Naisasiaa ja kaunista kuvaa

 
 
 


 Eveliina Talvitie on kirjoittanut kirjan "Keitäs tyttö kahvia " , jonka kannessa nousee portaita Mari Kiviniemi , Pääministeri .Kuva on hyvä ,eikä kuvattavassakaan mitään vikaa ole . Vika on katsojassa , joka nykymaailman kummallisten sääntöjen vuoksi ei voi katsoa kuvaa tuijottamatta Marin takapuolta ja joka juttu myös lehdessä mainittiin . Outoa. Miten ne portaat olisi noustava ?!
Kirja on teos meidän tämän hetken naispoliitikoista .Osin haastattelun perusteella , osin puolueen sisätiedoilla on saatu jokaisesta kuvaus , miten he ovat tehtäväänsä nousseet ja miltä se milloinkin on tuntunut . Yhteisenä nimittäjänä sanoisin , että jäin ihmettelemään outoja reittejä , jota pitkin on suoriuduttu puolueen tietoisuuteen ja sitä kautta Eduskuntaan asti .Sattumalla tuntuu olevan yhtä suuri osuus kuin millaiseen perheeseen on syntynyt . Luin kirjan mielenkiinnolla ja ainoa harmittava seikka oli  , että en voi aloittaa elämääni alusta , sillä ura poliitikkona voisi olla kohtaloni ! Puhuminen tuntui olevan se tarvittavin ominaisuus ja sen kai minä hallitsen , sanoisin .

Leikki leikkinä , mutta eilen tuli puhuttua aika paljon ! Olin kutsunut kymmenen naista katsomaan Esko Männikön upeaakin upeampaa valokuvanäyttelyä , sen perään "Rasvaletti "-näyttelyä Hakasalmen huvilaan ja sitten salaatille Musiikkitaloon .Ja juttelemaan .Meitä oli sitten kuusi tervettä naista (loput oli sängyn pohjalla ) ja hyvin sujui sekä näyttelyt että salaatit .Ja puhuminen , taisin olla äänessä aika lailla , olihan näyttelyiden aiheet sydäntä lähellä .Taas kerran tuli suuri ikävä filmikameraa , tuolla se kaapissa lojuu ja pölyttyy . On nyt vaan uskottava , että se aika elämästä on ohi .Mutta ei unohdettu , kaikki on tallella , filmejä myöten .
 

Valkoista on

Ei kiitos on Anna-Leena Härkösen menestysromaaniin perustuva komedia nelikymppisestä avioparista, jossa mies ei ole enää kiinnostunut seksistä vaimonsa kanssa.

Heli Valkonen (Anu Sinisalo) on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin (Ville Virtanen) ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan – turhaan. ”Kulta, nyt ei ole hyvä hetki.” Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Hyvä elokuva , hyvin näytelty ja hyvin käsitelty . Tietenkin , onhan se Härkösen tekstiä .Olen kirjan lukenut , en tosin muista kuinka orjallisesti teksti siihen nojaa , mutta kirjasta pidin .Elokuvasta myös.

Ei ole yhdentekevää, miten kapellimestari liikkuu , käyttää käsiään , johtaa. Torstain konsertissa oli kapellimestarina tanskalaissyntyinen  Thomas Dausgaard , ihan kelvollisen oloinen pitkä mies , mutta hyppeli ja poukkoili kuin sähköjänis .Siinä pääpaino koko asialle lipsahti katseluun , ei musiikkiin . Beethovenin "Keisarikonsertto " toki  vei silmät vikkelän pianistin käsiin väkisinkin , sen verran nopeaa oli sormien kulku koskettimilla .Keisari Napoleon oli nähtävästi käskenyt pitää kuulijat hereillä , sillä kapellimestari ohjaili orkesterinsa "pamauttelemaan " niin reippaasti , että vieressäni istuva  mieskin havahtui kuuntelemaan, kunnes taas vajosi musiikin siivittämänä unen maailmaan .
Puoliajan jälkeen oli mukana kuoro , Beethovenia sekin .Kaunista ,taitavaa pianoa , kuoroa olisi kuunnellut kauemminkin kuin tuo kymmenminuuttinen .

