Maailma kylässä ja kotona

Sateli , joten oli hyvä pullapäivä. Sillä aikaa , kun taikina kipusi yli laitojensa , lenkkeilin Tokoinlahden ympäri ja ihailin valtaisaa kukkien määrää ! Tokoinlahden puisto on vanhaa huvila-aluetta ja siellä on muistona menneeltä ajalta kirsikka -ja omenapuita ,ei montaa , mutta kaikkea ei kurja ihminen ole onnistunut tuhoamaan .

Kaisaniemessä oli Festivaalit "Maailma kylässä " .Nyt ei ollut tytär kuubalaisia rytmejä tanssimassa ,vaikka salsa ja moni muu etno-musiikki soi eri arenoilla .Kovin oli kansainvälistä , sekä ihmiset että ruuat .Taidamme mennä huomenna sinne syömään , ulkona eri hajutkin vain kutittavat ruokahermoja.

Tässä sitten näyte taitavan leipojan osaamisesta ! Onnistuin saamaan näppituntumalla rinkulan , joka mahtui täydellisesti tarjottimelle ! Sillä se on hyvä viedä maanantain bridgeen, ei leviä kuin perjantain piirakka , joka levähti pystyasentoon kassissa ! Oli muuten juuri paistettu ja aika pehmeä.....syötiin silti .

Kuinka Onerva olet

Onerva - Kaupungin naiset
25.03.2010 - 29.08.2010
Näyttelyn keskushenkilö on kirjailija ja kriitikko L. Onerva (1882–1972), joka eli kulturellin nuoren naisen elämää 1910-luvulla. Näyttely luo elämyksellisen näkökulman aikakauden helsingittären kulttuuririentoihin kummankin puolen ensimmäistä maailmansotaa. Onerva opiskeli yliopistossa taidehistoriaa, asui itsekseen, nautti aikansa naiskulttuurista, seurusteli närkästyttävän vilkkaasti, avioitui, karkasi, erosi ja eli salavuoteudessa. Hän elätti itsensä ja rahoitti kirjailijantyötään kulttuurin pätkätöillä, opettajansijaisuuksilla, käännöksillä sekä ennen kaikkea lehtityöllä ja kirjoittamalla taidekritiikkiä.
Näyttelyssä Onerva esittelee meille Helsinkinsä: taidenäyttelyitä, teatteriensi-iltoja, elokuvia, puheenaiheita, kahviloita, ravintoloita, konsertteja ja värikkäitä iltamenoja. Hän näyttää, miten iltamenoihin laittaudutaan ja mitä niissä tapahtuu. Hän myös tunnustaa, mikä oli itsenäisen naisen elämän kääntöpuoli: velat, vapauden rajat, moraalinvartijoiden tuomio.

Kävin katsomassa tuon näyttelyn .Naisliito oli hankkinut meille opastuksen ja luulenkin , että ilman sitä Onervasta olisi jäänyt kovin kalpoinen kuva .Rohkea helsingitär vaatii napakoita osoituksia tekemisiinsä -tai tekemättä jättämisiinsä. On hän mahtanut olla melkoinen kiinnipidettävä !--Tein myös Hesarin testin "Kuinka Onerva olet "-ja minustahan löytyi ihan "todellinen Onerva ".Päteneekö nykynaiseen yleensäkin ..

Kevään viimeinen konsertti oli ilottelua Etelä-Amerikasta .Solistina viulisti Augustin Hadelich , jonka taituruudesta ei jäänyt epäselvyyttä .Ja ilottelun puoli jäi kyllä itse soittajille !Tuskin koskaan olen ollut konsertissa , jossa on viisi lyömäsoittajaa , joista yksi juoksee hiki hatussa nuottivihko kainalossa soittimesta toiselle .Tämän konsertin joka nuotin olisi Mummikin kuullut , jos olisi konserttiin jalkavainoltaan uskaltautunut .

Tietää kesän alkua , kun kaikki tapahtumat päättyvät. Naisliiton perjantaibridget päättyivät shampanjaan , piirakkaan ja kanisterilliseen valkoviiniä . Siinä kevyessä huurussa peli sujui leppoisasti ja kun oli niin kivaa , sovimme kesällä pelaavamme sillä porukalla , kuka kulloinkin on paikalla.Tässä vihreässä talvessa ajatusta oli helppo kannattaa .

