Huopatossutehtaassa nyt

Leif Segerstam (s.1944), kapellimestari, säveltäjä, viulisti ja pianisti, on yksi Skandinavian monipuolisimmista säveltaiteilijoista. Opiskeltuaan Sibelius-Akatemiassa 1952-63 hän suoritti diplomit viulunsoitossa ja orkesterinjohdossa. Suoritettuaan 1965 kapellimestaritutkinnon myös Juilliardin musiikkikorkeakoulussa New Yorkissa Segerstam työskenteli kolme vuotta Suomen Kansallisoopperan kapellimestarina.

Konsertin päätähdet , joita  musiikkiyleisö tulee katsomaan ja kuuntelemaan .Toinen heistä miellytti minua  , hän oli Helena Juntunen .1976 syntynyt sopraano , jolla ääni oli kuin tumman veden solinaa .Lavaesiintymnen oli häiritsevää kiemurtelua , outoa , että sitä ei oltu saatu pois . No , kapellimestari ei sitten kiemurrellut eikä käännellyt , hän on uskomattoman lihavassa kunnossa , liikkuminen lähes mahdotonta ! Itse aiheutettu (kuulemma syö neljä annosta siinä missä toinen yhden , omien sanojensa mukaan )sokeritauti vaivaa  ja vie liikuntakyvyn luultavasti kokonaan , ellei laihtumisen ihmettä tapahdu .Sääli , sillä eihän kukaan hänen lahjakkuuttaan kiistä !Richard Straussin "Olympia hymnin " mahtavat soinnut Musiikkitalon kuoron ja orkesterin yhteisesityksenä  nostivat salin lähes hurmioon  , Cesar Franckin sinfonia  salli silmien leputtelun uneliaisuudellaan, väliajan jälkeen sitten räjähti !Segerstrammin  sinfonia no 269 oli eräänlainen koettelemus , ajoin huvittavakin valittuine soittimineen , kuten iso perunanuija !Tuskin sillä hienompaa nimeä on ...Mietin  , että jos kaikki Segerstrammin sinfoniat soitettaisiin peräkanaa , huomaisiko yleisö eron ?!  Mitään yhtenäistä en siinä musiikissa huomannut ...soittimia ja säveliä peräkkäin , vähän miten sattuu. Hannu Ilari Lampila löysi kuitenkin teoksesta  "alkuainetta , joka koostuu vedestä ,maasta , ilmasta ja tulesta ." Mielikuvitus on mainio asia .

"Vanhaan kotikaupunkiinsa kirjailijavierailulle saapunut Anne kohtaa Laurin, ja he alkavat yhdessä perata lapsuudenmuistojaan. Tärkeimmät liittyvät saunaan, joka oli 1960-luvulla Annen perheen liiketoimi. Lauria painaa hänen isänsä selvittämättömään kuolemaan liittyvä trauma. Tarvitaan Annen ylivertainen muisti ratkomaan salaisuuksia.
Vaikka romaani raottaa hitaasti historian komeroita, sen idea on jännitysjuonta suurempi. Hassinen kirjoittaa tällä kertaa erityisesti kirjailijan työstä ja siihen liittyvästä muistinvaraisen menneisyyden käsittelystä.
Muisti on mielikuvitteluakin vahvempi voimakenttä, kun maalataan kirjailijan tapaan henkilöiden sisäisiä muotokuvia. Hassinen taitaa harvinaisella tavalla lapsen moniaistisen ruumiinmuistin sanallistamisen."

Hassisen tämän vuoden kirja . Luin ja ensin en päässyt siihen sisään , mutta sitten se alkoi viedä mennessään ja muuttui loppua kohden jopa jännittäväksi, miten Lauri selviää muistoistaan !Menneen elämän kokemukset muuttavat molempia , mietin , liekö kovinkaan tarpeen muistaa kaikkea , onko joskus parempi unohtaa ja tarpeen vaatiessa luoda kokonaan uusi lapsuus ?!Kirja vaatisi jatkokertomuksen Laurin selviämisestä , nythän se olisi helppoa , kun kaikki asianosaiset ovat jo kuolleet , eikä totuus lyö leimaa enää kokijoihin .