Perjantain bridge oli hyvä päivä , peli sujui .Kävelin mennen tullen ja nautin pikkupakkasesta ja maan valkoisuudesta .


Päivi Storgårdin esikoiskirja "Keinulaudalla " oli ahdistavaa luettavaa .Sairaskertomus, oletettavasti oman itsensä mielen horjumisesta , oikeasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä . Rohkea nainen , silti olisin itse säästänyt hiukan perhettäni , vaikkakin hitaammalla oman tervehtymisen  kustannuksella .

Tammikuun juttuja

Johan on aika lipsahtanut jonnekin  -bittiavaruuteen , kuten nykysanonta kertoo. Kari Kriikku soitteli klarinettiaan jo melkein pari viikkoa sitten ja jos olen tuota iltaa jo kommentoinut, ei haitanne , vaikka kommentoin uudelleen. Olen aina pitänyt Kriikun soitosta  ja en voi nytkään muuta sanoa , se oli taiturimaista , esitys velhomaista , peikonpoikaa. Mutta oliko musiikki kaunista , mieltä kiehtovaa?! Eipä ollut .Vieraileva ystäväpariskunta ilmoitti , jotta saamme käyttöömme heidänkin kausilippunsa silloin , kun kyseessä on Kaija Saariahon musiikkia ! Täytyy miettiä tarkoin , keitä silloin kutsumme !

Kun omistaa yhden lapsenlapsen , on aika tutustua lasten elokuviin ."Onnelin ja Annelin talo " kirjana seisoo vielä hyllyssäni , se oli meillä paljon luettu kirja . Olivathan tytöt söpöläisiä , talo ( iso ) viehkeä ja rekvisiitta kohdallaan -kaikkialla muualla , paitsi ! Jostain syystä oli elokuvaan ympätty moderni , tylsä  jäätelötehdas tavallisine asfaltoituine parkkipaikkoineen .Kiltin leffan ainut tappelunujakka tapahtui tuolla asfaltilla ja samalla tapahtui lapsikatsojien ainut revähdys huutoihin , muuten he eivät juuri reagoineet .Elokuva oli mielestäni liian karamellinen juttu .Sääli .

 

 

Yllätys oli sitten suuri , kun luin Veera Niemisen esikoiskirjan . Yksinkertaisesti se oli viihdyttävän hauska .Puhelias karjalainen ja mykkä varsinaissuomalainen (pohjalainen ?) , siinä vasta herkullinen yhdistelmä ! Taitaa olla omakohtaista kokemusta mukana , tosin tämä juttu päättyi  häihin , Veeran taisi päättyä eroon .

Pienimies  oli eilen ensi kertaa Päiväkodissa , kuten hän suurella äänellä minulle ilmoitti, minä kun puhuin tarhasta. Tosin Mamma oli vielä mukana ja taitaa olla tänäänkin .Lapsia on yli kaksikymmentä ja Pikkumies on siellä nuorin , mutta taatusti puheliain ja ihan sieltä vilkkaammasta päästä !  Kuubassakin olivat huomioineet , että lapsi on vilkas "jopa kuubalaisen mittapuun mukaan !"Onneksi hän osaa kuitenkin hiljentyä kirjan ääreen , joka toivottavasti pannaan merkille siellä Päiväkodissa , sanavaraston laajuus oli kuitenkin jo huomioitu , että olisiko tämä "ainoan lapsen etu "? Huomiota hän on paljon saanut ja yhtä paljon vaatinut .

Kummityttöni isä odottaa pääsyä Terhokotiin .Sairaus on edennyt huimaa vauhtia , vasta juuri ennen joulua miehet olivat tavanneet hyvän ruuan merkeissä , mieli oli ollut toivoa täynnä .Ja nyt näin .Olo on murheellinen ,lähetän suuren halauksen Kummitytölleni .

Ja tänään on Kummipoikani isän syntymäpäivä , poika täyttää huomenna . Onnea molemmille !

