..ja taas muutetaan...

Eihän se kesä todellakaan ole vielä ohi ; se jatkuu naapurin Mummon pihalla moninaisin kukkaistutuksin .Minulle kesä on kääntymässä syksyn puolelle , kaupunkiin muutto on aina syksyn asia , tapahtui se sitten elokuussa tai syyskuussa.Minä kuitenkin vielä vierailen kesässä kuukauden ajan ja siinä sivussa pakkaan yli kahdenkymmen vuoden kodin tavarat laatikoihin , kannan ne autotalliin ja nostan pinoiksi odottamaan muuttoauton saapumista . Nämä harrastukset kyllä ramaputtavat sekä selän että olkapään , pitäisi hankkia sitä ergoa ...

HUSsikin on ilmoitellut olemassaolostaan ja päivä on vihdoin annettu .Sehän sopii ,sillä mies on muuton aikana sopivasti toipilaana ja pääsee taas kerran muuttamasta .Paljon on muutettu , mutta aina on miehellä muuta hommaa juuri siksi ajaksi .Eipä silti , en valita . Voisin valittaa , jos hän törmäilisi jaloissani ; muutto on mielialajuttu , sitä lukee ja kertaa elämäänsä talteen laittamiensa tavaroiden kanssa .Hidasta puuhaa , jossa toinen ei voi auttaa.

Taivas oli korkealla , mieli matalalla .Kumpikin muuttui ennen iltaa.

Kaislikossa

Elämä jatkuu ! Ei nyt ihan uusin tuulin , mutta mukavasti vanhaa kerraten - bridgen merkeissä . Meidät oli kusuttu pelaamaan merelliseen ympäristöön, se ilolla otettiin vastaan .Sisävesien kasvattina en itse merta kaipaa , silti kamerani tallensi muutaman levollisen hetken kaislikon reunasta.Vihaamani moottoriveneet tököttivät rannoissaan , kukaan ei ollut häiritsemässä rannan hiljaisuutta.Satunnaista , kuulemma . Ja lastenlapset , heiltä ei isovanhemmat henno moottoreiden päristelyä kieltää. Aikansa kutakin,lapset kasvavat ja vanhenevat -ja vaativat hiljaisuutta . Sitten se kierros taas alkaa alusta .

Emäntä tarjosi lohikiusauksen salaatin kera , se oli hyvää , siitä kiitos ! Ja kahvi marjaisen kakun kanssa pani uutta vauhtia peliin , joka tuntui kesän aikana kirkastuneen aivojen levätessä kesän yli. Sillä näinhän se on , kesä on ohi , oli kauniita päiviä kuinka helteisiä tahansa , yöt ovat pimeitä ja aamukaste pitkälle puoleen päivään .

Maalla odottaa minua vielä iso urakka tavarataivaan selvittelyssä .Hetkittäin tuntuu , että olisi viisautta sulkea vain ovet ja unohtaa , että on koskaan omistanut mitään .

HUSsin "kiire" antaa odottaa itseään . Jos sama tyyli kulkisi jonkun muun asian kanssa ,asiakas menisi jo lankoja pitkin .Kysellään taas parin päivän päästä....

I,ll think it tomorrow

Toiselle tavarataivas , toiselle painajainen .Sitä olen nyt selvitellyt viikon päivät . Aukonut laatikoita , joissa lukee "...lapsuusmuistoja " , lukenut vanhoja aineita ,kyynelehtinyt ja nauranut . Kun ne ovat tähänkin asti kulkeneet huushollista toiseen , saavat jatkaa matkaansa mukanamme , minne se sitten viekin .Systemaattisena muutajana pakkasin vuosi pari sitten purkamani lasten nukke -,porsliinihevos -ja hammasmuotit takaisin laatikoihin,joissa ne olivat uinuneet ennenkin .Nyt ne huilaavat Mummin varaston hyllyllä, jäänevätkö sinne vai jatkavatko matkaa.

Ihminen on kumma eläin ; se kerää ympärilleen suunnatoman määrän tavaraa , jota se ei koskaan käytä. On niin mukava katsella ja omistaa.Tilalla on tarve täyttyä ja tuon tarpeen olen kyllä onnistunut toteuttamaan .

Tämä kesä on kuin kiusallaan ollut rehevä monin tavoin , ikäänkuin näyttänyt meille , minkä taivaallisen paratiisin me nyt menetämme .Kaikki kukat kukkivat , marjapensaat nuokkuvat marjojen paljoudesta . Olen ihan tarjonnut punaisia rastaille , ei ole kelvannut.Lintuja ei ole , kun ei ole hyttysiäkään.Ei mäkäräisiä , ei paarmoja eikä käärmeitä .Pääskysiä tosin vielä suihkii pellon yllä ja sirkutus on kova , mutta uutta poikuetta eivät nekään ole tehneet. Naapurikaan ei ole häirinnyt moottorillaan , ei järvellä ei maalla.Hiljaista ja tyyntä on ollut ; minä ja kuikat uimasilla.

Aina on uusi "viimeinen ", jota en enää ensi vuonna tavoita. Kuikan huuto aamujärvellä , kurjen koilotus sen noustessa raskain siivin veden ylle kaartaen hetken ja laskeutuen pian takaisin .Se on aina yhtä vaikuttavaa.Ja niin haikeaa.

Mutta tulee syksy ja pimeys , kaupungissa on elämää ja toisenlaisia ääniä .Ja ennenkuin on uusi kevät , moni asia on varmasti toisin .Eli Scarletin sanoin :" I wont think it today . I,ll think it tomorrow."

Elämää kuvina

Voisi sanoa , että olen yhtä "haavi auki " kuin tämä onneton pääskyn poikanen , jonka myrskytuuli pudotti pesän kanssa alas , säilyi hengissä , itki apua ja nostettiin "kuiville " , vaan eipä auttanut ! Aamulla se makasi elottomana myttynä .

Elämä on kummallinen ilmiö , se antaa joskus suurella kauhalla ja ottaa sitten yhtäkkiä pois viimeistä pisaraa myöten !Ehkä taas aloittaen tipottaisen hyvän jakamisensa jossain uudessa .

Miehen sairaus on edennyt pisteeseen , jossa odotellaan huomista tietoa suuren leikkauksen ajankohdasta , kiireellisenä (hassu toteamus , kun heinäkuussa ei kiirettä tunneta sairaalassakaan ) , elokuussa. Tieto summasi järjen ja tahdon ( ei tunteen ja mielen ) luopua mökkipaikasta , innokas ostaja kun ilmaantui sopivaan hetkeen tarjouksineen. Kymmenin ruuduin kuvaamaani järvimaisemaa on enää mahdollista ihailla syyskuun loppuun .

"Vesi vanhin voitehista " -iho on tämänkin kesän jäljiltä silkin pehmeä , eikä rasvoja juuri tarvita. Olenkin uinut jäiden rikkomisesta asti joka ikinen päivä , jonka olen paikalla ollut .Sitä tulee ikävä , monen muun asian kanssa.Kauneutta , ilmavuutta , lintujen laulua ja sateen helinää veden pinnalla .Tulevaisuus on pohdinnassa ja riippuu paljolti huomisesta ja sen seurauksista .

Kamera on ollut ahkerassa käytössä . Olenko kuvannut jo sen ja sen kohdan ?! Sähkökaapin ,vessan nurkan ,saunan naulakot ?Entä onko tuo kuvattu kesäaamun ensivalon tunteina?! Tai tuo ? Siispä ylös ja kamera töihin , sitten takaisin unten maille.Mitään et saa takaisin , turhaa kuvaa ei ole .