"Etkö tajua , että ihminen muuttuu !?"
Jostain syystä pidin tuosta kirjasta ,joka kertoi äidin ja pojan elämästä seitkyluvulla . Kerronta oli verkkaista , laveaa , rönsyilevääkin , eikä varmasti joka lukijan mieleen , mutta minulle se sopi .Pysähtyä kaiken tämän hektisen elämän keskellä .Moni asia oli tuttu , moni liioiteltu , mutta siinä ajassa kuitenkin kulkenut .
Mummin velvoite on kuljettaa Pikkumiestä Rokkimuskarissa , jossa lapset voivat kokeilla kaikkia soittimia , joita kyseisessä musiikkisuunnassa käytetään . Ryhmä on vain neljän poikaviikarin kokoinen ja meno juuri sitä , mitä sellaisesta voi odottaa ! Opettajaa käy joskus sääli , mutta ehkä hän ammattinsa tietää , tosin tämän mummin mielestä soittolista pitäisi päivittää ja ladata lisää vauhtia , näitä kavereita ei "hitaat " innosta! Miten ilmaista kauniisti ,loukkaamatta vetäjää , siinä on mietintämyssyn paikka , musisointi pitäisi olla hauskaa ja jos se on hauskaa , painiminen jäännee luokan ulkopuolelle ... Mielisoittimiksi olen huomannut rummut ja pianon , hyvä niin , sillä Mummilassakin on piano , tosin hiukan (kuulemma hyvin ) on epävireisessä kunnossa , turha sitä oli viritellä soittokuntoon , kun se seisoskeli seinän vierellä pelkkänä "kalusteena " , kuten tytär asian ilmaisi .Nyt tämä "kaluste " täytyy varmaan laittaa soittokuntoon , ehkä kaverista kehittyy vaikka mimmoinen pianisti ! Ei liene sopivaa , että hän sitten aikuisena kertoo , kuinka Mummi yritti vaurioittaa hänen musiikkikorvaansa ...
Nuorimman perhe muuttaa uuteen asuntoon entisen nurkalle , joten kaveripiiri ja myös vanhempien ystävyyssuhteet säilyvät lähellä , mikä ilahduttaa myös Mummia . Syksyllä alkava esikoulu - ja seuraavan vuonna se oikea koulu - näkyvät ikkunasta , huoli koulumatkasta on poissa. Banaanilaatikot ulottuvat kattoon asti , niiden pitäisi täyttyä tämän kuun aikana ...
Paljon mainostettu elokuva "La la la landia " tuli katsottua .Tennispalatsissa on uusittu suuri sali , sinne on upotettu 74 kaiutinta ja sisustettu nahkatuoleilla .Tämä myös kerrottiin oikein elävän ihmisen voimin , jolla varmistettiin uusi suuri elokuvanautinto , jos emme olisi sitä huomanneet itse ! Sali oli kaunis , tunnelma oli hieno ,nahkapenkit haisivat ja olivat suunniteltu isoille ihmisille , pieni siinä pyöriskeli etsien sopivaa istuinkohtaa , mutta äänitys oli hieno , kai , hetken sen huomasi , sitten tottui .Itse elokuva kaikkine hehkutuksineen ei mielestäni täyttänyt niitä odotuksia , joita sille on annettu .Olihan se hyvä kokeilu , kauniskin , parhaat palat oli jatsahtavassa musiikissa ja paikoin todella upeassa kuvauksessa .Käsikirjoitus joskus liian hidas , näyttelijäsuoritukset eivät mielestäni yltäneet Oscariin . Mutta katsoihan sen . Ja tuohon saliin oli maksettava ylimääräinen "nautintovero " , kolme euroa !
2 kommenttia:
Aah, mun ystävä Ulla pyysi katsomaan kanssaan, mutta en päässyt. Ehkä hyvä.? Sissi
Ai että Hesasta löytyy jopa luksusluokan leffateatteri! Kyllä teidän kelpaa...
Lähetä kommentti