Loistoa ja kimallusta

Baz Luhrmannin ohjaama F. Scott Fitzgeraldin klassikkoromaanin filmatisointi.

The Great Gatsby – Kultahattu -tarinan keskiössä on kirjailija Fitzgeraldin itsensä oloinen aloitteleva kirjailija Nick Carraway (Tobey Maguire), joka saapuu keskilännestä New Yorkiin keväällä 1922 ja tutustuu kaupunkiin, jonka moraalin kieltolaki on höllentänyt, jossa jazz soi ja naisten korut kimmeltävät kilpaa kattokruunujen kanssa.

Jahdatessaan omaa amerikkalaista unelmaansa Nick tutustuu naapuriinsa, salaperäiseen miljonääri Jay Gatsbyyn (Leonardo DiCaprio), joka järjestää huvilallaan hulppeita juhlia, joiden isännästä liikkuu toinen toistaan uskomattomampia huhuja. Samaan seurapiiriin kuuluvat myös Nickin serkku Daisy (Carey Mulligan) ja tämän siniverinen aviomies Tom Buchanan (Joel Edgerton).

Nick pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä super-rikkaiden naapuriensa kiehtovaa maailmaa; heidän unelmiaan, juoniaan ja petoksiaan. Näistä hän kirjoittaa tarinan, jossa mahdoton rakkaus, vilpittömät unelmat ja väistämätön tragedia kohtaavat uskomattomalla tavalla.

Kirja seisoo tuolla hyllyssä , olen sen lukenut nuoruusvuosinani.Elokuvaa katsoessa mietin , mikä siitä tekee edelleen niin tärkeän teoksen  että se on oppikirjana amerikkalaisissa kouluissa ?!Täytyy lukea uudelleen , sillä elokuvan ansiot eivät siihen suuruuteen yllä .Toki elokuva oli viihdyttävä , kaunis , upeasti kuvattu aikuisten satu .Puoli tuntia liian pitkä ,jossain vaiheessa kerronta jämähti paikoilleen. Mutta Leonardoa katselee mielellään , hän on loistava näyttelijä , vaikka saatankin ymmärtää hänen epäröimistään kyseisen elokuvan tekemiseen, liian koristeellinen ehkä hänelle jo .



Kimallusta ja koristeita oli myös eilisen baletti-illassa."Prinsessa Ruusunen " oli oikea satu ja sellaiseksi tehtykin , yleisöä myöten !  Katsomo oli loppuunmyyty ja noin kaksi kolmannesta katsojista oli lapsia .Ja millaisia lapsia !Kuin näyttämöltä karanneita !Pitsiä , tylliä ,rimpsuja ,helmiä , koristeita ja kiiltäviä kenkiä ..pieniä prinsessoja jokainen .Vain yksi "oikea" vanhan ajan prinsessa ,varmaan äitinsä muinoisessa prinsessa-asussa , kuljeskeli onnellisena karva-käsilaukkua heilutellen ,selvästi prinssiään etsien . Esitys oli satumaisen upea ja pikkuväen käytös kymmenen +!
Tanssijaluetteloa selaillessa huomio kiintyi ulkolaisten suureen osuuteen , pääosan esittäjäkin oli korealainen .Kenneth Greve muuten kukitti hänet ja taisi nostaa ensitanssijaksi , jos nyt oikein käsitin .Ilta oli upea , valoisa ja lämmin .Rikki revenneet "hongkongilaiset kaupunkilenkkarit " kestivät vielä kotimatkankin ja päätyivät lopulta roskiin,mikä ei kyllä ole minulle mikään tavanomainen juttu ! Yleensä ne kulkevat suutarin kautta takaisin jalkaan , mutta nyt kehtasivat tehdä sen verran komean rakon , että saivat mennä !

Ysikasi oli tänään Tilkassa silmälääkärillä, pientä korjausta tehdään "Kosteaan silmänrappeumaan " olikohan nimi nyt oikein ..), joka on perinnöllinen ja jota hoidetaan Novartiksen lääkkeellä piikittäen muutaman kerran silmään . Kävin sitten samalla yläkerrassa ystävää katsomassa , tunnistihan hän .Kun kerroin hoitajalle , että jätin liki satavuotiaan istumaan ulos , hän herähti railakkaaseen nauruun :"Kuinka sinä uskalsit jättää hänet yksin ?! Onko sillä kaikki ihan kotona ?! " Niinpä , kyllä on , mutta alkaa olla sieltä harvinaisesta päästä vanhuksia. Käytiin sitten Koskenrannassa kahvilla ja kuten kuvasta näkyy ,hieman oli kylmä , vaikka kesä muuten on täydessä vauhdissa.

