Toscanan kauneutta ja meidän kuraa...

Juliette Binoche palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla parhaana naisnäyttelijänä Jamesin roolissa nähdään oopperalavoilla paremmin tunnettu William Shimell. Tämän tekijälleen harvinaisen leikkisän ja helposti lähestyttävän elokuvan keskeinen kysymys kuuluukin, mikä on totta tai aitoa ja onko väärennös tai kopio loppujen lopuksi alkuperäistä huonompi. Kirjan nimi on Copie Conformé, aito kopio. Kirjailija James Miller (William Shimell) edustaa yhtä taidefilosofian laitaa.tilannesidonnaista; kopio on on yhtä hyvä kuin alkuperäinen, jos se luo saman vaikutelman. Taidekauppias (Binoche) pitää ajatusta kiinnostavana .

Mies katselee nyrkkeilyä , sen sijaan että osallistuisi kanssani "Iltapäivään Toscanassa ". Moni oli tehnyt toisenlaisen valinnan , sillä teatteri oli melkein täysi .Elokuva oli jo oletuksena erikoinen , minäkin lähdin katselemaan maisemia , joita ei sitten suuremmin näytettykään .Liikuttiin pikkukujilla ja kellarimuseoissa. Mitä sain : sain oppitunnin kuuluisasta "ranskalaisesta rakkaudesta" , kuinka vietellä mies ,leikitellen ja kiukutellen , totta vai ei .Ja antoihan se mies periksi lopulta .Älykästä dialogia ,ei sopinut nukahtaa .Uskomatonta miten seksikäs Juliette voi olla lerpahtaneet rintaliivit huolimattomasti näkyvinä repsahtaneen mekkonsa alla .Tahallinen teho, joka tuotiin esiin , kun hän riisui ne kirkon hämärässä.Ei uskoisi nykyaikana moisen seikan tehoon , mutta se toimi.Mielenkiintoinen elokuva.

Guess Who’s Coming to Dinner, 1967, Yhdysvallat.O: Stanley Kramer, N: Spencer Tracy, Sidney Poitier, Katharine Hepburn. Lauantai-ilta YLE Teemalla tarjoaa katsojilleen annoksen perhedraamaa Stanley Kramerin tavalla. Elokuva kertoo nuoresta parista, jonka roturajoja rikkova suhde uhmaa ajan tapoja, ja kummankin osapuolen vanhemmilla riittää asian suhteen sulateltavaa. Aihe on etenkin elokuvan ilmestyessä ollut uskalias ja puhutteleva, mutta elokuva ei kuitenkaan sorru moralisoimaan liikoja, vaan pysyy alusta loppuun varsin helposti pureskeltavana viihteenä. Elokuva voitti kaksi Oscar-palkintoa: William Rose palkittiin käsikirjoituksestaan ja Katharine Hepburn roolistaan rakastuneen neitokaisen äitinä. Aivan yhtä upeaan roolisuoritukseen elokuvassa yltää myös isää näyttelevä Spencer Tracy, joka menehtyi pian elokuvan valmistumisen jälkeen.

Tämän lauantain Teemailta oli rasismi Martin Luther Kingin ajasta (1963) eteenpäin . "Arvaas kuka tulee päivälliselle " on jo käsite ja esitetty myös meillä teatterissa .Nyt katselin illan elokuvan ja nenäliinaa tarvitsin tälläkin kerralla. On vaikea uskoa , että tuosta kaikesta on vain nelisenkymmentä vuotta .Paljon on menty eteenpäin , paljon on vielä tekemistä, hidastuksia tulee , mutta pysähtymään et aikaa saa . Onneksi.

On minun makuinen ilma .Sumusade , ei tarvitse näytellä onnellista , kun kurassa ja ravassa liikut .Lunta on vielä kasoittain ja vesi valuu lätäköiksi .Liikenteen melu on järisyttävä, mikään ei pehmennä ääntä. Kaunista ylle ?? Mitä se sellainen on ?! Jossain muussa maailmassa , ei meillä . Mutta - elämä muuttui puhtaaksi ,hämyiseksi ja hiljaisemmaksi ,kun kävelin illalla elokuviin .Kaupunki olisi koettava vain iltaisin , pimeällä ja valojen loisteessa.

Tilkassa ystäväni miettii , miksi tytär ei ole käynyt Vuodenvaihteen jälkeen , löytyisikö ystävää , joka osaisi moisen solmun avata ."Koti " muotoutuu hitaasti , tavarat ovat hukkateillä ,kärsivällisyys on koetuksella.Ystävilläkin .Postimuseon kuppilassa kahvittelin toisen ystävän kanssa , myös siellä elettiin napit vastakkain tilanteessa "isät ja tyttäret ".Joskus tuntuu , että se ikivanha kasvatustyyli :"kunnioita jne "oli sittenkin helpompi toteuttaa kuin tämä uusi , jolloin jälkikasvu katsoo voivansa sanella sääntöjä vanhemmilleen .