Kokemuksia

Kaveri nimeltä Behzod Abduraimov , ikää 25 ja kotoisin Uzbekistanista . Soittimenaan piano  ja konsertissa kuultuna Sergei Prokofjevin Pianokonsertto no 3 C- duuri . Musiikkihan on minulle mieluista , mutta silti päällimmäisenä jäi mieleen , miten on mahdollista soittaa noin ! Soittajan sormet takoivat koskettimia ja suorastaan lensivät ! Suoritus oli uskomaton . Tuli mietittyä , että hänellä täytyy olla henkilökohtainen osteopaatti ( tai ... ) , joka hoitaa kädet ja sormet välittömästi kuntoon , niin lujille ne joutuivat . Koko ilta Prokofjevia , minä pidin , yleisö piti ja mieskin lukuun ottamatta "Romeo ja Julia " -koosteen viimeisestä osuudesta  ja täytyy myöntää , että minullekin se osuus oli hiukan raskas ja sekainen .

 

Tilattujen kirjojen toimitus on hetken ollut heikkoa , muutkin ovat halunneet lukea tilaamani kirjat . Onneksi oma hylly pursuaa kirjaa ja sieltä löytyi  pari lukematonta , systerin lahjoittamaa teosta . Tuija Wuori Tabermannin "Carola -sydämeen jäi soimaan blues ",Liisa Talvitien "Sokka " ja Jutta Zilliacuksen "Rajanylityksiä ". En ole mikään elämänkertojen sydänystävä , mutta lukeehan niitä paremman puutteessa. Näissä oli yksi yhteinen tekijä : kaikki sijoittuivat Helsinkiin  ,ajalle , jolloin itse elin lapsuuttani ja nuoruuttani "Suomen Ateenassa" .Varsinkin Sinikka Sokan kirjaa lukiessa tuli tunnelma , että minä en ole elänyt tuota aikaa ollenkaan !Niin totaalisen erilainen oli elo Etelä -Suomessa , monesti linkittyen saumattomasti Ruotsiin , joka meille "maalaisille " oli vieras ulkomaa . Köyhistä tai varakkaista lähtökohdista  , elämä keitteli kokoon suhteellisen samanlaiset elämänpolut , haaveet , toiveet ja niiden toteutukset .Tämän saman kokemuksen olen kokenut vain kerran : lukiessani Paasion elämänkertaa "Punatulkku " (olikohan se näin ?) .Ja heistä kaikista -nimiä on runsaasti - tuli silmäätekeviä poliitikkoja tai muita yhteiskunnan vaikuttajia . Että  eikö muka synnyinpaikka ja yhteiskunnallisesti aktiivinen kasvuympäristö ollut oleellinen asia siihen aikaan ?

Yritin löytää Zilliacuksen kirjan  kuvatakseni sen kannen , mutta se ei enää ole saatavilla . Yski kappale lienee tuossa alla kuvatussa Turkulaisessa kirjakuppilassa ...hauska paikka .

Lumet on menneet Hesassa ja kun joka paikassa rakennetaan ja tongitaan , maisemaa ei voi sanoa kauniiksi .Tässä esittelen Finlandia-talon tulevaa puistoa ...komeahan siitä tullee , jos rahat riittää.

Roskaa, moskaa , siis kevät..

Ihan selvästi on kevät .Linnut laulaa , siitepölytiedote annetaan radiossa , lämpötila istuu plussan puolella .Kun aurinko hetkittäin paistaa , hukun tähän kuraan ja roskaan , mikä meillä Helsingissä on päällimmäinen  nähtävyys näin lumien sulamisen aikoihin .Harmaa sumusade hiukan auttaa peittämään kaupungin rumuuden . Yritin ottaa kännykällä (kun en vieläkään ole saanut itseäni kamerakauppaan...) kuvia lätäköistä ja likaisista lumikasoista , mutta huolimatta yrityksistä , niistä ei tullut tarpeeksi rumia tähän tarkoitukseen ! Joten otin sitten kuvaa luonnosta ja ylivalotin sen saadakseni siihen kauniin ilmeen ! Ja kaunista tuli !