Pokrova

Pokrovan Luostari keräsi parikymmentä naista ihmettelemään ja kuulemaan Kreikkalaiskatolisen uskon ihmeitä .Yksi ihmeistä oli sinänsä jo se , että löysin perille , sillä toinen kartan lukijaksi ajattelemani oli jättänyt lukulasit kotiin ja toinen tulkkasi karttaa tavalla , jolla ei itse Isä Haritonkaan olisi kirkkoaan löytänyt !Mutta perille tultiin ja se kannatti.Paikka oli kaunis , Isä Haritonin selosteet vauhdikkaita ,-hämmentäviäkin näin heikkouskoisen tajuttaviksi. Ruoka oli hyvää ja kauniisti tarjolla.

Dementialääkkeeksi Isä tarjosi sanaa "karmikubaatti" .Mikä se on , pitäisi etsiä kirjastosta , ei netistä. Vielä en ole lääkettäni nauttinut .

Itse kirkkoon ei kameralla ollut asiaa , joten sen kyllä kalastin nyt netistä... samoin paikan historian , itsellekin muistin virkistämiseksi.

Pokrovan historia
Kirjailija ja itsenäisyysmies Kyösti Vilkuna kirjoitti marraskuun 24. päivänä 1911 kirjeen T.T. Kailalle: "Valtakuntani on Kirkkonummella Jorvaksen pysäkin luona sangen kauniissa seudussa, noin tunnin junamatkan päästä Helsingistä." Heinäkuussa 19. päivänä vuonna 1912 hän kirjoitti August-veljelleen: "Tämä talorakennus-yritykseni on saanut minut niin tuiki lujille, että siitä lähtien kuin "Viimeiset Luostariasukkaat" valmistui, en ole saanut juuri muuta tehdä kuin rahoja haalimassa. Rakennuksen hinta on noussut lähes kolminkertaiseksi siitä, mitä rakentaja sen alun perin laski." Huvilan alkuperäisen hinnan piti olla korkeintaan 7000 markkaa, se tulikin loppulaskujen mukaan maksamaan 22.000 markkaa. Tämä sai kirjailijan jo välistä epätoivoiseksi. Huvila jäi yli vuodeksi tyhjilleen ja sitä oli aloitettu myymään jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Vasta vuoden 1917 alussa huvila myytiin 17.500 markalla.
Huvilan varsinainen kukoistuskausi alkoi konsuli H.A. Elfvingin omistuksen aikaan. Elfving muutatti nimen Kyöstilästä Dannedbrogiksi tanskalaisen vaimonsa kunniaksi. Voi vain kuvitella minkälaisia uhrauksia onkaan vaadittu, kun alue on muutettu esimerkilliseksi puutarhatilaksi. Alkuaikoina tilalla oli Kirkkonummen ulaanien harjoituskenttä. Myöhemmin tila oli myös suojeluskunnan kokoontumispaikka. Jenny Elfving kirjoitti vuonna 1929 Otavan julkaisemassa kirjassaan "Suomalaista puutarhataidetta": "Paistaos, kesäinen päivä. Paista meille, paista muille, Routa Suomesta sulata." "Katsellessa tällaista paikkaa ei voi olla ajattelematta; Täällä pitäisi olla puutarhakoulu. On vahinko ettei ammatti-ihmiset voi olla täällä oppimassa kahta erittäin tärkeää asiaa. Ajan tarkkaa käyttöä ja järjestystä." Me nykyiset olemme varmaan häpeäksi tilalle , kun emme saa aikaan järjestystä. Eikä meidän kelloissamme tunnu oikein aika riittävän. Konsuli H.A. Elfving laajensi päärakennuksen idänpuoleista osaa neljällä suurella huoneella ja rakensi keittiö siiven. Aiemmin julkisivulla ollut avoterassi muutettiin lämpimäksi tilaksi. Samoin julkisivu sai kolme kaari-ikkunaa sekä kaksi parveketta.
Etenkin länsiparvekkeelta kesäiltaisin avautuu mitä kaunein näkymä graniittiselle kaarisillalle , joka on rakennettu 1800-luvulla. Lisäksi hän rakennutti suurenmoisen hevostallin ja yhden Suomen ensimmäisistä ulkomaneeseista. Tilalle rakennettiin nopeasti myös talot autonkuljettajalle ja puutarhurille. Lisäksi konsuli Elfving hankki ympäristöstä maa-aloja, rakensi Jorvaksen asemalle myllyn ja sen ympäristöön henkilöstölle useita tanskalaisvaikutteisia taloja. Jorvaksen asemalta olemme purkaneet erään näistä taloista kun se oli saanut purku-uhkauksen ja nyt olemme pystyttäneet sen tilallemme. Kolmekymmenluvun talouslama kävi kohtalokkaaksi myös Elfvingille ja hän menetti tilan. Vapaaherra Svante Aminoff lunasti tilan itselleen. He asuttivat tilaa aina Neuvostoliiton "vuokra-aikaan" asti. Tilalle oli onni, että päärakennuksessa jakoi tuomioitaan neuvostoliittolainen sotatuomioistuin. Sotatuomari asusti talon yläkerran huoneita, kirjastoa ja kahta länsipuolen pientä huonetta. Hevostallissa toimi leipomo. Tullessani alueelle löysin läheisestä metsästä suuret kasat puhki kuluneita leipäformuja "ryssänlimpuille".
Kymmenen miehitysvuoden jälkeen tila pääsi rapistumaan samoin puutarha ja puusto. Aminoffin suku palasi tilalle ja säilytti sen omistuksessaan vuoteen 1960, tilan osti Kirkkonummen kunta , joka sijoitti sinne kehitysvammaisten kodin. Tulipalon jälkeen tilalla oli erilaista pienteollisuutta. Tämän jälkeen tila oli päässyt pahoin ränsistymään. Tullessamme tälle alueelle vuonna 1996 remontoimme ensiksi niin kutsutun autonkuljettajan talon. Keväällä pääsimme muuttamaan huoneen ja keittiön käsittävään asuntoon. Asuin siellä kahden poikani, 74-vuotiaan taloudenhoitajan ja kolmen työntekijän kanssa. Tunnelma oli tiivis. Muutettuamme tilalle, annoimme tälle tilalle uuden nimen, Pokrova, joka tarkoittaa Neitsyt Marian suojelusta.