Vilkasta viikkoa

Alkoi syntyä Omatunto-näytelmä, jossa on kuusi keskeistä roolia: isä, kaksi äitiä ja heidän kolme poikaansa. Näytelmän ensi-ilta on osuvasti ystävänpäivänä helmikuussa 2013. Aikajana yltää vuosien 1891 ja 1937 välille. Kehyskertomuksena kulkee poikien hanke tehdä isänsä Juha-kirjasta elokuva. Jussi ja Tilly ovat silloin jo kuolleet, kumpikin alle 60-vuotiaina, Venny elää 81-vuotiaaksi, vuoteen 1945.

 
 

LIBERAALIN KÄRSIMYS

”Kun olin kirjoittanut näytelmää huomattavan pitkälle, huomasin, että tämä on melkein Jussi-näytelmä. Jos rautalangasta vääntää, Jussilla on siinä oikeastaan kaksi tilannetta: ihmissuhdeansa ja kansalaissota, jossa siinäkin kaikki vaihtoehdot ovat huonoja”, Sipari sanoo.
”Kolmiodraama on väsyttävä tilanne, vaikka kuinka yritettäisiin sopia, että näin se menee. Se on aina luolan perältä asti tunnistettava asetelma, hankala ja vaikea, silloinkin kun osapuolet eivät ole lähisukua.
Kansalaissodassa kaikki kärjistyy ja siinä kärsivät nimenomaan Jussin tyyppiset ihmiset, syntymäliberaalit ja vapaamieliset. Sodan realiteetti lävistää jokaisen, se jakaa ihmiset – kulkee perheen halki tässä tapauksessa. Minulla on sellainen kuva, että kansalaissota oli Jussille ankara henkinen koettelemus, eikä hän sen jälkeen enää löytänyt entiselleen”, Sipari miettii.
Kirjailija sanoo, että näytelmä ei ole dokumentaarinen eikä näköispatsas. Siinä on Jussi-niminen mies, jonka elämäntilanteessa on yhtymäkohtia samannimiseen kirjailijaan. Hyvänsuopa Jussi, jonka on vaikea tehdä päätöksiä ja joka ei halua loukata ketään. Hän nääntyy ristiriitoihinsa. Sipari jatkaa, että varmaan historian Aho on huomattavasti monisärmäisempi ihminen, niin kuin oikeat ihmiset aina ovat.
Sipari sanoo luottavansa katsojan älyyn – muu lähtökohta olisi masentava. ”Minusta teatterintekijän kannattaa lähteä siitä, että katsojat ovat vähintään yhtä fiksuja kuin hän ja tietävät monesta asiasta paljon enemmän – ja teatterintekijä toivon mukaan tietää draaman tekemisestä.”

Olimme siis teatterissa ja tällä kertaa se oli oivallinen kokemus .Tuon kolmiodraaman olen lukenut ja nähnyt moneen kertaan ja pitkin hampain lähdin sitä nyt katsomaan . Mutta - elävä teatteri aina elävää teatteria , joten ajattelin , että katsotaan , mitä Kaupunginteatteri tällä kertaa on kasannut kokoon .Tekijät olivatkin koonneet näytelmän Juhani Ahon silmin katsottuna  , katselimme sen mielenkiinnolla . Santeri Kinnunen oli minusta erinomainen osassaan , samoin  molemmat naisosien esittäjät.

Torstaina oli sitten Konsertin vuoro .Chopinin pianokonserttoa ja pianossa argentiinlainen , toki nykyisin maailmankansalainen , Ingrid Fliter . Taitava soittaja , vikkelät sormet. Väliajan jälkeen oli Straussia ja siihen Sinfoniseen runoon oli komennettu puhalllinsoittajia jopa eläkkeeltä ! Käyrätorviakin oli yhdeksän kappaletta , joten meno oli vilkasta jä äänekästä. Ihan hyvä ilta.

Kesä ja lämmin on alkanut . Pelaajakaverit kaikkoavat mökeilleen , kuka minhinkin suuntaan .Haikeus valtaa mielen aika ajoin , mieli halajaa metsään , levottomuus pistää liikkeelle .Niinpä otin Ysikasin autoon ja suuntasimme kahville Hämeenlinnaan , missä yli yhdeksänkymppinen sisar asustaa.Reissu taisi virkistää mummoja  , sillä Ysikasin vointi oli kuulemma erinomainen seuraavana päivänä  luultavasti hyvin nukutun yön jälkeen , seura on parempi kuin unipilleri .

