Vappuiloa kaikille , joilla Vappu on !

Nuori tuntematon mies, Endel, saapuu Haapsaluun 1950-luvun alussa. Hän on jättänyt taakseen Leningradin valtion urheiluyliopiston pakoillakseen Neuvostoliiton salaista poliisia. Haapsalussa hän saa viran opettajana ja alkaa vetää lapsille urheilukerhoa. Endel alkaa vihkiä lapsia suureen intohimoonsa – miekkailuun. Tämä ajaa hänet törmäyskurssille koulun rehtorin, kommunistisen byrokraatin kanssa.

Kävimme katsomassa "Miekkailijan " .Olin juuri saanut loppuun Zilliacuksen "Toisenlainen lapsuus " ja aloittanut Tuomiojan "Häivähdys punaista " (joka muuten vielä on aloitusvaiheessa ...), joten elokuva toi minulle Viron tapahtumat mieleen  varmasti huomattavasti selvempinä kuin miehelle , joka ei noita eeppoksia ollut lukenut .En myöskään ollut lukenut juonta (enkä varsinkaan sitä , että oli kyse todellisesta ihmisestä ), joten jännitin , olin vihainen ja surin .Mietin , että kolmekymppiselle elokuvan tarina tuskin on muuta kuin tarinaa , he eivät voi millään tietää , mistä se lopulta kertoo ! Kesti kauan , ennen kuin viha ja kiukku laantuivat .


Satavuotias kävi kampaajalla ja tuli eleganttina takaisin .Elo jatkuu edelleen kotioloissa vanhaan , ehkä hidastetumpaan malliin . Tilasin hänelle aikaa Mehiläisen korvalääkärille ja syötin tiedot ruutuun . Kone heitti ulos pari kertaa maininnalla , että " henkilö on satavuotias "! Sitkeästi syöttelin syntymäaikaa ja antoihan se sitten ajan , vaikkakin huomautus pysyi ruudussa !

Huhtikuu on järkyttävä syntymäpäiväkuu ! Samaan kuukauteen mahtuu meilläkin suvussa kuusi juhlijaa ! Ja ystäväpiirissä joku vähän joka toinen päivä . Vappu tulee ja mieleen muistuu muutama syntymäpäiväjuhla  riemukkaine lauluineen Viiskulman nurkilla . Surullista , katsomassa käyn , mutta onnitteluista ei tule mitään , liika on tässäkin sairaudessa liikaa. Mutta on iloisiakin juhlittavia ! Pikkumiehen kanssa kävin ilmapallo-ostoksilla ja kuten kuvasta näkyy , iso ja hieno ostettiin ! Varuiksi , jos jotain sattuisi , ostettiin toinen pienempi , kumpikin oman valinnan mukaan . Sitten käveltiin kaatosateessa pihaan saippuakuplia puhaltelemaan ja Mummi sai pallot ! Ja kuinkas sitten kävikään ?! Tuuli vei , naru pääsi irti ja iso pallo karkasi ! Olisi luullut , että suru olisi suurikin , mutta Pikkumies vain katseli huvittuneena kuinka pallo kohosi ja kohosi ja lensi pois ! Ja jatkoi sitten kuplien puhaltamista . Siinä oli vikkelät eurot !

On ilmoja pidellyt , sanottiin ennen . Ja onhan se .Ensin oli hirmuinen sumu , näkymä ikkunasta Tokoinlahdelle on  kuin nykytaidetta , mitään ei erota , katsoja saa itse kuvitella kuvat tyhjän taakse ! (Kuten muutamissa kuva-arvosteluissa tavataan sanoa ...) . Sitten aurinko piipahti ylettömän kirkkaana ja jäi pilvien taakse -migreenikon onneksi - moneksi päiväksi , heittäen meillä vettä ja muualla Suomessa lunta ! Nurmi viheriöi , pensaat ovat pienellä lehdellä ja jokunen koivukin on jo hiirenkorvalla , linnut lurittavat ja ylihuomenna on Vappu ! Pikkumies on saanut oikeaoppisen tavan syödä Tippaleipää : käsi leivonnaisen päälle , toisella kädellä painetaan kaikki muruksiksi ja sitten napostellaan ! Kuubalaisen Papan suu levisi korvasta korvaan , kun kassista löytyi pari simapulloa , taitavat herkutella  kaksin , Pikkumies ja vähän isompi ! Ensi vuonna täytynee ämpärikokoa kasvattaa , sillä mieskin halajaa simapullon perään ja tippaleipiä on syöty jo liki kymmenen ! Melkein tuolla jo eläisi , mutta  vapun ruokalista ei uusiinnu ! Grillattuja nakkeja ja perunasalaattia , kotimaiset tomaatit ja kurkku .Siinä se meidän vappu .

