Perjantai -riskien päivä .Kävelin kauppaan noutamaan Mummin syntisen kalliin uuden jakun .Olin siis riskialttiilla alueella - butiikki tulvillaan juuri minulle sopivia vaatteita.Onnittelin itseäni toivottamalla hyvät joulut ja poistumalla kädessä kaunis punainen kassi sisältäen vain jo maksetut ostokset.
Seuraavana listalla oli miehen sukat .Ohuet , villaiset , sisäkenkään mahtuvat .Kaupungin tällä laidalla on monta herrasmiehen vaatetusliikettä , mutta ei kellään villaisia jalkaan laitettavia. Herrasmiehet eivät kuljeksi ulkotiloissa pikkukengissä ,laittavat jalkaan silkkiä .Poikkesin Kamppiin ja siellä kyselyn tuloksena sain rahvaanomaisen Anttilan ! Kalliit , laadukkaat ,ohuet villasukat putosivat välittömästi luokkaa alemmaksi . Ostin ne silti .
Bridgen pelaajilla oli nauru herkässä ja peli sujui mukavasti vitsin poikasta lohkaisten. Joulun kunniaksi keittiössä komeilevat erilaatuiset glögipullot , otin riskin ja nautin kokonaisen lasillisen viinipohjaista juomaa .Pelin lopun lähestyessä jotain tapahtui - taloon levisi hirmuinen valkosipulin haju ! Migreenikon kaksi varmaa keinoa saada aikaan kunnon päänsärky, viini ja valkosipuli ! Äkkiä ulos raikkaaseen ulkoilmaan ja reippaasti askeltaen kotia kohti .
Tytär oli ostanut liput nykyaikaiseen joulukonserttiin Kulttuuritalolle. "The Club Five " -viisi nuorta laululajaa ,
jotka tuottavat kaikki äänet , myös orkesterin , omilla äänihuulillaan .Esitys oli huikean raikas , taidokas , innostava ja erinomaisen tasokas . Laulajien äänet soivat kauniisti yhteen ja solistiset osuudet ,varsinkin naisäänet ,helisivät hopeisesti .
Valomestari osasi työnsä ja valokeilat kiersivät mustaa salia milloin violetin ,milloin turkoosin värisinä .Olit kuin keskellä revontulia , upea esitys .Migreenikon painajainen .Joskus tilanne on jokotai.
Kulttuuritalon historia oli jäänyt nuorimmalle tavoittamatta . Pieni kertaus Suomen poliittista historiaa oli paikallaan ja talo sai raaminsa.