Ukkonen jyrisi illalla , kun Suomen viisu tyrmättiin jonon hännille .Ja käsitin , jotta kiekkopojatkin hävisivät naapurille ...Mutta helle jatkui ja jonnekin järkevään ulos piti lähteä . Vanhan kaupungin lahti on kaunis ja vesi viilentää , joskaan uimaan siellä ei pääse. Siis talviturkkia en ole vielä heittänyt , ellei kylmää suihkua oteta lukuun .Puolivahingossa sain miehen polulle , joka johti Luonnonsuojelualueelle ja pitkospuille .Kyltissä luki Lammassaari , paikka josta olen monet kerrat jutellut ja sinne hinkunut . Toki sinne yksinkin olisin päässyt , mutta suunta onnistui aina menemään toisaalle."Ja minähän en sinne pusikkoon lähde " , oli tuo vakiovastaus ja totuuden nimessä on kerrottava , että luulin sitä minäkin suoksi ja pusikoksi , saapasmaastoksi . Pitkospuut osoittatuivatkin ihan kulkukelvollisiksi , eikä pusikkokaan ollut vielä ennättänyt kasvaa miehen mittaan , johon se kesän kuluessa takuulla yltää. Hyttysetkin olivat vielä vissiin muna-asteella , eli kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä parin kilometrin kävely, ainoa reitti saarelle muuten .Veneellä tietenkin  onnistuu .Saarella on sata pikkumökkiä , ei sähköä , ei vettä ..ja kolme puuseetä ! Mutta lintuparatiisi se ruovikko lienee , siellä innokkaat käyvät bongaamassa keväisin ja syysmuuttojen aikaan .Keväinen sekakuoro oli nytkin hyvin äänekäs  ja kaiken yllä kuului satakielen taiturimainen laulanta .Itse lintua en silmiini saanut , mutta seisoin siitä parinkymmenen metrin päässä kuuntelemssa .

Illalla käväisin lukemassa Kasvitieteellisen puutarhassa ja sielläkin lauloi satakieli .

Aivot naulassa

Ei tämä tapahtumien ketju nyt ihan noista kukkasista ala , mutta se on varma kohta aloittaa .Siis Äiteinpäiväkukkaset pääsivät parvekkeelle ja yksi ruusu jäi vielä sisäänkin . Ja keskimmäinenkin onnitteli Dubain yöstä .Sillä rintamalla siis kaikki hyvin .

Mutta tänään olen joutunut pysähtymään ja mietimään , mikä minun aivojani oikein vaivaa! (Bridge meni kyllä ihan hyvin ..)Kävin katsomassa hyväksi hehkutetun elokuvan "To the wonder ".En ymmärtänyt yhtään mitään ! Istuin pimeässä ja mietin , jotta Aki Kaurismäen elokuvat ovat tähän verrattuina suorastaan vauhdikkaita ja puheliaita , niin oli verkkaista meno pitkin elokuvaa. Pari kaunista kuvaa sokeriruokopelloista illansuussa tai aamukasteessa, siinä se.Ben Affleckilla oli loistava rooli , hän lausui tuskin kymmentä sanaa , eikä juuri muutenkaan näyttänyt naamaansa kankaalla..ei siis voinut edes ilmeitä tutkailla .Marina juoksenteli peltoja pitkin karjan seassa , toinen neito samoin.Javier Bardem puhui espanjaa (elokuvan paras anti ) ne harvat vuorosanat , joita hänellä oli .On hyvä , että luin selostuksen elokuvan sisällöstä , muuten se olisi jäänyt irrallisiksi hyppelyiksi!

Romanttinen draama miehestä, joka avioliittonsa rakoillessa kohtaa naisen kotikaupungissaan.

Marina (Olga Kurylenko) ja Neil (Ben Affleck) tapaavat Ranskassa ja muuttavat Oklahomaan aloittaakseen yhteisen elämän. Pian ongelmia alkaa ilmaantua. Marina tapaa hänen itsensä tavoin maahan muuttaneen papin (Javier Bardem), joka kamppailee kutsumuksensa kanssa. Samaan aikaan Neil tutustuu uudelleen vanhaan lapsuuden sydänystäväänsä Janeen (Rachel McAdams).

 Helsingin Sanomat on kevään mittaan julkaissut kirjallisuusarvosteluja uutuuksista , olen ne tilannut ja lukenut .Siinä toinen kohta , joka panee epäilemään aivojeni menneen solmuun .Minä , joka luen kirjan kuin kirjan aina loppuun , olen nyt joutunut jättämään kesken (kahlannut läpi ) muutamankin teoksen , tuossa alempana on kaksi niistä esimerkkinä .Ne eivät vaan suju , ovat tylsiä.Onkohan kukaan muu lukenut niitä ?