Kirjapino kasvaa , mies haki tänään Kirjastosta uuden satsin  ,hyllyyn on kerääntynyt jo melkein kaikki uutuudet , olen yllättynyt , kuinka nopeasti ne minulle toimitetaan .Kirjamessuille voisi mennä  kuuntelemaan tekijöitä , mutta taidanpa jättää väliin tälläkin kertaa  , hyllyyn en enää yhtään kirjaa osta  ,kun en raaski heittää vanhaa pois uuden tieltä .
Hesarissa oli mainio juttu "Rikoksen , rakkauden ja historian reiteillä " , 125 vuoden ajan kirjailijat ovat sijoittaneet tapahtumat eri puolille Helsinkiä .Sattui hauskasti , sillä olin tilannut isotekstisenä Ysiysille Outi Pakkasen "Tarjoilija , pyyhkikää taulu " -dekkarin ikivanhalta ajalta ja sen sijoitus Ryssänkärkeen Lauttasaareen mainittiin  tuossa jutussa . Paikka oli minulle outo , en ollut siellä käynyt silloin kuuskytluvulla , mutta nyt tiedän senkin , sillä tietysti minä sen luin ennenkuin vein pois. Kymmenen kirjaa oli esittelyssä ja ne kun lukee , onkin sitten jo aika selvillä  Helsingin keskustan kujista ja kaduista .

Talvi käväisi ja vei pois mennessään kukat  .Purkit ovat nyt mullalla ja odottavat  poikkeamista Torilla , jotain talvista sinne saadaan.
Poran kidutusäänet herättävät aamuisin  , ei auta tulpat korvissa , ei tyyny korvien suojana . Viikonlopun hiljaisuus suorastaan huutaa !

Ken ennätti lukea , huomasi , jotta meteli on tehnyt tehtävänsä  ja sekoilu tekstin kanssa oli näkyvää .Onneksi on tämä tietokone, jolla on helppo korjailla kirjoittamansa myöhemminkin , kuten nyt tein , sillä tämä Juntunen on todellakin tämän vuosisadan laulaja , vaikka olin hänet asettanut 1000 luvulle !Periaatteessa en tekstejäni enää korjaile , se on vähän kuin valokuva , otettu mikä otettu , sen ajan tuote , mutta ehkä nyt kuitenkin parintuhannen vuoden syntymäajan korjaus voi olla paikallaan...
Pimeää on , kaamos synkimmillään .Aikaakin saimme tänään tunnin lisää, eipä tuo paljon auta tässä pimeyden valtakunnassa . Minulle kaamos sopii , kauhulla kyllä ajattelen vanhinta rapakon takaa, onneksi menolippukin on jo ostettu , on siis pakko kaamoilla  ainakin tuo pari viikkoinen ! Eksoottista , vedä siitä , sanoisi nuoriso !

Naiset

 Nyt on kultturelli olo , vaikka taidenautinnoista on jo pari päivää . "Naiset " , jolla nimellä minä porukkaa olen kutsunut , sai ehkä uuden nimen :" Sirkkuset " ! Kumpi  istuu suuhun helpommin , jää nähtäväksi .
Galleria Didrichsenissä on must-näyttely Edward Munchista. Tuota väri-Huutoa ei nähty , sen sijaan graffiikan tuotos  ja se oli vaikuttavampi minusta . Meille tilattu opas kysyi ,josko huolisimme tuon "mikä-sen-nimi-nyt-oli " -maalauksen ruokapöytämme yläpuolelle ! Toki , se oli yksi kauneimmista teoksista mielestäni , värit ja kokonaisuus .Opas ei varmaan olisi huolinut ..tai sitten myynyt sen , hinnalla voisi elää ruhtinaallisesti vuosia ! Munch ei ole suosikkejani , "Huuto " sai toisin hermoherkän teinitytön voimaan pahoin , toistamaan aihetta piirroksissaan , eli työ vaikutti , enää ei .