Siskontyttö , Taiteen maisteri , muuttaa lähelleni . Talossa on muutettu toimisto asunnoiksi ja annettu arkkitehdille liikkuvat kädet !Luotiin uusi parveke , ikkunat lattiaan asti , tehtiin hyvää työtä . Ja sitten annettiin jollekin nykytaitelijalle mahdollisuus saada nimensä näkyviin , parvekekaiteeseen  ! Teos näkyy sisälle ja vielä valaistaankin , on siinä taiteen maisterille haastetta luoda silmään sopiva sisustus ! Tajuan kyllä , mitä arkkitehti on hakenut , eli yhtenäistä linjaa  , ei joka parvekkeelle eri näköistä rättiä ja värivaloja , mutta ehkä kevyempikin ratkaisu olisi ollut mahdollista ! Saas nähdä , kauanko moinen pysyy paikallaan....

 Oskarit jaettiin tänään .Useimmin olen katsellut ne suorana , mutta nyt sallin itseni luistaa ja katsella Teemalta jälkilähetyksenä . Eilen käytiin katsomassa  "Kaiken teoria " , josta sitten tulikin paras miespääosaoskar . Todella suositeltava elokuva , kaikkinensa , eikä vähiten Stewen Hawksin tarinan vuoksi .Kun suurella kauhalla annetaan ja hetimiten vielä suuremmalla pois otetaan , kohtuus ihmiselon luojalla ei ole tasapainossa . Jospa tuon tarinan muistaisi , kun seuraavalla kerralla jotain kremppaa valittaa.

Kiitettävästi olemme käyneet katsomassa  palkinnoilla olleet , vain "Ida " on näkemättä vielä . "Still Alice " ei ole vielä tullut , mutta kirjan olen jo aikaa lukenut .

Toive kaikilla sama...

 Naisen paras ystävä jatkaa laadukkaan psykologisen trillerin perinnettä.
Tapahtumat tiivistyvät elokuisen helteen uuvuttamassa itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, jonne päähenkilö on saapunut etsimään kaikista naisistaan sitä ainoata, joka on rohjennut jättää hänet, ainoata, jota hän todella tarvitsee. Matka ei suju aivan niin kuin pitäisi, tilaisuus tekee varkaan ja tapahtuu rikos, sattumalta ja suunnittelematta, ja sen kohteenakin on henkilö, joka on tekijälle täysin yhdentekevä. Mutta mitä sisäisesti tapahtuu hurmaavalle miehelle, naisen parhaalle ystävälle? Ja kuka hän oikeastaan on?
Romaanin toisena näkökulmahenkilönä on yli viisikymppinen naiskomisario, jonka perhekin kytkeytyy tapahtumien kulkuun.

Luin Variksen kirjan melkein yhdellä lukemalla , sujuvaa tekstiä ja nopea luettava. Mutta , unohdin jo heti seuraavana päivänä , mistä kirja kertoi !Asia oli tarkistettava netistä ja tokihan sen sitten muistin .Mistä lie kertoo moinen juttu , jonkun kirjan kohdalla vain näin tapahtuu .

No , tuo yli 800 sivuinen järkäle  "Totuus Harry Quebertin tapauksesta " jää kyllä mieleen , sen verran koukuttava kirja oli .Tarina rikoksesta , rakkaudesta , kirjan kirjoittamisen vaikeudesta sekä kirjan julkistamisen monimutkaisuudesta .Totuudesta ja mainosmaailman vääristymistä . Juoni oli kuin hämähäkin verkko , aina tuli uusia näkökulmia ja totuuksia , jotka pyyhkäisivät edelliset uusien tieltä .Lomittaen palattiin nykyajasta menneeseen , kenen milloinkin kokemiset palauttaen . Silti tarina piti eteni jouhevasti ja ikävä tuli vasta kirjan loputtua , nyt se oli luettu .

Systeri  muuttaa Kalasatamaan  asuttuaan aikuiselämänsä Kallion taiteilijapiireissä , lähellä monimuotoista kuppilaelämää .Jotenkin hämää nämä myyntitavat , "esteetöntä asuntoa" kaupataan todella esteelliseen ympäristöön, tällä hetkellä paikka on suurta rakennustyömaata vailla minkäänlaisia palveluita . Muutto pitää systerin kiireisenä , ei siinä jouda Satavuotiaan huushollia siivoamaan . Joten minä ratkaisin asian käyttämällä lapsityövoimaa ! Pikkumies imuroi innolla ja kunnolla alakerran , otti pölytkin huiskulla tarkoin ja ravisteli huiskun pihan ovella . Taisi tulla paremmin imuroitua kuin systerin hommissa ...

