Isänsä poika

Valitako oma biologinen lapsi, vai lapsi, jonka kanssa on viettänyt kuusi vuotta yhdessä luullen hänet omakseen? Palkittu ohjaaja Hirokazu Kore-eda tutkii tätä dilemmaa elokuvassa, jossa perhe ajautuu kriisiin synnytyssairaalasta tulevan puhelun seurauksena.

Kävimme katsomassa elokuvan . Mahdoton tilanne , ei lasta voi vaihtaa , kun hän on kasvanut kodissasi , oli hän biologinen tai ei . Miten toimia ?! Japanilainen tuomari kysyi :"No , vaihdatteko nyt ?" Kylmä kulttuuri .Silti , vaikka olikin  NIIN japanilainen kuin vain japanilainen voi olla , elokuva antoi inhimillisen kuvan tilanteesta , rauhallisesti ,ilman kyyneleitä .Tasainen , kaunis elokuva.

Ehtoolehto

Vuoden johtolanka 2014 Timo Sandberg: Mustamäki Palkintolautakunnan perustelut: Kirjailija on tehnyt taustatyönsä erinomaisesti. Sisällissodan yhteiskunnallinen vastakkainasettelu näkyy ja tuntuu ihmisten elämässä 1920-luvun Lahdessa. Ajankuvaus on yksityiskohtia myöten tarkkaa ja elävää. Mustamäki kertoo historian vaiheista siten kuin aikalaiset ovat niitä eläneet. Mukana ovat kaikki rosot ja aistimukset hajuja myöten. Historia herää eloon tavallisten ihmisten kautta. Parhaiden kirjojen tapaan Mustamäen ihmiset jäävät elämään lukijan mielessä. Henkilöt ovat moniulotteisia, aidosti särmikkäitä ja psykologisesti uskottavia. Sandberg kuvaa hahmojaan lämmöllä, ymmärtämyksellä ja arvostuksella. Erityismaininnan ansaitsee eläytyvästi kuvattu lapsen näkökulma tapahtumiin. Dekkarina Mustamäki on realistinen ja aito. Jännitys syntyy kiihkeän ajan poliittisista ristiriidoista. Niiden aiheuttamat väkivaltaiset tapahtumat pulpahtelevat luontevasti esiin tarinan käänteissä ja vievät kerrontaa eteenpäin ilman, että jännitysjuonta alleviivattaisiin. Raadin mielestä kirjailija on noussut tarinankerronnassaan uudelle tasolle ja kirjoittanut tähänastisen uransa parhaan kirjan. Palkintoraatiin kuuluivat Jari Hanski, Katriina Harviainen ja Jussi Lähde. Luin näköjään tasokkaan kirjan , moisesta palkinnosta kuulin vasta kun kirja oli luettu . Ihan kelvollinen juttu .hauskaa oli , että siinä sai kuljeskella Lahden vanhoilla ,itselle tutuilla paikoilla .Sujuvasti luin  ja totta on , että henkilöt jäivät elämään , mutta niin minulle käy useimmiten , ellei kirja nyt ihan mahdoton luettava ole ! Joku hehkutti Naamakirjassa lukeneensa Minna Lindgrenin " Kuolema Ehtoolehdossa " ! Kirja olikin minulla jo tilattuna ja haettuna , joten tartuin siihen välittömästi .Pari sivua luettuani , meinasin lopettaa koko jutun , sillä minähän oikeastaan tiesin jo nämä asiat ! Kirja kertoo siis Palvelutalosta :" Ehtookellon palvelutalossa rahat menivät vanhusten tileiltä suoraan erilaisille hoito -ja palvelualan firmoille ilman , että kukaan huomasi mitään . Pelkkä vuokra pienestä kaksiosta oli tuhat euroa kuussa , ja sen lisäksi oli erilaisia palvelumaksuja ja muita kuluja .Hinnat olivat milloin mitäkin ja perustuivat siihen , että asukkaat eivät ymmärtäneet rahan arvoa . Monet puhuivat vieläkin vanhoista markoista , omaiset eivät tohtineet huonolta omatunnoltaan ihmetellä hintoja ja uskottelivat  itselleen   , että mitä enemmän hoidosta maksoi , sitä parempaa sen täytyi olla . Housut alas 14 euroa , housut ylös 16 euroa . " --- Tuo oli sen verran tuttua juttua , että siihen meinasi jäädä koko kirja . Mutta kun kerran olin aloittanut , kahlata se ainakin pitää ! Ja sitten se veikin mennessään .   Palvelutalon elämää  seurataan hurttihuumorilla kolmen mummon silmin . Asiat ovat vakavia ja laittavat miettimään omaa vanhuutta , kenen käsiin sen missäkin elämän vaiheessa joutuu antamaan .Nämä mummot olivat tarmokkaita , itseensä luottavia , varakkaita myös , sitä ei voi kieltää , että raha ratkaisee vanhuudessakin .Ja se järkikulta , sitä ei saisi hukata ! Hurttihuumoria :"  Osastonhoitaja piti kovaa komentoa ja pani työntekijät paiskimaan useita työvuoroja peräkkäin , maksoi huonosti eikä koskaan kiittänyt .Sen takia nuoret nääntyvät työhönsä, tähän vanhusten hoitamiseen ja viihdyttämiseen .He saivat aikaa hengenvaarallisen kiireen paikassa , jossa kenelläkään ei ollut kiire mihinkään ja jossa koskaan ei tapahtunut mitään . " Tämä ja paljon muuta palvelutalon arjesta , se ei ole leikkiä , mitä Lindgren tähän kirjottaa . Kaikki hyvin minun elämässäni . Mies kävi vuosikontrollissa ja sielläkin kaikki hyvin .Aina se hiukan jännittää , voisihan se olla toisinkin . Ysiysi jatkaa tasaista eloaan , mikään ei muutu . Pikkumies yllätti ! Päiväkodin hoitaja  kertoili , että kaveri on ryhmässä "vetäytyjä , katselee sivusta , seurailee  - ja kuuntelee musiikkia .Villi ja vilkas , ei ollenkaan , tarkkailija , sanoisin !" Että kaksi eri lasta ?! Mummille kumpikin käy .