Villa Gyllenbergissä oli seuraava näyttely oppaineen . Ensi kertaa -kuulemma -oli esillä valokuvaa , hassua ,kuinka aika muuttaa arvostuksia . "Muistijälkiä " on mielenterveyshoitajana työskennelleen Mia Dambergin tulkintoja ihmisen muistista ,tunteista , kuten häpeä, pelko, alastomuus ja seksualisuus . Niistähän jo kerää komean kokoelman , kun osaa kameraansa käyttää . Osa oli kaunista , osa ei , mutta kuvat oli ripoteltu tyylillä vanhan taiteen sekaan , uutta sekin . Talon asukkaat ovat eläneet upean elämän ja keränneet kattavan kokoelman , Helen Schjerfbeckiä taisi olla yli kaksikymmentä ! Itse talo oli satumaisen kaunis satumaisella paikalla meren rannalla , taideteos jo itsessään .

 Sivistystä olen myös yrittänyt tavoittaa lukemalla muutaman Hesarissa kehutun uutuuden  ja huomannut ainakin nuo kaksi todella tylsiksi .Kahlasin molemmat jotenkuten .Mutta ehkä tuolla" Katukatilla" on ihan toinen juttu kuin kirjallinen tuote , se näyttää olevan oikeasti kuuluisa kissa ! Mikä nautinto olikaan ottaa käteen ikivanha
Outi Pakkanen "Neiti ,pyyhkikää taulu !" , lukea ja ymmärtää lukemansa juoni . Anna Lainekin asuu vielä Marjaniemessä kahden tanskandoginsa kanssa .Hauskaa menneisyyttä . Suurempaan kirjalliseen syvyyteen ei tässä elämänvaiheessa  onnistu ,sillä remonttimeteli on imenyt kaiken tarmon meistä .Aamu-unisuudesta pitäisi nyt päästä eroon , mutta milläs sen teet !

Pikkumiehen mielikuvitus on mahtavaa seurattavaa , viimeksi leikittiin lentokenttäjuttuja , lähdettiin laukkujen kanssa Turkkiin ja Kuubaan , otettiin laukut hihnalta ja taas lennettiin , kiinnitettiin turvavyöt tai aukaistiin ,maisteltiin ruokaa ja juomaa  ja taas mentiin . Leikkiä jatkui parisen tuntia ja olisi kaiketi jatkunut loputtomiin , ellei olisi ollut suihkun aika. Siinä Vaari ja Mummi lenteli ja nouti laukkuja hihnalta ja ihmetteli .Vaari lähinnä muisteli , leikkivätkö omat noin  ja kuinka hän jäi siitäkin paitsi , samoin kuin luultavasti Pikkumiehen Papa , joka ei kielitaidottomana voi seurata ainakaan suomenkielistä leikkiä ! Täytyy vain toivoa , että espanjan kieliset leikit voivat yhtä hyvin .

Liittäisin kuvan porukasta näyttelyssä , mutta eipä tämä kone suostu yhteistyöhön .Pitäneekö kuvat ladata yhdellä kertaa vai eikö blogi tottele tätä selainta , jotain sellaista se nyt herjaa. Laitanpa kuvan sitten seuraavaan .Eipä tuolla ole suurta väliäkään , sillä kännykamera osoittautuu jatkuvasti huonoksi valinnaksi , kun kuvataan vähäisessä valossa , oli asetukset sitten miten hienosti etsittyjä tai ei . Silti minä nykyisin aina "unohdan " ottaa mukaan paremman kameran ja luotan tyhmästi kännyyn .Ei pitäisi , sillä olisihan se mukava  tallentaa hauskat hetket , niitä kun ei ikinä takaisin saa. Jos tyytyy pelkän kännyn katseluun , kuva on ok , mutta kun sen suurentaa koneelle , eipä noita otoksia viitsi juuri vilkaista . Toistaiseksi  kuvailen vanhalla filmillä , katsotaan , miten siinä onnistun .

Huomasin kirjoittaneeni Helenin sukunimen väärin ! Olipa mutkallinen , korjasin.