Suomessa taas

Pikkumies kotiutui Kuubasta .Mummi unohti kameran kotiin ja kun hän ei käännyäkään tykkää kuljetella , ei sitä kameraa sitten ollut ja kotiintulohetki jäi ikuistamatta ! Eipä silti , vaikeaa se olisi ollutkin , sillä kun ovi avautui , Pikkumies juoksi mummia huutaen suoraan syliin , on ihanaa olla rakastettu Mummi . Pakkasta oli aamulla viitisentoista astetta , hieman toista kuin edellispäivän lämmössä , haalari oli tarpeen .Päivärytmi meni sekaisin jokaisella , Mummikaan ei juuri nukkunut ja aamuherätys oli kello kuusi ,mikä oli ihan tavaton heräämisaika !Siispä taisimme vetää uudet unet koko sakki , me täällä mummilassa ja pieni perhe kotonaan .

Olin kuulevani , että huomenna olisi  Päiväkotiin tutustuminen , siitä se sitten alkaa , opettelu samaan rytmiin toisten kanssa , päiväunet , syöminen , ulkoilu ja luultavasti sairastelu . Sitten tarvitaan taas Mummia ja Vaaria , onneksi olemme olemassa ja auttamassa .

Elämänrytmi on mennyt sekaisin näinä päivinä meiltäkin , olemme syöneet itsemme kipeiksi -ja täysinäisiksi . Vieraita kotona , mukavaa , ja vieraiden kanssa ulkona , yhtä mukavaa . Mama Rosan ruokailu onnistui yli odotusten , sillä kellonaika oli meille aamuteen nauttimisen aika. Siinä seurustellessa se ruokakin katosi . Vatsakumpua pidellessä päätimme kävellä kotiin ja ohitimme Hakasalmen huvilan , jossa oli kiinnostava näyttely  "Rasvaletti ", valokuvia viisikymmentäluvulta kuusikymmentäluvulle .Kun nuoruus ja lapsuus laitetaan kuvilla seinille , eipä tuosta voi muuta sanoa kuin että köyhää on ollut .Kehitys on kulkenut niin suuria harppauksia , että jollei siitä olisi todisteita , vaikea olisi kertoen uskoa . Ysiysi sitä aina kohdallaan ihmettelee, päreestä tietotekniikkaan .

Pääasiassahan kuvat oli Helsingistä , missä edistys oli kuitenkin ihan toista luokkaa kuin maaseudulla .Katselin kuvaa Elannon leipäpuodista  vuonna 1956 , hyllyt notkuivat samaa näkkileipäpakettia kuin Viipurissa aikoinaan kaalit rivissä , hiukan oli tavaraa enemmän kuitenkin .

Mustavalkokuvat olivat upeita , päihittivät mennen tullen nykyvalokuvan. Ainakin kännykuvan , jota olen laiskuuksissani nykyisin useinkin käyttänyt ja huomannut kerta toisensa jälkeen , että olisi pitänyt olla se oikea kamera mukana ! Sitä taisi miettiä porukka Kuubassa , kertoivat autossa , että kamera oli jäänyt kotiin ! Mutta onneksi nyt on se kännykkävaihtoehto , niitä kokemuksia et takaisin saa ja oli tulos mikä hyvänsä , siihen on nyt tyytyminen !

 

Tarhaanmenosta muistutti kuva vuodelta 1953 , siinä Elannon päiväkodissa ollaan päiväunilla . Liekö mikään muuttunut , sama määrä lapsia uinahtelee päivisin , ehkä jopa hieman pienemmissä tiloissa , kerrossänkyjen kuvia olen nähnyt .Eiköhän tuokin juttu selvinne ensi viikolla .

 

 

5 + 2

Kuolen tylsyyteen. Kuolen ahdistukseen. Kuolen vitutukseen. Jotain on keksittävä.”

Ja mainostoimittaja Mia Kankimäki keksi. Virkavapauden turvin hän sukelsi Japanin Heian-kauteen (794–1185) ja siellä kuningatar Teishin hovinaisen Sei Shōnagon mysteerioon tuhatluvun taitteessa. Heian-kaudesta japanilaisetkin tietävät olemattoman vähän ja Sei Shōnagosta ei nimeä enempää.

