sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pois nukkunut


Olotila on surullinen ja samalla helpottunut , äiti nukkui pois tänään illalla seitsemältä , juuri silloin , kun juttelin Maija - sisaren kanssa . Juuri silloin , kun nuorin tytär sai kovan päänsäryn ja miehensä kysyi , kuoliko joku? Etiäinen kävi kertomassa , että nyt Mummi siirtyi pois tästä maailmasta. Arja -sisar hälytti sairaalaan katsomaan heti , hänellä oli vahva tunne kiireestä .Jätin tiskit siihen paikkaan , hyppäsin autoon ja hain Tuuti -sisareni .Äiti makasi rauhallisesti vuoteessaan , herätin hänet , kerroin kaikkien terveiset nimellä mainiten , hän kuunteli ja ymmärsi .Jutella ei jaksanut , puhe ei enää kulkenut  ja sitten hän nukahti uudelleen .Ilman kipuja . Sairaanhoitaja kertoi , että ei ole kiire , aikaa on , mutta ei sitten ollutkaan .Äiti söi vähän ja kun  hoitaja tuli puolen tunnin kuluttua katsomaan , hän oli jo mennyt . Ihanan rauhallinen ja helppo kuolema ,älkää surko , me muistamme häntä kuvin , sanoin ja ajatuksin .


6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Halauksia Sinulle, Aiti. Suru...

Tiina kirjoitti...

Upea pitkä elämä, osanottomme kaikille!

Elina kirjoitti...

Muistot säilyvät ikuisesti. Osanottomme.

Susse kirjoitti...

Osanotto Vanski koko perheelle.

Martti Similä kirjoitti...

Osanottomme sinulle ja sisarillesi ja heidän jälkikasvulleen, Vanski! Saa nähdä pääseekö meistä kukaan lähellekään äitinne ikää. Tuntuu vain, että meillä lähes jokaisella on jo jotain vakavampaa remppaa. Iso-äitimme Hilma Maria Vilkman eli 86 vuotta 8 kk ja 7 päivää, ja äitinne isoäiti Ida Maria Vilkman 89 vuotta 8 kk ja 7 päivää vanhaksi. Isoisoäidistämme kerrottiin, että pitkän iän salaisuus oli rehti ulkoilmaelämä ja terveellinen ruoka. Hän heitti kengät nurkkaan, kun pälviä alkoi keväällä tulla ja söi kuulemma runsaasti sipulia. Jännä on ollut tämä meidänkin elämämme. Ainakin minä olen tiennyt serkuista alle puolet elämästäni ja todellisen historia vasta vain noin 15 vuotta.
Minulla on ollut ihan väärää tietoa, enkä ymmärrä mistä sen olen aikanaan saanut, untako lie olen nähnyt. Luin juuri lehdestä, että vanhus oli kuollut kolarissa. Hän oli minuakin 7 vuotta nuorempi. Meillä nämä vanhus käsitteet ovat kai hieman kieroutuneet. Tyttäreni Hanna sanoi, ettemme me voi käsittää monia muita, kun kaikki meidän vanhuksemme ovat eläneet yli 85 vuotiaiksi. Hänen kavereillaan ei kenelläkään ole esimerkiksi minun äitini ikäisiä sukulaisia, saati sitten vielä 10 vuotta vanhempia.
Voimia teille kaikille surutyössänne! T: Martti perheineen

kalasääski kirjoitti...

Lämmin osanottoni, Vanski.

Minun tätini eli 102-vuotiaaksi. Viimeiset 10 vuotta kyllä muistisairaana.
Hänen vaikutuksensa suvussa jatkuu, kaikki muistavat hänen lakoniset elämänohjeensa mikä taas yhdistää jälkeläisiä. Hän mm. sanoi kun olin 50 v. että muista Varpu että elämä on lyhyt. Hän oli silloin 90. Nyt sen alkaa tajuta. Hän myös sanoi että muista että olet vielä nuori. Silloin ajattelin että huvittavia ajatuksia. Nyttemmin sanon 60-kymppisille että he ovat vielä nuoria.
Lämmin halaus

Varpu