Vuosi vaihtuu

Mikä on suurin muutos tällä vuosiluvulla?!  Eipä tarvitse pitkälle miettiä, kun mieleen tulee välittömästi huolestuttava ja yllättäväkin huomio omalta osaltani. Tuskin siihen kukaan muu on ajatustaan laittanut, mutta näin kaukaisena, suuren naapurin rajamaan asukkina, ikääntyvänä mummoihmisenä, kuviin tukeutuvana ja muistoihin kääriytyneenä, äitinä jopa, huomio on saanut turhan suuret mittasuhteet, jopa näin suuret, että siitä ihan tekstiä kirjoitan! Rapakon takaa tuleva teksti on muuttanut kielialuettaan! Lapsuuden, lapsuuskodin ja sukulaisten valtakieli on kadonnut, suomen kieli on muuttunut englannin kieleksi. Eipä tuon pitäisi kummajainen ollakaan, koko aikuisikänsä tytär on käyttänyt jotain muuta kieltä kuin lapsuudessaan oppimaansa, oli se sitten englanti, saksa, ranska, espanja, joskus jopa kiina, harvemmin kuitenkaan  suomi. Aikoinaan sitä suuresti ihailin, ihailen vieläkin, mutta enpä osannut ajatella, että äidinkieli olisi vaarassa kadota, siksi synkkäri-ja joululahjat ovat olleet suomenkielisiä kirjoja, niillä kuvittelin hänen säilyttävän yhteyden vanhan kotimaansa kieleen. Säilynythän se on, mutta selvästi nyt huomaa, että nykyisen kotimaan kieli on helppotajuisena etusijalla.Sopii kyllä tälle mummoihmiselle, onpahan eräänlaista muistiopetusta meikäläiselle, vierasta kieltä kun ei enää juuri missään tarvitse. Meillä on kyllä torstain bridgeryhmässä pari miestä, jotka käyttävät vuoroin englantia, vuoroin saksaa, toki osaavat suomeakin. Ja ruotsinkieltä kotikielenään käyttäviä on muutama, että minulle tuo päivä on joskus varsinainen kielikurssi bridgen lisäksi. Ruotsihan keskisuomalaiselle koululaiselle oli se mörön paikka. Keskimmäinen on onneksi vielä pysynyt lapsuuden kielessään, Sveitsin saksa olisi minulle ihan ylipääsemätön juttu. Tästä aasinsiltana nuorimmaisen kielivalinnat, ne kun sai ihan itse päättää ja tytär valitsi ”maa- ja metsätalouden” lyhyen kielen sijaan! Tätä olen aina käyttänyt  esimerkkinä, kun on puhuttu ”lasten itsenäisistä opiskeluvalinnoistaan”, ei taida olla kehitys mennyt yhtään parempaan suuntaan vieläkään.

Pimeän ystävänä olen huomannut itsessäni oudon alakulon, en sitä masennukseski ilmoittaisi, mutta kummasti se mieltä kaihertaa. Aamuyön tunteina yritin laskeskella niitä kuluisia lampaita, mutta ne kun ei minulle suostu hyppimään, toljottavat vaan lauta-aidan rakosista tyhmän näköisinä. Ajatukset eivät suostu lopettamaan kiertelyään, aloittavat aina tuolta Aatamin ajoista asti ja kuljettavat mieltäni kiemurrellen tähän päivään. Sittenhän  olenkin taas tosiasioissa, jotka muistuttavat elämän lyhyydestä, kaikesta huolimatta, vaikka kun katselee tuota valokuva-albumieni rivistöä,

 niin ei se niin kovin lyhyeltä vaikuta! Tähän vuoteen mahtuu monta kuolemaa, monen ikäistä, joista omaikäisiäni on vaikea antaa elämälle anteeksi. Pari henkisesti toiselle puolelle kadonnutta ja muutama muuten vaan piiristäni kuviin siirtynyt liikuntaesteiden määräämänä.

Ennen niin aktiivinen elämä muuttuu pikkuhiljaa koneiden ääressä istumiseksi, tämän ajan tekniikka suo sentään mahdollisuudet monenlaisiin kohtaamisiin, joista ennen ei saattanut edes uneksia. ”Onneksi älysin sentään lähteä mukaan tähän bridgeen!” sanoo yksi pelaajaystävistä. Ja tottahan se on, ihmisten tapaaminen on yksi hengissä pysymisen taito.

Tänään on vuoden viimeinen päivä, huomenna alkaa uusi vuosi 2023. Ja mitä sitten?! Uudenvuoden lupauksia en ole aiemmin tehnyt, nyt ajattelin senkin asian ottaa käyttöön, tosin en koko vuodeksi, mutta ensin kahdeksi kuukaudeksi, päivitän sen sitten, kun näen miten olen lupaustani onnistunut ylläpitämään! En edes laita siitä mustaa valkoisella, lupaus on itselle lohdullisempi unohtaa, jos en sitä pysty pitämäänkään.

 Näillä ajatuksilla toivotan teille toivollista Uutta Vuotta 2023.