Syntymäkommari onnittelee 70-stä Ullaa!

Kun omat tyttäreni muistavat lapsuutensa Vappukulkueista , kadun varrella seisten , iskulauseet "SKP-Suomen kansan puolesta ", niin mitä muistaa Nelli , joka marssi punaisten kulkueen etujoukoissa jo lapsesta lähtien ?

Silmät ympyriäisinä luin kirjan kommunistiaatteen läpitunkemasta perheestä . Kuinka se imaisi mukaansa ja kuinka itsestään selvyyksinä perheessä kasvaneet lapset sen omaksuivat .Hyvin selväksi myös tuli , että on melko mahdotonta muuttaa aikuisena ajatuksiaan kapitalistiseen suuntaan , vaikka kommunismin kulissit kaatuivat ympäriltä ja omat vanhemmat alkoivat arvostaa ennen hyljeksimiään asioita .Hyviä ja huonoja arvoja , monia ,joita vielä tänäänkin soisi ihmisten kannattavan .Jokin siinäkin vetosi minuun , olenkin aina sanonut , että olen sellainen syntymäkommunisti...

Sinun lapsesi eivät ole sinun on saanut runsaasti palstatilaa tiedotusvälineissä, sillä Honkasalo on antanut kasvonsa taistolaisuuden varjossa varttuneelle, nykyään kolmikymppiselle pioneerisukupolvelle. Kirja on julkisuutensa ansainnut, se on luistavaa luettavaa, ajankuvassaan tarkka ja uskottava. Myönteinen vastaanotto saattaa tosin olla vastalahja siitä synninpäästöstä, jonka romaanin lempeä taistolaistulkinta antaa suurten ikäluokkien kulttuuriälymystölle.

Honkasalon romaani on julkisuudessa kaventunut 1970-luvun ja pioneerilapsuuden kuvaukseksi. Valtaosa kirjan sisällöstä on kuitenkin reaktioita pioneeritaustaan ja isän yhtäkkiseen lähtöön. Nelli säilyttää lapsuuden ihanteellisuutensa, joka jalostuu Kallion taidelukiolaisen angstin kautta 1990-luvun nuoren naisen kansainväliseksi juurettomuudeksi. Maailma ei ole muuttunut paremmaksi, mutta vanhempien radikaalisukupolvea vastaan on vaikea kapinoida.

Vuorokausi kääntyi jo Ullan seitsenkymmensynkkärin päivälle !

Onnittelut !