 Eilinen oli tapahtumaa täynnä . Ensin bridge ja sieltä kävellen Kiasman eteen , jossa odotti ryhmä naisia ja yksi mies , sekä musta mersu , Kovasen tilausbussi . Sirkku oli varustautunut shampanjalla ja pikkusuolaisella , mikä maistuikin pelkän kahvin jälkeen . Suunta oli Lohjalle ,Cafe Lauriin , jossa meitä odotti Sirkka-Liisa Sassin teksteihin sovitetut ja esitetyt laulut .KapSäkin kaksi laulajanaista vetäisivät esityksensä jatsahtavaan tyyliin  , välissä Sirkka-Liisa lauloi käheällä äänellään muutaman mainion pikkuhärskin jutun .Kahvilassa oli eurooppalainen tunnelma ahtauksineen , likellä istuttiin , mutta kuitenkin eri pöydissä , ei siis yhteistä jutuskelua päässyt syntymään .Sääli . Mutta ilta oli mukava ja ainahan elävä musiikki innostaa .

Ystävänpäivää

Finlandia-palkinnon ehdokas 2014
Valloittava romaani kesästä, jona nuori mies hankkii ensimmäiset kokemuksensa työelämästä, naisista ja alkoholista .

Luin Olli Jalosen loppuun  Ajankohtaisen kakkosen " Kehitysvamma-illan " jälkeen ja olin vihainen ! Jalosen kirjassa kehitysvammainen Rekku  antaa kasvot kehitysvammaiselle , silloin kun kehitysvamma ei ole "onnellinen asia :" Rekku on suurikokoinen , vahva aikuinen mies , joka ei ymmärrä omia voimiaan eikä kykene hillitsemään omaa suuttumustaan .Kirjan  päähenkilö , seitsentoistavuotias poika , lukee Rekun patjan alta löytynyttä kirjaa "Hiiriä ja ihmisiä " ja huomaa yhdennäköisyyden Rekun ja kirjan vajaamielisen Lennun välillä .Ehkä sen oli Rekkukin huomannut ja asiaa tavallaan surrut . Mutta suriko Kakkosen toimittajat ja yleisö haastateltaviaan !? Eivät surreet , heistä oli niin tavattoman ihanaa , kun sinä ja sinä olitte syntyneet kehitysvammaisiksi ja teidän oloja nyt sitten piti kohentaa ja parantaa ! Omat asunnot kaikille , laitokset pois , vapaa seksielämä -no , lapsia nyt  ehkä ei olisi suotava , kun eräskin nuori mies ilmoitti , että hän ehkä ei osaisi sitä kuitenkaan hoitaa ."Oletko Sanna koskaan toivonut , että olisit terve ? Että et olisikaan kehitysvammainen ?" "En koskaan  , minä haluan olla minä ja tällainen .Kaikkien pitää saada syntyä , oli niillä mikä vamma tahansa  ." Juuri niin , sanoi toimittaja ja kysäisi nuorelta naiskansanedustajalta , joka oli vuosi sitten saanut vauvan , että näinkö on ?! On näin , sanoi edustaja , olen ihan samaa mieltä  . Kaikillehan nykyisin tarjotaan sikiöseulonta , minäkin otin sen ." Niinpä , toimittajat olivat armollisia ja jättivät kysymättä , miksi hän seulonnan otti ja mitä hän olisi tehnyt , jos sikiö olisi osoittautunut kehitysvammaiseksi . Penkillä istui yksi isä ja piteli sylissään kuusivuotiasta tyttöä , joka oli vaurioitunut synnytyksessä moninaisesti .Lapsi tarvitsi kaiken avun , mitä voi antaa , myös laitoshoidon , jonka kannattaja isä oli . Nyt kellään ei ollut vastaan sanomista laitoshoidosta , tytöstä ei koskaan tulee edes avustettavaa yksineläjää. Tämä isä oli ainoa, joka ajatteli lapsen näkökulmasta , kipuja , mitä lapsi kokee.
Ilta oli huonosti hoidettu . Totta kai jokainen vanhempi rakastaa lastaan  vammaisenakin , mutta mitä ajattelee pieni limaklöntti kohdussa tulevasta kehitysvammaelämästään , joka toki voi olla osin hyvääkin , mutta enimmin huonoa ja avustettavaa !? Se ei ajattele yhtään mitään , se haluaa pois ja toivoo tilalle uuden terveen alun .