Kevään kummallisuuksia

Kevääseen kuuluu kirja , aurinko ja tällä haavaa toppatakki sekä toppahousut . Peffan alle tuolille styroksia ja sitten naama aurinkoon . Ei tämä nyt ihan vanhimman kalifornialaislämpöä lähesty , mutta täällä Pohjolassa vähempikin riittää .Kirja oli "Seitsemän talvista päivää " ja ne vietettiin Irlannin maaseudulla, meriveden huuhtoessa kallioisia rantoja .Bridgestone oli paikan nimi , joko keksitty tai oleva , mukavaa siellä oli kuitenkin vierailla .Keskimmäinen on ollut sukeltelemassa noissa maisemissa , joten oli ihan tuttua liikkua siellä .Mainiosti kokoon kasattu kirja ja hyvin ei-romaanimaisesti tekstitetty, kuin minä kertoisin sinulle ...(Kuvatut kännyllä )

Digijärkkärini kenno hajosi , joten kamera on entinen .Kaapissa on vanhoja filmikameroita , joista yhdessä oli sisällä filmi .Valotusmittarikin toimi ,  sisällä oli neljän vuoden takainen aloitettu filmi .Ajattelin kuvata sen täyteen ja katsoa , miten silmäni osaavat tarkentaa .Epätarkan tuloksen vuoksi olin siirtynyt kokonaan digiin , mutta nyt filmi oli alkanut houkuttaa , joten kamera mukaan ja ulos .Tuloshan ei voinut olla kovin ihmeellinen noin vanhalla filmillä ! Kuvasin vähän mitä sattui , teetätin CD:n ja kopioin sen koneelle ! Filmi oli ihan harmaa , mutta kuvankäsittelyllä lopputulos oli suuri yllätys !Katsokaa ja ihmetelkää  !

