutason viereen, luultavasti niitä tullaan myymään " esteettöminä ja yli 55 -vuotiaille " , sillä tuskin niissä koko on ensisijainen juttu .Pieniä ikkunoita tiheässä , aika ison muodonmuutoksen saa kopperot kyllä käydä , jos talosta tulee kutsuva ja arkkitehtoonisesti edustava  , mikä tuossa ympäristössä luulisi olevan yksi kriteeri rakennukselle .

Ei saatu vettä niskaan , vaikka uhkaavalta näytti .  Suuntana oli Kaapeli ja siellä valokuvanäyttelyt ,mm Inhan ja Ismo Kajanderin ( joka ei ole kuollut ) muistonäyttelyt  , myös Hannele Rantalan " Ihanien aikojen loppu " oli nähtävä . Inhan kuvat ovat aina yhtä upeita , samoin Kajanderin kymmenet mustavalkoiset vanhat kenkälaatikon kamerakuvat  digitoituina katsottavaan kokoon .Näitähän meillä on , mutta vain jo nimen ansainnut saattaa tuoda ne katsojan eteen ja hyvä niin , muutenhan nekin jäisivät piiloon albumien kätköihin tai sinne kenkälaatikkoon .Rantala on erikoinen kuvaaja , hänellä on upeita" oikeita  kuvia " , mutta sitten suuri osa tässä kokoomassa oli outoja ottoja , kuten nenäliina penkillä , tuolilla , lavuaarin päällä ja nämä eri puolilla maailmaa. Näissä en nähnyt näyttämisen arvoista , kuten en myöskään "Sinisessä huivissa " esiintyvää naista. Mutta eihän minun kaikkea tässä maailmassa tarvitse ymmärtääkään , tulipahan kuitenkin käytyä sivistymässä .

Kesän viileä alku

 

 

 Viime viikolla Satavuotias ennätti säikäytellä perhettä sen verran , että loppua jo odotimme . Puhe sammalsi , katse tuijotti , ajatus oli sekava ja kännykkä kädessä olisi voinut olla vaikka halko , siis ei mitään tolkkua .Melkein siinä hautajaisia mietittiin .Mutta ,sitkeä on henki , Satavuotias toipui melkein ennalleen , tekstarikin toimii .Käynti  tietysti hiipuu hiljalleen , mutta eiköhän se ole jo normaalia elämän menoa . Nyt vain toivomme , että hän voisi vielä nauttia kukkasista pihassaan , kylmä kesän alku on pitänyt kukat kauniissa loistossa pitkään , eikä tuota hellettä kaipaa juuri kukaan muu kuin mies ja pienet lapset . Uimakoulukin pitäisi löytää ! Vieläköhän sellaisia on ulkorannoilla , omat oppi siellä uimaan .

Pienellä kauhulla katselee puistojen runsautta , sillä kummia kuuluu sinne ja tänne ! Puita kaadetaan sekä keskellä Helsinkiä , että  Eläintarhan puistossa , mutta suorastaan järkytyin , kun ajelimme Hviträskin upeaa kansallismaisemaa  ( jonka sellaisen uskoisin olevan ) katselemaan , kaatosateessa on hyvä ajella kotiseutututkimusta . Ymmärrän metsänhoidollisen puunkaadon , mutta tuollaista metsän suoranaista raiskausta  ei voi ymmärtää ! Ehkä tuonkaan paikan rahoitus on hakusessa , sillä myös tie oli huonossa kunnossa , teräväreunaisia kuoppia  täynnä . Joku onneton kauneuden pilaaja ajatteli varmaan saavansa kunnon rahat kaadetuista puista  ja että kasvaahan se takaisin .Kyllä , mutta ei meidän elinaikana .Oli tosi rumaa. Maailmalla vanhat puut saavat usein ympärilleen "Laastarin  " , jolla runko pidetään kasassa . Mikä lie syynä , että meillä ei moista käytäntöä ole , varsinkin kun kasvu on kovin hidasta .