Kummallinen helmikuu .Penkkariajelut on tavallisesti hoideltu kovassa pakkasessa , nyt vesisateessa . Jutut Pikkumiehen kanssa koettelevat mielikuvitusta , kun lunta on vain pihassa juuri sen verran , että keittiöhommiin päästään . Suksetkaan eivät luonnistaneet , yritettiin kyllä . Nyt jos olisi vielä omakotitalo ,niin kohtahan näillä keleillä päästäisiin  istutushommiin, multaa nyt kaivelemaan kuitenkin .Sisäleikkejä kyllä on , mutta ulkona olo rauhoittaa tarhan hälinöissä väsyneen pikkumiehen .

Miten se sanotaankaan ? "Kun Hei Fatsouw "! Ei ehkä mennyt ihan oikein tarkistamatta , mutta Kiinalainen Uusi Vuosi on tuloillaan ja Hesassa Lasipalatsin edessä on  "Lyhtysotilaat ", tuotu tekstin mukaan Pekingistä asti .Näitä on hyvä katsella , kun matka on pitkä katsomaan oikeita terrakottasotilaita ja hyväähän ne tekevät meidän pimeässä keväässä .Kaikki valo  ulkona otetaan vastaan mielihyvin , sisällä ei auringonpaisteesta niin väliä , pölypunkit innostuvat tanssimaan.

Naisvoimaa

Naisvoima kriiseissä , se oli aiheena tänään perinteisessä Ajankohtaiseminaarissa .Tilaisuus pidettiin Kaisaniemen Ravintolassa , kuten ennenkin . Puhujana oli muun muassa Jutta Urpilainen , joka selvitti näkökantojaan politiikasta ja kriiseistä , niistähän hänellä on runsaasti omakohtaista tietoa .Hän korosti , että tuollekin saralle pitäisi löytyä entistä enemmän naisvoimaa , jos Suomessa sitä vielä onkin , niin Euroopassa se kutistuu vähiin . Ja että ihminen , nainen , pystyy ihan mihin vain  ja siitä hän itse kehui olevansa malliesimerkki, alakoulun opettajasta valtionvarainministeriksi EU:n miesvaltaisten joukkoon .Ja näinhän se on , nytkin uutisissa Antti Rinne asetti puolueen tavoitteeksi "nostaa naisen euro 90 senttiin "! Tämän Naisliiton kokouksen jälkitunnelmissa tuo 90 senttiä tuntui karmaisevan todelliselta ---vielä ei nainen ole samalla viivalla miehen kanssa .

Arvot kriisissä -muuttuuko maailma  muuttui heti "Maailma kriisissä -muuttuvatko arvot !" Ja ovathan ne muuttuneet , isoäidin arvoina pitämät asiat  eivät enää kelpaa tyttärentyttärelle ,eivät usein ole mahdollisiakaan . Ehkä eivät haluttujakaan .
Tilaisuus oli mielenkiintoinen kaikkinensa  -paitsi kello yhdentoista ruokailua .Lohisoppa oli hyvää , mutta juuri aamuteeltä tultuani , lohenpalat juuttuivat kurkkuun , hyvä ajatus meni hukkaan .Söin sitten kotona lettuja mansikkahilloin kanssa .Se ei mennyt hukkaan .

On tapahtunut kummia ! Systeri on myynyt ikuisesti asumansa asunnon hyvällä hinnalla ja ilman välittäjää ! Ja ostanut ASO-asunnon Kalasatamasta ! Suuren , uuden , esteettömän Senioriasunnon . uutta on sauna ja parveke, kerhohuone tietokoneineen ja kuntokeskus ! Systeri tuumasi , että olisi saanut olla uima-allaskin ! Kalasatama on tulevaisuuden paikka , mutta siihen tulevaisuuteen menee kyllä vielä jokunen vuosi ! Tällä hetkellä se on avoin rakennustyömaa, jossa ei ole mitään ja jossa on hankala liikkua  ."Hyvä niiden on vähän kävelläkin !" tuumi Satavuotias . Kai se sitten on niin , rapuissa kulkeminen kun on vaikeaa jo nyt .


Kun asumisesta puhutaan , Pihlikseen on suunnitteilla uusi kauppakeskus ,tuohon violettiin kohtaan . Muutama asunto ja joitain uusia liikepaikkoja . Ehkä paikka siistiytyy , kun nyt olemassa olevat kaljakuppilat katoavat .

"Graniittimies " oli hankala luettava . Vasta ihan lopussa se tuntui sujuvan ja ymmärsin jotain lukemastani .Aloitin siis uudelleen alusta  ja ehkä kahlaan alun vielä kerran . Tuo "Uuden maailman " luominen Neukkuaikaan ei oikein ollut "minun juttuni "! En ymmärtänyt , enkä tykännyt .Käsittämätöntä elämää .
Nyt luen Olli Jalosta  ja -juuri nyt menen tuonne toiseen huoneeseen juttelemaan tietsikan kautta rapakon taakse...ja kuuntelemaan , kun sieltä korjataan miehen aiheuttamaa sotkua koneellaan !