Klaritettia ja picasaa

 Konsertissa tänään oli nostalginen tunnelma. Klarinetti soi Mozartin Klarinettikonsertto A -duurissa  ja sen Adagio-osan joka sävelen ja tahdin osasin ulkoa , sillä nuorimmainen soitti sitä kotona vielä asuessaan . Minä kuuntelin ja haaveilin suurestakin musiikkitaiteilijasta , vaan oman päänsä piti , ei tullut orkesterisoittajaa , ei katutaiteilijaa (  "Ai , tuollaistako olisi äiti meistä toivonut " , tuumi keskimmäinen kohdatessaan soittajat Stockan nurkalla...). Mutta ei kai kukaan kasvatuksen guru sentään kiellä vanhempia nauttimasta lastensa harrastuksista ? Minä nautin .Aina.
Klarinetisti oli saksalainen , oman instrumenttinsa mestari , mutta säveltäjänä nykyaikainen turhimus .Keskittyisi vaan soittamiseensa. Kapellimestari Jensen , norjalainen ,aulan teosesittelyn mukaan joku oli kehunut häntä "maailman surkeimmaksi  kapellimestariksi "! Jos näin oli , kuinka hän sitten johti koko pitkän Rahmaninovin sinfonian no 2 ilman nuotteja ?! Täysin ulkoa ! Huh , mikä saavutus! Siinä on myös tämä Adagio-osa kaunis , paljon soitettu ja sooloilu osui Korsimaalle , siis klarinetille ! Nautittava ilta . Kuvat näistä kavereita nyt ovat huononlaisia , mutta kyllä he molemmat ihan silmällekin nautittavia ovat .


"Petoksen anatomiassa " Lohjan poliisi Noora Nurkka  on taas vauhdissa , sekä yksityiselämän puolella  että työssään . Kirjoja taitaa olla tällä hetkellä viisi ja minähän luen ne tietysti . Jään aina kiinni henkilöihin ja haluan kuulla lisää heidän elämästään .Mukavaa kevyttä luettavaa.   ... "Yö ei saa tulla " oli aika inhottava luettava , siitä jäi paha maku suuhun .
Nyt luen Jutta Zilliacusen "Toisenlainen lapsuus " , eli ensimmäistä kirjaa sarjaan , jonka muut osat ole jo lukenut .Kirjasto tarjosi kirjan isotekstisenä  ( 100-vuotiaalle ) , mutta tokihan sen voin lukea minäkin ! Se oli varsinainen älynvälähdys , jonka välähtämistä sain odotella pien tovin ! Kirja on kirjoitettu 1989 ja Viron , Suomen ja Venäjän / Neuvostoliiton tapahtumat  surettavat , hirvittävät raakuudessaan -ja yllättäen myös ajankohtaisuudessaan . Maailma ei juuri ole muuttunut , tapahtumat vain ovat asettuneet uusiin maihin .

Google tekee omiaan . Picasa -albumimini näkyvät , mutta ei aukea. Tein sitten yhtä ja toista , liityin Google-plussaan ja sain luultavasti aikaan sen , että kaikki kuvani kaapataan nyt uusittuun Picasaan , hyvä tai huono , vielä en mene sanomaan .Vanha systeemi ilmoittaa että se ei enää tue Exploreria , vaan on etsittävä toinen selain . Onhan noita , mutta jos vaihdan , niin mitä tapahtuu kaikelle muulle toiminnalle !? Joten - toistaiseksi vielä ihmettelen tapahtunutta ...