Romaani on alusta asti jännitteinen, lihallinen ja ankara. Se tavoittaa täsmällisesti nuoruuden suuruudenhulluuden, horjuvuuden ja uhman. Terävä kerronta huipentuu taidokkaassa dialogissa, jossa ihmiset peittävät enemmän kuin paljastavat.

Suurromaanin kirjoittamisen. Romaani on Lapinlahden sairaalan viimeisen psykiatrin ja viimeisen potilaan tapauskertomus. Poeettinen allegoria Euroopan historiasta, niinkin kirjailija ajattelee. Mutta lopulta se on paljon muuta.

"Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?" Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan: "Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?" Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista lapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisiperhekodissa, koska jengoiltaan menneet vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. "Mikä sun lapsuuden kauhein kokemus on?" kysyy Harri. "Koko lapsuus", vastaa Tuula eikä uskalla sanoa ääneen että häntä pelottaa. Mistä löytyvät oikeat sanat, kun tunteet lyövät laidasta laitaan?

Tämän Härkösen kirjan olen tainnut lukea aiemminkin , hänellä tarina kulkee ja on todellista asiaakin . Oli ilo lukea jotain , joka meni kerralla jakeluun!En siis ihan ole aivojani suttuun saanut, vaikka Kaupungin Teatterissa kyllä siltä taas kerran tuntui ! Eipä silti , mainostivathan he  esitystä juuri "aivojen jättämisellä naulaan " .Se olisi todella pitänyt osata tehdä , sillä ,kuten vieressäni istuva vanha rouva sanoi "paljon olen teatterissa käynyt , mutta mitään tällaista en ole vielä nähnyt !"Yleisön huijausta ..ja sille he kuitenkin naurahtavat...Siis "Yksi mies ja kaksi pomoa " oli näytelmän nimi .

Vauhdikkaan farssin ydin on siinä, että päähenkilöllä on kaksi pomoa, joita hän yrittää palvella niin, että he eivät ole tietoisia toisistaan. Näytelmän päähenkilö Francis on samanaikaisesti lapsenmielinen ja katuviisas juonittelija. Hänen toinen pomonsa on sisäoppilaitoksen kasvatti ja rikollinen. Toinen pomoista on itse asiassa oletetun pomon sisko valepuvussa. Ja tämä on vasta alkua.

melkein viisikymmentä

 Tuosta kakun värkkäämisestä on tänään kulunut neljäkymmentäyhdeksän vuotta !Ikinä en ollut tainnut leipoa sokerikakkua , mutta kerta se oli ensimmäinenkin ja sattui nyt hääpäiväkseni . Opettaja-äitini oli kiireinen , oli todistusten kirjoittamisaika ja äkkiseltään tulevat häät kauhistutti !Mutta ei tytärtä , siis tuumasta toimeen ja paistohommiin ! Muistaakseni kakut näyttivät uunissa kohtuullisen kauniilta , mutta jotain tapahtui , kun ne otettiin uunista jäähtymään .Laskivat , pienenivät ,lätsähtivät , raakojahan ne olivat ! Ei muuta kuin takaisin uuniin , ei ne siellä hullummaksi voi tulla ! Ja niin minä tein hääkakun kahteen kertaan paistetuista pohjista , koristelinkin itse ..ja onhan se toki sen näköinenkin ..kakku kuitenkin .Ja tuossa on sitten kaikki , mitä vieraille annettiin !Ei juhlilla pröystäilty ...anoppi parka.

Kakun tekoa oltiin seuraamassa eilen Tokoinlahden puistossa .Hyvä leipuri Pikkumiehestä tulee , kolmisen tuntia jaksoi hiekkakakkuja leivoskella , väliin palloa potkien , jotta taas jaksaa !

Donna Leonin sarjassa oli laite , jolla kerättiin roskat Venetsian kanaaleista !Se näytti kovinkin toimivalta , täytyisi myydä ajatus Saurille (vai kuka se vastaa moisesta toiminnasta ?) Tuossa on Tokoinlahti , lähellä on Töölönlahti  ja tänään olin ystäväni kanssa kävelyllä kauniisti rakennetussa Ruoholahdessa , jossa kanavat halkovat kaupunginosaa.Upeasti kaupunkin rakentaa , on kivetystä , kukkaa ja puistoa .Ja on sitten niitä kanavia , joissa on vettä .Ja vedessä kelluu sietämätön määrä roskaa .Turha meidän on kauhistella Kiinan tai Intian jokia , jos ei nyt ihan sianruhoja ollut matkalla jonnekin , niin eipä paljon puuttunut ! Siinä sitä oli viihtyisyyttä ! Ei tehnyt mieli tuosta ongittua kalaa , ei houkutellut varpaita kastelemaan , saatikka uimaan .