Syskyn kauneutta

Kirjapino kasvaa , kun tilaaminen on helppoa Netin kautta, eikä tilausmaksuja ole .Kantaminenkaan ei rasita , sillä Kirjasto on pienen mäen nousun takana , sopivasti saa meikäläisen hengästymään .Katselin tuossa listaa lukemisistani ja huomasin lukeneeni yhteen menoon kuusi Carol Läckbergiä ! Ilmankos henkilöt alkoivat tuntua suorastaan sukulaisilta ! "Kiltti tyttö " , kehuttu ja  oivallinen dekkari , mutta onneton elokuvana !Kirja on rauhallisesti etenevä suhteellisen veretön tarina , kun taas elokuvaan on mässäilty verta ja väkivaltaa .Ohjaaja on tehnyt kummallisen ratkaisun keskelle elokuvaa , hän laittaa pääosan esittäjän kertomaan tarinan keskeisen juonen ,elokuvalle tuli ikään kuin aikapula !
Kati Hiekkapelto on kirjoittanut toisen kirjansa ,jossa tutut poliisit ratkovat ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmia .Konstaapeli Anna Fekete on itse paennut Jugoslaviasta  ja nyt hän joutuu ratkomaan Afganistanin pakolaisten ongelmia , toteuttamaan huumeisiin sortuneen tuskin aikuisen pojan karkotuksen .Pojan toiveita saada jäädä tekaistulla tunnustuksella ruotsalaiseen vankilaan , opiskella , aloittaa uusi elämä joskus kymmenen vuoden tuomion jälkeen ,kertoi paljon nyky-yhteiskunnan tunteettomuudesta , siltä minusta tuntui. Itse dekkari jäi taka-alalle ja olikin melko kehno juoneltaan  . Nämä "hiekkapellot " ovat enemmän ihmissuhdekertomuksia ,jännitysjuoni kulkee vain sivuosassa.

Syksy on parhaimmillaan, värit loistavat kirkkaina  , polut pursuavat pudonneita lehtiä joita potkiskella. Eilen satoi sumusadetta , oli minun makuinen ilma .Tänään aurinko heitti epämieluisaa  kirkasta valoaan suoraan silmiin  alaviistosta  ja olin unohtanut aurinkolasit kotiin .Se tiesi päänsärkyä .Mutta luonto on kaunis .Kävelimme Stadikan ohi ,hyppäsimme neloseen ,joka vei meidät Munkkivuoreen.


Muinoisen Koneen talon luota lähtee "Mailin rauhanpolku ", suomalainen sellainen on kuudes maailmalla !Enpä ollut moista ennen tiennyt ,nyt tiedän ja se kuljettiin . Tuli kyltti Talin Kartano, siellä emme olleet ennen käyneetkään .Kävelytie kuljetti meitä Munkkivuoren takaa pitkin metsäisiä ja kallioisia seutuja  .Puuston komeudesta huomasi ,että lähestyimme Talin vanhaa kartanoaluetta , olisihan se pitänyt tietä, että golfkenttähän siellä viheriöi ! Joskus niin kaunis  kartanorakennus oli päästetty ränsistymään pahoin , joku sitä korjaili , mutta tuskin tuolla ahkeruudella se enää kauaa pystyssä pysyy . On sääli , että Helsingin kaupungilla on niin heikot rahavarat , että sen on annettava komeat kartanonsa rapistua korjauskelvottomiksi .Ratkaisua ei näytä löytyvän .

Minun jalkani olivat lähinnä käyttökelvottomat ,joten mies antoi periksi ja hypättiin pysäkillä seisovaan bussiin , jonka suunnasta emme tienneet mitään . Kyselyn mukaan bussi tuli Espoosta ja oli matkalla Itäkeskukseen ja sehän sopi meille ! Siinä sitten matkustettiin läpi koko Helsingin ja vaihdettiin Itiksessä metroon . Nälkä oli , kotona avattiin hernekeittopurkki ja nälkä lähti .Hyvä päivä .

Poraa pakoon

Meidän talossa on suuri remontti , porat karkottavat elämän ulos. Kun ei ole sitä mökkiä , minne mennä , on etsittävä tekemiset kaupungista ja Helsingistähän sitä löytyy ! Voi vaikka ruveta kutomaan .Tarjolla on puikot ,erivärisiä lankoja  eikä taidoistakaan olla kovin nuukia . Ehkä sinut vielä videoidaankin , jos istahdat jakkaralle Virka-Galleriassa , missä on "Oppimisen ilo " (muistaakseni ) näyttely .Mies kun ei suuresti moisesta innostunut , jätin minäkin kutomiseni kotisohvalle.