Linnanmäen Akvaario oli ohjelmassa ja jääneekin ainoaksi tälle kesälle , sillä hinta oli mielestäni kova . 45 euroa kolmelta ja ei minkäänlaista eläkeläisalennusta  .Tuohon hintaan siellä olisi kyllä saanut viettää aikaa iltamyöhään , mutta kukapa nyt sellaista tekee.Siis menee ja tulee takaisin .Kolmeen kertaan paikka kierrettiin ja hait olivat ne , jotka kiinnostivat , muuten Pikkumies ilmoitti " jo nähneensä kalat ".  Muutenhan Linnanmäki on edullinen pikkulapsen kanssa , tällaisen 100 -senttisen , sillä pääsymaksua alueelle ei ole  ja 100 senttiä rajoittaa menot Lastenpuistoon ja sinnekin laitteisiin , joihin on mentävä yksin .  Helppo päivä , kaveri tiesi ,mitkä laitteet sopivat ja oli jonossa kerta toisensa perään . Meille aikuisille Lintsi on mainio paikka seurata erilaisia ihmisiä omine tapoineen , Suomi alkaa olla hyvin kansainvälinen maa.

Kansainvälinen , siitä ei oltu kuultukaan kirjassa " Pienenä tyttönä Savossa " .Tilasin kirjan sattuman kauppaa Satavuotiaalle , kun isostekstejä on huononlaisesti valikoimissa . Olin jo viemässä kirjaa pois , kun huomasin , että voinhan minäkin sen lukea  ja se olikin silmiä aukova tarina. Lempi Pursiainen kertoi omasta lapsuudestaan  ajalta 1922 -1933 .Rautavaara , kapulasillat ja suot, kaksi viikkoa kestävät kiertokoulut , suolaheinäjauhot , joista leivottiin leipä , kerran vuodessa , jos silloinkaan , saatava mekko , perheen yhdet kengät , ei kyniä , ei paperia , ei yhtään mitään . Luulin , että "Ryysyrannan Jooseppi  olisi väritettyä tarinaa , mutta nyt huomasin  sen olleen ihan oikeaa köyhää suomalaista elämää. Tässä kirjassa tosin alkoholi ja väkivalta eivät olleet kuvassa  . Olen vieläkin järkyttynyt kirjan kuvaamasta elämästä , kerroinkin Satavuoiaalle , että hänen elämänsä on ollut kuin elämää satulinnassa , hänellä oli tuohon verrattuna hyvin luksusta , vaikka päreestä aloitettiinkin .


Härkösen "Ihana nähä " tarinat ovat kuulemma olleet Anna-lehdessä , mutta kun en juuri lehtiä lue , niin kirja oli minulle uusi juttu. Pidän Härkösestä , mutta jos nämä kolumnit kirjoittaisin minä , niin tuskinpa sitä kustantaja julkaisi . Ihan mukavia luettavia kylläkin .Nyt lukemisena on Pentti Kirstilän
"Jäähyväiset Hanhivaaralle ", melko uusi tuttavuus tämä Hanhivaarakin minulle on .Yhden olen tainnut kerran kahlata ,tämä tuntuu nyt kuitenkin luettavalta jutulta .

Meilahden kesä-bridge on aloittanut  .Pihassa kukkivat sireenit valtoimenaan , paksu nurmimatto houkuttaa ottamaan kengät pois .Paljaat varpaat ja mehevä nurmi ovat ylellisyyttä asfaltin keskellä asuvalle kaupunkilaiselle ja jos lisää kesäkokemuksia halajaa , Seurasaari on vieressä  orvokkikeitaineen ! Kaikki kukkii .

