Varjele Suomen miestä

Suomalaisen miehen myytin uudelleenkirjoitus
Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten vuoro on koskettava, paikoin jopa pateettisuuteen sortuva dokumenttielokuva, jossa puretaan myyttiä puhumattomasta suomalaisesta miehestä. Elokuva sai ansaitusti huomiota ja suosiota osakseen Tampereen elokuvajuhlilla: sille myönnettiin paitsi Suomen elokuvasäätiön jakama Risto Jarva -palkinto, Miesten Vuoro -elokuva on runollinen sukellus ihmisyyteen. Se on matka, joka vie meidät elämän suurten ja vähän pienempienkin käännekohtien äärelle, antaen suomalaisen miehen kertoa niistä omalla äänellään ja omin sanoin. Elokuva päivittää kuvan aikalaismiehistämme. Kliseinen kuva jurottavasta ja viinaa juovasta miehestä on saanut haastajan.

Jestas, onpa arvostelu ! Ja tämä elokuva viedään ulkomaille !Lauteilla ei nähty jurottavaa ja viinaa juovaa miestä , nähtiin jo elonsa aikana paljon viinaa juonut mies , löylyn jälkeen edelleen pullosta puheripulijuomaa naukkaileva , itkuinen ja puhuva mies ! Tutun näköistä oli saunojien joukko - ihan paria lukuun ottamatta - tuossa heitä toikkaroi Tokoinrannan ja viinakaupan välissä . Ja puhumattomuus ei kyllä vaivaa! Yritin löytää netistä kuvan , joka näyttäisi sen miehen mallin , joka elokuvassa meille tarjotaan , eipä ollut . Se on mentävä ihan itse katsomaan ja säälimään Suomen miestä , joka sallii maailman tuntea heidät "näin tuntevina "! Oli jotain hyvääkin .Muutama kaunis otos , saunan seinän lauta , Lapin ruska ja tunturipuron sini , kesäinen järvimaisema saunan ikkunasta.Ja lopun musiikki "makeasti nukkuvasta oravaisesta " mieskuoron esittämänä. Niin , ja ellei mene katsomaan , ei ole oikeutta arvostella.

Upeaa kesäteatteria

Näytelmä perustuu Teijon ruukkialueen menneisyyteen ja herättää eloon palasen Suomen teollista menneisyyttä eteläisessä Salossa. Historiallinen tarina puhuttelee myös tämän päivän ihmistä. Näytelmän vetonaulana on 1800-luvun mallin mukaan tehty perinnelaiva, joka saapuu Mathildedalin satamaan.Teatterin näyttämönä toimii Mathildedalin historiallisten ruukkitehtaiden sisäpihamainen miljöö. Näytelmän käsikirjoittaa ja ohjaa Johan Storgård. Ensimmäistä osaa Aatelin aikaan esitettiin vuosina 2008–2009.

Mathildedalin näytelmäkerho on syksyllä 2004 perustetty kyläteatteri. Aktiivisia jäseniä tällä yhteisestä kiinnostuksesta teatterin tekemistä kohtaan perustetulla näytelmäkerholla on parisenkymmentä. Näytelmäkerho kokoaa yhteen eri-ikäisiä eri alojen ihmisiä, joita yhdistää se, että kaikki asuvat Mathildedalin tai Teijon kylässä

Ystäväni asuu Teijossa , hänen miehensä on innokas harrastelijanäyttelijä.Meidät siis kutsuttiin katsomaan , miten eläkeläinen pärjää monien vuorosanojensa kanssa . Kesäpäivä oli kuuma , ilma kuin paksua samettia. Teijon maisemat ovat hulppeat kallioineen ja yllättävine pienine järvineen . Juotiin kahvit ja me naisväen kanssa lähdettiin uimaan .Autio , upea kallioinen ranta

aivan parin minuutin matkan päässä, mikä ylellisyys ! Metsähallituksen alueita , näiden järvien rannoille ei mökeillä ole asiaa .Mutta uimarin se sallii -ja hellii.Nautinnollista .

Ilta oli pehmeän lämmin , vesi välkkyi ja näytelmä alkoi .Osallistuimme yleisönä laiturilla , sitten liukkaasti mäkeä ylös katsomoon seuraamaan Bremerin perheen elämää Ruukin aikana. Perinteinen kesäteatterin ohjelmisto on ollut takkuilevaa farssia , tämä oli poikkeus . Miljööseen sopivasti istuva historiallinen tarina oli höystetty huumorilla mainioon tyyliin sekoittamalla kakstuhatluku ja 1800-luku .Alatyyliin ei sorruttu , mikä sinänsä on jo aika historiallista , vaan teksti sujui ja näyttelijät osasivat roolinsa .Niin myös meidän eläkeläisemme.Kun kaikki osuu kohdalleen säätä myöten ,voin vain sanoa , että ilta oli todellinen kesänautinto. Toivottavasti myös ensi kesänä sään haltijat suosivat sekä esiintyjiä että yleisöä , sillä näytelmä esitettään toiseen kertaan .Yritän muistaa suositella.