Taisi taas olla Hesarissa selostus tästä rohkean päätöksen tehneestä nuoresta naisesta , lähinnä kertomus hänen päätöksestään ottaa vuorotteluvapaa ja lähteä Japaniin .  Ensisijaisena tekosyynä tutkia japanilaista kulttuuria kahdeksansataa luvulla muinoisen hovinaisen muistelmien seurassa .Ei sen kummempaa. Yllättäen siitä muodostuikin varsinainen opintomatka menneeseen sekä nykyiseen japanilaiseen elämään , mikä näin lukijan näkökulmasta on todella mielenkiintoista luettavaa , moisia kokemuksia eivät seuramatkojen esitteet kerro .Ei liene ihme , jos ystäväni on hurahtanut japanilaiseen elämäntyyliin , sillä ainakin tämän matkailijan kokemusten perusteella se on mitä omalaatuisin . En ennättänyt lukea kirjaa loppuun , se oli palautettava Kirjaston uhkavaatimuksella -vein sen siis tänään pois , mutta tilaan teoksen uudelleen , sen verran jäi kaivelemaan nykyjapanilaisten selviytyminen Ydinreaktorin räjähtämisestä . Jäin siihen ,kun porukka ihmetteli viidentenä päivänä , lähdenkö vai en !Japanilaisilla ei taida olla hermoja ollenkaan .
Tuo Kirjaston uhkavaatimus tuli muuten vajaan kahden viikon ylityksen jälkeen ja siinäkin on puolet joulupyhiä ! Minä ihan loukkaannuin epäkohteliaisuudesta !

Hyvä asiakkaamme

  Lainaamasi teokset ovat myöhässä. Palautathan ne

  mahdollisimman pian. Ellet palauta tai korvaa teoksia,

  menetät oikeutesi lainata uutta aineistoa, uusia

  aikaisemmin lainattuja teoksia ja tehdä varauksia

  pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa.

 

Pieni pakkanen piristi päivää kummasti ja päätin lenkkeillä Kirjastokäynnin jälkeen , kun jo oli ulkovaatteet valmiiksi päällä . Reipas kävely teki hyvää sielulle , mutta ei niin hyvää polville ! Jo pitemmän aikaa olen seuraillut reistailevia jalkojani , osin tämä selittyy syöpälääkityksellä -, mutta suurempi syy lienee liian suuri paino jaloille ! Montaa kiloa ei tarvita , kun jalat jo kertovat , että liika on liikaa ! Päätin siis , että nyt minäkin , kuten ystäväni bridgessä , pudotan kiloja ja alan voida paremmin . He puhuivat jostain uudesta (ainahan tammikuussa tulee uusia diettejä...) 5+2 ohjelmasta  ja käsitin sen , että viitenä päivänä ei syödä , mutta kahtena sitten syödään . Jotensakin näin . No , mies osti eilen viinerin kahvin kanssa , minulle , ei itselle. Se piti syödä ensin pois. Huomenna tulee vieraita , kävin kaupassa .Varmistamassa ,että tarjottavaa on . Ostin kuohukermaa miinus 50% , auttaisko se ?! No joo, leikki leikkinä , mutta asia on ihan vakavakin , haluan pysyä  niin terveenä kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista  .Elämästä tulee luultavasti haasteellista , nälkä vaivaa ja mieli pyörii ruuassa , mutta ehkä on viisaampaa yrittää mahtua vaatekomeronsa vaatteisiin nyt eikä sitten , kun elämä on totaalisesti loppusuoralla ! Ysiysillä ei tuota ongelmaa ole , enpä muista kuvanneeni häntä koossa 36 aiemmin , nyt olen .

 

Hän inhoaa imurointia .Mutta myös roskia ja pieniä kadulta kerääntyviä kiviä . Ja kun vaimo ei pimeässä ja hämärässä laita laseja silmilleen , niin pakkohan jonkun on tuokin tehdä ! Viisas vaimo .

Nuorin on perheensä kanssa edelleen Kuubassa , parin tekstarin mukaan kaikki on hyvin  ja he ovat vierailleet Trinidadissa ! Oli oikein etsittävä netistä , missä moinen paikka sijaitsee !