Sammakkolammella

Christian Øhland, kapellimestari Rooleissa: Sari Kallioranta ja Siina Hirvonen Sibelius: Satu

Eräänä päivänä Sammakko löytää lammen rannalta aarteen. Mikähän aarre se on? Ja kuka muu lammen ympärillä kuljeskelee? Kysymyksiin saa vastauksen RSO:n soitinsatukonsertissa, jossa tunnelmalliset sävelet ja kiehtova tarina johdattelevat kuulijat klassisen musiikin maailmaan. Konsertti toteutetaan yhteistyössä Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO:n kanssa.

 

"Sammakkolammen soitinsatu " Musiikkitalossa  olisi ehdottomasti tarvinnut paremman kameran , sillä Pikkumiehen eläytyminen satuun ja musiikkiin oli liikuttavan aitoa . Tämä konsertti oli toimitettu erinomaisesti , pikkuväki jaksoi kuunnelle ja osallistua , vaikka musiikin tukijoina satuun oli vain kettu ja sammakko. Sen suurempia hahmoja ei tarvita , kunhan ne on vain osattu liittää kiinnostavasti yhteen musiikin kanssa . Ero edelliseen Muumi-konserttiin oli suuri .Tavaran myyntikin oli kohdallaan . Aulassa sai liitellä magneetteja metsään ...neljällä kympillä olisi saanut koko metsän eläimineen omakseen ....tyydyimme kolmeen korttiin .

Kenties hienointa Sieppauksessa on sen mässäilemättömyys väkivallalla. Julmuuksien esittelemisen sijaan se kertoo koskettavasti, miten ne vaikuttavan uhrien omaisiin, läheisiin ja yhteisöön. Hieno saavutus.

Jatkan Johanna Tuomolan dekkarisarjaa . Minähän kiinnyn aina henkilöihin ja paikkoihin  ja tässä kaikki on taas kohdallaan . Rikos , perhe ,poliisit ja onnellinen loppu . Ja tästä jatketaan kohta.

"Tuhkimon " kävin katsomassa  ,ihan senkin vuoksi , että tiedän ,  mitä nykylapset katselee. Satu , joka noudatti perinteisen Tuhkimon juonta .Osin piirretty , mutta henkilöt olivat oikeita ihmisiä .Ja se minua häiritsi .On aivan toista lukea tai katsella piirrettyä satua ilkeistä sisrarpuolista ja äitipuolesta  kuin seurata oikeiden ihmishahmojen  valtataisteluja , julmuuksia ja pahuuksia .Se tuntui liian todelta ja eipä teatterissa lapsia ollutkaan kuin kolme kymmenvuotiasta tyttöä mumminsa kanssa , sali oli  melko täysi ja loppuyleisö koostui varttuneesta nuoresta aikuisesta .Ja yhdestä eläkeläismummista.

Meillä siis laulaa mustarastas . Se aloittaa puoli neljä , laulaa lurittaa kuuteen , on hiljaa päivällä ja aloittaa laulannan taas illalla jatkuen puoleen yöhön .Upeaa , että keskellä kivimuuria saa moisen kokemuksen ihan korvansa viereen , siinä se lurittelee puskissani parvekkeella . Mutta ...päätä särki ..Migreeni ja viheltävä linnunlaulu ovat todella huono yhdistelmä , olisin voinut lahdata tuon laulajan , jos olisin sänkyni pohjalta kyennyt ! No nyt se voi taas luritella ...ja minä iloitsen .
 

Synkkäreitä synkkäreitä

Edelleen Alice perustuu Lisa Genovan samannimiseen menestyskirjaan. Roolistaan Oscar- ja Golden Globe- palkinnot voittanut Julianne Moore on Alice Howland, viisikymppinen nainen jonka usko elämään joutuu koetukselle vakavan sairauden puhjetessa.

Luin kirjan joskus aikaa sitten  ja muistan , kuinka olin järkyttynyt .Juliannen sanoin elokuvassa  "Kunpa minulla olisi syöpä , siinä on ainakin mahdollisuus .Tämä tauti ei sitä anna ." Kuinka totta se onkaan , ei tarvitse kuin ajatella ystävääni , joka on tällä hetkellä aivan ulottumattomissa , hengittää kuitenkin . Minulle oli myös uusi tieto , että ns."varhaisiän Alzheimer " on perinnöllinen , 50 / 50 .Kantajan lapsilla prosentti on täydet 100. Elokuva oli koskettava , se pitäisi näyttää opetuskuvana kouluissa esimerkkinä , kuinka kohdata "Alzheimer " .Se kun omaisten kohdalla on joskus kovinkin vaikeaa. Popcornit jäivät napostelematta teatterissa , siellä vallitsi täysi hiljaisuus .