Kesähetkiä

Kesähetket vie katsojan aluksi Pariisin laitamilla sijaitsevaan kartanoon, jonka salit ja seinät pursuilevat ällistyttäviä taideaarteita. Perhe on kokoontunut Hélènen (roolissa veteraani Edith Scob) 75-vuotispäiville. Paikalla ovat Hélènen lapset perheineen.Kylläpäs on hieno kesäinen hetki: sivistynyt, seesteinen, aikuinen eurooppalainen ja erittäinkin ranskalainen taide-elokuva valtavirtakuohujen keskellä. Olivier Assayasin ohjaama ”Kesähetket” on pitkästä aikaa ”jotakin ihan muuta”.

Kuumuuden jatkuessa pinna alkaa kiristyä . Enää ei kiinnosta lähteä lojumaan veden äärelle (ellei sitä järvivettä jostain löytyisi...).Tietokone on saanut olla tylsän olon paikkaajana , samoin kirja , jonka tiiliskiven koko ja hienoinen tylsyys meinasi nujertaa. Hannu Väisäsen kolmas teos omasta elämänkerrastaan oli jonkintasoista sekoilua Savonlinnan taidelukion oppilaan ponnisteluista taiteen takkuisella polulla. Arvostelu osui ihan oikeaan sanoessaan kirjasta , että "mikäs siinä on , ettei lapsuuden ihmeille pärjää mikään !"Luinpa kuitenkin .

Sanaharkan ja tylsän päivän päätteeksi lähdin elokuviin .Viileään ja pimeään .Ja minne pääsinkään ?! Ihastuttavaan ranskalaiseen kartanoon, jossa luonto tulvi sisään vihreänä ja villinä .Uppouduin maisemaan .Tarinakin vei mennessään , muistutti elämän katoavuudesta .Hellyydellä vaalittu koti , sen muistojen täyttämät tavarat , vielä yhdessä koetut kesähetket, kuinka nopeaan ne katovat kuoleman jälkeen.Haikea , mutta hyvä elokuva .

Lammessa ihanaisessa

Ystävyyden, joka alkaa pikkuhiljaa pienistä asioista, mutta jossa käydään lopulta läpi kaikkein pahimmatkin tapahtumat. Lisäksi vietetään mukavaa aikaa toisen kanssa, koetaan yhdessä uusia tapahtumia tai vain ollaan ja syödään lettuja.

Löysin kirjaston pikalainaosastolta kirjan , jonka otin käteeni , koska sillä oli niin kaunis nimi :"Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ."Tämän huippukuuman kesän kohokohtia lienevät ehdottomasti lämpöiset yöt , jotka kyllä tuovat tukalan olon sisätiloihin , mutta mahdollistavat yökyöpelille nautittavan yön vaikkapa parvekkeella .Siellä istuin läpi yön tuota kirjaa lukien , miettien , kuinka joku pystyy laittamaan sanat noin kauniisti , lataamaan tiivin tunteen oikeastaan ei mistään aiheesta. Ehkä minä sitten olen romantikko , sillä arvostelussa se miellettiin kesälukemiseksi romantiikkaan taipuvaiselle. Avitti lämmin yö tai ei , suositan .

Rannalla oloonkin kyllääntyy. Suolaveteen ja ihoon tarttuvaan hiekkaan .Ihmismassaan ja pelkkään olemiseen .Pilvinen hellesää houkutti ajelulle , katselemaan mahdollisia uusia uintikohteita .Autossa kulkee kopassa uintivarusteet mukana siltä varalta , että jotain löytyy .Ja löytyihän taas, konkurssiin päätyvä majoituspaikka ja siellä upea rantasauna laitureineen . Pari poikaa oli pyöräillyt paikalle ,he hyppivät laiturilta veteen .Vesi houkutti ja mies haki autosta kopan , uimapuku päälle ja veteen! Uskomattoman pehmeää on makea vesi !Upea paikka ja lähellä , josta löytyi toinenkin ranta uimareineen .Eli , paikkoja on , ne pitää vain löytää .

Tappakaa lokit

Tänään satoi .Vettä . Ja ukkonen jytisi. Ja tuuli puhalteli . Tuntui ihanalta . Nautin pilvisestä taivaasta ja hetken viileydestä, istuin parvekkeella ja luin kirjaa . Minusta on siis tullut kaupunkilainen .