Naapurissa on hoidossa englantilainen vanha rouva Manta -kissa . Meidän parvekkeemme on kattoterassilla yhteydessä naapurin parvekkeeseen ja Manta on päättänyt , että  ovet ovat auki häntä varten ! Hän siis pistäytyy kylässä , taitaapa yrittää kotiutuakin , mutta tämä häijy emäntä talossa nosti Mantan pois ja komensi kotiin.
Ssshhh , sanoi vieras ja kehräsi sitten  .(Kuvattu kännyllä ..)

Mistä erottaa taitavan kukkakauppiaan torikauppiaasta ?! Siitä , että puska säilyy katsottavana (vaan ei koskettavana ) jopa viikkoja !Tämä on nyt ilahduttanut saajaansa kaksi viikkoa !(Kuvattu kännyllä )

 

Tarinaan mitenkään liittymättä tässä esimerkki neljän vuoden vanhasta fuji -200 :sta ja vuosien vanhasta järjestelmäkamerasta !Taidanpa leikkiä sillä nyt jonkin aikaa!

 

Ken tykkää talvesta

Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä. Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä. Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon. Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.

Näitä näyttää sattuvan käsiin yhä useammin .Taitaa olla trendikästä kirjoittaa syövästä ja kuolemasta , niin tässäkin .Ihan metka luettava muuten , mielenkiintoinen kuvaus Irlannista ja irlantilaisista .Enpä tiennyt , että kyseisen maan voi ajaa neljässä tunnissa läpi ! Luulin isommaksi .Jäi tunne , että maa on harvaan asuttua kalliota , nummea ja pubeja .Kirjan kannessa on kaksi toinen toisensa pois sulkevaa arvostelua :"Kirja on loistava , kepeä lukukokemus .Mikäs sen mukavampaa kuin syksyisellä sadesäällä viltin alla viettää aikaa Addien ja Brunon kanssa "
Ja toinen : Kun kirja on luettu loppuun, jäljelle jää suru siitä ettei enää saa olla sen seurassa ."
Ikään kuin ensimmäinen ei olisi lukenut kirjaa loppuun ollenkaan !Siellähän hallitsi kuolema ja sairaus , ei heidän kanssaan ole mukava viettää aikaa viltin alla !

Toisensa pois sulkevista lauseista tässä malliesimerkki Hesarissa : "EU:n ulkopuolinen kansalainen tarvitsee ensin työpaikan Suomesta saadakseen oleskeluluvan . Työtä ei saa aloittaa ilman oleskelulupaa ." Kokemuksesta tiedän , että tuskinpa on montaakaan työantajaa , joka suostuu odottelemaan mahdollisen  työntekijänsä oleskeluluvan saamista , se kun saattaa kestää !

Kävin katsomassa ystävääni Puotilan Palvelutalossa .Siellä hän istui muiden asukkaiden kanssa television ääressä ja nähdessään minun tulevan , kasvoille levisi leveä hymy . Olin hämmentynyt , sillä katse kertoi tunnistamisesta , joka meni nopeaan ohi . Tuli surullinen olo .

Talvi tuli takaisin .Kaupungin kadut ovat puhtaita lumesta ja jäästä , mikä on mukavaa liikkumisen kannalta . Vaikka niin sanotut "kaupungin kadut ", siis kaupungin hoidossa olevat kadut , ne ovat muhkuraisella jäällä ,kun lumi on sulanut pintaan ja kukaan ei hoida ! Olenkin aina ihmetellyt sitä viitseliäisyyttä , mikä kadun harjaajilla täytyy olla , he kun hyppäävät yhden kiinteistön yli ja palaavat takaisin jalkakäytävälle seuraavan talon kohdalla ! Enpä muista miettineeni kenen katuja putsaan  kun omakotitalossa asuttiin . Pihasta oli päästävä ulos silloin kun lunta satoi , ei seuraavana päivänä ! Sitäkin aikaa kaipaan joskus , silloin ei erillisiä kuntojumppia tarvittu. Nyt tuntuu joskus , että istuminen on päätyötäni .