Talviturkki nurkkaan

Katselin netistä , mitä Helsinki tarjoaa sanalla "uimaranta ".Vastauksia tuli yli kahdeksankymmentä ja siinä ovat vain ne viralliset.Joten - uimapuku ja pyyhe kassiin ja menoksi . Tällä kertaa suuntasimme Vuosaaren rannoille ja löysimme pienen hiekkapoukaman ja upeat sileät kalliot. Pieni pukukoppikin oli , jossa ujompi voi vaatetta vaihtaa. Ruhtinaallista oli oleksia melkein omalla rannalla , vain yksi neito kärvisteli hiekalla.Suolaistahan se merivesi järviveteen verrattuna on , mutta minä kävin uimassa , kaksi kertaa.Talviturkki on vihdoin heitetty nurkkaan ! Vesi oli noin kaksitoista astetta , ei kelvannut miehelle eikä sille ainoalle auringonpalvojalle. Taas oli "oma vesi ", kuin maalla konsanaan . Samoin tuli juttua paikallisen sorsan kanssa , se kun lähestyi kerjäämään puolen metrin päähän . Siinä sitten keskusteltiin , minä juttusin ja se kuunteli .

Kummasti päivä kului ilman kotiin unohtunutta kirjaakin .Vesilintujen pesimätouhuja on mukava seurailla.Metsässä kuuntelin moninaisia lintujen lauluja ja haistelin pihkan tuoksua , maistoin ketunleivän .Suomalainen luonto on kaunis.

Kirjoja on tullut luettua monenlaisia .Juuri lopetin Elina Hirvosen "Että hän muistaisi minut ".Kirja ei ihan auennut ,luin ja unohdin lukemani .Kuka muistaisi ja miksi ?Väkivaltaiset vanhemmat ? Mielisairaan veljen ? Kaksoitornien romahduksen ?Ja elämän siinä välissä . Silti veljen ja sisaren suhde liikautti jotain , ehkä hän muistaisi minut. Silti pidin kirjasta . Hain kirjastosta Laura Honkasalon kaksi romaania ja aloitin uusimmasta ."Eropaperit " on oikeastaan anopin mietteet pojan erosta .Muu elämä kiertyy sitten niiden ympärille.Anoppi makaa masentuneiden vanhusten osastolla ja ex miniä on melkein ainoa ,joka käy katsomassa ja juttelemassa .Vaikka kirjassa oli paljon valoisaakin , perusvire oli apaattinen ,usein pahansuopa.Ehkä meitä on tuohonkin veneeseen .

Olen myynyt valokuvaustarvikkeeni Huutonetissä .Nyt ne pitäisi sitten saada uudelle omistajalle , ehkä siellä joku kertoo , miten se tapahtuu.

Tukahduttavaa

Kalifornian Hermosa Beachen kuuluisuus on pongattu ! Keskimmäinen kävi kotimaassa - kummiksi kutsuttuna ristiäisissä , johon tilaisuuteen minäkin pääsin mukaan - ja löysi netistä tämän kaunottaren .Kuuluisuus on tämän hetken kuuma nimi , Annelynne McCord.Mistä sarjasta , jäi vielä minulle epäselväksi .Mutta nähty on ja seurattu , miten Papparazzit toimivat !

Suomi on taas kerran ollut Euroopan kuumin paikka .Liki kolmekymmentä astetta on mittailtu vähän siellä sun täällä .Ilahduttavan rennosti hesalaiset ottavat auringon ja sen suoman lämmön kansoittaen puistot ja terassit vähäpukeisina ja iloisen poreilevina. Joskus ihmettelee , minne katoaa kesäksi se kuuluisa suomalainen mörökölli , joka ei sanaa suustaan saa.

Nyt kaipaisi sitä mökkiä . Edes paikkaa , jossa voisi istua veden äärellä ja kuunnella lintujen laulua . Mahdollisia mökkipaikkoja kierrellessä ennätin kuulla käen kukahtavan yhden kerran , hyvä edes niin .Mustarastahan kyllä lurittelee kaupungin kivimuurissakin ja varikset sekä lokit antavat roiman aamuherätyksen , josta nyt ei aina olisi niin väliä .Kuumaa on, ukkostavaa.Minä etsin varjoa.Hesarissa luvattiin kyiden ja hyttysten ennätyskesää , sitä en kyllä kaipaa , mutta mullan kosketusta ihan oikeaan maahan , sitä haistelisin . Sen puutteessa voin hienostella upean punaisilla kynsillä , eihän tarvitse kitkeskellä .