Uneton Hakaniemessä

Minusta on tullut nimimerkkini mittainen , yökyöpeli .Elimistöni on mennyt sekaisin pimeästä  valottomasta talvesta , uni ei tule .Menen sänkyyn , luen , väsyn , laitan silmät kiinni -ja humps , äkkiä olen täysin valveilla ! Lampaat ei hypi aidan yli , ne tekevät tenän ja jököttävät lauta-aidan vieressä tuijottaen minua , että mitäs nyt teet !  Mitäs minä , yritän saada unen päästä kiinni tai sitten nousen ylös , niin kuin nytkin . Yllä oleva kuva on muuten otettu iltapäivällä kello kolme  , -eikä ole kameran vika , että pimeys vallitsee .

Pimeys vallitsee kirjarintamallakin , kaikenlaista on tullut luettua , mutta eipä mitään erinomaisen hyvää . Kay Scarpetan  viimeiset kuviot sain juuri loppuun kahlattua , todella kahlattua , sillä ihmettelen kuka jaksaa lukea sana sanalta hänen kuvioitaan ihmisruumiin nesteiden ja mätänemistasojen parissa , olkoonkin , että ne saattavat olla teoriassa oikein kuvailtuja .Mutta kun tuli Kirjastosta moinen uutuus tilattua , pitihän sitä seurata , mitä Scarpetalle ja Bentonille henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu .Jatkumossa tuonkin kirjan suosio luultavasti on , uteliaisuus pitää tyydyttää, minunkin .

Keskimmäinen matkusti takaisin Sveitsiin , nuorin on vielä Kuubassa ja vanhin luultavasti istuttaa orvokkeja puutarhaansa , kun talvi ei sinnekään tule ! Ysiysi piristyy , kun vain jaksaa komennella ulkoliikuntaan ja syöminkeihin . Kilot tosin karkaavat , olohousut ovat nyt kokoa S , minkä kateellisena olen huomioinut  ."Laihduta nyt , kesäksi bikinikuntoon ,puhdista elimistösi " , otsikot saavat karttamaan ruokatiskejä , mutta nälkä pakottaa sentään jotain suuhun laittamaan ja puntari ei heilahdakaan ! Katala tammikuu vaatimuksineen .

Jos ei olisi Loppiainen , kolahtaisi Hesari luukusta näillä minuuteilla .Mutta kun se loppiainen nyt oli , lehteä ei tule , siispä yritän mennä laskemaan niitä lampaita  , mikä ei kyllä ikinä ole toiminut minulle ! Kaksi kolme hyppää -ja sitten tulee stoppi ! Hyvää loppuyötä kuitenkin ...



 

Jotain luettua ja jotain koettua

Ja mikä sen Joulun tekikään ?! Ihan oikea Joulupukki ja Pikkumies , eihän siihen muuta tarvita . Lunta ei tullut , vettä sitäkin enemmän ja harmaa pimeys vallitsi kaupungissa , jota moninkertaiset valot yrittivät kirkastaa .Nyt Pikkumies vanhempineen on lentokoneessa matkalla lämpöiseen ja  aurinkoiseen Kuubaan , keskimmäinen matkasi junassa Kouvolaan ja vanhin taitaa olla työmatkalla Palm Springssin kuumuudessa .Mies ja minä nautimme pimeyden synkästä Helsingistä , ei tarvitse mennä ulos (vaikkakin Ysiysiä käyn komentelemassa ulkoliikintaan ), voi keskittyä kirjoihin, telkkariin ja löhöilyyn , jos nyt moista sanaa saan käyttää .Kun kerään Hesarin sivuilta kirja-arvostelut , sattuu käsiin uutuuksia , joita tuskin olisin osannut itse kirjastosta kysellä  . Joulukuu oli yhtä lukemisen juhlaa , sillä sain melkein kerralla tilaamani uutuudet , jotka sitten osoittautuivat joulun myyntikärjeksi , joten myöhässä olijat jäivät hännille odottelemaan .Yksi vaikeus moisessa vikkelyydessä on  , se ,että kirjat on luettava peräperään nopeassa tahdissa , sillä niiden lainausaikaa ei voi uusia , joten tylsempi opus saattaa jäädä harppomisen asteelle .Tässä nyt kuitenkin ne kirjat , joiden joukossa on vain yksi harpottava ja sillekin on ihan oma syynsä -en pidä poliittisista kirjoista .