Huomenna ei tosin istumaan jouda , sillä Pienimies tulee taloon .

Se on sitten kevät

Joana Carneiro -musiikin tohtori ja kapellimestari , joka sai kunnian tulla hätiin ,kun joku Buribajev sai esteen . Pianossa oli entinen ihmelapsi Freddy Kempf, joka soittikin Beethovenin pianokonserton sellaisella pikavauhdilla , että hädin tuskin saattoi kuunnella musiikkia  , eikä vain katsella sormien liikettä koskettimilla !Taitavaksi kehutun Joanan elekieli oli häiritsevän epäesteettistä pomppimista , välittömästi tuli mielikuva Disneyn Milla Magia Mantelista , hattu vain puuttui .Kun soittajatkin koulitaan pois maneereistaan , miksei samaa tehdä kapellimestareille , sillä sen verran se häiritsi , että toinen puoli konsertista piti katsella silmät visusti soittajissa .Bachin musiikista sentään pidin .

Mittari kapuilee jo lähelle kymmentä plussaa ja kevätpuuhat ovat alkaneet .Enpä olisi muinoin uskonut , että tulen joskus kaipaamaan vesiletkun varressa seisomista , mutta niin vaan kävi ! Nostalgiselta tuntui , olipa- kerran -fiilinki .

Naistenpäivää tuli vietettyä Isomummilla .Pikkumies meinasi hermostua ja pisteli ranttaliksi , joten tapahtui ,kuten hän oli asian vissiin ajatellutkin : saappaat jalkaan ja ulos !Kakkukahvin jälkeen Pikkumies pääsikin sitten ihan oikein ulos , etupihalle ja lätäkköön , minkä vierellä äitinsä seisoi ja katseli rauhassa Pikkumiehen seistessä polviaan myöten kylmässä vedessä .Ei ole märkää, joopa . Meidän muksut saivat seisoskella sateella ulkona , mutta täysin katettuina sadetamineilla , nykymuksut pidetään sisällä , kun sataa, mutta poudalla ne saavat seistä polviaan myöten lätäkössä !Onneksi Mummin ei tarvitse kaikkea ymmärtää , senkun vain halii ja hellii !


Kevät , linnunlaulut ja lasten retket , niinhän se menee. Bridge-kerhon ikkunasta nappasin kuvan kerrostalon pihan lasten vilttiretkestä .Ei siinä kummoista luontoa tarvita , kun jo kevätretki on valmis !Tuntui mukavalta.

 

 

Vastaanotettu haaste ja lisäys itsestä

Otin vastaan haasteen , joka pitäisi lähettää yhdelletoista ihmiselle  vastattavaksi
ja kyseltäväksi ,ja kerrottavaksi yksitoista asiaa itsestä .Taidan laittaa Naamakirjaan , sieltä ehkä löytyy yksitoista viitseliästä .
Tässä on sopiva synkkärikortti , sekä Sirkulle että itselle , myös Tarulle ja olisi vielä tädillenikin , mutta hän on "digivammainen " , joten siskontytöt  voinevat paikata tuon puutteen !

11 asiaa itsestä :

1 Olen ihan keskikaupunkilainen
2 Harrastan valokuvausta
3 Olen jonkun sortin keräilijä , tallennan kaiken
4 Tykkäisin olla "Niskavuoren Heta " isolla maatilalla
5 Luen paljon , joka sorttia
6 Kirjasta en voi päästää irti , joten perikunta hukkuu kirjoihin
7 Teen valokuva-albumeita , koossa jo yli kaksisataa kansiota
8 Äkkimenomenopaikka on elokuvat , sovittuina teatterit ja konsertit
9 Olen utelias
10 Pelaan bridgeä
11 Olen Pikkumiehen Mummi ja kaupunki on meille avoin

Marja-Liisa kysyi :
Yksitoista kysymystä vastattavaksi:

1 Mistä väreistä pidät?
2 Miten toimit nähdessäsi käärmeen?
3 Kenelle tuntemattomalle antaisit lahjan?
4 Mikä sinua ilahdutti eilen?
5 Mitä et tekisi mistään hinnasta?
6 Vieläkö? Vai etkö vieläkään? (Ketjukolaajalle terveiset)
7 Missä viihdyt?
8 Miten urheilu näkyy tai kuuluu päivissäsi?
9 Mikä taiteenlaji sytyttää sinua?
10 Mitä tuumaat Suomen vuodenajoista?
11 Kenelle pystyttäisit patsaan?

