Juhannusmuisteloita

Juhannus meni. Olin kunnon flunssassa, en oikein edes muista aaton kulkua.

Navetassa syötiin, ei nyt lunta satanut, mutta ei ollut hyttysiäkään. Porukka kävi saunassa lämmittelemässä, tein ruuan -ja sitten odotimme. Nuori pari -tyttäreni - juuttui saunaan, ruoka jäähtyi, isäntä hermostui, lipun nosto unohtui, unohdettiin hyvä käytös ja aloitettiin ruokailu vajaalla juhlaväellä -hieman vajaissa tunnelmissa, joka osalla porukasta nopeasti nousi isännän ilmoitettua, että jalkapallo alkaa sitten nyt! Sinne ne sitten katosivat, juhannusjuhlijat. Mutta oli kuulemma yhtä juhlaa koko ottelu, että kai se on uskottava!

Juhannus oli ja meni ,pienellä porukalla ja hiljaisesti. Vastarannalla musiikki soi, pyssyt paukkui, kukaan ei tiettävästi kuitenkaan kuollut. Juhannusruusu hehkui kukkaansa kesäyön valkoisuudessa, itikat oli syöty parempiin suihin ja keltasirkku poti päänsärkyä kopsahtaessaan ikkunaan; sekin toipui ja lensi pois .

Se oli Juhannus 2008. Tuntui kuin emme olisi viettäneet aikaisemmin Juhannusta ollenkaan, sillä en löytänyt ainuttakaan kuvaa "Perhe-Albumista", jossa moista juhlaa olisi vietetty! Joko valokuvat ovat siihen aikaan olleet sen verran kalliita, että en ole monia samoja tilannut tai sitten yksinkertaisesti olemme viettäneet Juhannuksen joko kotosalla ja  tietysti ihan aikojen alussa miehen vanhempien mökillä, asia, joka melkein tappoi intoni omaan mökkiin! Miksikö?! Oli hyttysiä, paarmoja ja miniä, joka tiskasi ja tiskasi ja tiskasi. Mutta olihan myös järvi ja sauna, ainahan ne kivikylän voittivat.

Juhannus, keskikesän juhla, aika , jolloin aurinko ei laske horisontin taakse kuin hetkeksi täällä kivisessä etelän kaupungissa, keski- Suomessa se ei laskenut ollenkaan . Ensimmäinen Juhannus , jonka vietän kerrostalossa kaupungissa, ei siis tunnu Juhannukselta ollenkaan. Kaupunki on hiljainen, vain turistit kansoittavat rantakahvilat ja torin laidat . Ja valkoposkihanhet . Niillä on poikaset ja ne ovat hyvin vartioivia, tulevat kohti, jos vähänkin pitempään vilkaiset. Ullanlinnan kallioille ei ole asiaa.  

 Juhannusaatto on muistojen aikaa tässä pihassa, sillä  pikkumiehen äiti kastettiin tuossa aidan takana.

Kastekukkaset oli saatu tämän pihan upeista valkoisista sireeneistä,  nyt ne olivat jo aikaa kukkineet. Silloin muinoin täällä oli vain viisi taloa, me ja neljä muuta. Helluntailaiset, jehovalaiset, mormoonintapaiset, kirkkoon kuuluvat ja yksi pakana.Tuosta huolimatta paikka oli kuin keskellä satua, vanhoja omenapuita ja villiintyneitä pihoja. Nyt kaikki tuo on kadonnut, talomme on ympäröity kaksikerroksisilla pientaloilla ja yksityisyys on kadonnut. Vain "keinoemo" asustaa mökkiään enää, ehkä ei hänkään kauaa.

Tuo kirjoitus oli vuodelta 2013 ja nyt ollaan vuodessa 2024. Muistojen piha on kärsinyt, sireenit ovat kuivahtaneet, aidan takana näkyvän katon alla alla vieraita ihmisiä. Keinoemo on muuttanut palvelutaloon ja muistelee yhtäläisellä kaipauksella juhannuksiaan kuin tämä kirjoittajakin.

Juhannuspäivänä tarjosin ruuan Ysikasille ja systerille, pikkumies tietysti mukana. Kerrostaloihmisen on käytettävä ne mahdollisuudet, mitä hänelle on annettu, joten parvekkeelle vain koko jengi!

Se on kesä nyt ja paremmaksi ei tule  !Ysikasi yritti selostaa, jotta on vähän kylmää, mutta sinne hänkin joutui, villasukkineen. Ehkä nyt tulevalla viikolla sukat katoaa, kun superhellettä luvataan .
Musiikki on pikkumiehen ehdoton suosikki, Mummin vanhat levyt on heti laitettava soimaan, piano on aukaistava ja Täti-Tuuti saatava mukaan soittamaan.

Täytyy vain toivoa, että tuosta yhteissoitosta naapurit nauttivat, kuuluvuus yli Töölönlahden oli taattu .

Se oli silloin noin, nyt on Pikkumiehestä tullut Isomies ja jalkapallo on vienyt koko kaverin mennessään.

Eläkeläinen viettää Juhannusta nyt vuonna 2024 hyttysvapaalla, paarmattomalla,
mutta myös linnunlauluttomalla, ellei sitten lasketa lokin kirkunaa linnunlauluksi, äänellään kukin lintu laulaa, ehkä tämä kuuluu kaupunkilaisen Juhannukseen.

Hyvää Juhannusta teillekin, missä sitten sen vietättekin.