Kävimme eilen katsomassa erästä myytävää mökkiä .Keskellä kuusikkoa ja tiuhaa puustoa , joka kuului naapurin tontille , joten tuskin niistä polttopuuksi on .Mutta hyttyset viihtyi , niitä oli miljoona miehen jalassa kiinni !En siis ainakaan äkkiä saa häntä mökkisuopeaksi ja täytyy sanoa tässä ja nyt , että ei ne minuakaan innosta !Niin ihana kuin kesä onkin , hyttyset ,paarmat ja lopulta hirvikärpäset vaimentavat hinkua mökkieloon --vai olisiko se "happamia sanoi kettu " syndrooma...Nyt olisi kyllä iki-ihanaa pulahtaa veteen tämän lokin poikasten metelin ja hikisen troopisen huushollin keskeltä...kuikan huutoon ja kultarinnan lauluun , vieläköhän se laulaa ?

vettä vettä

Helle helle ! Mittari kipusi 32,4 asteeseen , mikä taitaa olla Suomen lämpöennätys . Ja pisimmän hellekauden ennätys rikkoontunee tällä viikolla , edellisen ollessa vuonna 1972 , ajan , jonka muistan hyvin .Nukuin silloin usein pihakeinussa yli yön .Kuumuus lienee tappanut hyttysetkin , niitä ei ollut tänäänkään , kun suuntasimme tuttavamökille uimaan ja uimaan ja uimaan ...Vesi oli 26 astetta , pehmeää kuin vain järvivesi voi olla .Upea päivä . En ole turhaan kala horoskoopiltani .

Riivattu helle

Helsinki hukkui veteen , mutta me istuimme kuivina elokuvateatterissa katsomassa "Prinsessa "-elokuvan ennakkonäytäntöä.Kuva taitaa tulla teattereihin syksyllä ja vaikka arvostelussa kerroin , että en suosittele kuvaa ystävilleni , niin suositan kuitenkin .Mutta vain heille , jotka osaavat "lukea "hyvää elokuvaa ja joiden sielu kestää kokea järkytyksiä .Elokuva oli hyvä.Ja se oli järkyttävä.

Elokuva yhteiskunnan perspektiivistä katsoen sairaasta ihmisestä, joka olemuksellaan parantaa ja ilostuttaa muita ihmisiä ja ympäristöään. Samalla kun päähenkilö parantaa ympäristöään vallitsevaa terveydenhoitojärjestelmää paremmin ja tehokkaammin, yrittää vallitseva järjestelmä nujertaa yksilön valovoimaisuuden. Prinsessa on todellisiin tapahtumiin perustuva, huumorin sävyttämä elokuva Kellokosken mielisairaalan tunnetuimmasta potilaasta, Anna Lappalaisesta. Maanis-depressiiviseksi ja skitsofreenikoksi diagnosoitu Anna Lappalainen ilmoittaa Kellokosken sairaalaan tuotaessa olevansa Prinsessa, eikä hyväksy, että häntä kutsutaan omalla nimellään.

Keskimmäinen piipahti pidennetyllä viikonlopulla ja ennätti äitinsä kanssa uimapukuostoksille sekä vanhan ajan jätskille Espan kansoitettuun puistoon .Maailmaa vaivaa helleaalto , kuumaa on joka puolella .Amerikoissa ja Euroopassa kirkot suovat viilennyksen yön -ja päivänkin - aikaan ,kansa huutaa vettä . Suomessa se asia on järjestyksessä , meillä on vettä !Minäkin olen jo luovuttanut ja hakeudun miehen kanssa meren rannoille .Enää en jaksa edes etsiä rauhaisia piiloja , sinne vaan keskelle lapsi -ja äiti laumaa !Moisessa rannassa on se hyvä puoli , että siellä yleensä toimivat vessat,kahvilat ja suihkut .Oppii se vanhakin koira .

kaupungin kuuma kesä

Satuin kuulemaan radiosta ennen reissua ohjelman , jossa haasteteltiin "Sinkkuelämää "-sarjasta väitellyttä .Sen verran juttu kiinnosti ,että löysin itseni elokuvista ."Sinkkuelämää kakkonen " pyöri teattereissa ja siellä istuin teini-ikäisten ja muutaman hieman varttuneemmankin naisenpuolen kanssa. Miehiä oli teatterissa tasan kaksi.Tiukan aktiivisesti en sarjaa ole katsellut , seurannut , kun on kohdalle osunut . Ykkösen kävin katsomassa ,enpä olisi muuten voinut tarinaa arvostella. Sarja on nerokkaasti toimitettu ja näinkin pienellä "osallistumisella " tyttöjen elämään , sulahdin sujuvasti mukaan .Kuten vätöskirjan tekijä sanoi , olisi mukava -ja onkin luultavaa - saada vielä kolmas "Sinkkuelämää ", jossa tyttäret ovat vanhentuneet isöäitien ikään , saanet lastenlapsia , eronneet tai jopa kuolleet , miten se elämä kutakin matkassaan vie.Se on selviö , että menen katsomaan , vaikka aina se selityksen vaatii !