Muut laittaa sinivuokkoja ja leskenlehtiä , hyvä kun saan edes pensaista kevätkuvaa ! Kohta se on kukassa ! Käkikin on jo kukkinut !Ei vaan kuulu kaupungissa , täällä kirkuu lokit ja kraakkuu varikset .Kevättä sekin .

Huhun voima

Rankan avioeron läpikäyneellä 40-vuotiaalla Lucaksella (Mads Mikkelsen) alkaa olla elämän palaset pitkästä aikaa paikallaan: uusi tyttöystävä, uusi työ ja uudelleen rakennettu yhteys teini-ikäiseen poikaan Marcukseen.

Kaikki kuitenkin rikkoutuu. Siihen tarvitaan vain yksi pieni tarina, mitätön sattumalta kerrottu valhe.

Valhe leviää yhteisössä kuin virus. Järkytys ja epäluulo pääsevät valloilleen, ja pieni yhteisö ajautuu kollektiivisen hysterian tilaan. Lucas joutuu käymään yhden miehen taisteluun kunniansa - ja elämänsä - puolesta.

Elokuva "Jahti " oli malliesimerkki huhun voimasta . Mikään mahti ei saanut enää käännettyä suuntaa , kun valheen lipsahdus oli päässyt otolliseen maaperään , eli Päiväkodin johtajattaren korvaan .Alkoi tuskallinen ja ahdistava epäilyksen etenemisen seuraaminen , olo oli kuin istuisi neulojen päällä , joka paikkaa pisteli , ihmiset alkoivat inhottaa , johtajatar suorastaan vihastuttaa !Elokuva oli hyvä , erinomainen ja tarpeellinen katsottava . Tässä omituisessa tunteiden sekamelskaisessa maailmassa toki tapahtuu monen moista pahaa , mutta jokin raja täytyy ihmisen osata erottaa hyväksikäytön ja lapsen ja vanhemman rakastavan hellyyden välillä , sillä kyllä me tulevaisuudessakin tarvitsemme haleja ja suukkoja .
Silti , on siellä se toinenkin puoli .Paha ja pois kitkettävä .

Bridgessä on ollut pari oikein hyvää päivää , hoksottimet kevätkunnossa !

Vappu tuli ja meni

 Sitä odottaa , tekee simaa , ostaa tippaleipiä ja pikkudonitseja , se on kevään tulon ensi merkki ! Vappu .
Se tuli tänä vuonna myrskyisän tuulen kanssa , hyvä , että pikkumies pysyi pystyssä jahdatessaan torilla variksia , lokkeja ja varpusia ! Itse puhallettu ilmapallo oli iloinen juttu , tuuli pomputteli palloa poskelta toiselle . Leikkipuiston viereiset valkoposkihanhet  ovat suojelun kohteita Euroopan mukaan , mutta Tokoinlahden nurmikolla ne saivat häädön pikkumiehen riemukkailla kiljahduksilla ja näin suomalaisittain on todettava , että vessakulttuuria saisi niillekin opettaa, oppihan suomalainen mieskin , ainakin näin Vapun aikaan ! Kaivariin oli tuotu oudon mallisia harmaita pömpeleitä , joidenka käyttötarkoituksen siippani selvitti minulle !Miesten pisuaarejahan ne ovat !Näyttivät hyvinkin toimivilta , puskaan oppinut  osasi välittömästi moista ihmettä käyttää! Mietin vain , onnistuisiko moinen julkinen toimitus EU:n  tai Amerikan mailla ...Hyvä juttu kuitenkin , samoin kuin kai piskuinen ,paikalle vedetty sauna, jonne kiuasveden kipaisi alaston saunoja hakemassa ulkona olevasta tynnyristä !Pukukoppiakaan ei ollut , siinä sitä riisuttiin nurmikolla kaiken kansan keskellä , eikä kukaan korviaan loksauttanut !Vappu on erikoinen ilmiö suomalaisessa kulttuurissa .
Kesäkin tuli , ainakin auringon puolella .Punainen toppatakkini joutaa nyt kesäteloille , pakkasta vaikka yöksi vielä luvattiinkin .