Kesä alkoi

 

Uusi kamera ja heti haastavaa kuvattavaa ! Onneksi tuore ylioppilas on nätti kuin kesäinen päivä , helposti kuvattava ja tulos on kohtuullinen , vaikka en uutuuteni kaikkia hienoja ominaisuuksia vielä hallitsekaan .
Uusi kamera on ns. kuvia varten , pienemmät kulkevat mukana ja tallentavat päivän tapahtumia muistiin .Eilen olin piikomassa Pikkumiestä hänen omalla tontillaan ja sen tuli kyllä Mummi huomaamaan ! Kaveri kokeili  , mitä Mummin pinna kestää ! Kyllä pinna kestää , mutta yritäpä saada kiinni  jalkapyörällään huimaa vauhtia pusikkoon , puunjuurien ja kantojen sekaan , polkua alas jonnekin ..sitä vain toivoi , että kai se on mennyt tuon reitin ennenkin ja säilynyt hengissä. Kentällä kaveri pinkoi kahden liki kymmenvuotiaan pojan luo :"Ota kiinni "-leikki alkoi  .Taisi olla tuttu juttu entuudestaan , pojat juoksivat ja Daniel pinkoi pakoon jalassa croksit , siis ei mitkään lenkkitossut ! Kertaakaan isot pojat eivät kaveria kiinni saaneet ! Mummi siunaili ja pelkäsi kaatumista , tietenkin .Monta asiaa on tullut opittua ihan muutaman päivän sisällä ja luultavasti uusia sanoja myös , sillä puhe ei lopu , hän puhuu ja puhuu ja puhuu ...

Jostain syystä otin luettavakseni Tuula-Liina variksen "Irman ".Lempeästi , hauskastikin  kuvataan Irma nimistä naista neljässä eri ikäkaudessa , hänen miehiään ja on siellä yksi rakastajakin ja tämä ihan keski-iän ylittäneellä iällä ! Monenlaista myllerrystä naisen elämässä on , mutta niin on miehenkin , ihan reppanoiksi heidät kirjoitetaan .Irman  ex , leskimies ,kuolee, tytär antaa anteeksi äidilleen isän katoamisen elämästään ,siis  ihan sellaista normaalia elämää .

Saan kohta luettua tuon Olssonin kirjan . Pidän hänen kirjoistaan , ne ovat kaikki kauniita sekä sisällöltään että kieleltään .Suuria ei koskaan tapahdu ,vain tunteet kulkevat ja keräilevät ihmisiä yhteen . Kaunis kirja.


Myrskytuulet ovat riepotelleet Helsinkiä , ehkä koko maata. Kävelin Pitkää siltaa ja oli hetkiä , jolloin tuuli melkein pysäytti minut paikoilleni ! Mutta kun on menossa Suomen kesä , mitäpä ei kansa kesänsä eteen tekisi ! Sillan kupeessa oleva Laiva-ravintola ulkoilma pöytineen oli saanut muutaman rohkea  nauttimaan oluensa todella raikkaassa kesäilmassa ! Kuvahan siitä piti ottaa ..ja sitten jatkaa kulkua kohti elokuvateatteria , jossa aioin katsoa Donnerin elokuvan "Armi elää ". Jotensakin parjattu elokuva oli minusta ihan mielenkiintoisesti koottu , tavallaan  näyttämösuoritus , joka pohti ja punnitsi Armin särmikästä persoonaa joka laidalta . Rohkea ja kovan elämän kovettama nainen  .

Jörn Donnerin ohjaama fiktiivinen elokuva Armi elää! on tarina yhdestä Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmasta yritysjohtajasta. Se kertoo naisesta, joka loi Marimekon sekä sen puhdaslinjaisen tyylin, jota on opittu pitämään modernin suomalaisen muotoilun synonyymina. Niin johtajana kuin yksityishenkilönäkin Armi Ratia oli rohkea ja rajaton, kohtuuton ja kaikkensa antava.

Armin tarina kerrotaan teatteriseurueen kautta, joka valmistelee näytelmää Armista. Armia näyttelevän Marian (Minna Haapkylä) johdolla he kysyvät uudestaan ja uudestaan, kuka tämä merkillinen nainen todella on? Näytelmä keskittyy Armin elämässä vuosiin 1949–68, jolloin Armi perustaa Marimekon, johdattaa sen kansainväliseen menestykseen ja lopulta joutuu puntaroimaan omaa suhdettaan yritykseen: tarvitseeko Marimekko Armia, vai Armi Marimekkoa? Harjoitusprosessin aikana Maria-näyttelijä kamppailee Armin ristiriitaisuuksien välillä ja etsii totuutta ja kokonaista ihmistä legendan takaa.