Kuuma kesä kaupungissa (laatuaan muuten ensimmäinen sitten avioliiton alkuaikojen -) teettää outoja juttuja .Kuten elokuvan "The Chost writer ".Upea teatteri , jossa yleensä pyörii hyviä elokuvia ja jossa niitä on miellyttävä katsella tuotti tällä kertaa pettymyksen .Polanskin ohjaus ja hyvät näyttelijät eivät onnistuneet pelastamaan huonosta käsikirjoituksesta kärsivää elokuvaa .Pitkästyttävä , liian monilla kummallisuuksilla mässäilevä ei tuottanut edes jännitystä , leikkurilla olisi ollut töitä .


Onneksi istahdin leivän ja oluen kanssa telkkarin ääreen , sillä sieltä tuli tanskalainen elokuva "Rakastan sinua ikuisesti ".Harvaa teattereihin tarkoitettua elokuvaa viitsii televisiosta katsella, mutta tämä kesti pienen ruudun hyvin ja piti otteessaan yhtäjaksoisesti .Loistava elokuva , jonka olen kyllä nähnyt myös teatterissa .


Matkalle hain kirjastosta kevyttä luettavaa , sekä painoltaan että sisällöltään . Jostain tekstistä jäi silmään Eero Pasasen "Kunnes tuli Kononen ".Olen sen näköjään lukenut , kun ensimmäinen rivi " Rikostarkastaja Martti Kononen oli vittumainen mies " tuntui tutulta .Kelasin kirjasta ja muistan viehtyneeni opukseen , se kun kuljeskeli pitkin Kruunuhakaa ja muita tuttuja seutuja .-Pirkko Arhipasta olen aina pitänyt ja mielestäni kaikki lukenut .Siksipä yllätyin löytäessäni vieraalta tuntuvan nimen "Hietaneilikka "vuodelta 1984.Tarina kulki Forssassa ja sivusi jotain hänen aikaisempaa -luultavasti - dekkariaan , sillä ihmiset ,paikat ja tapahtumat olivat tuttuja . Mutta -jos joku on lukenut Kalle Isokallion hulvattomia valheita , niin Arhippa kehittelee jutussaan valhetta hieman kevyemmällä kädellä . Erikoinen aluevaltaus, liekö niitä muita.-Muusta kevyen sarjasta ei sitten ole suurempaa kerrottavaa , kuin että lukenut olen , rannalla ja hotellihuoneessa .-Ja nyt pitäisi saada matkan kuvat järjestykseen , vielä niin kauan kuin muistaa , missä milloinkin on ollut .

Kuuman kesän kummallisuuksia lienee sekin , että mies sai houkuteltua vaimonsa kahville (jätskille ) illan suussa Tokoinlahden Piritaan .Eino Leinon päiväksi oli kuppilaan tuotettu Leinon runoihin nuotit laittanut laulajatyttö , jota systerikin kumppaneineen ilmestyi kuulemaan.Paikka oli täynnä ja istuimme ulkoilmassa sateen suojassa , kovin paljon emme musiikista kuulleet, tarinaa ilmaantui muutenkin , niin harvoin kuitenkin istutaan nenäkkäin ulkojuottolassa .Ilma oli kuin linnunmaitoa , jota pöytäämme ei kuitenkaan tarjoiltu.

Kotona taas

Takaisin kotona . Mies ajoi yli 3500 kilometriä ja minä luin karttaa , joskus omaksi eduksenikin , minä kun en noista moottoriteistä tykkää . Mitään suunitelmia ei siis ollut , kuin se Auswitch , joten matka sujui milloin nopeaan , milloin hitaammin , riippuen paikan tunnelmasta .Kuvia tuli runsaanlaisesti ja ne tarjoilen teille pikkuhiljaa.Pieni Eurooppakin on suuri ja Suomi kovin heiveröinen monella mittarilla mitattuna .Voisin näin euroopalaisena kesäkokemuksena mainita yhden hyvän , jolla kotomaamme lyö laudalta kaikki muut -ja se on järvet ja vesi ! Ruotsin rannikko kyllä pärjäsi kauneudessa ja muistutti mennyttä elämää landella olemalla TÄYNNÄ punamultaisia ,valkonurkkaisia puutaloja !Liekö koko maali keksitty Ruotisin maalla , sillä melkein Tukholmaan asti kaupungitkin olivat täynään moisia maalaistaloja .Ei sallinut unohduksen armoa.

Nyt on sitten selkä kipeä , kävin kykkimässä Mummin pihalla rikkaruohon perään .Kaupunkilaisen kroppa ei ketä enää mitään ,rapistuu työn puutteesta.