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Esikoisromaanissaan Siina Tiuraniemi todistaa armoitetun tarinankertojan lahjansa, jossa vakavat teemat yhdistyvät salaviisaaseen huumoriin.
Kirja on parikymppisen kasvukertomus ja peilaa nuoren kokemuksia vanhustenhoidon ihmeellisyyksien kautta .Riemastuttavalla , sarkastisella  tavalla opiskelijaelämänsä aloittanut pojanhujoppi tuo iloa ja riemua Yksityiseen hoitokotiin ja päätyy miettimään , että "koko hoitokodin touhu alkoi tuntua älyttömältä .Miksi huonokuntoisilta ihmisiltä pitää riistää viimeisetkin ilonaiheet ?Miksei panostettu laatuun eikä määrään ?Jos olisi kahdenlaista vanhustenhoitoa , joista toinen pyrkisi pitkittämään elämää mahdollisimman kauan ja ilman suolaa ja toinen tekemään lopusta niin hauskaa kuin suinkin , luulenpa ,että pitkän elämän vanhustentalot olisivat aika tyhjillään." Sitä sietää miettiä , samalla kun käy katsomassa ystäviään laitoksissa tai komentelee Ysiysiä kotipalvelun piirissä -tai mikä se hoitomuoto nyt on nimeltään . Siis kerran päivässä kymmenen minuuttia .
Ja taas tuli luettua yksi "vanhainkotikirja " , niitä näyttää riittävän. Huolimatta aiheesta , kirja oli hauska ja toivoa antava .

Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös. Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä? Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä monimutkaisemmaksi käyvästä vyyhdistä.
Anna Janssonin dekkarit kuuluvat suosikkeihini .Hiukan takkuillen tarina lähti liikkeelle , mutta selitys lienee "roolipeleissä " , joiden juttuihin en ole perehtynyt  , vain silmäillyt . Tulipahan sekin kuilu kurottua ja sen auettua , tarinakin liikahti .Lopun monimutkaisuus olisi ehkä voinut olla yksinkertaisempi , mutta mitäpä minä olen sanomaan murhamysteerien ratkaisuista , olenhan vain lukijan asemassa , onneksi niin .

Maria Kallio on yksi suomalaisen rikosromaanin rakastetuimpia hahmoja. Rautakolmio on Suomen kansainvälisestikin tunnetuimman naispoliisin kahdestoista tapaus.

Nyt Maria Kallio petti minut . Kirja oli tylsä ja tarina pitkitetty . Entinen vauhti oli poissa .



         

     Tuntuu varmaan rehentelyltä, kun sanon että Kekkonen on ollut romaanihenkilöistäni se, jonka nahkoihin minun on ollut helpointa sujahtaa. Mutta näin se vain on. Kainuulaisen sisupussin laulajan temperamentti, tästä poikki ja pinoon –mieli, alusta aletaan ja valmiiksi tehdään – ajatus, se meille on yhteistä. Harvoin olen tavannut kirjoittajaa, jonka tekstin tunnen ymmärtäväni täysin. Hengenheimolaisia siis. Minulle Kekkonen on ilman muuta Se Suuri Mies Suomessa, ja toinen on Mannerheim. He seisovat rinnakkain. 

Tämä oli se minulle liian poliittinen juttu . Edellinen Kekkoskirja oli mielenkiintoinen , tämä oli minulle liikaa. Kahlasin kirjan , mutta voi olla , että otan sen uudelleen käsiini myöhemmin .

Nyt voinkin sitten vaihtaa vaatteet rennompiin (vielä rennompiin ) , sillä tuskin tuonne pimeään viitsin lähteä , niin hyvää kuin se tekisikin . Keitän kupin kahvia ja katson , mitä seuraavaksi luen .Laiskuus ei liene kokonaan vielä tuomittu .