 

Aamu valkeni betoniporan hytkyttämään tyynyyni , ylös siis ja äkkiä ulos ! Kaunis syyssää suosi ihmettelijää  , otimmekin kutosen ratikan ja hurautimme päätepysäkille .Sieltä sitten kiertelimme rantoja pitkin takaisin päin ja poikkesimme paikkaan , jossa Helsinki on syntynyt .Kallion keskellä on muistokivi , mutta siellä on paljon muutakin ! Metsäinen , kallioinen puukaupunki kauniine omakotitaloineen !Uskomaton asuinalue kerrostalojen kupeessa ja vielä uskomattomampi , että en siellä ole koskaan kuljeksinut !Näin kesällä paikka oli kuin sadusta , komeine kukkoineen ja hevosilta tuoksuvine talleineen .Nähtävästi sinne ei juuri eksy kulkijoita , paikan siisteys oli kymppiluokkaa. Omakotitalo, keskellä Helsinkiä , ratikkareitin varrella, sen sieltä saisi , jos lotossa voittaisi.

 

Unenpuutteesta ja tottumattomuudesta aikaiseen aamuherätykseen sekopäisinä aamuteen juotuamme kiiruhdimme autotalliin ,jossa  meteli oli sanoinkuvaamaton ! Ellei tuo mökkälä vahingoita korvia ja tee talossa asuvista dementeistä sekä kolmesta koirasta säikkyjä , on ihme kerrakseen .Jään uteliaan kuulemaan , miten urakoitsijan valvoja asian selittää !  Onneksi on auto ja sillä pääsee , suunta siis jonnekin  ja tällä kertaa kohti Haminaa ja Kotkaa .

 

Hamina on tietysti kovin nostalginen miehelle kuin miehelle , onhan siellä käyty RUK . Paljon ei kakskymppinen RUKistaan muista , vaikka ihan koulun nurkalta lähti Haminan puolustuksen vallit .Nyt ne oli otettu turistikäyttöön ja kesällä varmaan  kannattaakin käydä vilkaisemassa , siellä on monenlaista toimintaa . Kesä tuonee Haminaankin eloa , nyt löytyi monta katua, jossa ei ollut liikennettä ollenkaan , ei auton autoa !Mutta vallien   - bastioni ja kaponieeri  -uusia sanoja meikäläiselle , kuin myös armeijansa käyneelle ! - päällä kukkivat orpoina  kissankellot kuin muistoina menneestä ajasta .Haminan kulta-aika taitaa olla mennyttä ,kuollutta oli .



Kotkassa on Ravintola  ihan Merimuseon vieressä , jossa saa loistavaa  kalaa. Paikalla on oma kokki , joka tekee muusit ja paistaa kalat ihan alusta asti ja laadun kyllä huomaa ! Huomaa syöneensä vatsansa aivan liian täyteen , ahnehtinut .Kupponen hyvää kahvia kruunasi ja tasoitti vatsan pulleaa tunnetta , oli taas hyvä lähteä kotiinpäin turvavyö kiristäen . Rappukäytävässä oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa, mikä nautinto !
Aamulla taas sama ohjelma , autoon ja liikkeelle .Minä jään pelaamaan , mies suuntaa varmaan kaupunkikierrokselle ,tapansa mukaan jonnekin teelle ja kroisantille ,noilla eväillä pysyy laihana !

Talvi ei ole vielä nurkan takana vaikka puut jo punastelevat , sillä pihlajat ovat runsaina marjoja talvilintujen syödä. Avioliiton köyhänä alkuaikana keräsin marjat talteen bussipysäkeiltä ja tein niistä hyytelöä. Taisi siinä tulla samalla säilöttyä muutamat liikenteen nokirasvat ja pienet päästöpartikkelit ! Hyytelö oli hyvää , mutta teko hyytyi parin vuoden jälkeen kun vaihdoin bussilinjaa ja pihlajat loppui ! Säilöököhän kukaan enää itse pihlajanmarjoja, teollisuus kyllä .Nyt niitä olisi .