Pärnusta autoillen

Nyt se on sitten tehty -Viron reissu . Ei ollut meitä varten tuo maa.Hyvä puoli sateessa , tuulessa ja kylmyydessä oli se , että saimme luultavasti todellisemman kuvan maasta kuin olisimme saaneet auringon lämmön helliessä . Kovin helposti ei Vaasassa kasvaneen miehen päätä kyllä käännetä , sillä muutama ilmiö oli silmiinpistävä: Suurinta muotia oli hupullinen , usein vielä karvareunuksinen huppu ja se huppu pysyi tiukasti päässä.Kuin myös Vanskilla , sillä merituuli oli puhalsi poikittain ja kylmästi .Toinen ilmiö oli rullaluistimet .Koululaiset palasivat koulusta liukkaasti luistellen huppu päässä ja mikäs oli luistellessa , kun maa on tasainen kuin pannukakku , ainakin tältä ilmansuunnalta.

Ilmiö , joka ei ollut riippuvainen ilmoista , oli suuri sotkuisuus. Talojen pihat olivat kamalassa kunnossa , roskaa ja jätettä pitkin ja poikin .Kaikki oli rempallaan .Köyhyys ja puute näkyivät , se ei liene kuitenkaan syy tekemättömään työhön .Kyselimme kiinteistötoimistossa vuokrattavien (tai myytävien ) talojen perään ja saimme pitkän ihmettelevän katseen , kun kysyimme näyttöä viikonloppuna ! "Ei toki ! Eihän kukaan nyt viikonloppuna näytä ! " Se siitä ja markkinataloudesta ,hommat loppuu kello neljä ja viikonloput vapaata .Herää kysymys , koska kansa pääsee myytäviä katsomaan ?

Ihmiset olivat kyllä kovin ystävällisiä , löysimme jopa paikallisen loistotasoisen hotellin , parinkin , sillä turistien kansoittamaan , enimmin suomalaisten , kylpylähotelliin ei mieli tehnyt , meille kun riittää sauna ja allas .Hintataso on onneton , ei kehtaa edes katsoa lukemaa euroissa.Tämä kesä taitaa olla viimeinen edullinen kesä kierrellä , sillä euroon siirtyminen nostaa hintoja väkisinkin .Esimerkkinä -miten jaat euroiksi 0,50 sentin tekstiviestin ?! Summa kun pitää jakaa 15:toista !

Toki minä kaunistakin löysin .Mutta se on kaikki turistia varten ja siinä , missä turisti jaksaa kävellen liikkua .Ja löysin minä niitä upeita talojakin ja varmasti olisi myös kartanoita . En silti jaksa uskoa , että virolaisilla on rahaa ja tarmoa kunnostaa entisiä venäläisten ruhtinaiden upeita asumuksia , kun tavallisen kansan omaankaan asumiseen ja elämiseen ei jakseta panostaa.Näin minä sen koin ja näin, vajaan viikon ja runsaan kiertelyn kokemuksella.Se ei ole paljon , mutta meille riitti.

meren yli kesään

Edessä on meri ja sen yli pitäisi huomenna päästä .Viro on suunta , mutta muuten on kaikki hakusessa , ei yöpaikkaa , ei ollut edes tietoa , että Virossa on vielä oma valuutta käytössä ! Mutta eiköhän kaikki selviä , tavalla tai toisella . Tällainen matkailu on tälle parille toki tyypillistä , mutta voisin ehkä lisätä , että oli tyypillistä silloin vuosia sitten!Nyt ehkä olisi viisaampaa lähteä hiukan paremmin eväin , ettei yön seljässä tavitse ihmetellä , minnekähän päänsä painaisi. Vajaa viikko meinataan reissailla ja katsella , mitä maa meille voisi tarjota vai tarjoaako yhtään mitään . Nyt tuli käyttöä sille suunnattomalle vaatemäärälle , joka tuli ostettua Amerikan mantereella.Viroon on luvattu aurinkoa ja lämmintä kesää.

Laitoin Baldanit Huutonettiin myyntiin .Olen utelias , kuinka käy.