Ja minä vastasin :

1 Punainen on mieliväri , mutta kaikki käy -paitsi Suomen lipun sininen-
2 Haen lapion ja nirhaan moisen !
3 Miksi minä tuntematonta lahjoisin ?!
4 Pikkumies
5 Joisi päätä täyteen
6 Aina vielä
7 Enpä osaa sanoa , missä en viihtyisi...jos on huono juttu , laitan viihtymään ..
8 Kuuluu , mutta ei näy ..
9 Riippuu mitä juuri silloin koen , syttyminen on helppoa.
10 Ennen tykkäsin , nyt siedän .
11 Uusisin mm Miina Sillanpään "Pystyyn nostetun p...n " näköispatsaaksi , siinä samalla
menisi muutama muukin kivineliö . Kuka nyt olisi patsaan arvoinen ,vaikea sanoa.

Yksitoista kysymystä teille vastattavaksi :

1 Miksi et vastaisi kysymyksiini ?
2 Mitä nyt luet ?
3 Luetko sanomalehtiä ?
4 Mitä katsot telkkarista ?
5 Mitä harrastat ?
6 Miten vanhenet ?
7 Lentävätkö kivet saappaasi varresta sisään ?
8 Tunnetko lintujen ääniä ?
9 Harmittaako kesken jätetyt asiat ?
10 Oletko kuuhullu ?
11 Mitä jätät perinnöksi ?

Kiitos Yläkertaan

Luin -oikeastaan kahlasin -Marja Aarnipuron kirjan  rintasyövästä .Jotenkin ei tuntunut hyvältä tuoda taas mieleensä kokemuksia , joita en kaikkia edes muista kohdalleni sattuneenkaan .Vaikka sattuihan ne .Kirja on heille , jotka pelkäävät saavansa rintasyövän tai ovat juuri saaneet siitä tiedon .Ihan asiallisesti kerrottu .

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta. 9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat taas käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti. Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan. Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

Pauliina Rauhalan kirjan taas luin yhdellä kertaa .Kauniisti ja herkästi kirjoitettu , mutta nostan kiitoksen Yläkertaan , että olen syntynyt ihan tavalliseen pakanalliseen kotiin ! Äitinä olo on ollut elämäni suola ja lapsia rakastan , mutta rajansa kaikella .En tiedä ,nostanko hattua lestadiolaisille naisille vai pistänkö tappolistalle  lestadiolaiset miehet  .Yleensä , tämä Aleksi nyt oli poikkeus ja kai heitä on muitakin , toivottavasti .

 

Toinen , mistä nostan kiitoksen Yläkertaan , on , että en ole syntynyt ja kasvanut  näissä ympyröissä , Montanan ja Dakotan pikkukaupungeissa , joissa elokuva Nebraska on filmattu ! Kuinka joku paikka voikin olla ruma , ihmiset likaisia , suttaisia , paikat rähjäisiä , kodit pelkää sohvalla istuvaa röhnöttäjää ! Aakeeta laakeeta , Pohjanmaan aukeat ovat pikkujuttu tämän rinnalla !  Ja kun kaikki vielä kuvataan harmaa-valkoisena , sadesumuisena ja valottomana , siinä on kokemusta kerrakseen , tulipa matkustettua ! Silti pidin elokuvasta , tuohon surkeuteen oli saatu lämpöä , joka jo on katoavaa tässä maailmassa .Tuossakin maailmassa ,mutta elokuvan edetessä se kasvoi ja lopun katsoinkin sitten hymysuin .