Vettä ja harmaata

Mennyttä aikaa muistellen  se oli viikko sitten , kun tuo sorja primadonna laulaa luritteli kevyesti ja korkealta . Niinhän sitä tavataan sanoa . Lisa Larsson on nimensä ja hän on ruotsalainen , kukas muukaan hän voisi olla ! Vain ruotsalaiset laulajat ovat sekä hoikkia, nuoria ja suuriäänisiä .Tosin Hesarissa arvostelija hehkutti myös ruotsalaisen Rolf Matinssonin sävellyksiä tälle leidille , mutta ne nyt eivät olleet mielestäni erinomaisen kauniita .Vaikka Lisa ne kauniisti ja taitavasti esittikin . Hyvä konsertti kuitenkin kaikkinensa , Sibeliuksen ykkönen nyt oli lähellä sekamelskaa , sinne oli heitetty ihan kaikki . Mutta eipä tuotakaan sovi suuresti moittia , Sibeliusta kuitenkin .

On jotain erikoistakin tapahtunut ! Aurinko näyttäytyi perjantaina , siitä  piti ottaa todisteeksi kuva ! Iltapäivän se pilkisteli pilvien lomassa ja sitten bridgestä kotiin lähdön aikaan olikin jo pudonnut taivaanrannan taa , kuten se meillä näin talvisin tekee. Ja sitten satoi vettä .Taas. Vettä on satanut harva se hetki .Minua se ei haittaa , mutta Pikkumiehen kanssa ulkona tekemiset ovat mielikuvituksen varassa , kuten viime viikolla sinä yhtenä iltana ,kun satoi pikkuisen märkää lunta  ja pihan oli valkoinen ! Pikkukakkonen jäi toiseksi , kun kaveri haki kupit ja pannut  ja sitten sitä leivottiin ja tehtiin ruokaa . Hyvin pääsen selville , mitä perheessä on syöty ja miten maustettu! Kananmunatkin hän rikkoi erilliseen kippoon !Eilen satoi lunta ja tänään  bridgeen mennessäni , huomasin , että joka puistossa nökötti muutama lumiukko Nyt  sataa taas vettä .

Hesarin jutuista taas löydetty esikoisteos , joka pitänee esitellä teille luettavaksi . Turkulainen kuvataiteilija Henna Kitti ja kirja "Elävän näköiset ". Kerronta alkaa viime vuosisadan puolivälistä ja jatkuu tähän päivään . Sukupolvia on monta ja ne polveilevat ja lomittuvat , palaavat kertomaan  menneestä ja kulkevat uutta kohti . Pidin tyylistä ja tavasta käsitellä ihmisiä . Jos jotain ihmettelin , niin sitä ,miten yksi kuvataitelija  onnistuu tunkeutumaan niin monen alan ihmisen tekemisiin ja taitoihin! Miten voi osata kuvata tarkasti niinkin erikoinen ala kuin eläinten restauroija ?! Ehkä kirjoittaja on vain sattunut syntymään Eläinmuseon restauroijan perheeseen ! Tai merimiehen tai jonkun muun .Sitä vaan joskus ihmettelee .

Keskimmäinen sukeltelee Filippiinien jollain kärpäsen kokoisella saarella kaukana sivistyksestä . Ja vanhin istuu auringossa  kesähepeneissä ja hoitelee narsisseja , tulppaaneja ja iiriksiä , jotka kuulemma juuri nyt ovat kauneimmillaan . Helmikuun pakkaset ovat odotuslistalla , pakastinkin pitäisi sulattaa ja siivota .Jota ei nyt tarvitse , puhdasta on niin kauan kuin aurinko pysyy piilossaan . Sitten menee hermo .Mutta siihen asti - ja huomenna taas leikitään .

Nyt pituus asentoon ja "Graniittimies " käteen . Olen jo puolessa välissä , ehkä se siitä tulee mielenkiintoisemmaksi , alku oli vähän jankkaavaa luettavaa eikä aihekaan nyt suuremmin innostanut .Yleensä pidän Kähkösestä ja luenhan minä tämänkin. Taitaa se melkein kuulua yleissivistykseen , kun oli Finlandia ehdokaskin ...