Tragedia komedia

Viimeinen valssi on huvittava ja liikuttava musiikkinäytelmä, joka käsittelee ajankohtaista aihetta – vanhenemista”, Leppäkoski kiteyttää näytelmänsä. Hänen kasvoilleen syttyy erityinen hymy, kun hän kertoo esityksen olevan ”ajoittain hyvinkin koominen”. Siitä ei ole epäilystäkään! Näytelmässä vanhukset (Sara Paavolainen, Leena Uotila, Riitta Havukainen, Ulla Tapaninen, Antti Litja, Seppo Maijala ja Tom Wentzel) muuttavat hoitokotiin, jossa yhteiselo muiden kanssa tuo kuvaan yhdenlaiset haasteensa ja vanheneminen itsessään toiset. Leppäkoskella on vanhenemisesta hieno ajatus, joka kuvaa myös Viimeistä valssia hyvin.

Jokin on mennyt pieleen Kaupunginteatterin teatterintuottajien päässä , "Viimeistä valssia " mainostetaan komediana. Se on kuitenkin melko puhdas tragedia .Esitys irvailee ja naureskelee ihmisen vanhenemisesta. Se ei naurata , pikemminkin surettaa .Jokus tuntuu , että Kaupunginteatteri harjoittaa yleisön teatterimaun aliarvioimista ja tarjoaa jatkuvasti komedian nimissä alamittaista tekstiä panostettuna alapää-vitseillä .Hauskana komediana näytelmä vetää bussilasteittain porukkaa maaseudulta , ja mitä heille näyteään ?! Tätä se on , suuren kaupungin teatteri !Hienoa , tullaan ensi vuonnakin .Ja näin kouliintuu maaseudun teatterimaku.Vaikka onhan se mahdollista , että se joka nauroi , oli sittenkin pääkaupunkilainen... Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä ja ainahan on kuitenkin käyntinsä väärtti nähdä elävä esitys .Joten ei tämä ilta ihan pieleen mennyt !Tuli pukeuduttua , laitettua jalkaan yhdeksän sentin korot -upeat vanhat baldanit - ja kärsittyä tuskan hiet .Nämäkin kengät tanssivat illan viimeisen valssin .

Eilen näin kevään ensimmäisen valkovuokon ja tänään heräsin ,kun taivas syötti suuria valkoisia lumirättejä .

Hauskaa Vappua

Kalifornian kirkas aurinko on takanapäin -ihan kirjaimellisestikin , silla tytär ilmoitti parin päivän lumentulosta ja yli kahdeksankymmentä mailia puhaltavasta pyörremyrskytä .Ja huomenna jo taas kuumaa ja aurinkoa .

Toisin meillä . Vappu tuli ja meni.Aatto shampanjan , bridgen ja univajeen merkeissä alkoi lupaavan hauskana,siitä jatkoimme Mantalle , jossa yli viisikymmentä tuhatta muutakin lakittajaa seilasi shampanjalasi kourassa .Manta oli häveliäänä tyttönä saanut tänä vuonna nutun upean vartalonsa peitoksi ja lakkikin pysyi kohtaisen kauan kutreilla .Joten kaikki hyvin Vappuaattona .Taivas synkistyi , tuuli koveni ja illan suussa sade kasteli juhlijat .Me olimme jo siinä vaiheessa kotona , kuten "vanhuksen " kuuluukin olla .

Ullanlinna ei onneksemme kuuluu varsinaisiin perinteisiimme , sillä koko yön tihuttanut sade kyllä kasteli juhlijat telttoineen .Krapulaiset heräilijätkään eivät liiemmin viehätä.Sen sijaan Vappu ei tule ilman Vapunpäivän syntymäpäiväsankaria, jonka luokse oli taas kokoontunut uskollinen joukko juhlijoita .Vuoroin simaa, vuoroin shampanjaa skoolannut sankaritar onnistui kätkemään ja löytämään lasinsa milloin mistäkin pöydän nurkalta ja jos ei aina ihan oma ollutkaan , skoolaaminen sujui oikeaoppisesti.

Ysivitonenkin jaksoi lähteä autokyydillä Vapun rippeitä katsomaan , vaikka jalka kenkkuili sen verran , että Leif Segerstram ja Mahler eivät torstaina saaneet häntä innostumaan.Amerikankävijä menetti musiikin nautinnosta ison osan , silmät meinasivat lupsahtaa kiinni väkisinkin .Onneksi teos sisälsi huomattavan osan " herätysosioita ",törähdyksiä ja kumahduksia.Pelastukseni häpeältä.

Hiirenkorvia löytyy jo ja valkovuokko kukittaa metsänlaidat .