Keskiviikko vei Porvooseen  , Zum Beispiel oli näyttämönä , kun sukulaistytär  esitti 60-luvun lauluja .Tuttuja olivat , niitä on tanssittu ja laulettukin   , vuosia sitten . Ilta oli hyvin nostalginen . Pieni bändi lauloi sydämensä riemusta ja sitä oli ilo kuulla ja katsella .

Mahtuu tähän väliin Pikkumies ja Isomummikin . Pikkumiehen kanssa leivottiin pullaa .Siis kaveri teki itse taikinan monitoimikoneeseen , rikkoi munat ja tiputti kaiken tarvittavan sekaan .Ainekset olivat oikein , mutta määrät mitä sattui . Pullataikina siitä tuli ja sen hän leipoi ja minä sitten paistoin . Maistui pullalta ! Joten onko tuolla nyt mitenkään kovin tarkkaa mittailla !?

Viikon huippu oli sitten tämä perjantai-ilta . Olin pelaamassa ja kävelin keväästä nauttien Töölönlahdella , kun mieleen tuli kurkistaa kalenteria ! Hyvä , etten myöhästynyt  illan Baletista ! Juosten melkein hölkkäsin lahden rantaa , äkkiä kotiin vaatteiden vaihtoon -ja sitten takaisin miehen kanssa kävellen rauhallisesti Oopperaa kohti . Kaupunkietuja.
Don Quijote ,tanssijoina Eun-Ji Ha  (Kitri ) ja Sergio Torrado (Basilio ) .Eun on korealainen ,Sergio on uudesta Seelannista .Taitonsa ovat hankkineet maailmalla  ja kiinnitettyinä meillä .Kaunis taitava pari , helpolta näyttää ,kun asian oikein osaa .Heitä oli suuri nautinto katsella , emmekä olleet ainoita , sali parvineen oli täysi ja taputukset ja hurraa-huudot kaikuivat sekä heille että esityksen kymmenille muille tanssijoille .

Töölönlahdella koettiin  takaisin kävellessä outo näytelmä . Nuori nainen käveli itkien  keskelle lahtea ja jäi sinne ,ei uponnut , kun vettä oli vain kainaloon asti .Mies  huuteli pois tulevaksi , mutta kun itkevä ei tullut , heitti mies kenkänsä hiekalle ja käveli naista hakemaan .Joku oli soittanut poliisin, ambulanssin , paloautoja kaksin kappalein  ja sukeltajat , jotka todella sukelsivat veteen , jossa kävely olisi ollut riittävä juttu .Pariskunta saatettiin ambulanssiin , kylmä vaivasi vissiin molempia .Toivottavasti rakastavaiset sopivat riitansa .

Tervon Pyrstötähti oli yllättävän leppoisaa luettavaa .Tarinoita pienen pojan silmin ja miettein .Sanoisin että hauskasti kertoili .Nyt luin koko kirjan , yleensä Tervo jää läpikatsotuksi , onnittelen siis itseäni .

Hesarissa joku hehkutti Johanna Tuomolaa , kirjoittajaa joka oli minulle tuntematon .Otin kokeeksi tekstissä mainitun ja se veti heti mukaansa .Sujuvaa , kevyenpuoleista mukavaa luettavaa. Tilasin jatko-osatkin , sen verran se kampitti . Mary Higgins-Clarkin "Katse menneisyydestä " oli taas taattua Higginsiä , edellisen huonon jälkeen . Epätasaista näyttää olevan kuuluisien kirjailijoidenkin tekstit , nimi kuitenkin aina myy .
Nyt on menossa Raevaaran kirja , ei vielä oikein kiinnosta .

Niin , ja täyttihän esikoinen rapakon takana puoli vuosisataa !Kuva on Naamakirjassa , käy katsomassa ....Ensi vuonna uhkailin tehdä yhteisen onnittelukortin koko kuukaudelle , sillä suunnilleen joka toinen päivä on jonkun sukulaisen ,ystävän tai hänen lapsensa merkkipäivä .Että ONNEA  kaikille huhtikuun lapsille !